maanantai 15. lokakuuta 2018

Kuin Liisa Ihmemaassa.....


Tämän postauksen kuvat ovat odottaneet vuoroaan puolitoista vuotta. Otin kuvia johonkin Oranssi-teemaan - oisko ollut #kukkailottelua varten, mutta.....taisi jäädä postaamatta.

Niin on jäänyt monta muutakin postausta viimeaikoina postaamatta ja nyt sanon ihan virallisesti - mustaa valkoisella - että tulevaisuudessakin jää. En usko, että kenellekkään tämä tulee yllätyksenä, mutta aikani ja varsinkin mielenkiintoni bloggausta kohtaan on täysin pakkasen puolella.
Olen 'rutissut' samasta asiasta säännöllisin väliajoin, mutta nyt mahtavan kesän ja joutenolon aikana tajusin, että aikani on rajallista ja haluan viettää sen muualla kuin bloggaksen (=koneen) äärellä.
Siksi myös tämä viivästynyt ns. 'viimeinen postaus'...


Aloitin bloggauksen monen ystäväni kehoituksesta. Monet kerrat kuulin, miksi et bloggaa ja postaa tekemisistäsi? Kun sitä aikani kuuntelin, niin hyppäsin täysin tuntemattomaan maailmaan. Olin kyllä lukenut blogeja ja kerännyt niistä ideoita, reseptejä ja ohjeita, mutta en tuntenut minkäälaista tarvetta itse jakaa juttujani, koska ne oli vain niitä mun tekeleitä. Ei sillä, että olisin halunnut pitää ne itselläni, vaan sillä, että en pidä itseäni mitenkään kummempana kuin ketä tahansa muuta tuunaajaa.
Kiitos perimäni sysi-suomalaisen mentaliteetin....


Matkani bloggauksen ihmemaailmassa on ollut tasaista, helppoa ja antoisaa. Olen oppinut paljon tietokonejuttuja ja mikä parasta; sain taas vanhan innostukseni valokuvaukseen takaisin. Olen käynyt kursseja ja uskaltanut luottaa silmääni ja visiooni jostain kuvasta. Voi olla, että ilman bloggausta en todellakaan katselisi maailmaa 'sillä silmällä'. Olen saanut vahvuutta omaan visuaalisuuteeni ja siihen ajatukseen, että minä oikeasti opin jotain. Ja uskallan kokeilla rajojani!

Bloggaus tavallaan sysäisi minut pois tutuilta ja turvallisilta raiteilta, siitä jokapäiväisestä samasta rumbasta työn, kodin ja lasten kanssa. Sain mahdottomasti virikkeitä ja ideoita ja huomasin, että elämä on edelleen ihan yhtä tuttua ja turvallista - itseasiassa paljon rikkaampaa! Sainhan paljon uusia ystäviä!!!!! Ihmisiä jotka elää samaa maailmaa ja joilta saa tukea ja neuvoja.


Silti....
tunnen, että aikani blogin suhteen on täysi.
Kuten muutama muukin seuraamani blogi on laittanut lapun luukulle, teen minä samoin.
Syytkin on aika lailla samat; aika, kiinnostuksen puute ja tunne, ettei minulla yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa enään. 

Suurin on tuo kiinnostuksen puute ja suorastaan laiskuus blogistaniaa kohtaan. Mieluumin vaikka istun sohvalla ja neulon. Mieluumin kuljen kameran kanssa missä kuljenkin ilman, että takaraivossa pyörii ajatus; keksi jotain järkevää postattavaa. Mieluumin napotan koneen ääressä ja opettelen uutta käyttöjärjestelmää kuvieni käsitteyssä. Mieluumin otan vain sen kuvan ja kertokoon se sen tarinan ilman kirjoittamiani liirumlaarumeita.....
Mieluumin elän ilman bloggausta.
Itseasiassa en koskaan ole pitänyt itseäni bloggaajana, enkä pahemmin asiaa edes julki tuonut. En siksi, että olisin jotenkin hävennyt asiaa vaan yksinkertaisesti siksi, että tavallaan unohdin koko jutun, koska en pitänyt asiaa itselleni tärkeänä.
Bloggaus oli tietyn hetken 'juttu' elämässäni. Ehkäpä jonkinlainen ponnahduslauta uusin juttuihin.


Elämäni jatkuu kuten ennenkin; leivon, tuunaan, remppaan, neulon, puutarhuroin ja opiskelen. Valokuvaus on nykyään erityisesti mukana elämässäni ja siksi olen päättänyt panostaa ainostaa vain instagramiin @satasavyasatua 
Se on iin nopeaa ja helppoa. Sieltä löytyy sen hetken ajatukset ja touhut kuvin ja ehkä muutamin sanoinkin jos oikein puheliaaksi ryhdyn.


Siis kiitos kaikille, jotka olette olleen kiinnostuneet elämästä Talossa. Ja kiitos, että olen saanut olla osa teidän elämää. Vaikken itse enään bloggaisikaan, niin edelleen pidän bloggerin 'auki'...koskaan ei voi tietää mitä nurkan takan odottaa ja mihin polut vie.
  Facebookissa sekä Instassa seuraan edelleen kaikkia kuten tähänkin asti, koska haluan tietää mitä teille kuuluu. Siis elämäni ei muutu, siitä vain poistuu yksi osa-alue.


Muistaakseni ensimmäisessä postauksessa tai jossain kirjoitin, että katsotaan miten noviisin käy bloggauksen ihmemaassa.

Minulle kävi hyvin, mutta nyt on aika muiden juttujen.

Vielä kerran lämmin kiitos kaikille.

Rakkaudella,
Satu

Blogitekstisuositus

Viimeinen #kukkailottelu ja Blogimuutoksia

Somelomani taitaa olla ohi.  Viimeiset pari päivää olen vääntänyt mielessäni ja ihan fyysisesti uutta blogipohjaa. Lomailun ohessa ...