torstai 28. toukokuuta 2015

'Koti kuin sisustuslehdestä'

Pojan ylppärijuhlat lähestyvät vauhdilla ja hommaa on vielä valtavasti. Huoleni ei niinkään ole tarjoilu, vaan se MISSÄ tarjoillaan. Koti, kämppä, talo,  johon sukulaiset ja ystävät ovat kutsuttu, ei nyt miellytä minua täysin - miellyttääkö ikinä????

Kaikilla on varmaan tietty käsitys omasta kodistaan, sen sisustuksesta, kodikkuudesta ja varsinkin siisteydestä. Olen hyvin visuaalinen ihminen ja tiedän millaisena haluan kotini näyttävän, muun perheen on melkeimpä vain siihen tyydyttävä. Tietysti mainitsen suunnitelmistani ja ilmoitan mitä haluaisin tehdä ja millaiseksi tilat muuttaa. Otan myös joskus huomioon muiden mielipiteitä ja toiveita, mm. miehellä saa olla se kamala kotiteatteri-hässäkkä. Nyt hän tietty sanoo, että voihan sen uusia, mutta EI nyt ryhdytä pikkumaisiksi....muutakin rahan menoa on :)

Pikkuapulaiseni purkuhommissa.
Viimeisen vuoden aikan kotimme on käynyt läpi jonkinmoisen muodonmuutoksen. Pääasiassa värimaailma on muuttunut haluamaani vaaleaan viileyteen.....vihdoinkin sain sen vuosia haaveilemani valkoisen lattian olkkariin - oikeastaan se on hyvin vaaleanharmaata vinyylilaminaattia. Tykkään <3. Koirien kynnet ei enään rapise niin kovasti kuin laminaatilla, lattia ei narise ja on LÄMMIN paljaalle jalalle. Seinien väri  muuttui entisestä kerman valkoisesta täysin valkoiseen ja lattia listat leveisiin valkoisiin.


Eteisen seinät saivat harmaan sävyn ja lattian vanha vaalea halkeillut laatta antrasiitinharmaaksi laataksi. Oikeastaan eteisen seinistä koko muutos alkoi. Halusin kokeilla miltä Bilteman valmis grafiitin harmaa maali näyttää ja hyvältähän se näytti ;) Lattialaatat oli jo pidemmän aikaa  vaihtolistalla ...saaneet osumaa mm. kahvakuulasta ja pianon siirtelystä :)

Kun eteinen ja olkkari oli *kondiksessa*,  siirryin eteenpäin. Yhtenä vapaapaäivänä maalasin ns.  naisten vessan kellertävät seinät valkoiseksi.  Ai kun tuli siistin näköiseksi ja rauhoitti tilan.
 Seuraavaksi kohteena  taisi olla takkahuoneen tummanpuhuvat vaneriseinät -> valkoiseksi, samoin saivat ovet ns. miesten vessaan ja autotalliin uuden valkoisen pinnan. Olin ne joskus tapetoinut kivalla tapetilla, mutta olivat jo elämää nähneet/kokeneet ja hieman rispautuneet, joten tapetti pois ja maali tilalle. Olin jo unohtanut, että ne olivat tummanruskeat alunperin,
Myös takan punatiilinen manttelin-tapainen muuttui  valkoiseksi. Tulipas taas valoa ja tilantuntua!





jälkeen
ennen
Keittiön tummat tammitasot hioin ja vahasin....yllättäen valkoiseksi :) ja pähkinänväriset alakaapit maalasin harmaaksi. Pähkinänväriset kaapien rungot tapetoin luonnonvalkoisella tapetilla, joka kestää pyyhkimistä...Kummasti tuli valoa pieneen keittiöön. Tosin nyt lattia alkaa jopa miehen mielestä olla vailla jonkin sortin päivitystä.....ja hieman minua häiritsee tuo mosaiikkin väri...


                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   

 Kaikki pitäisi siis olla päällisin puolin ok pojan juhlia varten.

Mutta kun kotimme ei ole sisustuslehdestä; tavarat paikoillaan, kukat pöydällä, aurinko paistaa, tyynyt ojennuksessa sohvalla kutsuvasti jne....Mutta kotimme on meidän koti, paikka jossa asumme, elämme, saamme olla omat itsemme...tasuunjälkiä lattialla, tyynyt sikinsokin, villakoiria nurkissa, pölyä tasoilla, leivänmuruja pöydällä ja pöydän alla, tiskit pöydällä....lista on loputon. Tai siis oli vielä tänä aamuna kun alkoi iskeä epätoivo ja paniikki....

Onneksi tykkään siivota - oikeesti- tunnen sielujen sympatiaa Frendien Monican kanssa, imurinkin voi siivota ;) Vaikka kuinka marmatan/vingun ja valitan siivoamisesta, niin siinä samalla angstin voimalla tavarat löytävät paikkansa, pölyt saa kyytiä ja imuri ja höyrypesuri huutaa kilpaa kanssani. Koti tuoksuu puhtaalle, siis pesuaineen esanssille. Lapset on taas kerran kovistettu ja uhkailtu sotkemisesta ja koirat saavat jäädä portin toiselle puolen möllöttämään ja ihmettelemään menoa, kunnes juhlat on juhlittu. Sohvankin vuorasin, ettei siihen jää miehen peffan kuvaa, kun pitää sohvaa paikoillaan ;)
 Siihen asti kotimme on hieman lähempänä sisustuslehtien koteja kuin normaalisti.



Kun arki taas koittaa, saa koirat maata sohvalla, niin että tyynyt on lattialla. Mies saa syödä mussuttaa sohvalla telkkua katsoessaa ja ehkä levitellä läppärinsä, soittimensa ja nuottinsakkin edes hetkeksi. Muksut saa kantaa Akkarinsa ruokapöytään jne....komento   pyyntöni kuitenkin on aina , että ainakin omat jäljet siivotaan. Äitikin olisi iloisempi ja vähemmän työllistetty :)

Toiveena siis hyvät säät ja voimme nauttia tarjoiluista ulkosalla terassilla. Mutta siitä myöhemmin.


                                                Erinomaista loppuviikkoa!
                                                               -Satu-

Anteeksi sotku, mutta me asumme täällä.















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!