sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Voileipäkakkuja

Poikani ylioppilasjuhlat olivat ja menivät ilman suurempia kömmähdyksiä - mitä nyt yhden kakun *viskasin* lattialle, mutta muuten juhlat onnistuivat. Sää suosi ja itse juhlakalu oli oikein tyytyväinen ja vieraille maistui tarjottavat, ainakin palaute oli sitäluokkaa ja sehän on hunajaa emännän korville. Parhaani taas yritin ja taisin onnistua.

Suurimman suosioin vei taas voileipäkakut ja varsinkin kalaa sisältävät.

Voileipäkakut tarjolla. 
Tälläkertaa tein mm. Hyydytetyn kylmäsavulohikakku mätikuorrutuksella. Ohjeen perustana käytin Helmeilevän mätikakun ohjetta( joskus jostain lehdestä Creme Bonjour-mainoksesta otettu talteen), mutta muutin sitä mieleisekseni.

Pohjan tein tummasta ja tosi rukiisesta Reissumies-leivästä. Silppusin sen pieneksi ( tai poika oli apukokkina ja silppusi), painelin irtopohjavuoan pohjalle ja kostutin lihaliemellä.

Täytteeseen:

  • 4 liivatelehteä
  • 0,5 dl sitruunamehua
  • 2.5 dl kuohu- tai vispikermaa
  • 400g tuorejuustoa, osa maustamatonta osa pippurituorejuustoa
  • 1 punasipuli pieneksi silputtuna
  • puoli ruukkua tilliä silppuna
  • loraus hunajaa
  • 200g kylmäsavulohta pienittynä, saattoi olla enemmänkin.
  • desin verran mätiä
Vispasin kerman, sekoitin siihen tuorejuustot, sipulin, tillin ja hunajan. Liotetut liivatteet sulatin kuumaan sitruunamehuun ja sen sitten edellisten joukkoon. Viimeiseksi sekaan kalapalat ja mäti. Puolet täytteestä vuokaan leipäpohjan päälle, väliin leipäsilppua ja lopput täytteestä päälle. Hyytymään kylmään ainakin 4h tai miellään seuraavaan päivään.

Seuraavana päivänä tein päälle mätihyydykkeen:
  • 2 liivatelehteä
  • 0,75 dl vettä
  • 1 rkl kalafondia
  • mätiä
Liuotetut liivatteet sulatin kuumaan veteen, lisäsin kalafondin ja mädin. Seoksen valelin lusikalla varovasti hyytyneen kakun pinnalle ja takaisin kylmään hyytymään pariksi tunniksi. Valmiin kakun irroitin varovasti vuoasta ja asetin tarjolle koristellen vielä tillillä ja mäti-nokareella.




Kalkkunasta tein ns Hyydytetyn keikauskakun,  tein sen kelmulla vuorattuun salaattikulhoon tyyliin ensin koristeet, sitten täytettä, väliin leipää, taas täytettä ja päällimmäiseksi taas leipää = pohja. Kun kakku oli hyytynyt yön yli, pohjan päälle laitoin koristeeksi salaattia, tarjoiluastia päälle ja 'humps' koko höskä ympäri ja kakku valmis tarjottavaksi. (kuvassa ylempi)

Lihaisankakkun täytteenä oli poroa rouheena. Täytteesä siis vispattua kermaa, cheddar- ja piparjuurituorejuustoa, turkkilaisa jogurttiapurjoa, ja poroa rouheena. Leipänä käytin täysjyvä- ja ruispaahtista ja kostutin lihaliemellä. Kuorrutin majoneesi-sulatejuusto-smetana-seoksella. Koristelin reilusti erillaisilla salaateilla ja kirsikkatomaateilla, viinirypäleillä.... NAM. (Kuvassa alempi)




Kasvisvaihtoehtona oli Kurkkuleivoksia, joiden ohje löytyi uusimmasta Maku-lehdestä. Pohjaan tuli suolakeksejä ja paahtista jauhettuna ja sekoitettuna sulatettuun voihin. Täyte oli kuin tzatziki, joka hyydytettiin liivatteella. Leipäseos vuoan pohjalle ja täyte päälle. Valmiin kakun leikkasin pieniksi paloiksi ja koristelin kurkkuviipaleilla. Oli oikein raikas vaihtoehto. Sopii varmasti hyvin kuumiin kesäpäiviin suolaisiksi paloiksi. (Valitettavasti nyt ei ole erillistä kuvaa leivoksista, mutta näkyvät ensimmäisessä kuvassa toisena oikealta.)

Kun suolaiset tarjoomukset olivat tehneet kauppansa oli makeiden vuoro -jos mitään enään masuun mahtui. Mutta siitä ensikerralla.

                                     Oikein mukavaa alkavaa viikkoa teille!
                                                                -Satu-

torstai 28. toukokuuta 2015

'Koti kuin sisustuslehdestä'

Pojan ylppärijuhlat lähestyvät vauhdilla ja hommaa on vielä valtavasti. Huoleni ei niinkään ole tarjoilu, vaan se MISSÄ tarjoillaan. Koti, kämppä, talo,  johon sukulaiset ja ystävät ovat kutsuttu, ei nyt miellytä minua täysin - miellyttääkö ikinä????

Kaikilla on varmaan tietty käsitys omasta kodistaan, sen sisustuksesta, kodikkuudesta ja varsinkin siisteydestä. Olen hyvin visuaalinen ihminen ja tiedän millaisena haluan kotini näyttävän, muun perheen on melkeimpä vain siihen tyydyttävä. Tietysti mainitsen suunnitelmistani ja ilmoitan mitä haluaisin tehdä ja millaiseksi tilat muuttaa. Otan myös joskus huomioon muiden mielipiteitä ja toiveita, mm. miehellä saa olla se kamala kotiteatteri-hässäkkä. Nyt hän tietty sanoo, että voihan sen uusia, mutta EI nyt ryhdytä pikkumaisiksi....muutakin rahan menoa on :)

Pikkuapulaiseni purkuhommissa.
Viimeisen vuoden aikan kotimme on käynyt läpi jonkinmoisen muodonmuutoksen. Pääasiassa värimaailma on muuttunut haluamaani vaaleaan viileyteen.....vihdoinkin sain sen vuosia haaveilemani valkoisen lattian olkkariin - oikeastaan se on hyvin vaaleanharmaata vinyylilaminaattia. Tykkään <3. Koirien kynnet ei enään rapise niin kovasti kuin laminaatilla, lattia ei narise ja on LÄMMIN paljaalle jalalle. Seinien väri  muuttui entisestä kerman valkoisesta täysin valkoiseen ja lattia listat leveisiin valkoisiin.


Eteisen seinät saivat harmaan sävyn ja lattian vanha vaalea halkeillut laatta antrasiitinharmaaksi laataksi. Oikeastaan eteisen seinistä koko muutos alkoi. Halusin kokeilla miltä Bilteman valmis grafiitin harmaa maali näyttää ja hyvältähän se näytti ;) Lattialaatat oli jo pidemmän aikaa  vaihtolistalla ...saaneet osumaa mm. kahvakuulasta ja pianon siirtelystä :)

Kun eteinen ja olkkari oli *kondiksessa*,  siirryin eteenpäin. Yhtenä vapaapaäivänä maalasin ns.  naisten vessan kellertävät seinät valkoiseksi.  Ai kun tuli siistin näköiseksi ja rauhoitti tilan.
 Seuraavaksi kohteena  taisi olla takkahuoneen tummanpuhuvat vaneriseinät -> valkoiseksi, samoin saivat ovet ns. miesten vessaan ja autotalliin uuden valkoisen pinnan. Olin ne joskus tapetoinut kivalla tapetilla, mutta olivat jo elämää nähneet/kokeneet ja hieman rispautuneet, joten tapetti pois ja maali tilalle. Olin jo unohtanut, että ne olivat tummanruskeat alunperin,
Myös takan punatiilinen manttelin-tapainen muuttui  valkoiseksi. Tulipas taas valoa ja tilantuntua!





jälkeen
ennen
Keittiön tummat tammitasot hioin ja vahasin....yllättäen valkoiseksi :) ja pähkinänväriset alakaapit maalasin harmaaksi. Pähkinänväriset kaapien rungot tapetoin luonnonvalkoisella tapetilla, joka kestää pyyhkimistä...Kummasti tuli valoa pieneen keittiöön. Tosin nyt lattia alkaa jopa miehen mielestä olla vailla jonkin sortin päivitystä.....ja hieman minua häiritsee tuo mosaiikkin väri...


                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   

 Kaikki pitäisi siis olla päällisin puolin ok pojan juhlia varten.

Mutta kun kotimme ei ole sisustuslehdestä; tavarat paikoillaan, kukat pöydällä, aurinko paistaa, tyynyt ojennuksessa sohvalla kutsuvasti jne....Mutta kotimme on meidän koti, paikka jossa asumme, elämme, saamme olla omat itsemme...tasuunjälkiä lattialla, tyynyt sikinsokin, villakoiria nurkissa, pölyä tasoilla, leivänmuruja pöydällä ja pöydän alla, tiskit pöydällä....lista on loputon. Tai siis oli vielä tänä aamuna kun alkoi iskeä epätoivo ja paniikki....

Onneksi tykkään siivota - oikeesti- tunnen sielujen sympatiaa Frendien Monican kanssa, imurinkin voi siivota ;) Vaikka kuinka marmatan/vingun ja valitan siivoamisesta, niin siinä samalla angstin voimalla tavarat löytävät paikkansa, pölyt saa kyytiä ja imuri ja höyrypesuri huutaa kilpaa kanssani. Koti tuoksuu puhtaalle, siis pesuaineen esanssille. Lapset on taas kerran kovistettu ja uhkailtu sotkemisesta ja koirat saavat jäädä portin toiselle puolen möllöttämään ja ihmettelemään menoa, kunnes juhlat on juhlittu. Sohvankin vuorasin, ettei siihen jää miehen peffan kuvaa, kun pitää sohvaa paikoillaan ;)
 Siihen asti kotimme on hieman lähempänä sisustuslehtien koteja kuin normaalisti.



Kun arki taas koittaa, saa koirat maata sohvalla, niin että tyynyt on lattialla. Mies saa syödä mussuttaa sohvalla telkkua katsoessaa ja ehkä levitellä läppärinsä, soittimensa ja nuottinsakkin edes hetkeksi. Muksut saa kantaa Akkarinsa ruokapöytään jne....komento   pyyntöni kuitenkin on aina , että ainakin omat jäljet siivotaan. Äitikin olisi iloisempi ja vähemmän työllistetty :)

Toiveena siis hyvät säät ja voimme nauttia tarjoiluista ulkosalla terassilla. Mutta siitä myöhemmin.


                                                Erinomaista loppuviikkoa!
                                                               -Satu-

Anteeksi sotku, mutta me asumme täällä.















perjantai 22. toukokuuta 2015

Uusi terassikalustus

Jossain vaiheessa lopputalvea/alkukevättä sain ahaa-elämyksen; ME tarvitaan uusi terassikalustus! Ajatus kai lähti eri sisutusblogeissa surffatessa ja sitä myötä myös käytännöllisistä syistä. Edellinen on palvellut hyvin jo kohta 10 vuotta ja on hyvässä kunnossa  huolenpidon vuoksi. Oikeasti se alkoi vain olla liian pieni/ahdas ja epäkäytännöllinen meidän perheen käyttöön, saatika kun kaverit tulevat syömään ja pelaamaan.....ja koska se oli RUSKEA, ei se sopinut nykyiseen harmaa sävytteiseen värimaailmaani ollenkaan! 

Alkoi siis armoton suunnittelu ja metsästys, lähinnä se metsästys, koska tiesin tarkkaan mitä hain; ISO pitkä leveä pöytä, lankkupöytä. Ei lasia eikä polyrottinkireunuksia, niin ja jalat tietynlaiset, eli X. Siis Contry-mallia. Tuolit polyrottinkia, jopa rottinkikin olisi kelvannut, vaikkei ehkä ihan suomen kesässä 'pärjää'. Väri: HARMAA. Malli: tietenkin Contry-tyylinen, käsinojalliset, mukavat ja KAUNIIT. Googlettamallahan niitä löytyy vaikka ja kuinka. Löysin mieleiseni mallin, näytin miehelle, hyväksyi, kunnes näki hintalapun ;) 'Juu ei, ainakaan tohon hintaa ja hän voi tehdä kaverinsa kanssa sen pöydän.' OK. Shappy chic ei ollut  se uusi kalustus, mutta etsintä jatkui.....


Shabby chic

Lähdesmäeltä olisi löytynyt edullisemmin, mutta se oli NIIIIIIIIIN kaukana. Oishan ne tuoneet kotiinkin, mutta kun en nähnyt kalusteita ensin livenä, niin arvelutti....Siis kiertämään paikalliset kalustusliikkeet, vaikka tiesin kyllä tuloksen jo etukäteen; jos kiva malli löytyi, niin varmasti oli liikkeen kallein tai sitten vain liikkeissä ei ollut yhtään myyjää tai myyjä oli liian päällekäyvä tai jopa vähättelevä/ylimielinen tyyliin: 'Ne tuolit on kyllä meidän parhaimmat ja aika kalliit.' Ok, Hän ei siis halunnut myydä minulle, oli vissiin myynyt jo tarpeeksi siinä kuussa. Taas yksi kauppa johon ei tarvitse mennä, kyllä mun rahat muualle kelpasi :)
Vielä oli yksi mahdollisuus ja siellähän ne oli. Pyysin tarjouksen kuudesta tuolista ja oli ihan ok. Tosin olisin saanut ne vasta 2 vkon kuluttua, kun heillä oli vain ne  esittelykappaleet, 2 kpl. Selvä. Matkalla kotiin poikkesin saman liikkeen tehtaanmyymälään ihan muissa asioissa ja yllättäen sielä oli juuri samaiset tuolit 6 kpl POISTOSSA !!!! Hetkeäkään epäröimättä marssin myyjän luo (joka halusi palvella ja oli muutenkin tosi mukava) kysymään onko hinta totta. JUUU-U oli se Oli kuulema viimevuodelta mallikalusto, siis visa esiin ja tuolit autoon. Hieman myyjä epäili saisinko kaikki 6 menemään kerralla, mutta oma pikku volleni on tilaihme! Tosin pyysin kuitenkin pätkän narua, jotta sain takaluukun sidottua edes hieman kiinni peräkoukkuun ;) Voi onnenpäivät, minulla  meillä oli nyt uudet ihanat harmaat, polyrottinkiset, käsinojalliset tuolit!   Vain pöytä puuttui...

Meni viikko, vissin jo toistakin, eikä pöydän rakentamisesta kuulunut mitään. Purin jo poikani kanssa kuormalavoja ja sanoin, että teen itse sen pöydän. Taisi auttaa, koska kun miehen kaveri tuli visiitille, tuli pöydän teko puheeksi. Kerroin mitä ja milaisen haluan. Kuinka ollakkaan, kaverila oli jemassa ISO VANHA LANKKUPÖYTÄ, jota hän ei tarvinnut ja olisi heti haettavissa. Toinen onnenpäivä <3 Jalat kuulema puuttuu, mutta miehet lupasivat sellaiset tehdä. Ja tarttee kuulema pöytälevyäkin tuunata...EI HAITTAA, meillä on siis jo pöytäkin, ainakin melkein....JIHAAA!

Satoi kaatamalla kun kaverin auto peräkärryineen kurvasi pihaan. Jännittyneenä seurasin ikkunasta mitä kärrystä löytyy. Ensi ajattelin, ettei se kovin iso ole, kun ei näy yhtään kärrystä ulos, mutta kun pöytälevy ilmestyi entisen pöydän päälle, niin se oli MAHTAVA! Pituutta 260cm leveyttä 110 cm, siis täydellinen! Ei haitannut vuosien pölyt, liat eikä monet maalikerrokset. Hykerrellen hieroin käsiäni ja toivoin sateen loppuvat, jotta pääsen hommiin...

pöytölevy sellaisena kun sen sain.
Tulihan se aurinkoinen päivä. Raapalla raaputin ensin vanhan irtomaalin pois. Sitten maalinpoistoaineella loput. Seuraavaksi hiomakone kayttöön ja sen jälkeen pesu Kristallisoodalla. Lähti muuten kaikki törky ja pöly ja hieman muuttui pöydän väri ja pinta pehmeni silkkiseksi.  Pöytä sai kuivua nyt  rauhassa muutaman päivän.

Hiottuna ja soodapestynä.

Vielä uusi hiominen käsin hienommalla hiekkapaperilla, hiontapölyt pois ja sitten HARMAA terassiöljy pintaan. WOW, vaikka itse sanoinkin. Super hyvä!







Jalat ennen maalausta.

















Enään puuttui jalat. X malliset ja  tukevat, koska pöytälevy
painoi! Miehet miettivät ja minä esitin kuvia netistä...
piirrettiin paperille ja mittailtiin. Malli löytyi lopulta ja sitten mies joutui  pääsi nikkaroimaan kaverinsa kanssa. Koska suositaan kierrätystä, tehtiin jalat kasvihuoneen alta puretun leikkimökin tukirakenteista. Valmiina  siis jo kolhuja ja naulan reikiä, siis oikeesti vanhaa:)
Koska jalkojen toinen nikkaroija oli alan ammattilainen, ei koko jaloissa käytetty yhtään rautaa = nauloja, vaan kaikki liitokset on tehty puutapein! Pääty X:n väliin tuli vielä poikkipuut, jotka tekevät pöydästä tukevan. Ei heilu eikä huoju!








Pöytälevy paikoilleen, pintaan kirkas osmo-vaha ja VALMIS!
Tuolitkin käy  hyvin pöytään. Vihreät, jo aiemin hankitut, pellavatyynyliinat sopivat tuoleihin kuin nenä päähän.
Nyt on hyvä tila kestitä kaverit ja mies jo kysyikin, että joko kaivetaan pelikortit ja -laudat esiin?

Ensin kuitenkin terassi muuten kuntoon ja pojan ylppärijuhlat......Mutta taidetaan ehtiä muutamat pelit pelat sitä ennen :)

jalat maalattuna ja  paikoillaan


VALMIS <3




                                                           Aurinkoisia terassiaikoja odotellen.

                                                                            -Satu-

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Meidän uudet naapurit

Nyt kun sisustaminen on hyvinkin POP ja pinnalla, niin henkilö joka EI OLE kiinnostunut sisustamisesta on vähintäänkin outolintu. Meidän uusi naapuri on tällainen, nimittäin oikeasti Lintu, Räkättirastas, Räksä!

Noin kuukausi sitten, kun piha oli siivottu ja trampoliini pystytetty, löysi uusi naapurimme mielestään loistavan paikan pienelle yksiölleen, kaasupullokomeron päällisen! Ko. kaasupullosta tulee kaasu keittiön lieteemme. Olin siinä siivotessa nostanut miehen sementinsekoitus saavin telineen päälle kuivumaan ja jo seuraavana päivänä urhea emo oli hoksannut sopivan rakosen saavin ja seinän välissä ja aloittanut armottoman pesän rakennuksen.
Tuossa vaiheessa olisi tietty voinut tehdä asialle jotain, mutta miksi? Naapurimme muuttavat kuitenkin parin kuukauden kuluttua pois jättäen vain sisustamansa yksiön paikoilleen. Tosin mies muisteli, milloinkahan hän sen pullon vaihtoi ja  toivottavasti kaasupullo riittää siihen asti, tai kokkailut sisällä loppuu....ja on onneksi toisetkin tikkaat ja saavikin löytyy....

Räksän yksiö
Seuratessa pesän rakentamista ja sisustamista en kuitenkaan voi sanoa, etteikö ko. lintu olisi ollut kiinnostunut oman maailmansa mukaisesti kodin siustamisesta. Pesä näytti ensin kauniisti heinistä kudotulta korilta, joka oli pohjustettu (perustuslaatta) märällä mudalla...ei näyttänyt kovin houkuttelevalta, mutta jo seuraavana päivänä pesän 'lattia' oli kudottu heinistä, pehmustettu (matto) koiran karvoilla ja seinät vuorattu (tapetointi) sammalella. Siis emo lintu halusi perillisilleen kuitenkin mukavat oltavat.

Pian pesässä komeili 4 vihertävää munaa, joita emo uskollisesti hautoi. Emo ei pahemmin häiriintynyt ohikulkevista koirista, vieressä trampoliinila hyppivistä lapsista tai minusta kun hain aivan pesän vierestä polttopuita. Ainoa mistä emo ei ole tykännyt, on kamera, kuvattavaksi hän ei ole suostunut. Emo nökötti pesässä aina kun siitä kulki ohi, satoi tai paistoi, tosin enempi on tainnut sataa. Pieni huoli oli alussa, kastuuko yksiö, mutta mies tarkisti asian ja sanoi, että talon lippa riittää suojaamaan...HUH!  Tarkka on ollut emo paikan valinnassa.

Loppuviikosta kuopukseni kertoi, että munat ovat kuoriutuneet ja emon todellinen duuni alkanut! Pienessä yksiössä nyhjöttää neljä aika alienin näköistä otusta. Emo tuntuu olevan nyt enempi pois kuin paikalla, mutta aina kun näen, on hän ruokkimassa poikasiaan. Edelleenkään emo ei ole 'hyökkääväinen' meitä ihmisiä tai koiria kohtaan, vaikkakin NYT  koirat ovat alkaneet kiinnostua kaasupullokaapin ympäristöstä; poikaset siis tuoksuvat enempi koirien nenään kuin linnunmunat..yllättävää ;)

Seuraavaksi odotetaan poikasten lentoharjoituksia. Millaisia 'ohjuksia' sitä kohta suhaa pihalla?
Ääntäkään ne ei vielä oikein pidä, vain kun emo tuo sapuskaa, joten sirkutuksenkin määrä varmaan lisääntyy. Onko väärin toivoa lämpimiä ilmoja ja paljon hyttysiä ja muita pörriäisiä, jotta pienokaiset saisivat vahvat siivet ja lentäsivät pois pesästä? Kaasu ei ole vielä loppunut ja olen jo tehnyt suunnitelman pullonvaihto-operatioon. Siihen tarvitaan ainakin 3 ihmistä :)

Maailma on täynnä mitä erillaisempia koteja ja asumuksia. Sisutuslehdissä ja -blogeissa on vain pintaraapaisu tarjonnasta. Jokainen siis sisustaa kotinsa omanlaiseksi pesäksi, paikaksi jossa on hyvä olla ja jopa kasvattaa jälkeläisensä. Oli se sitten desing kivitalo, linna tai savimaja, on se jokaisen koti. Harvemmin Ei aina välttämättä  se paras mahdollinen ja toiveiden mukainen, mutta aina voi pyrkiä tekemään siitä mieleisään ja itselleen sopivaa, omanlaistaan.

Nyt Talossa jännitetään kumpi tapahtuu ensin; loppuuko kaasu vai muuttavatko naapurimme?

Mukavaa alkavaa viikkoa!
           
                                                               -Satu-
     

Tästä(kö) se alkaa....

Talo no. 23
Ajatus Blogin kirjoitamisesta on muhinut mielessäni jo pitkään, kuukausia jopa vuoden. Teen paljon käsilläni;  neulon, ompelen, remppaan ja  tuunaan, pidän leipomisesta, varsinkin kakkujen tekemisestä ja kokkailusta. Tästä syystä ystäväni ovat monesti  kysyneet pidänkö blogia ja miksi en? Kovasti kyllä seuraan muiden blogeja,saan niistä inspiraatioita ja ideoita, mutta olisiko aika nyt kypsä myös ihan omalle blogille? Voisinko minäkin antaa/ jakaa ideoita myös muille? Monet kysymykset, ajatukset ja jopa epäilyt omista taidoista ovat risteilleet mielessäni ja nyt päätös on tehty.

 Tästä blogini nyt sitten alkaa...

Ensin piti keksiä blogille nimi. Vaihtoehdot ovat pyörineet mielessä ja aina ne on jossain vaiheessa tuntuneet tylsiltä tai rajoittavilta, koska kyseessä on koko elämäni reperttuaari. Yhtenä päivänä ajaessani kotipihaan, talon numerokyltti osui silmääni ja *bling* siinähän se! Ollut kokoajan ja niin lähellä! Nimen alle sopii kaikki; niin rempat, tuunailut, käsityöt kuin kokkailut ja leivontakin; kaikki mitä talossa ja vähän sen ulkopuolellakin tapahtuu. Lisänä omat ajatukset ja mietteet arkisten asioiden tiimoilta. Pääpaino kuitekin kädentaitojen tuloksilla. Blogissa pääosassa olen minä itse, sivuosissa 4 lastani voivat vaihtelevasti  saada maininnan, mutta 2 sekarotuista koiraani, Helmi ja Vinku,  todennäköisesti joutuvat aina välillä postauksen kohteeksi.

Tavoitteeni on yksi päivitys viikossa. Olen inhorealisti, arki ei aina suju kuin suunnittelee  - Juu EI......Jo yksi postaus viikossa on minulle paljon, kuten varmaan moni muukin voi sanoa samaa, tuo työ - jolla pyritään rahoittamaan ihanat suunnitelmat - rajoittaa ajallisesti toimintaa, kuten myös 'äidilliset velvoitteet', joihin olen vapaaehtoisesti taannoin ryhtynyt.
Ja koska olen Blondi ja minulla on varmaan jonkinasteinen ad/hd ( kuopuksellani on ko. diagnoosi ja ko. oireyhtymän saa perimästä), ei tietokoneen käyttäminen ole helppoa ja vaikka uuden oppiminen kuitenkin sujuu, näin alkuun mennään ihan yksinkertaisella moodilla. Itseni tuntien, nälkä kasvaa syödessä ja haluni oppia uutta luo uusia ulottuvuuksia. Niin on käynyt tuunailun, käsitöiden ja kokkailunkin kanssa.Kun jokin asia minua kiinnostaa, ja en sitä vielä osaa, niin opettelen sen! Blogini on tavallaan myös 'kertomus' uuden oppimisesta ja kehittymisestä kaikessa mitä teen.

Miten käy noviisin bloggarin armottomassa nettimaailmassa?

Tervetuloa seuraamaan elämää Talossa no. 23!

- Satu-