maanantai 18. kesäkuuta 2018

Neljäs kerta toden sanoo



 Viime sunnuntai oli rippisunnuntai ja aika moni nuori sai luvan toimia kummina. Meillä nämä rippijuhlat olivat neljännet ja viimeiset, kun Juniori saaavutti yhden virstanpylvään elämässään. 
Takana reilu viikko Lapissa vaeltamassa ja kokeilemassa, onko Jäämeren vesi todella jäätä.


Päivä oli aurinkoinen, mutta hetken osaksi pilvinen ja ihana tuulenvire esti lämpötilan terassillamme nousemaan liian tukalaksi.
Kotimme täyttyi jälleen iloisista ihmisistä; sukulaisista ja ystävistä. Vieraita riitti ihan iltaan asti ja viimeisenä tuli ystäväni Kati istumaan viilenevää iltaa kanssani. 


Tapani mukaan tein taas kaiken itse, koska paineesta huolimatta haluan ja nautin leipomisesta. Nyt kun takana on muutamat rippijuhlat, lakkiaisiet ja syntymäpäivät, niin tuntui, että osasin mitottaa tekemiseni juuri sopiviksi. Mikään ei loppunut nyttenkään kesken, mutta eipä jäänyt paljoa ylimääräistäkään.
Ruokajuhlia en ole koskaan tehnyt ( paitsi miehen pyöreät muutama vuosi sitten), koska suurin osa vieraista on muutaman sadan kilometrin säteeltä. No Ruotsin sukulaisia ei lasketa ja he ovat yleensä syöneet tukevan aamiaisen ja pysähtyvät meillä kahvitankkauksella ja jatkavat usein matkaa mökeilleen.


Kun kysyin Juniorilta, mitä haluaisi tarjottavan juhlissaan, oli ehdoton vaatimus voileipäkakut. Tein niitä kolmea sorttia; kalaa, kanaa ja kinkkua. Kakkujen koristelusta vastasi Likka ja toinen siskoistani, kun olin itse kirkossa toisen siskoni kanssa. Taidankin tästä lähtien ulkoistaa heille tuon kakkujen koristelun, koska tulos oli niin kaunista katseltavaa.


Kakkuina tarjosin suklaamoussekakkua,




Linkki vie suoraan reseptin alkuperäiseen osoitteeseen, josta olen sen jo vuosien ajan aina kaivellut esiin ja leiponut milloin mihinkin juhliin.
Täytyneen jotenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja postata kaukun ohje joku kaunis päivä.
Kaikki kakut tein gluteenittomina.
Siskoni leipoi lisäksi bravuuriaan tiikerikakkua ja ässäkeksejä. Likka taas leipoi omia bravuureitaan suklaasipsikeksejä.


Ja leivoinhan miehelleni sitä pakkopullaa sitruunaisella twistillä...ja ihan vehnäjauhoihin, koska en sitä itse kuitenkaan syö. 


Mitään suurempia koristeluja en tehnyt; kukat riitti myös Juniorille. Tein kukka-asetelman samaan sininseen maljakkoon, jossa oli äitini teettämä sinivalkoinen kukka-asetelma Juniorin kastajaisissa liki 15 vuotta sitten. Maljakko on mieheni lapsuuden kodista. Ja ikää maljakolla on ...paljon?


Kaikki muut kukka-asetelmien kukat olivat sekä omalta pihalta, että ystäväni kukkakaupasta Villiviinistä, jossa vietän paljon aikaa kukkien parissa hyvässä opetuksessa.


Karvalapset olivat innoissaan lukuisista rapsutuksista ja samalla kokeilimme sitruunapannan toimivuutta hälytys-haukkuihin....no ei niin hyvällä tuloksella..haukkuvat siis edelleen kaikki vieraat ja meillä tuoksui ihanan raikkaalta ja puhtaalta ...ja tietenkin ansaituista makupaloista.


Päivä oli pitkä, mutta mielettömän mukava. Lopulta maltoin minäkin ottaa kupin kahvia ja lautasellisen kakkua...heivata korkkarit jalasta ja lösähtää puutarhatuoliin. Onneksi Kati tuli seurakseni vaihtamaan kuulumisia ja tsemppasimme toisiamme alkavaan arkeen....


Näistäkin juhlista selvittiin hienosti. Juniori oli enempi kuin tyytyväinen. Vieraat lähtivät vatsat täynnä ja tyytyväisenä tarjoiluun...

Ja vaikka sanoin, että nyt on tämän Talon juhlat vähäksi aikaa juhlittu, niin korviini kantautui kysymys; Mites Satu sun synttärit?


Noooo, tällähetkellä ihan ehdoton EI, mutta voihan se mieli vielä muuttua.


Ensin kuitenkin juhlitaan keskikesää ja sen tuomia hiljalleen pimeneviä lämpöisiä iltoja.

Oikein mukavaa juhannusviikkoa!

- Satu -



Blogitekstisuositus

Viimeinen #kukkailottelu ja Blogimuutoksia

Somelomani taitaa olla ohi.  Viimeiset pari päivää olen vääntänyt mielessäni ja ihan fyysisesti uutta blogipohjaa. Lomailun ohessa ...