sunnuntai 30. elokuuta 2015

Pitsiä ja Päivänsankareita.

Lempikuukauteni elokuu loppuu. 
Rakastan sen lämpimiä ja pimeitä iltoja! Voin istua pihalla keinussa pimenevässä illassa tai ulkotakan edessä löhötuolissa, tulen loimutessa sekä sytyttää kynttilöitä ja kohdevaloja tuomaan pehmeää tunnelmaa, kuitenkaan häikäisemättä liikaa.

Kuukausi on myös minun syntymäkuukauteni, niin myös tyttäreni.
Tällä viikolla tulikin 18 vuotta siitä, kun tyttäreni näki päivänvalon, tai tarkemmin sanottuna lämpimän pimenevän elokuisen illan. Muistan kuinka silloin oli hiostavan kuuma ilma ja ihanan hämärää....

Nyt emme viettäneet juhlia ihan yhtä kuumissa ja hiostavissa merkeissä, mutta loppukesän aurinko helli nytkin ja saimme viettää juhlia ulkosalla, kunnes aurinko painui mailleen ja sain sytyttää kynttilöitä ja koristevaloja.
Jatkoimme juhlintaa takatulen loimussa ja lämpölamppujen alla terassilla pimenevässä illassa ja yössä.


Vieraat saivat taas maistella luomuksiani; aivan uusia kokeiluja, sekä vanhoja hyväksi todettuja.

Aivan uusi tuttavuus oli KAKKUPITSI.

Olin jo muutaman kerran nähnyt kakkupitsiä kakkujen koristeena ja  myös paikallisessa Iloinen keittiö- liikkeessä käydessämme päätimme tyttäreni kanssa pitsi-tarvikkeet hankkia ja kokeilla itsekin.


Kakkupitsi on jauheen (part A), veden ja 'sitkosaineen' ( part B) seoksesta silikonimuotin avulla tehtyä syötävää koristetta.  Pitsi on hyvin taipuisaa, joten se irtoaa helposti muotista ja  sillä on helppo kiertää kakku ympäri ilman, että se katkeaa. Muoteilla tulee hyvin tarkka kopio oikeanlaisesta pitsistä.
 Meillä oli käytössä valkeaa jauhetta, johon lisäsimme jauhemaista väriainetta suoraan silikonimuottiin.



 Ainekset sekoitetaan tietyssä suhteessa ( ohje paketissa) keskenään ja levitetään lastalla silikonimuottiin. Pitsi laitetaan uuniin kuivumaan 70-80 asteeseen 25-35 minuutiksi, kunnes ei ole enään tahmeaa ja lähtee hyvin irti muotista.

Itse kyllä huomasin, että heti en saanut kaikkea massaa muotteihin sopimaan ja massa kutistuu kuivuessaan uunissa aika reilusti, joten otin muotin välillä pois ja levitin jäljelle jääneen massan jo entisen kutistuneen päälle ja laitoin takaisin uuniin.


 Tältä valmiit pitsit näyttää. Osaan laitettu sini-violettia väripuuteria ja osaan kultahippuja.


Pitsiä voi leikata ja muokata mieleisekseen. Kiinnitimme pitsin kakkuun kostuttamalla pitsiä vedellä. Samallalailla kiinnitettiin pienet helmet pitsiin.

Tyttäreni tilasi minulta sokerikakun, joka maistuu sitruunalta ja vaniljalta. 

Päätin kokeilla kerroskakun tekoa ja tein kaksi erikokoista sokerikakkupohjaa.


Sokerikakkupohjiin  sekoitin tekovaiheessa  limen-makuista Jell-o jauhetta. Kakku maistuu hieman sitrukselta ja samalla jauhe antaa mielenkiintoisen vihreän sävyn itse kakkupohjalle.

 Väliin tein massan vaniljakiisseliaineksesta ja kermavaahdosta ja hyydytin sen liivatteella. Pienempään kakkuun tein täytteen Mango-Passion moussesta, kermavaahdosta ja liivatteesta. Tein kakut jo edellisenä iltana ja annoin hyytyä rauhassa kylmässä seuraavaan aamuun, jolloin tyttäreni itse hoiti kakkun koristelun.



Osan sokerimassasta hän värjäsi pastaväreillä mustaksi ja päällimäisen kakun kuorrutteen jätti valkoiseksi. Kietoi pitsit kakkujen ympärille ja lisäsi sokerihelmiä.
Kuvaksi hän piirsi sulatetulla suklaalla kauriin pään ja koristeli suklaalehdillä ja valkoisilla koristekiteillä.
Yksinkertainen ja kaunis.


Täytekakun lisäksi tein suklaakeksejä ja jo kovin suosittua raparperi-juustokakkuani.
Suolaisena tarjoilin kasvispiirakkaa syksyn antimista, mutta siitä kerron toisella kertaa.

Tässä kuussa olemme kyllä syöneet kakkua oikein urakalla.
Ensikuussa ei ole tiedossa syntymäpäiviä, mutta seuraava juhlakausi alkaakin taas lokakuussa.



Tuskin kuitenkaan maltan olla leipomatta yhtään kakkua ennen sitä.

Jokatapauksessa; 

Toivotan syksyn tervetulleeksi.


Hyvä syy polttaa kynttilöitä.


- Satu -


tiistai 25. elokuuta 2015

Varaudun jo talven varalle.....

Näin loppukesästä siskoni on aina osittanut ja pyytänyt minua poimimaan viinimarjoja, kun hänellä niitä on yli oman tarpeensa.
Ja minähän menen poimimaan. Kyllä kuuma mehu alkaa maistua hyvältä muutaman kuukauden päästä, kun kylmä talvi saapuu. Ja sitäpaitsi viinimarjathan, myös herukoksi kutsutaan,  ovat oikeita vitamiinipommeja!


Itselläni ei ole kuin yksi punaviinimarja pensas ja kolme vielä kitukasvuista mustaviinimarja pensasta.
Siskollani on niiden lisäksi myös valkoista herukkaa.





















Ja minulla on lupa poimia kaikki valkoiset herukat ( 1 pensas) ja melkein kaikki punaisetkin 
( 3 pensasta).

Poimittiin nyt parin lapseni kanssa n.35 L viinimarjoa, jotka keitin mehuiksi. Teen vain mehuja. Omista punaisista osan kyllä pakastan kokonaisina ja käytän ne talven mittaan  marjarahkoihin ja smooteihin.


Tämä Hackmannin mehumaija on palvellut jo varmaan lähemmäs 20 v. Kuinkahan monta litraa mehua sen kautta on kulkenut?


Marjat kaadan roskineen päivineen ylimpään siiviläosaan ja lisään sekaan kidesokeria. Keskellä on mehun kerääjä laskuputkella ja alimpana kattilaosa vettä varten. Kiehuvan veden höyry kulkeutuu keskiosan läpi marjoihin ja 'hiostaa'  marjoista mehut ulos. Jäljelle jää vain tyhjät kuoret ja terttujen rangat. 


Mehupulloina käytän kaikenlaisia 'kierrätys'pulloja, yleensä sellaisia joissa on kääntökorkki. Korkki pysyy aina tallessa.
Pullot pesen ensin aina, vaikka ne olisikin puhtaita. Varastoidessa niihin kuitenkin kertyy kaikenlaista töhnää.
Pesun jälkeen laitan tyhjät pullot uuniin 100 asteeseen lämpiämään ja steriloitumaan.

Tässä alkaa mehua valua pulloon. Pullo on aina alempana kuin kattila, jakkaralla hellan edessä , mutta nyt kuvauksellisista syistä nostin pullon pöydälle.


Täysi pullollinen hyvää valkoviinimarja mehua. Mehu on ns. tiivistettä, eli pitää laimentaa vedellä ennen juomista. Muuten on aika tujua kamaa....


Tässä on kannussa tiivistettä ja lasissa juotavaksi laimennettua mehua.
Marjoista mehuksi.


Kuopus oli innoissaan, kun tuli koulusta janoisena ja näki mehulasin pöydällä. Mehu katosi sen siliän tien ja taisi mennä lopulta koko kannullinen.
Oli kuulema 'Taivaallisen hyvää'.



Saman käsittelyn sai punaiset viinimarjat. Kannussa tuoretta höyryävän kuumaa mehua ja lasissa juomakelpoiseksi laimennettua.




Mehuihin voi käyttää mitä marjoja haluaa, joko yksittäin tai monia yhdessä. Tälläkertaa lisäsin valkoisiin herukoihin pakastimesta löytyneet viime syksyiset omenan lohkot ja purkin omenasosetta.
Punaisiin lisäsin siskoltani saamat kirsikat, ne mitä oli syömisestä jäänyt jäljelle.
Ehkä siitä erittäin kirkas punainen väri mehussa.


Nämä kotimaiset kirsikat eivät olleet yhtään happamia; pieniä, mutta makeita.
Kolmannes meni tuoreeltaa suuhun ja loput lisäsin herukoiden sekaan.
Kyllä kirsikka pikkuisen mehussa maistuukin.

Mehua tuli 22 pullolista, eikä kaikkia punaisia herukoita olla vielä poimittu, kun osa oli vielä hieman raakoja.
Toiset mehunkeittosulkeiset siis vielä tulossa.

Vaikka talvea varten jo varaudunkin, niin nautin mieluumin näistä sääennusteen mukaan toistaiseksi viimeisistä lämpimistä  päivistä.
Sanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan.
 Harmi.

- Satu -

lauantai 22. elokuuta 2015

Huonerumba vol. 3

Kun lasten kesäloma alkoi ja jo kotoa pois muuttanut poika tuli asumaan kotiin kesäksi työpaikkansa vuoksi, piti miettiä huonejärjestelyjä uusiksi.  No se oli vain yksi tekosyy päästä toteuttamaan pitkään miettimäni suunnitelma. Ajatushan huonejärjestyksen vaihtamisesta oli pyörinyt miellessäni pidemän aikaa.

Koko prossei lähti 'lattian maalaus'-ajatuksesta.
Talomme päätyyn on alkuperäisissä piirustuksissa suunniteltu autotalli ja varastotilat, jotka  ei koskaan ole ollut ko. käytössä. Talon pohjien tekovaiheessa on autotalli kuitenkin päätetty rakentaa talon alle, ns. tyhjääntilaan. Talomme on  rakennettu kalliorinteeseen ja rakennusvaiheessa, joskus 1960-luvulla rakentaja on todennut, että tulee halvemmaksi rakentaa autotalli louhittuun alapohjaan, kuin täyttää iso monttu soralla. Ja näin on tehty. Hyvä idea; talossa on nyt enemmän asuinpinta-alaa ja huima määrä tavaraa täynnä olevaa varasto-/ tuunaustilaa.

Alkuperäinen autotalli oli vain yksi iso huone ja varastotila pieni tila vieressä ja niihin pääsi takkahuoneen kautta pientä kapeaa 'käytävää' pitkin. (Osa tilasta on pitänyt lohkaista kellariin menevää portaikkoa varten.)
Lasten kasvaessa ja aloittaessa koulut, tarvittiin heille omat huoneet. Tuolloin autotalli/varastotila muokattiin kahdeksi erilliseksi tilaksi siirtämällä seiniä ja tekemällä uusia oviaukkoja. Tuolloin vain ulkoseinät eristettiin ja tapetoitiin, paneloidut seinät maalattiin ja mäntylattiat vain hiottiin ja lakattiin. Huoneista ei tullut isoja, mutta jokaisella lapsella oli oma kolo, missä oleilla rauhassa ja levittää omaisuutensa.

Vuosien saatossa ko. huoneet ovat vaihtaneet asukastaan tarpeen/ toiveen niin vaatiessa. Nyt pintaremontoitu huone oli ensin tyttären vaaleanpunainen/punainen huone, sitten tytär ja vanhin poika vaihtoivat huoneitaan keskenään ja värit vaihtuivat maanläheiseen ruskeaan ja keltaiseen sävyyn. Kun poika lähti armeijaan ja sen jälkeen 'maailmalle', maalasin huoneen seinät valkoisiksi koska huoneeseen muutti ensin meksikolainen ja sitten amerikkalainen vaihto-oppilas, kunnes huoneesta tuli kuopuksen huone.

Nyt sitten kesäksi vanhin poika tarvitsi oman tilan ja päätin toteuttaa suunnitelmani huoneiden vaihtamisesta.


Lattia


Ensin purin huoneesta kaikki kuopuksen tavarat terassille. Möin Tori.fi:ssä ylimääräiset kalusteet ja tuunasin jäävät kalusteet uusiksi ja  hänen uuteen huoneeseen sopiviksi.

Jäljelle jäi 'tyhjä kangas'.


Kun maalasin seinät pari vuotta sitten, en poistanut listoja, vaan maalasin ne samalla. Nyt listojen puututtua näkee seinien monet edelliset värit; keltaista, ruskeaa, pinkkiä....

 Kellastunut vuosikymmeniä vanha mänty lattia suorastaan huusi uutta pintaa. 
Tästä aloitin.


Onneksi lattia neliöitä ei ollut montaa, joten otin vain nauhahiomakoneen ja hioin lattian sillä. Tarkistin kyllä koneen riittävyyden työkaverini mieheltä, rakennusalan ammattilaiselta, kun oma ehdotti ison hiomakoneen vuokrausta. Oma kone riitti hyvin.
Paljoa ei tarvinnut hioa, kun lakka oli jo valmiiksi aika kulunut. Pesin vielä lattian kristalli soodalla ja sitten pääsinkin jo maalaamaan. 
Huomaa uudet 'oikeat' työhousut polvipehmusteineen kaikkineen. Mies oli ostanut nuo minulle, kun hakenut itseleen uusia duunihousuja.....turvakenkiä ei kuulema voinut ostaa, kun ei löytynyt korkkari-mallia, siksi olenkin aina paljain jaloin tai crocsit jalassa...

Väriksi valitsin 'mummolan harmaan' (väri no 2110) ja maaliksi Betoluxin. Maalasin kahteen kertaan ja samalla maalilla käsittelin lattialistatkin. 


Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen näytti tältä.


Maalattu kahteen kertaan ja lattialistatkin jo suurimmaksi osaksi asennettu. Aikaa mennyt 3 päivää rempan aloituksesta.
Lattiasta näkee missä oli ennen seinä, mutta nyt purettu. 'Takaseinä' on itse rakennettu, kun jaettiin aikaisemmin iso tila kahtia.

Huone ei ole siis suuren suuri, mutta sinne sopii kaikki tarpeellinen. Ennen lapsilla oli siellä parvisänky, jotta lattiatilaa olisi enempi leikkeihin. Nyt sitä ei siihen enään tarvita, joten purin sen pois.

Sisustaminen


Kaikki huonekalut löytyi jo kotoa, niitä vain siirreltiin huoneesta toiseen.


Huoneeseen siirettiin Vepsäläiseltä vuosia sitten ostettu valkoinen Innovation Splitback vuodesohva, sekä toisen pojan oma 'punkka'.
Ikean Expetdit hyllyt kaappeineen ja laatikostoineen säilövät poikien vaatteita, kirjoja, pelejä ja muuta sälää kotona oloa varten.
Myös sängy ja sohvan alus on hyötykäytetty.
Puuvillamatto on H&M:n mallistoa. Ensin mietin kahta mattoa, mutta päädyin vain yhteen, näytti paremalta.
Ison taulun kaivoin kätköistäni. Joskus Ikeasta ostettu.


Läppäreitä ja teitsikkaa vartein tuunasin pienen työpöydän tapaisen pöytälevystä ja vanhan työpöydän päätyjaloista. Vaalean harmaa maali sparypullosta ja pöytä valmistui parissa tunnissa.
Pöytätason kiinnitin vielä varmuudeksi metallisilla hyllynkannattimilla seinään.


Tuoliksi hain ruokapöydän 'vara'tuolin. Hyllyt oli jo valmiiksi paikoillaan. Vanhan memo-taulun maalasin samalla vaaleanharmaalla spraymaalilla, kuin pöydän.


Taulut siirrettiin pojan huoneesta, mutta maalasin kehykset yhteensopiviksi kiiltävällä mustalla spraymaalilla. Kuvat näyttivät mielestäni heti paremmilta!


Vara petivaatteet sain sopimaan sängynaluslaatikoihin, kun laitoin ensin tyhjiöpussin laatikkoon ja  kamat sisään ja ilmat pois. Kansi kiinni ja hyvin sopivat sohvanalle; lähellä, mutta 'piilossa'.


Pojan  'punkka', josta hän ei luovu. Kyseessä on vanha varavuoteen tapainen heteka, jossa Tempurin paksu patja. On kuulema super pehmeä ja mukava nukkua.
Vauvana saatu unilelukin on kellahtanut pedin pehmeydessä kumoon.


Sängynpäädyksi päätyi toinen pääty aiemin hankitusta sängynrungosta. Kiinnitin sen toisesta päästä kulmaraudoilla sivuseinään ja jaloista kaksipuoleisella tarralla lattiaan. Näin jäi liikkumarako liukuovelle päädyn ja päätyseinän väliin.
Jakkara on pojan itse puukäsitöissä tekemä ja toimii nyt yöpöytänä.


Kun seinien paikkaa siirrettiin, jätettiin kyseinen komero/syvennys paikoilleen ja se toimii vaatekaappina. 'Oveksi' viritin suihkuverhon, kun sattui jo kotoa ylimääräinen löytymään.


Huone siis pieni, mutta mielestäni kaikki tarpeellinen löytyy viikonloppu-elämää varten. 


Tässä huoneessa kaikki värit ovat minun itseni valitsemat ja samoin sisustus. 



Paljon valkean ja vaaleanharmaan sävyjä, maustettuna mustalla ja muilla kirkkailla korostusväreillä, mm. punaisella hyllyköllä. Taulussa oleva polkupyörä on myös punainen.
Pojan kartta-taulut tuovat mielestäni kivan kontrastin muuten 'utuiseen' sisutukseen.


Huonerumba on siis nyt valmis. Lapset on 'muutettu' paikasta A paikkaan B jne.
Itseasiassa tästä huoneesta aloitin ja tähän lopetin. Huone oli ns. väliaikaistilassa kesän, mutta poijan lähdettyä opiskelupaikkaansa, pääsin huoneeseen todenteolla käsiksi.

Aikaa meni yhteensä 4 päivää, josta lattian hionta, soodapesu ja maalaus vei sen 3 kuivumisineen. Itse huoneen kalustus ja 'stailaus' vei päivän, kun kaikki oli jo suunniteltu päässäni valmiiksi ja kaikki tarvittava oli jo valmiina.

Olen tyytyväinen tulokseen ja niin on myös 'pehmo-punkan' nukkuja. Huone näytti kuulema kivalta ja kelpasi.


Koska lattia maalia vielä jäi, päätin myös maalta seinän takana olevan toisen huoneen mäntylattiankin.

Se onkin sitten toinen juttu.


- Satu -








sunnuntai 16. elokuuta 2015

Japanilainen puutarha À la HELINÄ

Pihassamma on ollut vesiallas x-vuotta. Tein sen omenapuiden juurelle joskus kun lapset olivat pieniä. Paikka on rinnepihamme yläosassa, jonne paistaa ihanasti ilta-aurinko. Pari vuotta sitten laajensin aluetta sen verran, että tein vesiaiheen viereen luonnonkivistä pation penkille kahvitteluhetkiä varten.

Kun tyttäreni lähti Japaniin vuosi sitten, sanoi hän tultuaan uusivansa koko vesiaiheen, joten minun piti pitää näppini irti siitä. Vuosien saatossa ko. alue oli muuttunut aikamoiseksi viidakoksi ja olin jo kovasti miettinyt mitä aluelle teen, miten sen muokkaan mieleisekseni.


Tämä on ainoa kuva, tämän vuoden toukokuulta , joka ko. alueesta arkistoistani löytyy. Sehän jo kertoo, kuinka 'epämiellyttävä' koko puutarhan nurkkaus oli. Allas on siis jossain noiden kasvien ja tuolien välissä piilossa. 

Pari viikkoa sitten tyttö pisti alueen tasaiseksi; purki ihan kaiken. Norjan angervot siirrettiin toisaalle, samoin osa Pikku sydämistä.  Sinikukkainen maanpeitekasvi ( jonka nimeä en muista/tiedä) sai lähteä, koska sitä on pihan joka ainoassa kukkapenkissä ja se leviää helposti ja nopeasti. Vuorikilvistä ja saniasista osa säästyi ja ja osa siirtyi muualle. Kaikki jo sammaloituneet kivet säästettiin tai siirrettiin toiseen kukkapenkkiin. Tässä pihassa noita kiviä riittää. Aina kun iskee lapion maahan, niin kolahtaa 99% varmuudella kiveen tai kallioon.


Siis ennen kuvaa ei ole, kun neiti on sukkela liikkeissään ja en ehtinyt ottamaan kuvaa ajoissa. 
Tässä kaikki ylimääräinen  kasvillisuus on poistettu ja allas on jo kaivettu ylös ja käännetty uuteen suuntaan.
 Etualalla oleva kivi kaivettiin altaan 'alta'. Siitä minulla on muistona musta sormi, kun jäi kahden kiven väliin. Taustalla tonttiamme kiertävä vanha sini-vihreä verkkoaita, jonka toivoisin joskus vaihtuvan kauniiksi lauta-aidaksi.
Ensi kesänä kenties?


Pohjustukseksi tyttö asensi maisemointikankaan ja sen päälle hävitettävän hiekkalaatikon hiekkaa. Tasoeroja hän sommitteli kivillä ja päällimäiseksi valkoista koristekiveä. 
Kuvan kasvit saivat jäädä vanhasta penkistä paikoilleen; päivänlilja ja saniainen.

Edelliset asukkaat olivat istuttaneet omenapuut, ja eivät olleet huomioineet rinteen kaltevuutta, joten toinen omenapuu on pitänyt jo tukea, ettei ihan  kupsahtaisi nurin.

Ennen altaassa oli vain suihkulähde, mutta onneksi pumpun malliin sai myös vesiputouksen. Pumppukin on varmaan jo 10 v vanha, mutta toimii vielä moitteettomasti. Lisäosat kylläkin oli joutuneet jo erilleen, joten pätkästiin ensihätään pätkä vihreää kasteluletkua. Kaunishan se ei ole, mutta ajaa toistaiseksi asiansa, kunnes saan hommattua mustaa letkua. Samalla tehdään altaan reunaa pieni läpivienti putkelle.


Penkki käännettiin nyt suoraan vesiaihetta päin ja suunnitelmissa jo pieni pöydän tapainen, johon voi laskea kahvikupposensa istuessaan omenapuun alla.


Tältä allas näyttää suoraan pihalta katsottuna.

Bambu-vesiputouksen tyttö suunnitteli ja teki ihan itse. 



Bambua olin ostanut jo viime syksynä Honkkarista poistomyynnistä 1€/kpl, ajatuksella jos johonkin tartteis....Nyt tarvittiin. Myös paksu köysi löytyi varastosta. Olin käyttänyt sitä ensisen pihakeinun katoksen koristeluun.


Ainoat mitä koko projekstiin ostettiin, oli koristekivet ja tyttären valitsema hortensia. Kaikki muut löytyi varastoistamme ja pihaltamme.


Itse olen haaveillut hortensiasta, mutta en ollut vielä keksinyt mihin laittaisin, tai paikka vasta suunnitelmissa.
Nyt meillä on paras paikka hortenssialle!


Kivistä tyttö teki mm. tällaisen asetelman.
Toistaiseksi koirat eivät ole vielä sitä kaataneet.....


Ainakin Vinku tykkää koristekivien viileydestä ja vieressä on kokonainen allas raikasta vettä juuri häntä varten.


Hortensia on nyt pinkin, valkoisen ja purppuran sekoitus, mutta mielenkiinnolla odotan minkä väriseksi kukat muuttuvat kun juurtuu. Maan hapamuushan ( jopa maan alumiinipitoisuus) vaikuttaa kukkien väriin, kuten myös pioneissa.


Taustalla näkyy penkki uudessa paikassaan ja käden jäljistään nauttiva ja kahvitteleva tyttäreni Helmi koiran kanssa.



Olen todella tyytyväinen tyttäreni aikaan saannokseen. En varmasti olisi osannut itse tehdä noin kaunista.
Pääasiassa hän teki kaiken yksin, mutta autoin aina kun tarvitsi apua, mm. kivien siirtelyssä ja kasvien poiskaivamisessa. Ihan itse sai touhuta ja kaivella ja kiroilla.



Lopputulosta katselee mielellään ja nyt tulee suunnistettua omenapuiden alle kahville joka päivä, kun sää vain sallii ja kuunnella samalla rauhoittavaa veden solinaa.

Rauhallista viikkoa.

- Satu -