sunnuntai 2. elokuuta 2015

Oh Crab...RAPUJA

Kuopukseni rakastaa rapuja, niin eläviä, kuin lautasellakin olevia.

Kun ystäväni ehdotti viime kesänä, että menisimme hänen mökilleen ravustamaan, oli poikani ratketa liitoksistaan! Hän pääsisi ihan itse ravustamaan, osallistumaan  alusta loppuun koko prosessiin. Päiviä laskettiin, jopa tunteja, milloin lähdetään. Jo silloin reissu oli onnistunut ja pienenmiehen naama loisti innostuksesta.

Koko talven poika puhui ravustamisesta ja kysyi aina pääseekö hän uudestaan.
No pääsi. Koko alkukesän hän kysyi milloin mennään ja kun päivä oli päätetty, alkoi kalenterin tuijottaminen ja taas kysely, montako päivää vielä.
Erillaisten sattumusten myötä pääsinkin yllättämään poikani ja menimmekin ravustaman melkein viikkoa ennen, kuin oli suunnitelma. Kiitos ihanan ystäväni, joka pystyi muuttamaan aikatauluaan. Tälläkertaa myös isosisko lähti mukaan.

Ystäväni mökille mennään loppumatka ( aika monta kilometriä/ merimailia tai mitä nyt lieneekään) moottoriveneellä. Jo se sinänsä oli pojalleni jännittävä kokemus, kun meillä mökillä vain soudellaan.


 Vesi pärskyi mukavasti kasvoille matkalla mökille.

Tosin pääsi poikakin soutamaan, ainakin kuivaharjoittelemaan, ennenkuin merrat laskettiin.


Kuva viimekesältä, jolloin aurinko riitti! 

Tälläkertaa ystäväni oli epävakaiden säiden vuoksi laskenut merrat jo valmiiksi. Jäi siis väliin syöttien laitto, mikä on aika epämiellyttävää ja sotkuista hommaa. Viime vuonna syötteinä oli kalaa, mutta ystäväni oli lukenut uudesta Rapukirjasta, että ravut tykkääkin sian sydämestä. Siistimpää kuulema laittaa. En osaa sanoa, itse en syötteihin ( enkä mertoihi tai eläviin rapuihin) koske. *puistatus jo ajatuksestakin*


Tällä(kin) kertaa äiti pääsi soutamaan. Rentouttavaa hommaa ja tulee tehtyä pikku treenikin samalla.


Näin karuissa ja kauniissa maisemissa olimme ja täällä ne ravut majaili.


Tätä hetkeä poika oli odotanut. Kovasti jännitti merran nostaminen. Onkohan siellä mitään????


Olihan siellä! Kuvassa näkyy myös uusi sydän-syötti.


Syötti oli toiminut hyvin.


Tosin tämä sintti pääsi takaisin kasvamaan. 


Kun kaikki merrat oli nostettu ja alimittaiset päästetty takaisin kasvamaan, suunnistettiin takasin rantaan ja mökille.


Aika kauniita ne veijarit ovat, ainakin väritykseltään.

Sitten oli aika valita heti-pataan menevät yksilöt. Kuitenkin ensin ystäväni näytty pojalleni kuinka rapu saadaan nukahtamaan. Laitetaan rapu sakset alaspäin ja silitetään hännästä, jotenkin niin se tapahtui... ja poika osasi homman heti.


Ensin silitetään....


 ja siinä se rapu kuorsasi...ZzZzZzZ...

Minusta kaikki ravut olisi ensin pitänyt nukuttaa, ennekuin joutuivat pataan. Vaikka rapuja syönkin, niin ei minusta ollut keittäjäksi! * uusi puistatus*  Onneksi muut sen suorittivat.


Tässä kuitenkin valmiit ravut. Kuva viime kesältä, jolloin sää salli keittämisen ulkona. Ei haittaa vaikka suolavesi räiskyy ympäriinsä.

Seuraavaksi sitten syömään. 
Tähän minäkin pystyn, tosin mielestäni koko homma on yliarvostettua; hirveä duuni muutaman suupalan vuoksi.
 Rapujen syöminenhän oli keskiajalla luostareissa paastoruokaa ja muutenkin rahvaan ruokaa, kunnes paljon myöhemmin ravuista tuli kuninkaiden ja yläluokkien herkkua.
 Hmm..kuorittiinkohan niille ravut valmiiksi? Minulla ainakin on sormien päät ja kädet pienillä haavoilla rapujen piikeistä ja rapuveitsestä.


Tyytyväinen ja onnellinen ravustaja. Itse pyydystettyä ruokaa.

















Lapset kuorivat ihan itse rapunsa. Ja onhan se kaikesta vaivasta huolimatta hyvää!

Rapujuhlat on pääasiassa sosiaalinen tapahtuma. Ja varmaan ns. aikuisten  juomajuhla.

 Ei edes tästä määrästä tule kovin kylläiseksi, ellei sitten syö leipää tolkuttomasti. Me söimme ravut lounaaksi ja oli yksi reissun monista kohokohdista. Nyt menttiin lasten ehdoilla. Aikuisten bileet on sitten erikseen.


Illalla, tai siis oikeastaan yöllä, saimme ihastella täysikuuta.

 Tämä on oikestaan ns. Blue moon eli sininen kuu, vaikkei sillä ole mitään tekemistä sinisyyden kanssa. Sanonta tulee englanninkielisestä sanonnasta ' Once in a blue moon' ( kerran sinisen kuun aikaan) ja sillä tarkoitetaan jotain, joka tapahtuu todella harvoin. Nyt sillä tarkoitetaan sitä, että saman kuukauden aikana on nähtävissä kaksi täysikuuta. Edellisen kerran kaksi täysikuuta saman kuun aikana oli syyskuussa 2012.
Taas luonto tarjosi meille yhden monista ihmeistään.


Kun kannomme paluumatkalla kamoja veneestä autoon, oli pojallani sydämellään jotain kysyttävää ystävältäni: 'Saammeko tulla ensikesänäkin?'

Saimme luvan.

Ensi kesän rapu-reissua odotellessa.

- Satu -








2 kommenttia:

  1. Mahtava rapusaalis! Itse katselen vierestä, kun muu perhe syö rapuja, mutta maistan kyllä miehen leivästä haukun, kun hän tarjoaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin koko reissulla vain sivuosassa. Ravut ja ravustus on pojan ja ystäväni yhteinen juttu.

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!