keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Sormet kohmeessa Zoomaillen

Joulupukki toi minulle toivomani lahjan.
Uuden zoomin kameraani.

Joka päivä mies on kysynyt, joko olet sitä uutta putkea kokeillut?


Eilen paistoi aurinko ja ulkona oli pikku pakkanen.
Sanoin miehelle, että nyt mennään pellolle ja kokeilen uutta putkea.


Koirille valjaat, nuorin muksu pakotettuna mukaan ja menoksi.
Keskellä metsää on autio pelto, missä on hyvä juoksuttaa koiria.


Matkalla on synkkää kuusikkoa ja lähellä pikkuinen suo.


Monesti matkaa jatketaan pellon jälkeenkin muutaman kilometrin päähän järvelle,
 keskelle Ei-Mitään.


Nyt ei jatkettu niin pitkälle, käveltiin vain pellon yli suolle syömään karpaloita.


Koirat taas päästelivät menemään sydämensä kyllyydestä.



Pikkuinen Gandalfini samoili omia polkujaan ja keräsi kirpakoita karpaloita suuhunsa.


Ja minä leikin kameralla.







 Tosin leikki oli kaukana, koska käteni eivät kestä yhtään kylmää ja rukkaset kädessä kuvailu on hieman haastavaa, mutta muutama kuva tuli otettua ja osa jopa onnistui.


Zoomi on  juuri sellainen kuin tähän taitomäärääni tarvitsen; pääsen kauemmaksi kuin entisellä ja kuitenkin lähelle.


Kyllä pukki taas tiesi mitä tarvitsin.

Kunhan sormet vain nyt pysyisivät sulana....

- Satu -





tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulu paketissa

Ei enään punaista.


Ei enään kaunista kuusta valaisemassa olohuonetta.
Tähdetkin ovat jo pois ikkunoista.


Suklaakipossakin pohja paistaa.


Pyykkikone on pyörittänyt pyykkiä koko päivän.
Portaita kellariin on ravattu edestakas lukemattomia kertoja.
Matot on tuuletettu ulkona pikku pakkasessa.
Joulumatot pakattu odottamaan seuraavaa joulua.
 Talvimatot haettu ylös lämmittämään varpaita.


Siivosin Joulun pakettiin yhtä innokkaasti, kuin kaivoin sen paketistakin.
Vaikka Rakastan Joulua ja kaikkea siihen liittyvää, olen kuitenkn hyvin suoraviivainen ihminen,


lisättynä pienellä ripauksella romantiikkaa.


Selkeät peruslinjat ja sitten joku kiva pieni extra. 
Sellainen, jonka voi vaihtaa ja muuttaa helposti kyllästyttyäni.


Aika pitkä ja mutkitteleva tie tähän tilaan on tultu,
mutta ainakin olen hetken tyytyväinen.
Kunnes taas keksin jotain muuta.


On taas harmaata ja valkoista, ainakin meillä sisällä.
Joku tykkää, että onpa tylsää,..


mutta minä näen paljon värejä ja sävyjä.


Tekstuureja ja muotoja.


Näen sitä, mistä pidän.


Jotenkin on taas helpompi hengittää kaiken sen Iloisen ja Runsaan Joulukrääsänkoristelun jälkeen.


Jos ulkona ei ole talvisen valkoista, niin ainakin meillä sisällä on.

Ja juuri kun kirjoitan tätä ja ajattelen, että Joulu on paketissa, tulee mies kotiin kummassakin kainalossa iso kinkku.
'Katso mitä löysin, nämä oli alessa !'


- Satu -






sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Takki tyhjä

Ainakin juuri nyt tuntuu siltä. 
Tai aina, ihan joka Joulu.
 Jouluisen hössötyksen jälkeen.


Mielelläni touhotan Joulun meille kaikkine kokkauksineen ja käsitöineen, lahjojen metsästyksineen ja paketoimisineen.


Sitten...
Yksi huispaus vain ja kaikki ohi...ihan liian nopeasti....


Tässäkö tämä nyt oli? Mitä seuraavaksi? Mihin seuraavaksi?


Olo on haikea, tyytyväinen ja onnellinen. 
Kaikkensa antaneena on takki tyhjä...
Vai onko?

Jos Joulu on hyvää ruokaa perheen ja rakkaiden kesken, niin meillä Joulu on aika usein.


Lahjojakin jaellaan, jopa ilman syytä. Tai onhan antamisen ilokin syy....


Yhdessä oloa ja löhöilyä....


sitäkin löytyy ympäri vuoden, tavalla tai toisella.

Joulun voi viettää niin monella tapaa.


Meillä Joulua vietetään ihan vain perheen kesken. Niin tänäkin Jouluna, 


ihan vain keskenämme.
 Saimme ja annoimme toivottuja lahjoja ja joulun pyhät on niistä nautittu.


Kamera meillä oli pöydällä kokoajan, mutta parin kuvan jälkeen päätin sen siihen jättää.


Parhaat hetket on taltioitu sydämeen.


Aurinko paistaa ja lumesta ei ole tietoakaan.


 Päiväkin on jo pidentynyt.
Niistä ammennan voimaa tähän joulun jälkeiseen melankoliseen olotilaan.


Olo on raukea ja tyytyväinen, jopa onnellinen.


Erinomaista Joulun jälkeistä elämää kaikille!


 - Satu -

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukuusemme

On ollut valkoinen vuodesta 2008.
Alkuun sitä vieruksittiin ja ihmetelttin kovastikin, mutta nythän se on viimeistä tyyliä.
Välillä olen antanut muulle perheelle periksi ja meillä on ollut aito oikea kuusi, ja tämä valkoinen on ollut silloin tyttärellä huoneessaan.
 Mutta ne aidon kuusen neulaset...Ja aidon tuoksukin haihtuu niin pian...


Olin jo aiemin, ennen oman hankkimista, nähnyt ulkomailla valkoisia tekokuusia ja halunnut sellaisen itsellenikin.
 Vuonna 2008 sellainen löytyi Plantagenista.
 Olimme tulossa 'Isolta Kirkolta' kotia kohti ja tyttäreni bongasi Plantagenin ikkunasta valkoisen kuusen. Silloin kauppa oli jo kiinni, mutta heti seuraavan aamuna kävin kuusen sieltä hakemassa.


Valkoiseen kuuseen kuuluu valkoiset, harmaat ja värittömät, hennot jopa lasiset koristeet.
Tietyt koristeet ovat ns. vakkari-koristeita, pääsevät kuuseen joka joulu.
Jokaisella niistä on tarinansa takanaan.
Joka vuosi löydän myös uusia ihania koristeita. Niiden päätyminen kuuseen taas vaihtelee ihan fiilisten mukaan.


Mutta koska kuusikaan ei ole ihan perinteinen,


 ei koristeidenkaan tarvitse olla.


Kenkäfriikki kun olen, on osa koristeista tietenkin kenkiä.


 Eikä suinkaan kaikki ole valkoisia, harmaita tai neutraaleja. Niissä saa olla väriä!
Mutta kuitenkin ne aina asetellaan ns. kuusen takapuolelle. Voimakkaat värit loistavat kuusen oksien lomastakin.


Lasinen Kala-koriste on kuopuksen ihka oma, juuri häntä varten hommattu.


Balleriinat, balettipuvut ja -tossut  muistuttavat menneisyydestäni.



 Ja olen hankkinut ne tyttärelleni inspiraatioksi.


Coca-Cola pallo on vuodelta 2002 ja siitä, kuka sen saa ripustaa kuuseen, pidetään melkein kirjaa.


Latvatähti on tehty rautalangasta.


ja kultaisen metallitähden olen saanut tosi kauan sitten muistoksi valtameren takaa.


Tänä jouluna piilotin kuusen jalan kudottuun koriin. Sinne sai myös kivasti piiloon ylimääräisen valojen johdon.


Kuusen juurella on valkoinen virkattu minikuusi. Ei mitään muuta.


Kuusen valot palavat melkein yötäpäivää. Olen ajastanut valot ja ne saavat 'levätä' muutaman tunnin aamuyöstä.


Siinähän ne kilpaa loistavat Ison tähden kanssa.


Ei meillä muita valoja tarvita koko Joulun aikaan. 
Muutamassa kynttilässä, huiskuhäntien ulottumattimissa, tietenkin tuli, mutta hämärässä on mukavaa nyhjätä yhdessä ja niin Jouluista.

Hyvää ja Rauhallista Joulua Kaikille!

- Satu -