sunnuntai 20. syyskuuta 2015

End of Era

Kaikki aikanaan ja ajallaan.

Tänään meillä loppui yksi aikakausi.

Meillä on ollut pihalla  rumistuksena viimeiset (ainakin) 10 vuotta lapsille trampoliini. Joka kevät kun lumet oli lähtenyt, alkoi lapsilla polttelu, milloin trampan voi koota. Ja joka syksy minä kyselin milloin sen saa/voi purkaa.


Arkistojen kätköistä löytyi tälläinen kuva.
6. toukokuuta 2013 keskimmäiset lapset kokoavat innoissaan uutta trampoliinia.
Kuvassa meidän vanha pikkuinen, jo edesmennyt, koirammekin.

Enään ei tarvitse kysellä.
 Tänään se sai jäähyväiset. 

Lapset kasvoivat ja trampoliinin käyttö väheni vähenemistään. Kovalla käytöllä ne - siis no 2 jo menossa, kun no 1 alkoi hajota - trampoliinit ovat olletkin. Mitään haavereita ei ole sattunut, vaikka välillä väkeä siellä on ollut enemän kuin tarpeen. Eikä ensimmäisessä edes ollut mitään suojaverkkoja!
Lapsillani on hyvät suojelusenkelit.


Jopa koirat hyppivät omatoimisesti pojan perään trampalle, kun verkon oven jätti auki.

Puhuin taas jo keväällä, kannattako trampoliinia edes koota.
  Kyllä piti. Pojat keskenään sen kokosi.
Koko kesän puhuin ja valmistelin kuopusta, että syksyllä trampoliini puretaan sitten viimeisen kerra. Pikkuhiljaa hän siihen sopeutui ja viimeviikolla hän totesi; Kyllä ton Trampan voit äiti myydä. 

Kun sää oli kaunis ja trampoliini kuiva, purkaminen tapahtui tänään.


Tässä se nyt ylväänä seisoo, koko komeudessaan, viimeisenä aamunaan.

Trampoliini on viimeiset kaksi kesää ollut ns. talon takana, pois minun silmistä. Paikka ei ole ihan tasainen, vaan loivasti viettävä rinne. Loi vain lisäjännitettä hyppelyihin.

 No ei meidän pihassa kovin tasaista kohtaa taida ollakkaan....


Kuopus oli itse mukana purkamassa veljensä kanssa.


Ja hän loi taidetta purkamisen edetessä.


Pian trampoliinista oli vain ranka jäljellä.


Ja kohta sekin kasattuna kompaktisti ja valmiina lähtemään uuteen kotiin.

Toivottavasti tulevassa kodissa on paljon pomppijoita ja trampoliinilla uusi iloinen, naurun täytteinen elämä.


Myös tämä kohta tarvitsee uuden iloisemman näköisen elämän.
Jopa Vinku Fiona Surusilmä ihmettelee, mihin se trampoliini nyt meni. Missä hän nyt riekkuu kuopuksen kanssa?

Minulla on jo suunnitelma mielessä.
Koko kuvassa näkyvä alue menee uusiksi, istutuksineen kaikkineen.

Niin ja se Palju ois kiva, 
ja sopisi nyt tähän vallan mainiosti.


Hyvää alkavaa viikkoa!

- Satu -



2 kommenttia:

  1. oi, palju on ihana juttu pimeinä, viileinä syysiltoina varsinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kun en ole mikään suuri saunoja, mutta ammeessa loikoilu ois enempi mun juttu.
      Viileimmillä ilmoilla vain pipo päähän...

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!