maanantai 14. syyskuuta 2015

Pieniä Aurinkoja ja Ruusun Terälehtiä

Syksy on näyttänyt parhaimpia puoliaan viimepäivinä. Aurinko on paistanut täysillä ja lämpökin on kivunnut +15 asteen paremmalle puolelle. 
Tämä on syksyssä parasta.

Parasta on myös syksyn sato, jota luonto meille tarjoaa, sekä aivan valloittavan ihanat 
'Pikku Auringot' eli auringonkukat.
 Itse en tänäkään vuonna kasvattanut auringonkukkia ( täytyneen korjata tilanne tulevaisuudessa ), mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun kauppareissulla kuljin kukkakaupan ohi. Nämä kaunokaiset olivat ohi kulkiessani huutaneet nimeäni jo viikkoa aikaisemmin, mutta silloin pystyin kiusausta vastustamaan. Nyt en enään, koska tiesin, että kauden loppu on jo liian lähellä. Niinpä kimppu päätyi mukaani jo ostettujen ruusujen seuraksi.


Koko ajomatkan kotiin ihailin kukkia. Ihmettelin, kuinka pieni ja yksinkertainen asia voi saada niin hyvälle mielelle ja hymyn huulille.
 Flunssaisena ja nenä tukossa en pystynyt kukkia tuoksuttelemaan, joten tyydyin vain ihailemaan värejä ja muotoja. Varsinkin täydessä auringonpaisteessa värit vain kertaantui ja kirkastui.
(Kuvan otin vasta kotipihalla.)


Kotiin päästyä 'heitin' kukat terasille tuolille villatakkini kanssa, kun kannoin muut ostokset sisälle ja mietin mihin kukat asettaisin.
 Pitkät ja raskaat auringonkukat tarvitsivat pitkän ja raskaan maljakon.
Ruusujen maljakko oli jo tiedossa.


Ulkotakan vieressä oli vanha hylsy, jossa kaikki takkatarvikkeet olivat. Nyt paistotikut, hiilihangot ja muut saivat lähteä ja hylsylle tuli uusi tarkoitus. 
Pesin hylsyn ja ujutin sisään ison pestyn säilykepurkin, johon kaadoin reilusti raikasta vettä. Katkaisin kukista hieman vartta ja sujautin kukat hylsyyn.
Täydellinen maljakko auringonkukille.



Ihastelin kukkia aikani pihalla ja annoin niiden imeä itseensä auringon valoa,
 kunnes kannoin kukat sisälle.


Paikaksi valitsin sisääntulon ja olohuoneen välisen nurkan.
 Siitä kukat näkyvät jokapuolelle.
Nyt niitä ei voinut olla huomaamatta.

Ruusut päätyivät vanhaan tuttuun kahvikannuun.
Luottomaljakkooni.


Patinoitunut koukeroinen hopea ja ruusujen hento kerroksellisuus 
sopivat mielestäni hyvin yhteen.




Kannusta tulee aina mieleeni Liisa Ihmemaassa ja Hullun Hatuntekijän Kahvikestit.
Odotan vain milloin Hiiri kurkistaa kannusta.


Kahvikestien tilalla vietän nyt kuitenkin mehukestejä karkoittakseni flunssaa,
muki täynnä höyryävän kuumaa herukkamehua.



Hyvää alkanutta viikkoa!

- Satu -

1 kommentti:

  1. Ihana muisto auringosta näin sateisena aamupäivänä..

    VastaaPoista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!