sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Lauantaipullaa ja lautapelejä

Viettettimme ystäväperheen kanssa launatai-iltaa terassillamme ja keväällä hankittu uusi terassipöytämme pääsi nyt näyttämään 'kyntensä' ison porukan kestitsemisessä ja varsinkin siinä, mihin oli myös suunniteltu; kortti- ja lautapeleihin! Hyvin pöytä hoiti kotiin kummankin tehtävän.

Kuinka monet illat, jopa yöhön asti, olemmekaan pelanneet ystäväperheemme kanssa korttia ja erillaisia lautapelejä. Kun lapset olivat pienempiä, he leikkivät ja pelasivat omia pelejään, mutta iän karttuessa ovat saaneet osallistua myös meidän aikuisten peli-taistoihin. Nykyään enempi sääntö kuin poikkeus ja pojista onkin kasvanut aika kova vastus, varsinkin korttin pelaamisessa. Peli-iltamme ovat aina olleet hyvin suosittuja lastemme keskuudessa ja vielä nykyäänkin on iso harmistus, jos jää tapahtumasta paitsi.

Lautapelit ovat suosikkejamme. Pelejä on monia ja kun löytyy joku uusi kiva ja hauska peli, sitä pelataan sitten hartaasti ja pitkään, vähän niinkuin kausittain. Välillä palaamme vanhoihin tuttuihin peleihin, varsinkin kun niihin ilmestyy uusia lisäosia. Kaapistamme löytyy kymmenittäin erillaisia lautapelejä. Pääsääntöisesti taktiikkapelejä, mutta tietenkin myös nämä perinteiset triviaalit ja pictionaryt. Jokavuosi kyllä pelit lisääntyy ainakin yhdellä uudella lautapelillä.

Dixit

Nyt sain tuliaisina lisäosan peliin nimeltä Dixit, joten sehän otettiin esiin. Peli on vuoden 2010 vuoden peli ja siihen on jo 4 lisäosaa tarjolla, joten pelattavaa riittää....



 Kyseessä on 3-6 hengen mielikuvitusta vaativa 'korttipeli'. Pelaajille jaetaan 6 kuvakorttia, joista jokainen valitsee vuorollaan yhden ja keksii kuvasta tarinan/vihjeen paljastamasta kuitenkaan suoraan korttinsa kuvaa, ja asettaa sen sitten pöydälle kuvapuoli alaspäin. Vihjeen/tarinan voi myös laulaa tai esittää pantomiiminä. Tämän vihjeen kuultuaan muut pelaajat valitsevat omista korteistaan kuvausta lähinnä olevan korttinsa ja asettaa myös sen pöydälle kuvapuoli alaspäin. Tämän jälkeen tarinankertoja sekoittaa kortit ja kääntää ne kuvapuli ylöspäin jonoon pöydälle, jonka jälkeen kaikki muut paitsi itse kertoja yrittää arvata mistä kortista on kyse. Mitä lähempänä muiden pelaajian korttien kuvat ovat 'tarinaa' sitä vaikeampi on arvata oikeaa korttia. Pelin mukana on jokaiselle pelaajalle omat eriväriset ns. äänestysnumerot 1-6, joilla ilmoitetaan  mitä korttia lehdottaa tarinankertojan kortiksi.

Pistelasku tapatuu sitten oman kaavansa mukaan ja ei ole vaikea. Pelinappuloina on ihanat puput. Ikäsuositus on 8+ ja varmasti lapset pystyy pelaamaan ko. peliä. Ainakin meillä kuopus on pärjännyt mainiosti pelissä mukana. Tarvitaan siis vain mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä. Ja ainakin meidän peliseurueessa on hyvä tietää toistensä 'mieltymykset' ja intressit, niin hyvin pärjää.

Kyllä tuli taas hyviä vihjeitä ja välillä oli kyllä ns. ihan pihalla joistakin vihjeistä, mutta silloin  mentiin ihan summamutikalla, mutu-tunteella.. Vihjeinä oli lauluja, runon pätkiä, leffoja ja niistä repliikkejä. Lainauksia kirjoista ja vihjeitä ihan omasta elämästä. Olipas taas mielettömät naurut, ihmettelyt ja huokailut, kun hoksasi vasta liian myöhään mistä kuvasta oli kyse. Eikä kauhesti haitannut tämä vähä-helteinen kesämmekään, tosin mies laittoi heti terassilämmittimet päälle ja ulkotakkaan tulen. Hyvin pärjättiin lämpiminä ne vajaa 3 tuntia mitä pelattiin. Tai jos olisi tullut kylmä, olisi pitänyt ottaa pantomiimi-vihjeet käyttöön. Hmmm... mitähän siitäkään ois tullut? Ja mietin tässä  miten esittää pantomiimiä alla olevista korteista?
Kortit on käsin piirrettyjä ja aivan mielettömän kauniita ja moni ulotteisia. Monesti unohtuu vain katsomaan kauniita kuvia!


Tässä esim. yksi kädellinen kortteja.


Mutta ensin kahvia ja pullaa


Ja kuten tapoimme kuuluu, ennen pelejä istutaan ja nautitaan ruokaa ja juomaa tai vain kahvitellaan ja mietitään samalla, mitä tänään pelattaisiin. Tarjoilulla on ainakin meidän naisten mielestä yhtä tärkeä rooli, kuin itse peleilläkin, ellei jopa tärkeämpi. 

Raparperipiirakka ja pullaa.


Tälläkertaa leivon miehen pyynnöstä pullaa. Tai aina hän sitä ehdottaa, kun kysyn mitä leipoisin? Ensin oli, että 'ääähhh..pulla on tylsää!', mutta sitten hoksasin loput raparperit pöydällä ja päätin tehdä Raparperipiirakan pullataikinaan! En muuten ole varmaan ikinä aikaisemmin tehnytkään.
Siis vääntämään pullataikinaa ja kun se oli kohoamassa, niin keitin raparperihillokkeen, josta valutin taas siirappi-ainesta talteen, eli hilloke siivilään ja ylimääräiset nesteet kippoon ja talteen.


Hillokkeeseen sekoitin vaniljakastike-jauhetta sidosaineeksi, noin desin turkkilaista jogurttia ja jääkaapissa jätskin teosta jääneet kananmunan valkuaiset vaahdotin ja sekoitin varovasti edellisten sekaan.















Taikinasta kaulin piirasvuoan kokoisen läpyskän, asettelin vuokaan ja täyte päälle. Reunat siistin ihan vain saksilla leikaten ja sivelin sitten reunat kanamunalla. Paistoin 180 asteessa n 45 min, kunnes sisus ei enään kamalasti hytkynyt, kun vuokaa liikutteli.
Lopusta pullataikinasta sitten pyörittelin ihan peruspullaa.

Raparperipiirakka pullataikinaan.

Cherry Cobbler

Enhän minä tietenkään pelkkään pullaan tyytynyt. Pöydällä oli myös kipollinen kirsikoita, joista tein sitten niistä kirsikka paistoksen;  Cherry cobbler jonka tarjoilin vaniljajäätelön kanssa. Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut kokeilevani ko. paistosta, joten nyt oli sen aika.

Ensin tein täytteen:
  • vajaa kilo tuoreita kirsikoita, kivet poistettuna
  • 2 dl sokeria
  • 2 rkl maissi/perunajauhoa
  • 174 tl kanelia
  • 172 tl sitruunamehua
Laita kaikki ainekset kattilaan, sekoita ja anna kiehahtaa ja sen jälkeen porista hiljaisella tulella n. 10 min välillä sekoittaen. Kaada valmis kiisseli paistovuoan pohjalle.

taikina:

  • 2.5 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl sokeria
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl suolaa
  • 3 rkl voita jääkaappikylmänä 
  • 1 dl (reilu desi) maitoa
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuutioitu kylmä voi ja tee taikinasta murumaista. Lisää kymä maito ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina nokareina kiisselin päälle ja ripottele vielä päälle sokeria. Paista 180 asteessa puolisen tuntia, kunnes kiisseli kuplii ja taikina on kullan keltaista. 



Tarjoile jäätelön kanssa!




Vaikka juhannus jo meni, niin ruusuni vasta kukkii!
Ruusuntuoksuista alkuviikkoa!

- Satu -

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Huonerumba, osa 1

Jo pidemmän aikaa olen miettinyt vaihtaa lastenhuoneiden järjestystä. Siis en vain huonekalujen paikkaa, vaan ihan koko huoneiden asukkaiden vaihtoa. Tapanani on miettiä järjestelyjä jonkin aikaa päässäni, miettiä miten asia hoidetaan, missä järjestyksessä ja mihin mikäkin menee, siis organisointia ja suunnittelua ihan hiljaa mielessäni. Kun kaikki on selvää päässäni ja ilmoitan suunnitelmani, alkaa kysely, miksi ja minkä takia, onko pakko jne....Perustelut minulta löytyy heti ja vaikkei kelpaisikaan, niin silti tapahtuu muutoksia. Yleensä lopputulokseen on oltu tyytyväisiä.
Epäilen, että suurin syy ns. vastarintaan on pelko joutua hommiin. No joutuuhan jokainen jonkin verran, haluisi tai ei. Jokainen lapsi saa sanoa mielipiteensä väreistä ja suunnitelmista, ja käydä omaisuutensa läpi, mitä säilytetään ja mitä ei. Sen mukaan yritän sitten sovittaa ehdotukset ja toiveet jo valmiiksi luotuun konseptiin. Onneksi itsekin muutan mieltäni jatkuvasti ja kokoajan ja saan uusia ideoita sitä mukaan kun projektit edistyy, joten muutokset ei tuota suuria ongelmia. Välillä siis vain täytyy istahtaa hetkeksi miettimään ja tuumaamaan....

Ja vaikka syömään kuopuksen minulle ihan oma-aloitteisesti ja itsekseen tekemää lounas-salaattia oman maan tuotteista; salaateista, retiiseistä, yrteistä. Lisänä mozzarellaa ja oliiviöljyä mausteeksi. Huomaa hänen mozzarellasta ja rucolan kukista tekemä 'kanamuna'


Äidille lounasta


Tämänkertaisen huonerumban jälkeen ei tässä talossa ole entisessä paikassaan kuin olohuone, keittiö takkahuone, kylppäri ja sauna, kun niitä on hankala pienellä budjetilla muutella paikasta toiseen. Tosin niidenkin ilme on muuttunut ja varmasti vielä muuttuu....

Nyt siis lapset vaihtoivat/vaihtavat huoneesta toiseen omaisuuksineen. Kuopus sai muuttaa siskonsa huoneeseen ja kuopuksen huoneeseen muutti nyt vanhin lapsi, joka punkkaa kesän kotona, kun sai kesätöitä täältä kotikulmilta. 
Kun tyttär pala takasin vaihto-oppilas vuodestaan Japanista, saa hän toiseksi vanhimman pojan huoneen itselleen; isomman huoneen ja enempi kaappitilaa!  Ko. poikahan lähtee heinäkuussa inttiin ja siitä sitten toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Kuopuksen entisestä huoneesta tulee siis ajan kanssa 'isojen poikien' huone, kun joskus kotona käyvät.

Kuopuksen huone

Ensimmäisenä on valmiina kuopuksen huone, siis vajaa 12v pojan huone.


Seinät maalttiin pojan toiveesta valkoiseksi. Ehdotin, että olisimme jättäneet seinät maalaamatta, mutta Valkoista haluttiin, koska seinät olivat aika nuhjuiset hänen mielestään. Ja kyllähän niissä elämän jäljet näkyivät.


Liitutauluosio sai jäädä.


Ikean musta kirjoituspöytä kompleksi sai luvan vaihtaa väriä ja nyt joutui poika itsekin hommiin. Onneksi isoveli auttoi pöydän hionnan kanssa.




Tältä pöytä näyttää maaluksen jälkeen ja kyllä uusi maali myös seinissä kirkasti huoneen ilmettä. Poika oli oikeassa!
Onpas epätarkka kuva, mutta kun on muka kiire, niin ei aina onnistu kännyllä noi kuvat....
Sänky on aikoinaan miehen tekemä ja alkujaan oli parvisänky, mutta mieli muuttuu myös pienellä pojalla, joten irroitin parven pitkät jalat ja vaihdoin tilalle lyhyemmät putkijalat, mutta tarpeeksi korkeat, jotta lego-laatikot sopivat alle. Maalasin puunvärisen sängyn harmaaksi.




Pöytäkompleksi koko komeudessaan ja 'katettuna'.



 Kalataulu on joskus hommattu esikoiselle, kun asuttiin ulkomailla. Nyt maalaisin puiset kehykset samalla värillä kuin pöydän ja heti koko julisteen ilme kirkastui. Alempi taulu on pojan omaa tuotantoa vajaan kymmenen vuoden takaa.


Varastosta löytyi myös vanha laava-lamppu, joka nyt sopii  hyvin huoneen värimaailmaan. Vanha tuolikin sai uuden päällisen. Tuolin alla oleva meloonimatto on itse tehty maalaamalla.


Oven taakse jää niin sanottu viihdekeskus ja pelikoneet säilyvät hyvin piilossa Expetid-hyllykön kaapissa ja pelit yms. vehkeet Malm-lipaston laatikoissa. Kuu-valo toimii myös yövalona.




Kirjoiituspöydän laatikostosta tuli nyt yöpöytä. Kyllä valkoinen ja turkoosi käy hyvin yhteen. Vanha pöytälappu on sittemmin jo vaihtanut paikkaa.....

Sängyn alla on laatikoissa kaikki legot hyvin saatavilla.















Tekstiilit ja muut sisutukselliset lisät



Ensin meinasin, että maalaan vanhan laminaatin, kun kerta lattiamaalia jäi toisen huoneen lattian maalauksesta. Jätin kuitenkin maalaamatta, koska aika tuli vastaan ja olimme lähdössä viettämään juhannusta maalle....Ompelin sen sijaan ison maton, kun en ollut mieleistäni mistään löytänyt järkevään hintaan. Olin valitsemassa kankaita tuoliin ja päiväpeitteeseen, kun käteeni osui paksu markiisikangas, jonka toinen puoli oli muovitettu, siis pysyy hyvin paikallaan,Heti alkoi aivoriihi raksuttamaan mahdollisuuksista ja ostin kankaaseen sopivaa kanttinauhaa ja kanttasin 'maton'. Matto on pehmeä, mutta tasainen ja siinä ei legot katoa nukan sekaan. 
Kuvassa näkyy tuoli vielä vanhassa kuosissaan, niin ja tietenkin linssiluteemme Vinku-koira.


Päiväpeiton ompelin meri-henkisesti raidalliseksi luonnonvalkoisesta ja turkoosista. Ja myös tarpeeksi ison, jotta sängynaluslaatikot jäisi piiloon. 
Peililiukuovien taakse sopii pojan vaatteet ja muut tarpeelliset tavarat kevyesti, tosin kuin siskon, jonka huone sis aiemmin oli.
Keltainen sitruunamatto on myös omaa tuotantoa. Limen vihreä tyyny löytyi Anttilasta.



Netissä ja Pinterestissä on paljon vinkkejä lasten huoneiden sisustamiseen ja sieltä keräsin myös kirjain idean. Autotallista löyty juuri sopiva pala valmiiksi punaista vaneria, johon hahmottelin kirjaimen. Sahasin kirjaimen vannesahalla, hioin reunat ja kiinnitin kuumaliimalla ripustuskoukun sekä lisäsin turvallisuussyistä kaksipuoleiset teipit alaosaan. Kirjaimen sitten ripustin sängyn yläpuolelle. Piristävä punainan yksityiskohta huoneessa.
Merellinen taulu on ale-löytö Anttilasta.


Sängyn sivupäädyssä on myös pojan omaa tuotantoa oleva taulu vuosien takaa, sekä äidin lahja pojalle; kuu taivaalta.



Tältä huoneen nukkumanurkkaus nyt näyttää. Loput pehmoleluista on korissa sängyn päädyssä. Itse ainakin olen tyytyväinen huoneen lopputulokseen ja niin on myös poikakin.


Siis mistä lähdettiin ja mihin päästiin....


Ja seuraavaksi syy miksi poika halusi luopua parvisängystä:


 Meidän hauvoja kun ei kukaan jaksa nostaa niin korkealle ja kuopus haluaa nukkua koirien kanssa. Sänkyssä on välillä aika tiivis tunnelma, kun kumpikin koiruus siellä makaa pojan seurana, Plus kaikki kymmenen pehmolelua.....No aamuherätys ainakin on tehokas; Pusuttelua niin kauan, että varmasti herää!

 Lämpimiä ilmoja odotellessa, voin käydä muiden huoneiden kimppuun.

-Satu-



keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Savukalaa ja raparperiä

Juhannus oli ja meni, satoi ja paistoi. Reissussa on kiva olla, mutta kotona paras!



Olimme pois vain 5 päivää ja piha oli kuin viidakko.
Kotilot olivat ahnehtineet kasvulaatikoista herneen- ja kurpitsantaimia. Hitsi mikä riesa nekin on! Keräsin kotiloita tuhottavaksi heti ison kipollisen ja aamulla hain lisää Ferramolia kotiloille 'ruuaksi'. 
Oli virhe mennä syömään poikani herneet! 






Vaikka vanhin poika oli suurimman osan aikaa kotona talonvahtina, oli vissiin pihamme ja terassimme liian hiljainen; siis sovelias tirpoille pesintään. TÄLLÄKERTAA pesä oli ilmestynyt pieneen tuikkukippoon joka roikkui katetun terasin puolella heti keittiön ikkunan vieressä, takaoven lähellä.
Siinä se pesä nökötti, ja kaksi harmaata pienen pientä lintua pörräsi ihmeissään, mistä moinen meteli ja trafiikki yhtäkkiä ilmesty! Taitaa käydä niin, ettei pesään tule asukkeja, niin arkoja pikkulintuset on. Yritin jopa siirtää tuikkukippoa kauemmaksi, mutta sitten linnut lentelivät etsien kotiaan, Eivät osanneet mennä 2 m sivumpaan, joten palautin kipon paikoilleen.  Vähän huonon paikan pesälleen valitsivat....

Edellinen linnun pesähän oli kaasupullokaapin päällä. No kaasu loppui ennekuin linnut lähtivät, mutta onneksi oli pitkä liitinjohto, joten uusi pullo saatiin yhdistettyä kaapin eteen, niin ei tarvinnut liikutella koko pesää.
Poikaset lähtivät omille teilleen 23.toukokuuta. Valitettavasti missasin ko. tapahtuman, kun olin töissä, mutta lapset olivat paikalla. Poikaset olivat olleet todella suloisia räpiköijiä ja tulleet ihan talon sisälle avoimesta ovesta!

Aika näyttää miten nyt käy.

Savukalaa ja munakastiketta.

Kaiken kotilo-taistelun ja tuikkukipon siirtelyn lomassa tuli taas nälkä, mutta nyt tiesin mitä tekisin ruuaksi. Lapset kalastivat kovasti ollessamme reissussa ja saalistakin tuli. Joten kalaa oli tiedossa.


Koiratkin ois halunneet mukaan kalaan.





Pojat itse perkasivat kalansa. Päätettiin, että savustetaan kalat, kun päästään kotiin. (Pakasti kalat ennen kotiin lähtöä, jotta säilyvät hyvinä.)












Sain sähkösavustimen äitienpäivä-lahjaksi viime vuonna, ja on ollut hyvä ja kovasti käytössä. Oivallinen kapistus. Olin kuulema joskus puhunut ko. laitteesta (?) ja muu perhe sellaisen päättäneet minulle hankkia.






















Ladoin kalat ritilälle, suolasin ja lisäsin sitruunaa. Ritilä 'uuniin' leppärouheen päälle ja töpseli  seinään.


Tunnin verran kalat kypsyi savustimessa. Suolakin sattui kohilleen tälläkertaa. Kokeilin myös savustaa paprikoita ja onnistui.

Kalan kanssa päätin tarjota Kananmuna-valkokastiketta.



Perus valkokastike, johon lisäsin vain keitety kanamunat pilkottuina.  Ja kaikken lisänä tietenkin uusia perunoita.

Raparperiä

Maalta toimme kalojen ja munien lisäksi myös raparperiä. Pellolla kasvoi suunnaton raparperipehko, eikä kukaan sitä hyödyntänyt. Nyt lähti tuhti kasa mukaamme kotiin.
Rakastan raparperiä. Käytän sitä paljon leivonnassa. Yleensä teen hilloketta pakkaseen, tai pakastan vain valmiina paloina piirakoita varten. Myös mehuja keittäessä lisään raparperiä sekaan.


 Uudessa Maku-lehdessä oli Raparperi-lime siirapin teko-ohje, siis kokeilemaan.....

Pilkoin raparperit pieniksi paloiksi (n 8 dl paloja), lisäsin kattilaan n. 5 dl vettä, limen kuoriraasteen ja limen mehua n. 1/2 dl ja sokeria 1,5 dl ja vaniljaa joko myllystä tai pala tankoa. Kaikki siis kattilaan ja porisemaan hiljalleen n 20 min, kunnes raparperit ovat pehmenneet hyvin.



















Sitten seos siivilään valustumaan ja valmista! Helppoa ja yksinkertaista. Siirappia tuli no 8 dl tästä satsista.
 Itse kyllä jätän ensi kerralla limen pois, tai ainakin kuoriraasteen. Maistuu mielestäni liikaa läpi.
Siirapia voi käyttää mm. juomien pohjana.


Jäljelle jääneestä raparperisoseesta tein Raparperi-valkosuklaa täytekakun




Tavalliseen sokerikakkupohjaan lisäsin n. 1 dl siirapin teosta jäänyttä raparperisosetta.
Kakun väliin tein valmiista mansikkamousse-sekoituksesta täytteen tyyliin puolet kuohukermaa, jonka vispasin vaahdoksi ja puolet maitoa, johon moussejauheen sekoitin. Sitten vain nämä kaksi yhteen ja lisäksi loput raparperisoseesta.


Kuorrutuksen tein vispaamalla 100g huoneen lämpöistä voita ja 200g tuorejuustoa vaahdoksi, sekaan 2-3 dl tomusokeria ja lopuksi 200g sulatettua valkosuklaata.
Kakkuviipaleet kostutin juuri tehdyllä raparperisiirapilla, täyte väliin ja lopuksi kuorrute oman tyylin mukaan ympäriinsä.
Raparperi kiekurat tein leikkaamalla kuorimaveitsellä pitkiä siivuja raparperistä.
Annoin kakun tekeytyä muutaman tunnin kylmässä ja hyvää oli.




Kun kaikki reissun pyykki-rumba on tehty, voi ottaa palan kakkua ja istua terassille odottamaan sadetta.

Hyvää loppuviikkoa!

- Satu -


perjantai 19. kesäkuuta 2015

Savusaunaa ja muita Suomen suven suloja

Järvi, savusauna, koivikko ja auringonpaiste. Suomalainen kesäidylli parhaimmillaan.

Olemme lasten kanssa Eteläisessä Savossa nauttimassa keskikesän juhlaa, Juhannusta. Vaikka sää ei  juuri nyt olekkaan ihan parhaimmasta päästä, olemme silti saaneet nauttia myös maaseudun kauneudesta ja antimista.

SAVUSAUNA






En edes muista milloin viimeksi olen käynyt savusaunassa. Muistan vain varoitukset nokeamasta itseäni vielä 'likaisemmaksi' kuin ennen saunomista. Muistikuvissani oli pieni pimeä ja tunkkainen paikka, missä pitää miettiä jokainen liikkeensä tarkkaan.





Savusauna on ainakin puoli vuosisataa vanha ja pidetty huolella, hieman nykyaikaistettu, eli pimeinä syys- ja talvi-iltoina oli muutakin valoa kuin kynttilät. Sähkövalot ovat vain ulkona, ettei savusaunan hämyinen idylli säry.

Saunoa voi rauhassa ja pitkään. Välillä täytyy käydä vilvoittelemassa ja 'vetämässä happea' suojaisalla terassilla. Täällä syntyy parhaimmat ideat!

Kuvan kukkakimppu on 19-v. poikani käsialaa.






Saunan eteisessä oli vastassa talon isännän ja kuopukseni tekemät vihdat. Täytyi vain muistaa, ettei vihdo innoissaan nokia seinältä selkäänsä.


Täällä kiire unohtuu. Voi vain kuvitella, miltä paikka näyttää, kun kaikki kynttilälyhdyt ovat käytössä.


Sauna on tunnelmallinen ja ei ollenkaan tunkkainen sisältä. Löylyt olivat pehmeät ja miellyttävät., vesi sihisi pitkään kuikaalla ja toi mukanaan savun tuoksun. Ja kun siihen sekottui koivuvihdan tuoksu, niin olipa taivaallista.
Vain seinien ylähirret olivat noen mustaamat, joten täytyi hieman varoa vihtomista. Kuitenkaan vaikka nojasi seiniin ylälauteilla, ei selkä ollut mustana noesta.


Vanha löylykauha on päässyt jo eläkkeelle. Mittarista seinällä näkyy sen hetkinen saunan lämpötila, vajaa 100 astetta. Tosin ei yhtään tuntunut niin kovalta lämmöltä, vaan lämpö ja löylyt oli hyvin pehmeät.


Rohkeimmat kävivät uimassa, tai ainakin kastautumassa. 
Vaikka en itse järvessä käynytkään, niin saunan jälkeen olo oli rentoutunut ja iho pehmoinen, Hiukset tuoksuvat vieläkin miedosti savulle.



Näkymä rannasta savusaunalle. Koivikkoinen aho kukkii valkoisenaan ahomansikkaa. Pian on kipot täynnä herkkua!


LÄHIRUOKAA

Maalla kun ollaan, on kauppaan useampi kymmenen kilometriä. Onneksi voi hakea lähi maatilalta tärkeimmät tuotteen, eli maidon ja kananmunat. Oikeata lähiruokaa!



 Ensin kävelimme pientä maalaistietä, tai jotkut juoksivat onnellisina ja tuoksuttelivat kaikkia ihania  tuoksuja.

 Matkalla kurkattiin heinälatoon, josko löytyisi ihania aarteita!


Matka jatkui vielä lyhyenä soutureissuna ja vihdoin olimme perillä.
Koirille oli ensimmäinen kerta olla veneessä ja hieman pelottavaakin alkuun, mutta jo paluumatkalla ei ollut mitään ongelmia olla veneessä ja nyt ei tartte kuin mennä rantaan, niin koirat juoksee suorilla veneeseen istumaan.


Tällaisilta saimme 3L peelarin/maitokannun täyteen. Pihatossa tällä lehmällä oli vajaa 50 kaveria. Ja kaikki yhtä uteliaita! Maatalon 9-vuotias tytär oli meillä 'oppaana' ja kyllä voi vain ihailla nuoren ihmisen tietotaitoa. Kysyi mitä vain maitotilaan liittyvää, niin vastaus tuli heti!


Vasikoilla oli ihan oma huone; Lastenhuone.


Tälläisia ihanuuksia asusti lastenhuoneessa. Ja uusia asukkaita kuulema odotetaan nyt juhannuksen tienoilla.


Kanat olivat kesyjä ja söpöjä, varsinkin tämä yksilö. Kulki perässämme maatilakierroksellamme.
Taas ajattelin kuinka kivaa olisi muutama oma kana. Olisihan meillä hieman pihaa niitä kesällä pitääkin, mutta mihis talvella? Leikkimökkikin purettiin....














Tälläisiä aarteita maatilalta löytyi. Tuore maito menee ihan siltään, ainakin meidän lapsille. Ei haittaa vaikka maidon rasva näkyy ja tarttuu lasien ja kannun kylkiin; sehän on aitoa maitoa.Tuoreista kananmunista tulisi kuohkea sokerikakun pohja, mutta jos kuitenkin tyydyttäisiin vain pannariin...





Maalla on mukavaa, mutta kaikki uudet tuoksut, tuttavuudet ja uimiset taisi ottaa hieman 'joidenkin' voimille. Tyylinsä rentoutua kullakin....

 

Kalamies.



Näillä kesäisillä kuvilla haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa ja lämmintä ja vähä sateista  keskikesän aikaa!

- Satu -