lauantai 4. heinäkuuta 2015

Muuttunut maisema ja mattopyykkiä

Kun minulla on viimeinen lomaviikko ja miehelläkään ei ollut mitään suunniteltuja menoja, päätettiin unohtaa terassin ja pergolan rakentaminen hetkeksi ja suunnistaa muihin maisemiin; mökille. Kannoin autoon painepesurin ja neljä isoa mattoa, jotka odottivat pesua. Miesväelle taas kannettiin autoon kasa kalastusvehkeitä ja niin päästiin matkaan. Kaikille oli mukavaa ohjelmaa tiedossa. Edellisestä kerrasta mökillä olikin jo tovi.

Mökkimme sijaitsee ison ja syvän järven rannalla, kallioisella niemellä. Tie vie ihan perille asti ja kapenee kapenemistaan, kunnes olemme mökin pihalla. Kun viimeiseltä asfalttitieltä  kääntyy pienelle valtavien kuusien reunustamalle hiekkatielle, onkin melkein, siis melkein,  perillä. Tie on raivattu joskus muinoin vanhan polun mukaan kallioden ja kantojen yli, siis oikea vanha kärrytie, jossa kasvaa ruohoa keskellä ja josta tietää jokaisen kiven ja kolon, joita kanttaa varoa, ettei kolahda. Nytkin alkumatka meni hyvin, kunnes....

Paikallinen maanomistaja, metsätilallinen, on joka vuosi muokannut maisemaa jonkin asteisilla puunhakkuilla. Yleensä on vain jälkiä puukasoista ja metsätraktorin jäljet metsään, mutta nyt......kauhistus! Tie oli täynnä sepeliä, ojan penkat myllätty ja yhteen kohtaan ilmestynyt marketin kokoinen rekan kääntöpaikka ja mikä  pahinta, sienimetsä oli pois, KOKONAAN!
Itku siinä meinasi tulla. Maisema oli tyystin muuttunut ja meinasi mennä suuntavaistokin. Kysyinkin pojalta, että olemmeko  edes oikeassa paikassa???


Ihana sienimetsä oli poissa. Kaikki valtavat kuuset ja kaikki muutkin puut oli kaadettu ja maa myllätty koneilla. Kuvan oikeassa kulmassa näkyy muutama jäljelle jätetty kuusi. Miettikää kuinka kaunis paikka oli ennen! Menee aikaa, että tähän tottuu.


Heti mökille päästyämme, hyppäsin autosta ulos, otin koirat takaboxista ja lähdin polkua pitkin katsomaan, miten synkältä paikka oikeasti näytti. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on toisen ihmisen elanto, mutta pitääkö kaikki 'tuhota'? Osasin jotain tällaista jo odattaa, mutta silti aika shokki.


Mökkiniemen ja kyseisen aukkohakkuun välissä on puro rehevine ymäristöineen. Ennen tästä näkyi kuusikkoinen sekametsä isoine kivineen ja kalliorinteineen. Metsä ei ollut synkkä, vaikkei sieltä kovin hyvin taivasta läpi näkynyt. Nyt näkymä oli surullinen, jopa koirat pysähtyi.... 





















Tässä meni ennen polku tielle, siihen kohti mistä tämän postauksen ensimmäinen kuva on otettu. Nyt siinä menee vain metsäkoneen jäljet. Kuinka monet kopalliset kanttarelleja ja mustia torvisieniä olemmekaan poimineet näistä kohti. Ei taideta enään...No ehkä korvasieniä keväällä?

Autiotalo


Kun pääsin ryteikön läpi mökkitielle, jatkoin kävelyä läheiselle autiotilalle, joka sijaitsee ison mäen päällä. Nyt tarvittiin terapiaa; kukkia ja kauniita näkymiä!






















Tältä se  oikea mökkitie näyttää! Vehreältä, ruohoa kasvaa keskellä ja mäen päältä näkee kauas. Järvikin on jossain tuolla välissä. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy heti oikeassa reunassa aukeana yksi aikaisemmista hakkuu alueista.


Jos jotain hyvää noissa aukkohakkauksissa on, niin vuosien mittaan niihin kasvaa ryteikkö kauniine ketokukkineen. Oli myös suunnaton määrä perhosia, mutta en onnistunut kännykän kameralla 'vangitsemaan' yhtään kappaletta.


 Autiotalon sireenit ovat saaneet kasvaa vapaasti vuosia ja ne ovatkin valtavan kokoisia.


 Ja peittävät pikkuhiljaa kaiken alleen. Tuonne latoon ei helpolla enään pääse.


Toimiikohan pumppu enään? En arvannut kokeilla.


Mietin kuinkahan vanhoja nämä tammet oikeastaan ovat? Niiden alla olisi erinomainen paikka järjestää juhlat; katona tiheä lehvistö ja seininä sireenipuskia ja ladon seinää. tarvittaisiin vain kauniita kalusteita ja valoketjuja pimenevää iltaa varten.....ja kaikki rakkaat ystävät juhlimaan.


Hyljätyn talon puutarhasta haen aina kimpun sireenejä. Nyt mukaani lähti myös liljoja ja muita villiintyneitä perenneoja.






















Jos ei kauniit kukat ja vanhan rapistuvan talon kauneus piristäneet mieltäni, niin kyllä noi karvaiset lenkkikaverit viimeistään.... ja Helmi ainakin tykkää hakkuualueista, koska niistä löytyy ihania keppejä joita voi järsiä, raahata ja pyytää ihmistä heittämään. Tosin Helmin valitsemat 'kepit' eivät ole niitä pienimpiä ja helposti heitettäviä....mutta ihan itse hän valitsemansa kepakot kantaa kotiin. Ja nyt oli pakko, kun minulla oli syli täynnä kukkasia....


Ja tällaisia asetelmia sain sylillisestä kukkia. Kaikki kolpakoista ämpäriin toimitti maljakon virkaa.

Mattopyykkiä


Seuraava päivä valkeni pilvisenä, mutta lämpöisenä. Aamupalan jälkeen suuntasin rantaan ja mattopyykille.

Miespuolisten aamiainen.
Minun aamiaiseni




Mies oli jo pessyt laiturin ja varannut kaiken tarvittavan kädenulottuville, joten pääsin heti hommiin. Kokeilin eri mattoihin erillaisa suuttimia. Kaikki mattoni on vesipestäviä ja yleensä ostankin vain mattoja jotka voin itse pestä. Eikä mikään mattoni ole desing-matto, joten jos menee metsään, niin ei synny suurta vahinkoa.















Sain helposti pestyä kaikki matot ja puhdasta tuli. Nukkamatot oli helpoin pestä spiraali-suuttimella. Lähti kaikki roskatkin nukkien välistä.





Terassipesuri oli paras matalanukkaisiin mattoihin sekä puuvillamattoihin. Ja pesuaineena tietenkin mäntysuopa! Matot kuivuivat ihanan tuoksuisiksi saunan terassin kaiteilla kevyessä tuulessa ja kyllä se aurinkokin lopulta tuli esiin.


Kuopuksellakaan ei aika käynyt pitkäksi. Kun hän ei ollut rannassa seuranani kalastamassa, niin hän korjasi viimekesänä tehdyn lauttansa ja meni uistelemaan....


 tai seilasi  kumiveneellä Vinku-koiran kanssa.


Vinku-koira on vasta 7 kk vanha, joten välillä 'pikkuisen' pitää ottaa päiväunet, eikä paikalla ole niin väliä. Taka-alalla kuopus perkaa saamiaan kaloja.

Suomen suveen ja mökkeilyyn kuuluu ranta-sauna. Mekin saunottiin joka ilta ja ihailtiin auringon laskua. Koko porukka.









Siinä saunan terasilla istuttiin ihan hiljaa ja vain ihailtiin, kunnes aurinkoa ei enään näkynyt. Ja pitkälti vielä senkin jälkeen. Onneksi näkymä naulitsi katseen niin, ettei enään ei pahasti haitannut sivustalle jäävä aukkohakkuu.
Ehkä sen aiheuttama tuulenvire vähentäisi myös hyttysiä. Kenties?

Nautitaan helteistä!

- Satu -


3 kommenttia:

  1. Loistava idea toi terassipesuri mattojen pesuun; täytyy kokeilla seuraavan kerran, kun mökille mennään! Ja ihana kuva koiranpennun päikkäreistä- helteet on noille vauveleille vielä rankkoja!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia Suomen kesästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni. Peilityyni järven pinta ja auringonlasku on parasta.

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!