sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Lauantaipullaa ja lautapelejä

Viettettimme ystäväperheen kanssa launatai-iltaa terassillamme ja keväällä hankittu uusi terassipöytämme pääsi nyt näyttämään 'kyntensä' ison porukan kestitsemisessä ja varsinkin siinä, mihin oli myös suunniteltu; kortti- ja lautapeleihin! Hyvin pöytä hoiti kotiin kummankin tehtävän.

Kuinka monet illat, jopa yöhön asti, olemmekaan pelanneet ystäväperheemme kanssa korttia ja erillaisia lautapelejä. Kun lapset olivat pienempiä, he leikkivät ja pelasivat omia pelejään, mutta iän karttuessa ovat saaneet osallistua myös meidän aikuisten peli-taistoihin. Nykyään enempi sääntö kuin poikkeus ja pojista onkin kasvanut aika kova vastus, varsinkin korttin pelaamisessa. Peli-iltamme ovat aina olleet hyvin suosittuja lastemme keskuudessa ja vielä nykyäänkin on iso harmistus, jos jää tapahtumasta paitsi.

Lautapelit ovat suosikkejamme. Pelejä on monia ja kun löytyy joku uusi kiva ja hauska peli, sitä pelataan sitten hartaasti ja pitkään, vähän niinkuin kausittain. Välillä palaamme vanhoihin tuttuihin peleihin, varsinkin kun niihin ilmestyy uusia lisäosia. Kaapistamme löytyy kymmenittäin erillaisia lautapelejä. Pääsääntöisesti taktiikkapelejä, mutta tietenkin myös nämä perinteiset triviaalit ja pictionaryt. Jokavuosi kyllä pelit lisääntyy ainakin yhdellä uudella lautapelillä.

Dixit

Nyt sain tuliaisina lisäosan peliin nimeltä Dixit, joten sehän otettiin esiin. Peli on vuoden 2010 vuoden peli ja siihen on jo 4 lisäosaa tarjolla, joten pelattavaa riittää....



 Kyseessä on 3-6 hengen mielikuvitusta vaativa 'korttipeli'. Pelaajille jaetaan 6 kuvakorttia, joista jokainen valitsee vuorollaan yhden ja keksii kuvasta tarinan/vihjeen paljastamasta kuitenkaan suoraan korttinsa kuvaa, ja asettaa sen sitten pöydälle kuvapuoli alaspäin. Vihjeen/tarinan voi myös laulaa tai esittää pantomiiminä. Tämän vihjeen kuultuaan muut pelaajat valitsevat omista korteistaan kuvausta lähinnä olevan korttinsa ja asettaa myös sen pöydälle kuvapuoli alaspäin. Tämän jälkeen tarinankertoja sekoittaa kortit ja kääntää ne kuvapuli ylöspäin jonoon pöydälle, jonka jälkeen kaikki muut paitsi itse kertoja yrittää arvata mistä kortista on kyse. Mitä lähempänä muiden pelaajian korttien kuvat ovat 'tarinaa' sitä vaikeampi on arvata oikeaa korttia. Pelin mukana on jokaiselle pelaajalle omat eriväriset ns. äänestysnumerot 1-6, joilla ilmoitetaan  mitä korttia lehdottaa tarinankertojan kortiksi.

Pistelasku tapatuu sitten oman kaavansa mukaan ja ei ole vaikea. Pelinappuloina on ihanat puput. Ikäsuositus on 8+ ja varmasti lapset pystyy pelaamaan ko. peliä. Ainakin meillä kuopus on pärjännyt mainiosti pelissä mukana. Tarvitaan siis vain mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä. Ja ainakin meidän peliseurueessa on hyvä tietää toistensä 'mieltymykset' ja intressit, niin hyvin pärjää.

Kyllä tuli taas hyviä vihjeitä ja välillä oli kyllä ns. ihan pihalla joistakin vihjeistä, mutta silloin  mentiin ihan summamutikalla, mutu-tunteella.. Vihjeinä oli lauluja, runon pätkiä, leffoja ja niistä repliikkejä. Lainauksia kirjoista ja vihjeitä ihan omasta elämästä. Olipas taas mielettömät naurut, ihmettelyt ja huokailut, kun hoksasi vasta liian myöhään mistä kuvasta oli kyse. Eikä kauhesti haitannut tämä vähä-helteinen kesämmekään, tosin mies laittoi heti terassilämmittimet päälle ja ulkotakkaan tulen. Hyvin pärjättiin lämpiminä ne vajaa 3 tuntia mitä pelattiin. Tai jos olisi tullut kylmä, olisi pitänyt ottaa pantomiimi-vihjeet käyttöön. Hmmm... mitähän siitäkään ois tullut? Ja mietin tässä  miten esittää pantomiimiä alla olevista korteista?
Kortit on käsin piirrettyjä ja aivan mielettömän kauniita ja moni ulotteisia. Monesti unohtuu vain katsomaan kauniita kuvia!


Tässä esim. yksi kädellinen kortteja.


Mutta ensin kahvia ja pullaa


Ja kuten tapoimme kuuluu, ennen pelejä istutaan ja nautitaan ruokaa ja juomaa tai vain kahvitellaan ja mietitään samalla, mitä tänään pelattaisiin. Tarjoilulla on ainakin meidän naisten mielestä yhtä tärkeä rooli, kuin itse peleilläkin, ellei jopa tärkeämpi. 

Raparperipiirakka ja pullaa.


Tälläkertaa leivon miehen pyynnöstä pullaa. Tai aina hän sitä ehdottaa, kun kysyn mitä leipoisin? Ensin oli, että 'ääähhh..pulla on tylsää!', mutta sitten hoksasin loput raparperit pöydällä ja päätin tehdä Raparperipiirakan pullataikinaan! En muuten ole varmaan ikinä aikaisemmin tehnytkään.
Siis vääntämään pullataikinaa ja kun se oli kohoamassa, niin keitin raparperihillokkeen, josta valutin taas siirappi-ainesta talteen, eli hilloke siivilään ja ylimääräiset nesteet kippoon ja talteen.


Hillokkeeseen sekoitin vaniljakastike-jauhetta sidosaineeksi, noin desin turkkilaista jogurttia ja jääkaapissa jätskin teosta jääneet kananmunan valkuaiset vaahdotin ja sekoitin varovasti edellisten sekaan.















Taikinasta kaulin piirasvuoan kokoisen läpyskän, asettelin vuokaan ja täyte päälle. Reunat siistin ihan vain saksilla leikaten ja sivelin sitten reunat kanamunalla. Paistoin 180 asteessa n 45 min, kunnes sisus ei enään kamalasti hytkynyt, kun vuokaa liikutteli.
Lopusta pullataikinasta sitten pyörittelin ihan peruspullaa.

Raparperipiirakka pullataikinaan.

Cherry Cobbler

Enhän minä tietenkään pelkkään pullaan tyytynyt. Pöydällä oli myös kipollinen kirsikoita, joista tein sitten niistä kirsikka paistoksen;  Cherry cobbler jonka tarjoilin vaniljajäätelön kanssa. Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut kokeilevani ko. paistosta, joten nyt oli sen aika.

Ensin tein täytteen:
  • vajaa kilo tuoreita kirsikoita, kivet poistettuna
  • 2 dl sokeria
  • 2 rkl maissi/perunajauhoa
  • 174 tl kanelia
  • 172 tl sitruunamehua
Laita kaikki ainekset kattilaan, sekoita ja anna kiehahtaa ja sen jälkeen porista hiljaisella tulella n. 10 min välillä sekoittaen. Kaada valmis kiisseli paistovuoan pohjalle.

taikina:

  • 2.5 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl sokeria
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl suolaa
  • 3 rkl voita jääkaappikylmänä 
  • 1 dl (reilu desi) maitoa
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuutioitu kylmä voi ja tee taikinasta murumaista. Lisää kymä maito ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina nokareina kiisselin päälle ja ripottele vielä päälle sokeria. Paista 180 asteessa puolisen tuntia, kunnes kiisseli kuplii ja taikina on kullan keltaista. 



Tarjoile jäätelön kanssa!




Vaikka juhannus jo meni, niin ruusuni vasta kukkii!
Ruusuntuoksuista alkuviikkoa!

- Satu -

1 kommentti:

  1. Cherry cobbler näyttää tosi herkulliselta, ja ruusu on niin herkän näköinen!

    VastaaPoista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!