lauantai 25. heinäkuuta 2015

Huonerumba, vol 2

Sanotaan, että Hiljaa Hyvä Tulee. Hmmm..., sanonta on lähes mahdoton minulle. Kun saan idean, on sitä HETI päästävä toteuttamaan. Tosin sanotaan myös Maltin olevan Valttia ja Vastoinkäymisten kasvattavan, mutta en ole vielä törmännyt Maltti nimiseen maaliin ja tällä vastoinkäymisten määrällä olisin jo jättiläinen.

Vihdoinkin olen päässyt huonerumbassa eteenpäin. Ensimmäisenä kohteena oli nuorimman pojan huone. Nyt kohteena oli sitten maailmalta palanneen tyttären huone. Huoneeseen en päässyt 'käsiksi' ennenkuin siinä asustava poikani lähti armeijaan. Ennen hänen lähtöään pakattiin yhdessä hänen kanssaan hänen tavaransa laatikoihin ja odottamaan pääsyä armeijan jälkeen uuteen kotiin.
Tietenkin hänelle on aina punkkaus-paikka kotona, kun lomille tulee, mutta sekin on hieman vaiheessa, joten siitä myöhemmin lisää.


Huonee näytti aika ankealta, kun pakkaminen oli pääsääntöisesti tehty. Vielä piti etsiä paikat pojan huonekaluille ja pianolle, jolle kuumeisesti mietin uutta paikkaa. Melkein kärräsin sen jo autotalliin, mutta hetken tuumittuani ja järjesteltyäni paikkoja sille löyty uusi paikka olohuoneessa. Ainakin toistaiseksi.
Pöytä vietiin nykyiseen poikien huoneeseen ja tilalle tuotiin tytön omia huonekaluja. Siis huonekaluja kuskattiin huoneesta toiseen oikein urakalla.

Materiaalit


Pari päivää tytön kotiutumisen jälkeen lähdettiin valitsemaan materiaaleja huoneeseen. Huone on alkujaan ollut meidän aikuisten makuuhuone, mutta vaihdoin huonejärjestystä pari vuotta sitten ja silloin toinen vielä kotona asuvista isoista pojista sai huoneen haltuunsa. Silloin ei tehty minkäänlaista pintaremonttia huoneeseen, joten seinät olivat edelleen vaalean lilan ja maitokahvin väriset ( vuodelta xx). Lattiassa oli yli 10 vuotta vanha pyökin värinen laminaatti. Nämä kaikki olivat saaneet jo vaihtotuomion minulta, mutta värit päätti tyttö, paitsi lattian päätin minä.


Tytön purettua tavaransa paluun jälkeen oli hieman  siivoamista ja järjestelemistä, että päästiin alkuun....

Lähes kaikki paikkakunnan maali- ja tapettikaupat käytiin läpi, ennekuin löytyi mieleiset pintamateriaalit. Sinistä tai vihreää piti olla ja tapettia, isokuvioista ja ornamentteja. No lattian löysin jo etukäteen ja näytin vain, että tällainen, vaalen harmaa, samanlaista kuin olohuoneessa.


Vaalean harmaata lattiaan, seiniin Mistraalin sinistä ja vintage-tapettia. Siinä tytön huoneen uudet pintamateriaalit.

Lisää eristettä


Talohan on rakennettu 60-luvun loppupuolella, joten ulkoseinää vasten oleva seinä tarvitsi lisäeristeen. Aikaisemmin olimme sellaisen jo asentaneet olohuoneen puolelle, mutta nyt kun huone oli melkein tyhjä ja koska juuri sille seinälle oli tulossa uusi tapetti, niin päätettiin seinä eristää samassa rytäkässä. Ostettiin  SPU-Anselmi eristelevjä
Koska mies teki samaan aikaan kaverinsa kanssa meidän Pergolaa, niin minä sain kunnian asentaa levyt paikoilleen. Aiemin olin ollut vain apu-likkana kotona ja siskon mökillä levyja asentaessa. Mies toi levyt pihaan, iski uretaanipullon kouraan, antoi ruuvit ja vääntimen ja sanoi, että näillä pärjää. Ja pärjättävä oli. 


Kaksi ensimmäistä levyä jo seinässä. Taustalla näkyy jo valmiiksi maalattua seinää.


Koko seinä eristettynä ja tasoitettuna. Hyvin sain yksin laitetetua ja tasoitettua. Huoneen ikkuna oli kokoajan auki suoraan terassille, joten neuvoja sateli mieheltä sitä kautta kokoajan. Jälkeni oli kuulema hienoa!

Maalaus


Seinät on siis päällystetty joskus muinoin lasikuitutapetilla ja maalattu sen jälkeen. Yksi seinä oli vaaleahkoa lilaa ja muut kolme maitokahvinvärisiä. Huoneen ollessa vanhempian makuuhuone, ko. värit olivat kauniit ja sopivat sisustukseen. Aikansa kutakin, nyt näyttivät aivan kamalilta!


Tyhjät seinät. Ja ei niin tyhjä huone.

 Kuvista ei saa oikeaa sävyä esiin, mutta uusi sininen sävy Mistraali näyttää paremmalta.


 Tässä maitokahvin värin päälle.

Tässä lähikuva liilasta.


Tyttö osallistui ahkerasti maalaus-urakkaan. Maalaustyyli on aina vapaa. Ahtaat paikat voi maalata vaikka näin. 


Valmista maalattua seinää. Väri siis Mistraali.


Lattia


Lattiassa oli siis ikuisuuksia vanha laminaatti, joka aivan varmasti sai luvan lähteä. Laminaatti oli niin vanhaa, että se oli LIIMATTU ponteistaan kiinni toisiinsa. Onneksi sen sai suht helposti irti, tai no väkisin vääntämällähän minä sen revin pois.


Alta paljastui talon alkuperäinen (?) muovimatto, jonka jätin paikoilleen, koska alla oli vain betonilattia. Imuroin vain muovimaton alusenkin ja tietty päällisen, sekä moppasin sen puhtaaksi ennen uutta lattiaa.


Tämä on ainoa kuva uudesta lattiasta heti laiton jälkeen. Jouduin lähtemään töihin ja mies asensi kiltisti silläaikaa lattian, jotta päästäisiin tytön kanssa tapetoimaan, kun tulisin töistä.

Tapetointi


Tapetteja valitessa yritin neuvoa tyttöä katsomaan tarkkaan millaisen haluaa ja myös sen kuinka iso on kohdistusväli, eli kuinka paljon tapettia tarvitaan ja kuinka paljon voi jäädä hukkaan.
Oli aivan ihania tapetteja ja minäkin löysin mieleisiä vaikka ja kuinka monta. Ehkä makuuhuone joutuu kohteeksi joku kerta. 
Mietittiin jopa valokuva-tapetteja, mutta lopulta Terrasta löytyi mieluinen, jonka perusteella sitten tyttö valitsi myös maalin. Päätyi siis enempi siniseen, kuin vihreään (entinen huoneensa oli vaalean kirkas vihreä, maalattu Helinä- sävyllä).


Liisteriä pintaan. En minä mitään tapetointipöytiä tarvitse, lattilla on hyvä....tosin nivelet oli toista mieltä homman jälkeen...


Kaksi ekaa vuotaa paikoillaa. Ennen aloitusta pyysin tyttöä katsomaan kummin päin kuvion haluaa. Hän halusi kuvion muistuttavan kukkakimppua, ei kattokruunua, eli laitettiin tapatti sitten ns. väärin päin.


Lähikuva  tapetin kuviosta.


Koko reilun kolmen metrin seinään riitti kaksi rullaa. Varalla oli kolmaskin, mutta sen sai avaamattomana palauttaa. Kuvassa jo lattialistatkin paikoillaan. Ne on vanhat listat, maalattuna vain uudelleen valkoisiksi.

Sisustaminen


Pintaateriaalin etsintäreissulla löytyi myös mieleinen kattolamppukin. Entinen oli kaksi spottinen halogeenivalaisin, josta en edes muistanut ottaa kuvaa. Vaatekaapin peililiukuovien eteen jätettiin katossa oleva halogeenikisko, mutta sraymaalasin sen mustasta kuparin väriseksi, eli sopii kattovalaisimeen paremmin.
Sängyn päädyn päälle ripustin tytön itse koristeleman riisipallovalaisimen lukuvaloksi.



Kirjoituspöydän tuolina tyttö halusi pitää vanhan nojatuolin, jonka kuitenkin päällystin ja pehmustin uudestaan. Tuolin olen saanut joskus äidiltäni ja silloin se oli päällystetty punaisella ja puuosat  olivat lakattuja. Päällystin ja käsittelin puuosat sopimaan silloiseen makuuhuoneeseemme, joten nyt oli aika myös tuolin vaihtaa väriään. 
Myös istuinosan pehmusteet olivat 'haihtuneet', joten vuorasin tuolin ensin moneen kertaan taitetulla ohuella täkillä. Muutakaan ei siinä vaiheessa ollut käsillä, ja mihinkään ei enään ehtinyt, joten improvisoin.
Lopuksi päälle sinimusta kangas, jonka tyttö valisti Iskun tehtaanmyymälän kangasvalikoimasta. Siis oikeaa sisustuskangasta todella edullisesti. 
Puuosat tyttö vahasi ohuelti valkoisella puuvahalla.


Tässä näkyy myös tytön valitsema musta pyöreä matto. Totesi jo itse, että hyvin siinä näkyy kaikki roska, varsinkin koirankarvat. Tarvitsee vain imuroida useammin.

Vanhan punaisen korikon tyhjensin omista tavaroistani ja annoin tytölle pöydän alle laatikostoksi. Sekin sai uuden värin kuparin värisestä sraymaalista.


Verhoja etsittiin myös pitkään ja hartaasti. Lopulta löytyi Anttilasta ale-korista mieleinen, mutta vain yksi kappale, mutta sekin riittää nyt toistaiseksi. Ikkunassa oli ruskeat puiset sälekaihtimet, mutta niitä tyttö ei halunnut enään takaisin.


Itsekin tykkään verhosta. Voin sanoa, että tytöllä on silmää.


Seinien väri näyttää joka seinällä erillaiselta, johtuen valosta ja muusta sisutuksesta. Vanha olohuoneen tv-taso päätyi huoneen nurkkaan pystypäin. Ehkä joskus lisätään hyllyjä, mutta nyt ei kuulema tarvetta.


Työpöydän ympäristöä. Seinälle laitoin Ikean tauluhyllyt ja niihin päätyi rakkaimmat omat ja muiden piirustukset sekä muut tärkeät esineet.

Sänky


Tyttö oli jo aiemin sanonut haluavansa sängyn kuormalavoista. Ja äitihän toteutti toiveen. Soitto tytön kummisedälle ja kohta oli muutama kuormalava pihassa.
Valitsin sopivimmat, sahasin ne oikeisiin mittoihin ja tyttö itse sai hioa pahimmat tikut ja kolhut pois ennen maalausta. Samalla hän oppi käyttämään erillaisia koneita ja kojeita.


Tässä käsissä nauhahiomakone. Ai että tyttö tykkäs koneen käytöstä. Äidin tyttö!


Tässä tyttö on komentanut  pyytänyt pikkuveljeään maalaamaan apuna samaan aikaan, kun hän hioo viimeisiä lavoja.





















Alimman kerroksen lavojen pohjaan liimasin kunnon huopapalat suojaamaan lattiaa. Alemmat lavat ovat metrin levyisiä ja päällimmäiset reilun 80 cm leveitä. Näin syntyi myös pieni taso vaikka kännykälle. Lavojen väliin tyttö aikoo virittää 'jouluvalot' tuomaan tunnelmaa.



Lavojen päälle laitoin vanhan petauspatjan suojaamaan varsinaista patjaa tikuilta.


Sängyn päädyn tein reilu vuosi sitten kadun päästä poismuuttaneelta eläkeläispariskunnalta parilla eurolla ostamistani vanhoista sängyn päätypaloista. Sänky oli ollut rouvan oma nuoruuden ajan sänky, tai nyt siitä oli jäljellä enään vain päädyt.
Ihastuin päätyjen  viilu-pinnan kuviointiin, ja tiesin että joskus niille on käyttöä. Nyt oli, ainakin toiselle. Puhdistin pinnat puunpuhdistusaineella ja irroitin  pohjan pidikelankun (kuvassa lattialla). Pääty oli valmis käytettäväksi.


Nostin vain päädyn paikoilleen, en kiinnittänyt millään erikseen, lavojen paino pitää päädyn paikoillaan. Päädyn seinäpuolelle liimasin huopatassuja estämään pahempia kolhuja tapettiin. Kuvassa vielä vanha päiväpeitto, kun uutta mieleistä ei ole vielä löytynyt.


Vaikka tytöllä on sänky täynnä pehmoleluja ja tyynyjä  - tai ehkä juuri siksi- Helmi-koiramme on päättänyt, että sänky on sopiva paikka hänen päiväunilleen. Pehmo-kissasta saa oivallisen päänalusen.

Oli mukava touhuta taas tyttären kanssa. Mielellään hän oli mukana kaikissa vaiheissa remonttia, tai aina kun oli paikalla. Samalla hän oppi miten pintaremonttia tehdään ja miten materiaaleja valitaan, sekä oppi käyttämään erillaisia koneita pelkäämättä.
 Jonain päivänä hän tarvitsee kaikki nämä taidot, kun perustaa omaa kotiaan. Tai sitten hän soittaa äidin apuun.

Hyvää viikonloppua!

- Satu -

2 kommenttia:

  1. Kaunis vintage-tyylinen tapetti - ja juuri tuollaisia kuparinvärisiä kattolamppuja olen nähnyt tämän kauden englantilaisissa sisustuslehdissä paljon.. tulipa kaunis ja trendikäs huone! Koira on kyllä kaunein "somiste"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin yllätyin valinnasta positiivisesti. Hän kyllä etsi jotain kristallikruunun tapaista bling-blingiä, mutta tähän ihastui heti kun näki.

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!