tiistai 2. kesäkuuta 2015

Minun Paras Kakku Ikinä....

...jopa minä syön sitä! Ja  koko kakun!

Vaikka leivon paljon ja kokeilen mielelläni uusia reseptejä, en itse syö leipomuksiani oikeastaan ollenkaan. Miksikö? Ei, en lisää niihin mitään myrkkyä 'salaista ainesosaa', mikä aiheuttaisi syöjälleen minkäänlaisia myrkytys oireita, muutakuin ähkyä liiallisesta syömisestä tai sokeririippuvuutta makeudesta. Kun olen vispannut, vatkannut, sekoittanut ja sihdannut, pyöritellyt, maistanut  ja paistanut,  on aistini jo niin täynnä tuoksuja ja makuja, ettei valmis tuote enään nimeäni huuda. 

Nautin suunnattomasti itse tuotteen luomisesta, siitä miten maut sekoittuvat ja kuinka niitä voi aina muuttaa ja luoda eri vivahteita. Suomeksi siis, en noudata ohjeita kovinkaan tarkasti, vaan sovellan ja sohlaan lähes aina. Tulokset voivat olla ns. koiran ruokaa, jos edes niille kelpaa, tai sitten valmis tuote häviää tarjoiluastialta hetkessä. Silloin olen tyytyväinen ja onnellinen, koska tavoite on saavutettu; onnistuminen. 

Leipoisin varmaan joka päivä, jos vain joku ne tuotokset aina söisi. Ei kukaan jaksa määräänsä enempää keksejä, kakkuja, muffineita. 'Syytetään' jo vyötärön kasvamisesta ja vaatteiden kiristymisestä... Ja sitten kun 'säästän' leipomisvimmaani ja lopulta päästän sen valloilleen, karkaa mopo käsistä; tehdään sitten kaikenlaista kun kerran on uuni lämpiämässä. Ja taas on ähky ja kuuluu 'Älä äiti tuputa', kun kehoitan syömään, ettei vaan mene huonoksi....

Chocolate cake with halva filling, tahini frosting and a crap ton of sprinkles.

Noin vuosi sitten, kun etsin poikani 18-vuotis syntymäpäiville jotain uutta ja hyvää kakkua, löysin kakun jota syön. En tiennyt että näinkin voi käydä. Kaikkia kakkuja kyllä aina maistan, mutta tätä SYÖN. Kakun ohje  löytyi  täältä. Seuraan pääosin ulkomaalaisia/amerikkalaisia sivustoja niin kokkauksessa kuin sisutusjutuissakin. Molly Yeh on yksi suosikeistani.

Tämän kakun tein nyt  myös poikani ylppäreihin. Kyseessä on siis suklaakakku, jossa on täytteenä tahinista, voista, tomusokerista ja halvasta tehty kreemi. Kuorrute on samaa kamaa, mutta ilman halvaa. Teen ensin kuorrutteen, josta otan kolmasosan toiseen kippoon ja lisään siihen halvan. Suklaakakku on Magnolia Bakeryn suklaamuffinien ohjeen mukaan tehty, ohje täällä. 

Nykyään jaan kakkutaikinan useampaan matalaan vuokaan valmiiksi, niin ei tarvitse leikellä kerroksia. Huomattavasti helpompaa, kerroksista tulee tasaisempia ja eivätkä repeile.


Taitaa olla kuopuksen varpaat kuvassa, kun poika maistelemassa taikinakipon sisältöä.


Valmis pohja tarjoiluastialle, täytettä väliin ja seuraava kakkulevy vuosta päälle. Teen yleensä vähintää kolmikerroksisia kakkuja, koska niistä saa aika näyttäviä.







Lopuksi kuorrute tasaisesti päälle ja PALJON STRÖSSELEITÄ. Kun kakun antaa vielä tekeytyä rauhassa, niin NAMI-NAMI maiskis. Kyllä kelpaa minullekin!   
     



Kakku kestää hyvin myös pakastamista. Koska kakku on suunnattoman makea, vain pieni biitti kerralla riittää. Tälläkin kertaa leikkelin loppun kakusta annospaloiksi pakkaseen. Kun mieleni tekee jotain hyvää kahvin kanssa, kipaisen pakastimelle ja nautin. Nam.

                                                 

Makeita kahvihetki!
- Satu -



2 kommenttia:

  1. Hei,
    Itsellä vähän toisenlainen halvakakku parhaillaan uunissa, mutta pitääkin testata tätä joskus myös. Kahvin kylkeen sopii hyvin makeat leivonnaiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vaan on niiiiin hyvää...täytyskin taas tehdä <3

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!