maanantai 27. heinäkuuta 2015

MUSTIKKAA JA MANSIKKAA

 Tai toisinpäin; mansikkaa ja mustikkaa. Mieltymysten mukaan. Kyseessä kuitenkin ihania kotimaisia Superfoodeja. Kummankin marjan sesonki on parhaimmillaan ja yritän ottaa siitä kaiken irti.


Mansikkaa


Yleensä olemme käyneet itse poimimassa mansikat paikalliselta kasvattajalta - Koivistoisen marjatilalta -  koko perheen voimin, mutta viimevuonna jäi väliin ( koska edellisen vuoden saalista oli vielä pakkasessa) ja tänä kesänä ei ainakaan vielä olla käyty poimimassa. Kuopus on kyllä monesti jo kysellyt, että milloin mennään...
Viikonloppuruokia hakiessa lähimarketista, ostin siitä pihalta kuitenkin jo laatikollisen herkuttelua varten. Tuoreenahan ne ovat parhaimmillaan, ja varmaan siksi muksu niitä poimimaan haluaisikin; syödäkseen suoraan puskasta! Täytyy kyllä sanoa, että aina lapset ovat hienosti jaksaneet poimia ja mielelläänkin, mutta loppu homma onkin sitten äidin hommaa.....


Mansikat olivat erinomaisia laadultaan ja maultaan.  Yhtään ei mennyt hukkaan, eikä pakastimeen. Mietin edelleen haluankokaan mansikoita pakastaa, koska mielestäni niiden maku huononee pakkasessa. Tietenkin saisin niitä smooteihin ja marjarahkoihin, joita lapset syö mielellään. Ja  voihan niitä syödä jäisenä tai lisätä juomiin, kuten Margaritaan, Daiquiriin...

Nyt ei tehty Mansikka- Margaritoja eikä daiquireja, vaikka mietin sitäkin. Siihen olisi tarvinnut super lämpimän ilman ja edes sen auringon siihen hetkeen ja ehkä seuraksi muutakin kun koirat ja 'kääpiöt'. Toisella kertaa sitten, tuoreista se parhain tulee!

Blenderiin kuitenkin osa päätyi kera maidon ja vaniljajäätelön 

Mansikkapirtelöä - nam!

Mansikkakakku kuuluu Suomen kesään. Ja sellainen tehtiin. Kuopukseni on tänävuonna erikoistunut tekemään täytekakkuja sokerikakkupohjaan, ja nytkin hän halusi toteuttaa Mansikkakakun ihan itse.


 Tälläkertaa hän päätti käyttää neliönmuotoista vuokaa.



Sanoi, että tais tulla PIIRAKKU, eli piiraan ja kakun yhdistelmä. Kaikki kakku hävisi heti perheen suihin. Poika saa tehdä toisenkin kerran....


Mansikat maistuvat myös ihan pelkästään tai dipattuna kermavaahdossa tai sulatetussa suklaassa. Tyttäreni leipoi suklaakakkua ja kävin välissä 'häsäämässä' ja maistelemassa oliko täytteen suklaamoussen maku kohdallaan. Oli se.

Mansikoita oli siis 5 kiloa ja kaikkea ei ihan siltään voinut syödä. Tein grilli-ruoan lisäkkeeksi Mansikka- Meloni- Mozzarella- salaatin. 


Ihan vain mansikoita ja vesimelonia sopiviksi suupaloiksi. Erillaisia salaatteja ja yrttejä hain omasta maasta ja silppusin. Mozzarellan revin pieniksi paloiksi, Lisäsin hieman oliiviöljyä ja sekoitin sekaisin. Kastikkeeksi pöytään laitoin Mansikka -vinegretteä. 
Hyvin meni lihan kanssa.

Aaamut aloitan yleensä kahvilla ja jollain 'pienellä', kuten rahkaa, marjoja, mysliä. Nyt pilkoin mansikoita ja nektariineja kulhoon ja päälle turkkilaista jogurttia ja hieman omaa Raparperi-Lime Siirappia


Ulkona terassilla aamuauringossa nautittuna maistuu Super-hyvältä.

Laatikon viimeisistä marjoista tein 'Pikahilloa' mansikat siivutin kippoon ja lisäsin niihin yhden limen mehun, Lime-curdia, mintun ja sitruunamelissan lehtiä silputtuna ja sekoitin koko herkun.


Mitään nestettä ei tarvitse lisätä, yhden Limen mehu riittä aukaisemaan mansikoiden 'mehu-hanat'.
Sitten tarvittiin vain vaniljajäätelöä....


Jäätelökulhoon vuoron perään jäätelöä ja hilloa.


Jokainen sai itse koristella annoksensa.

Kyllä vaniljajäätelä ja hillo vei voiton kaikesta, tai no pirtelö ei jäänyt kovin kauas voitosta!


Mustikkaa


Yleensä käydään mökillä poimimassa mustikat, mutta nyt ei tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan. Mustikat löyty heti piha-aidan takaa! Asutaan siis aika maalla? Aikaisemminkin olen siitä saanut ehkä yhdet piirasmarjat, mutta nyt kuopus on kantanut jo jonkun aikaa valmiita mustansinisiä vitamiinipommeja syötäväksi.

Yhtenä iltana sitten suunnisti kipon kanssa aidan taakse ja voi kuinka paljon ja isoja marjoja siellä oli. Ja hyvän makuisia!


Eikä mennyt kauaa kun sai kipon täyteen ja toisen ja kolmannen jne.. Kuopus ja toinen isoista pojista keräsivät osansa ja söivät! Tuoreena mustikatkin ovat parhaita!
Myös koirat näyttivät herkuttelevan aina kun leikeiltään ehtivät.



Kuopukselle on joskus ostettu oma Hippo-poimuri, mutta itse poimin käsin ja se näkyy...Samoin naamasta näkyi, että mustikat ovat maistuneet....


Heti piti aamupalaksi tehdä mustikkamaitoa. Lapset lisää siihen sokeria, mutta minä vedän ihan 'raakana'. Maito värjäytyy ihanan väriseksi mustikoiden luovuttaessa väriään.

Ja mustikoistahan pitää tehdä heti myös kesän ensimmäinen Mustikkapiirakka. Ohjeita on vaikka ja kuinka, mietin jopa juustokakkuna, mutta laiskuus iski, joten kaivoin pakastimesta valmiin murotaikinan ja kaulin sen vuokaan ja kippasin tuoreet mustikat pohjan päälle.



Yksinkertaisen kaunista. Ja näemmä pari koiran karvaa..

Päälle kaadoin tuorejuustosta (200g), munista ( 2 kpl), sokerista (1/2 dl) ja Vanhan Ajan Valmiista Vaniljakastikkeesta ( 2dl) sekoittaman seoksen. Paistoin uunissa 175 asteessa reilun 30 min.



Uunituore pala lautaselle. 
Koristeeksi vaniljakastiketta ja tuoreita mustikoita. Pitäisi vain malttaa odottaa että jäähtyy, niin ei pala suu.


Kun me kuopuksen kanssa kyykittiin aidantakana, piti mies kipinävahtia terassilla saadakseen meille hyvän hiiloksen takkaan. Ei ollut makkaraa mitä paistaa, mutta vaahtokarkkejä kyllä. Ja netti on ollut turvoksissaan herkusta nimeltä S'mores ja niitähän piti kokeilla. Vaahtokarkkeja meillä on paahdettu aina, ja nyt lisättiin vain suklaa ja graham keksit, joita löytyy aina kaapista, ellei joku ole kajonnut leivontakaappini sisältöön....


Paahdettiin vaahtokarkki ja suklaapalaa apunakäyttäen siirrettiin se tikusta keksin päälle. Toisella keksillä vaahtis ja suklaa litistettiin kunnolla ja sitten suuhun. 
Oli yllättävän hyvää. Suklaakin ehtii hyvin pehmetä kuuman vaahtokarkin kainalossa.

Todisteena näkee, että on se kuopuskin osansa mustikoista poiminut, ainakin suuhunsa; leikki jotain mustikoita syövää 'Ölliäistä' suurinmman osan aikaa...


Masu täynnä mustikoita ja S'moreja istuttiin kuopuksen kanssa hetki takan hiilloksen lämmössä ja vain oltiin ja höpötettiin. Oli aika kuuman hiilloksen mies saanut aikaiseksi meille.
Sattuipa äidin varpaan kynsien väri sopivasti mustikkametsään.

Ehkä kuitenkin sinne metsään voisi mennä uudestaan.

Jos emme voi nauttia auringosta ja lämmöstä, niin nautitaan kesän antimista; 
Superfoodeista!


- Satu -



lauantai 25. heinäkuuta 2015

Huonerumba, vol 2

Sanotaan, että Hiljaa Hyvä Tulee. Hmmm..., sanonta on lähes mahdoton minulle. Kun saan idean, on sitä HETI päästävä toteuttamaan. Tosin sanotaan myös Maltin olevan Valttia ja Vastoinkäymisten kasvattavan, mutta en ole vielä törmännyt Maltti nimiseen maaliin ja tällä vastoinkäymisten määrällä olisin jo jättiläinen.

Vihdoinkin olen päässyt huonerumbassa eteenpäin. Ensimmäisenä kohteena oli nuorimman pojan huone. Nyt kohteena oli sitten maailmalta palanneen tyttären huone. Huoneeseen en päässyt 'käsiksi' ennenkuin siinä asustava poikani lähti armeijaan. Ennen hänen lähtöään pakattiin yhdessä hänen kanssaan hänen tavaransa laatikoihin ja odottamaan pääsyä armeijan jälkeen uuteen kotiin.
Tietenkin hänelle on aina punkkaus-paikka kotona, kun lomille tulee, mutta sekin on hieman vaiheessa, joten siitä myöhemmin lisää.


Huonee näytti aika ankealta, kun pakkaminen oli pääsääntöisesti tehty. Vielä piti etsiä paikat pojan huonekaluille ja pianolle, jolle kuumeisesti mietin uutta paikkaa. Melkein kärräsin sen jo autotalliin, mutta hetken tuumittuani ja järjesteltyäni paikkoja sille löyty uusi paikka olohuoneessa. Ainakin toistaiseksi.
Pöytä vietiin nykyiseen poikien huoneeseen ja tilalle tuotiin tytön omia huonekaluja. Siis huonekaluja kuskattiin huoneesta toiseen oikein urakalla.

Materiaalit


Pari päivää tytön kotiutumisen jälkeen lähdettiin valitsemaan materiaaleja huoneeseen. Huone on alkujaan ollut meidän aikuisten makuuhuone, mutta vaihdoin huonejärjestystä pari vuotta sitten ja silloin toinen vielä kotona asuvista isoista pojista sai huoneen haltuunsa. Silloin ei tehty minkäänlaista pintaremonttia huoneeseen, joten seinät olivat edelleen vaalean lilan ja maitokahvin väriset ( vuodelta xx). Lattiassa oli yli 10 vuotta vanha pyökin värinen laminaatti. Nämä kaikki olivat saaneet jo vaihtotuomion minulta, mutta värit päätti tyttö, paitsi lattian päätin minä.


Tytön purettua tavaransa paluun jälkeen oli hieman  siivoamista ja järjestelemistä, että päästiin alkuun....

Lähes kaikki paikkakunnan maali- ja tapettikaupat käytiin läpi, ennekuin löytyi mieleiset pintamateriaalit. Sinistä tai vihreää piti olla ja tapettia, isokuvioista ja ornamentteja. No lattian löysin jo etukäteen ja näytin vain, että tällainen, vaalen harmaa, samanlaista kuin olohuoneessa.


Vaalean harmaata lattiaan, seiniin Mistraalin sinistä ja vintage-tapettia. Siinä tytön huoneen uudet pintamateriaalit.

Lisää eristettä


Talohan on rakennettu 60-luvun loppupuolella, joten ulkoseinää vasten oleva seinä tarvitsi lisäeristeen. Aikaisemmin olimme sellaisen jo asentaneet olohuoneen puolelle, mutta nyt kun huone oli melkein tyhjä ja koska juuri sille seinälle oli tulossa uusi tapetti, niin päätettiin seinä eristää samassa rytäkässä. Ostettiin  SPU-Anselmi eristelevjä
Koska mies teki samaan aikaan kaverinsa kanssa meidän Pergolaa, niin minä sain kunnian asentaa levyt paikoilleen. Aiemin olin ollut vain apu-likkana kotona ja siskon mökillä levyja asentaessa. Mies toi levyt pihaan, iski uretaanipullon kouraan, antoi ruuvit ja vääntimen ja sanoi, että näillä pärjää. Ja pärjättävä oli. 


Kaksi ensimmäistä levyä jo seinässä. Taustalla näkyy jo valmiiksi maalattua seinää.


Koko seinä eristettynä ja tasoitettuna. Hyvin sain yksin laitetetua ja tasoitettua. Huoneen ikkuna oli kokoajan auki suoraan terassille, joten neuvoja sateli mieheltä sitä kautta kokoajan. Jälkeni oli kuulema hienoa!

Maalaus


Seinät on siis päällystetty joskus muinoin lasikuitutapetilla ja maalattu sen jälkeen. Yksi seinä oli vaaleahkoa lilaa ja muut kolme maitokahvinvärisiä. Huoneen ollessa vanhempian makuuhuone, ko. värit olivat kauniit ja sopivat sisustukseen. Aikansa kutakin, nyt näyttivät aivan kamalilta!


Tyhjät seinät. Ja ei niin tyhjä huone.

 Kuvista ei saa oikeaa sävyä esiin, mutta uusi sininen sävy Mistraali näyttää paremmalta.


 Tässä maitokahvin värin päälle.

Tässä lähikuva liilasta.


Tyttö osallistui ahkerasti maalaus-urakkaan. Maalaustyyli on aina vapaa. Ahtaat paikat voi maalata vaikka näin. 


Valmista maalattua seinää. Väri siis Mistraali.


Lattia


Lattiassa oli siis ikuisuuksia vanha laminaatti, joka aivan varmasti sai luvan lähteä. Laminaatti oli niin vanhaa, että se oli LIIMATTU ponteistaan kiinni toisiinsa. Onneksi sen sai suht helposti irti, tai no väkisin vääntämällähän minä sen revin pois.


Alta paljastui talon alkuperäinen (?) muovimatto, jonka jätin paikoilleen, koska alla oli vain betonilattia. Imuroin vain muovimaton alusenkin ja tietty päällisen, sekä moppasin sen puhtaaksi ennen uutta lattiaa.


Tämä on ainoa kuva uudesta lattiasta heti laiton jälkeen. Jouduin lähtemään töihin ja mies asensi kiltisti silläaikaa lattian, jotta päästäisiin tytön kanssa tapetoimaan, kun tulisin töistä.

Tapetointi


Tapetteja valitessa yritin neuvoa tyttöä katsomaan tarkkaan millaisen haluaa ja myös sen kuinka iso on kohdistusväli, eli kuinka paljon tapettia tarvitaan ja kuinka paljon voi jäädä hukkaan.
Oli aivan ihania tapetteja ja minäkin löysin mieleisiä vaikka ja kuinka monta. Ehkä makuuhuone joutuu kohteeksi joku kerta. 
Mietittiin jopa valokuva-tapetteja, mutta lopulta Terrasta löytyi mieluinen, jonka perusteella sitten tyttö valitsi myös maalin. Päätyi siis enempi siniseen, kuin vihreään (entinen huoneensa oli vaalean kirkas vihreä, maalattu Helinä- sävyllä).


Liisteriä pintaan. En minä mitään tapetointipöytiä tarvitse, lattilla on hyvä....tosin nivelet oli toista mieltä homman jälkeen...


Kaksi ekaa vuotaa paikoillaa. Ennen aloitusta pyysin tyttöä katsomaan kummin päin kuvion haluaa. Hän halusi kuvion muistuttavan kukkakimppua, ei kattokruunua, eli laitettiin tapatti sitten ns. väärin päin.


Lähikuva  tapetin kuviosta.


Koko reilun kolmen metrin seinään riitti kaksi rullaa. Varalla oli kolmaskin, mutta sen sai avaamattomana palauttaa. Kuvassa jo lattialistatkin paikoillaan. Ne on vanhat listat, maalattuna vain uudelleen valkoisiksi.

Sisustaminen


Pintaateriaalin etsintäreissulla löytyi myös mieleinen kattolamppukin. Entinen oli kaksi spottinen halogeenivalaisin, josta en edes muistanut ottaa kuvaa. Vaatekaapin peililiukuovien eteen jätettiin katossa oleva halogeenikisko, mutta sraymaalasin sen mustasta kuparin väriseksi, eli sopii kattovalaisimeen paremmin.
Sängyn päädyn päälle ripustin tytön itse koristeleman riisipallovalaisimen lukuvaloksi.



Kirjoituspöydän tuolina tyttö halusi pitää vanhan nojatuolin, jonka kuitenkin päällystin ja pehmustin uudestaan. Tuolin olen saanut joskus äidiltäni ja silloin se oli päällystetty punaisella ja puuosat  olivat lakattuja. Päällystin ja käsittelin puuosat sopimaan silloiseen makuuhuoneeseemme, joten nyt oli aika myös tuolin vaihtaa väriään. 
Myös istuinosan pehmusteet olivat 'haihtuneet', joten vuorasin tuolin ensin moneen kertaan taitetulla ohuella täkillä. Muutakaan ei siinä vaiheessa ollut käsillä, ja mihinkään ei enään ehtinyt, joten improvisoin.
Lopuksi päälle sinimusta kangas, jonka tyttö valisti Iskun tehtaanmyymälän kangasvalikoimasta. Siis oikeaa sisustuskangasta todella edullisesti. 
Puuosat tyttö vahasi ohuelti valkoisella puuvahalla.


Tässä näkyy myös tytön valitsema musta pyöreä matto. Totesi jo itse, että hyvin siinä näkyy kaikki roska, varsinkin koirankarvat. Tarvitsee vain imuroida useammin.

Vanhan punaisen korikon tyhjensin omista tavaroistani ja annoin tytölle pöydän alle laatikostoksi. Sekin sai uuden värin kuparin värisestä sraymaalista.


Verhoja etsittiin myös pitkään ja hartaasti. Lopulta löytyi Anttilasta ale-korista mieleinen, mutta vain yksi kappale, mutta sekin riittää nyt toistaiseksi. Ikkunassa oli ruskeat puiset sälekaihtimet, mutta niitä tyttö ei halunnut enään takaisin.


Itsekin tykkään verhosta. Voin sanoa, että tytöllä on silmää.


Seinien väri näyttää joka seinällä erillaiselta, johtuen valosta ja muusta sisutuksesta. Vanha olohuoneen tv-taso päätyi huoneen nurkkaan pystypäin. Ehkä joskus lisätään hyllyjä, mutta nyt ei kuulema tarvetta.


Työpöydän ympäristöä. Seinälle laitoin Ikean tauluhyllyt ja niihin päätyi rakkaimmat omat ja muiden piirustukset sekä muut tärkeät esineet.

Sänky


Tyttö oli jo aiemin sanonut haluavansa sängyn kuormalavoista. Ja äitihän toteutti toiveen. Soitto tytön kummisedälle ja kohta oli muutama kuormalava pihassa.
Valitsin sopivimmat, sahasin ne oikeisiin mittoihin ja tyttö itse sai hioa pahimmat tikut ja kolhut pois ennen maalausta. Samalla hän oppi käyttämään erillaisia koneita ja kojeita.


Tässä käsissä nauhahiomakone. Ai että tyttö tykkäs koneen käytöstä. Äidin tyttö!


Tässä tyttö on komentanut  pyytänyt pikkuveljeään maalaamaan apuna samaan aikaan, kun hän hioo viimeisiä lavoja.





















Alimman kerroksen lavojen pohjaan liimasin kunnon huopapalat suojaamaan lattiaa. Alemmat lavat ovat metrin levyisiä ja päällimmäiset reilun 80 cm leveitä. Näin syntyi myös pieni taso vaikka kännykälle. Lavojen väliin tyttö aikoo virittää 'jouluvalot' tuomaan tunnelmaa.



Lavojen päälle laitoin vanhan petauspatjan suojaamaan varsinaista patjaa tikuilta.


Sängyn päädyn tein reilu vuosi sitten kadun päästä poismuuttaneelta eläkeläispariskunnalta parilla eurolla ostamistani vanhoista sängyn päätypaloista. Sänky oli ollut rouvan oma nuoruuden ajan sänky, tai nyt siitä oli jäljellä enään vain päädyt.
Ihastuin päätyjen  viilu-pinnan kuviointiin, ja tiesin että joskus niille on käyttöä. Nyt oli, ainakin toiselle. Puhdistin pinnat puunpuhdistusaineella ja irroitin  pohjan pidikelankun (kuvassa lattialla). Pääty oli valmis käytettäväksi.


Nostin vain päädyn paikoilleen, en kiinnittänyt millään erikseen, lavojen paino pitää päädyn paikoillaan. Päädyn seinäpuolelle liimasin huopatassuja estämään pahempia kolhuja tapettiin. Kuvassa vielä vanha päiväpeitto, kun uutta mieleistä ei ole vielä löytynyt.


Vaikka tytöllä on sänky täynnä pehmoleluja ja tyynyjä  - tai ehkä juuri siksi- Helmi-koiramme on päättänyt, että sänky on sopiva paikka hänen päiväunilleen. Pehmo-kissasta saa oivallisen päänalusen.

Oli mukava touhuta taas tyttären kanssa. Mielellään hän oli mukana kaikissa vaiheissa remonttia, tai aina kun oli paikalla. Samalla hän oppi miten pintaremonttia tehdään ja miten materiaaleja valitaan, sekä oppi käyttämään erillaisia koneita pelkäämättä.
 Jonain päivänä hän tarvitsee kaikki nämä taidot, kun perustaa omaa kotiaan. Tai sitten hän soittaa äidin apuun.

Hyvää viikonloppua!

- Satu -