keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Flunssan karkoitukseen



Jo muutama viikko sitten sain siskoltani pari ämpärillistä punaherukoita ja karviaisia. Hän ei niitä itse käytä, joten toi ne minulle mehustusta varten. Likka tyhjensi vielä oman puskan ja loput mustaviinimarjatkin pääsivät MehuMaijaan.
Meillä tuota omatekoista mehua menee ja varsinkin nyt, kun taas olen räkätaudin kourissa, niin parasta lääkettä on kuuma mehu. 


Mehun keitto on aika kuumaa touhua ja en erityisemmin siitä pidä. Joka kerta poltan näppini, vaikka kuinka yritän varoa... Mehun pullotan kuumiin pulloihin ja säilön sen kylmäkellarissa. Jälleen yksi vanhassa talossa asumisen hyviä puolia tuo kylmäkellari...

Nyt kuitenkin voin olla ylpeä 'uhrauksistani' ja nauttia hyvästä mehusta.


Tälläkertaa mehusta ei tullut kovin makeaa, koska sokeria olikin vain yksi pussillinen kaapissa. Sen todettuani mies tosin hyppäsi heti sohvalta ja lähti käymään kaupassa hakemaan lisää sokeria, mutta enpä sitä enään paljoa lisäillyt.


Mehua maistettua Juniori sanoi, että 'onpas hyvää, parempaa kuin aiemin!'
En tiedä oliko muutaman kuukauden mehukatkos tehnyt tehtävänsä, vai oliko marjojen lisänä ollut raparperi syyllinen vai vain vähäisempi sokerimäärä. Mene ja tiedä, mutta pullot ovat huvenneet hyvää vauhtia kellarista. Tätä menoa taitaa mehut loppua ennen lumia...


Mukavaa keskiviikkoa, näin se tämäkin viikko taittuu kohti viikonloppua.

- Satu -