sunnuntai 16. elokuuta 2015

Japanilainen puutarha À la HELINÄ

Pihassamma on ollut vesiallas x-vuotta. Tein sen omenapuiden juurelle joskus kun lapset olivat pieniä. Paikka on rinnepihamme yläosassa, jonne paistaa ihanasti ilta-aurinko. Pari vuotta sitten laajensin aluetta sen verran, että tein vesiaiheen viereen luonnonkivistä pation penkille kahvitteluhetkiä varten.

Kun tyttäreni lähti Japaniin vuosi sitten, sanoi hän tultuaan uusivansa koko vesiaiheen, joten minun piti pitää näppini irti siitä. Vuosien saatossa ko. alue oli muuttunut aikamoiseksi viidakoksi ja olin jo kovasti miettinyt mitä aluelle teen, miten sen muokkaan mieleisekseni.


Tämä on ainoa kuva, tämän vuoden toukokuulta , joka ko. alueesta arkistoistani löytyy. Sehän jo kertoo, kuinka 'epämiellyttävä' koko puutarhan nurkkaus oli. Allas on siis jossain noiden kasvien ja tuolien välissä piilossa. 

Pari viikkoa sitten tyttö pisti alueen tasaiseksi; purki ihan kaiken. Norjan angervot siirrettiin toisaalle, samoin osa Pikku sydämistä.  Sinikukkainen maanpeitekasvi ( jonka nimeä en muista/tiedä) sai lähteä, koska sitä on pihan joka ainoassa kukkapenkissä ja se leviää helposti ja nopeasti. Vuorikilvistä ja saniasista osa säästyi ja ja osa siirtyi muualle. Kaikki jo sammaloituneet kivet säästettiin tai siirrettiin toiseen kukkapenkkiin. Tässä pihassa noita kiviä riittää. Aina kun iskee lapion maahan, niin kolahtaa 99% varmuudella kiveen tai kallioon.


Siis ennen kuvaa ei ole, kun neiti on sukkela liikkeissään ja en ehtinyt ottamaan kuvaa ajoissa. 
Tässä kaikki ylimääräinen  kasvillisuus on poistettu ja allas on jo kaivettu ylös ja käännetty uuteen suuntaan.
 Etualalla oleva kivi kaivettiin altaan 'alta'. Siitä minulla on muistona musta sormi, kun jäi kahden kiven väliin. Taustalla tonttiamme kiertävä vanha sini-vihreä verkkoaita, jonka toivoisin joskus vaihtuvan kauniiksi lauta-aidaksi.
Ensi kesänä kenties?


Pohjustukseksi tyttö asensi maisemointikankaan ja sen päälle hävitettävän hiekkalaatikon hiekkaa. Tasoeroja hän sommitteli kivillä ja päällimäiseksi valkoista koristekiveä. 
Kuvan kasvit saivat jäädä vanhasta penkistä paikoilleen; päivänlilja ja saniainen.

Edelliset asukkaat olivat istuttaneet omenapuut, ja eivät olleet huomioineet rinteen kaltevuutta, joten toinen omenapuu on pitänyt jo tukea, ettei ihan  kupsahtaisi nurin.

Ennen altaassa oli vain suihkulähde, mutta onneksi pumpun malliin sai myös vesiputouksen. Pumppukin on varmaan jo 10 v vanha, mutta toimii vielä moitteettomasti. Lisäosat kylläkin oli joutuneet jo erilleen, joten pätkästiin ensihätään pätkä vihreää kasteluletkua. Kaunishan se ei ole, mutta ajaa toistaiseksi asiansa, kunnes saan hommattua mustaa letkua. Samalla tehdään altaan reunaa pieni läpivienti putkelle.


Penkki käännettiin nyt suoraan vesiaihetta päin ja suunnitelmissa jo pieni pöydän tapainen, johon voi laskea kahvikupposensa istuessaan omenapuun alla.


Tältä allas näyttää suoraan pihalta katsottuna.

Bambu-vesiputouksen tyttö suunnitteli ja teki ihan itse. 



Bambua olin ostanut jo viime syksynä Honkkarista poistomyynnistä 1€/kpl, ajatuksella jos johonkin tartteis....Nyt tarvittiin. Myös paksu köysi löytyi varastosta. Olin käyttänyt sitä ensisen pihakeinun katoksen koristeluun.


Ainoat mitä koko projekstiin ostettiin, oli koristekivet ja tyttären valitsema hortensia. Kaikki muut löytyi varastoistamme ja pihaltamme.


Itse olen haaveillut hortensiasta, mutta en ollut vielä keksinyt mihin laittaisin, tai paikka vasta suunnitelmissa.
Nyt meillä on paras paikka hortenssialle!


Kivistä tyttö teki mm. tällaisen asetelman.
Toistaiseksi koirat eivät ole vielä sitä kaataneet.....


Ainakin Vinku tykkää koristekivien viileydestä ja vieressä on kokonainen allas raikasta vettä juuri häntä varten.


Hortensia on nyt pinkin, valkoisen ja purppuran sekoitus, mutta mielenkiinnolla odotan minkä väriseksi kukat muuttuvat kun juurtuu. Maan hapamuushan ( jopa maan alumiinipitoisuus) vaikuttaa kukkien väriin, kuten myös pioneissa.


Taustalla näkyy penkki uudessa paikassaan ja käden jäljistään nauttiva ja kahvitteleva tyttäreni Helmi koiran kanssa.



Olen todella tyytyväinen tyttäreni aikaan saannokseen. En varmasti olisi osannut itse tehdä noin kaunista.
Pääasiassa hän teki kaiken yksin, mutta autoin aina kun tarvitsi apua, mm. kivien siirtelyssä ja kasvien poiskaivamisessa. Ihan itse sai touhuta ja kaivella ja kiroilla.



Lopputulosta katselee mielellään ja nyt tulee suunnistettua omenapuiden alle kahville joka päivä, kun sää vain sallii ja kuunnella samalla rauhoittavaa veden solinaa.

Rauhallista viikkoa.

- Satu -






2 kommenttia:

  1. Voi hitsiläinen, miten kaunis vesiputous!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin on ja Likka teki ihan itse. Olen aika ylpeä hänen taidoistaan!

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!