torstai 17. syyskuuta 2015

Kassillinen Kurpitsoja

On päiviä, jolloin mikään ei mene niinkuin suunnittelit, tai edes hiukan kuin ajattelit. Mietit miten tästä nyt taas... ja taas pitää tehdä Plan B.

Onneksi minulla on ihania ystäviä, jotka tietävät, miten pienikin asia voi olla mielettömän suuri. Miten ilahduttaa toista pyytämättä ja pyytteettömästi. Miten piristää toisen päivää ja vetää tummat pilvet aurongon edestä, edes hetkeksi.
Olen siunattu ihanilla ystävillä ja olen siitä hyvin onnellinen!

Eräänä päivänä, kun menin töihin, huomasin pukukaappini ovessa lapun; Satu hei, Jääkaapissa on sinun nimellä kassillinen koriste-kesäkurpitsoita. T.P.
Kiiruhdin kaapille ihmeissäni ja innoissani ja tosiaankin; kassillinen kurpitsoja ihan minulle! Ja taas lappu: Moi Satu, Tässä muutama koristekurpitsa sun terassinpöydälle. Isompi vihreä on ihan syötäväksi. T. P

Oli kesäkurpitsaa syötäväksi ja aivan valloittavia KORISTEKURPITSOJA. Olin nähnyt niitä erillaisissa asetelmissa ja muistaakseni siskonikin on niitä joskus kasvattanut, mutta ei minulla itselläni niitä ole ollut.
 Olin taas täynnä energiaa ja ideoita, harmaus oli hävinnyt hetkessä. Ja hyvin pienellä eleellä!

Olin aivan haltioissani ja hyvin pian tiesin mitä niille tekisin; Kesäkurpitsasta tulisi piirakka tai/ja kakkua, sen verran iso se oli. Koristekurpitsat pitää saada jotenkin 'arvokkaasti' esille. 
.Mietin erillaisia vaihtoehtoja ja tähän päädyin.

Joskus toukokuussa, ennen poikani lakkiaisia, nikkaroin terassinpöydälle kukkalaatikon, jonka täytin silloin erillaisilla lasipurkeilla ja pulloilla ja ne täyteen kukkia. 
Nyt tyhjensin laatikon purkeista ja pakkasin ne varastoon odottamaan ensi kevättä.
Laatikon putsasin roskista, täytin sanomalehdillä ja päälle asettelin sammalta.
Hain kuitenkin takaisin kaksi lasipulloa ja sijoitin ne suht symmetrisesti laatikon keskiosaan.
Pohjatyö oli tehty.

Seuraavaksi kurpitsat esille ja paikoilleen. Pulloihin sulloin koristemarjapensaan oksat kynttilöiden kera. Pihlajanmarjoja kun ei tänä vuonna meillä päin ole näkynyt, tyydyin koristepuskaan.

Vielä hieman asettelua ja tässä tulos:


Lähetin heti tällaisen kuvan ystävälleni ja takasin tuli viesti;  Arvasin, että sun luovuus lähtee rullaamaan kurpitsoista, tulos on hieno!

Voisin rutistaa ystävääni kaikilla voimillani lahjasta ja sanoista!


Jokainen pieni ja yksi vähän suurempi kurpitsa on omanlaisensa. Kaunis ja rosoinen yht'aikaa.







Jopa omat pojatkin sanoivat, että kiva toi sun tekemä kurpitsa-juttu. 




Koirat pyöri jaloissa, kun tein asetelmaa ja olivat kantaneet metsästä mukanaan kivan karahkan, jonka sitten omin asetelmaan.



Ja kyllähän se kiva asetelma onkin, kun pojatkin niin sanoivat.

Ihailen asetelmaa keittiönikkunasta ja hymyilen.
Ei voi kuin ihmetellä, kuinka tavallaa pieni asia voi tehdä ihmisestä niin iloisen ja onnellisen. Ja kuinka toinen voi tietää, mitä toinen tarvitsee ja milloin tarvitsee? Asiasta ei oltu edes puhuttu, eli tämä oli minulle aivan täydellinen yllätys.
Ehkä aika, jonka olemme työn kautta tuntenee toisemme, on tehnyt tehtävänsä ja ne muutamat rupatteluhetket, joita on ollut. 
On oppinut tuntemaan toisen, tai sitten vain on ajatusmaailmaltaan samankaltainen.

Vaalikaa ystävyyssuhteitanne!
Oikeat ystävyydet eivät tarvitse rikkauksia, mutta ovat 'rikastuttavia'.

- Satu -


2 kommenttia:

  1. Kurpitsoista tulee mieleen kaikki se, mikä syksyssä on ihanaa - kirpeät , aurinkoiset päivät ja pimenevät illat kynttilänvalossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurpitsat on kauniita ja muuten tosi hyviää varsinkin keiton muodossa!

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!