lauantai 31. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivän Salaatti

Hyvää pyhäinpäivää
tai Halloweenia.
Sama asia.


Kurpitsat kuuluu syksyyn ja  halloweeniin.
Meillä niitä käytetään muuhunkin kuin lyhtyihin. 
Viimeksikin kirjoitin kurpitsoista ja niin aion nytkin.

Nyt on vuorossa suolaista kurpitsaa.
Ja vuohenjuustoa.
Herkkuani.
Kaikki missä on vuohenjuustoa, on hyvää.

Tein salaatin perheelle lounaaksi ja se sai positiivisen vastaanoton.
Saan tehdä kuulema toistenkin.


Vuohenjuusto-Kurpitsasalaatti


1 Myskikurpitsa
1 rkl voita
1/2 tl suolaa
200 g vuohenjuustoa
1 dl pekaanipähkinöitä
Erillaisia salaatteja
(mm. rucolaa, pinaattia, yms.)

Koska tein ruokaisan lounassalaatin,
 ruskistin joukkoon kanasuikaleita.
Pekonikin varmaan sopisi.

kastike

 3 rkl öljyä
 1 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl vaahterasiirappia
ripaus suolaa ja mustapippuria

Halkaise kurpitsa ja kaavi siemenet ja rihmat pois lusikalla. 
Viipaloi kurpitsa ja leikaa kuoret pois ja kuutioi pieniksi kuutioiksi.


Paista kurpitsakuutiot pannulla rasvassa käännellen n. 10 min kunnes ovat napakan kypsiä. 
Mausta suolalla.


Paahda pähkinät kevyesti kuivalla pannulla.
Kaapistani löytyi pähknäsekoitus, eli kaikki vaan pannulle.


Viipaloi vuohenjuusto ja paista molemmin puolin kuumalla pannulla ilman rasvaa.
 Minä kyllä lisäsin lopussa hieman hunajaa, niin juustoihin sai rapean makean kuoren.


Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Levitä salaatit laakeaan tarjoiluastiaan ja sekoita salaatinkastike salaatin joukkoon.
Lisää salaattiin kurpitsat, pähkinät ja vuohenjuusto.
  Päällimmäiseksi lisäsin paistamani kanasuikaleet.



Menee ihan yksistäänkin,
 mutta lisänä tuore rapeakuorinen patonki ei varmasti pahenna asiaa.

Ulkona palaa lyhdyissä kynttilät
 ja ilmassa tuoksuu lähenevä talvi.



Hyvää Halloweenia!

- Satu -




perjantai 30. lokakuuta 2015

Kurpitsasta pyreeksi




Kurpitsasta tulee monelle mieleen Halloween ja kurpitsa lyhdyt.

 Tai sitten kurpitsa pikkelsi, joka ei ole minun suosikkini.


Muutenkin tuntuu, että kurpitsa tekee vasta tuloaan suomalaiseen keittiöön.
Kurpitsakeitto on varmaan tutuin ja suosituin.

Itse pidän kyllä kurpitsasta ja opettelen sen käyttöä kokoajan lisää. 
Leivonnassa kurpitsa on erinomainen ja olen tehnyt kurpitsasta myös hilloa.


Leivontaan tarvitaan usein kurpitsa pyrettä. 
Sitä löytyy purkitettuna marketeista,
 mutta nyt tein sitä itse.
Ilman lisäaineita.

Alkuperäisen ohjeen löysin taas täältä
Vaihe vaiheelta kuvalliset ohjeet löytyvät myös täältä.

Kotitekoinen kurpitsa pyre


Tarvitset vain kurpitsan ja terävän veitsen.


Halkaise kurpitsat veitsellä ja kaavi siemmenet pois.
Aseta kurpitsanpuolikkaat leivinpaperilla vuoratulle pellilla leikkauspinta alaspäin ja paahda uunissa 185 asteessa kunnes ruskistuneet.


Käännä puolikkaat toisin päin ja jatka paahtamista.


Nyt kuori lähtee hyvin irti ihan veitsellä vetämällä. Laita pehmentynyt kurpitsan 'liha' tehosekottimeen ja soseuta. Sauvasekoitinkin riittää.


Valmis pyre näyttää tältä.


Eri kurpitsalaadoista tulee rakenteeltaan hieman erityyppiset pyreet.
Tämä on Hokkaido kurpitsasta tehdy pyre.



Tämä taas on tehty Myski kurpitsasta (Butternut).

Purkita puhtaisiin purkeihin.
 Pyre säilyy jääkaapissa muutaman päivän ja pyreen voi myös pakastaa.

Itse käytän sen leivonnassa. 

Kurpitsan voi tietenkin näin Pyhäin päivän alla kaivertaa lyhdyksikin.


Tässä tyttäreni taidon näyte.
(Hmm... aina ei ehdi tyhjentää taustaa puhtaaksi.
 Taisi olla äidillä siivousurakka kesken)


Tässä taas nuorimman poikani kurpitsa lyhty.

Alkujaan Jack-o'-lanterns lyhdyt tehtiin nauriista. 
Tarun mukaan Irlantilainen juoppo teki pirun kanssa sopimuksen, ettei kuoltuaan joutuisi helvettiin. Kuoltuaan juoppo käännytettiin taivaan porteilta ja käskettiin mennä 'alakertaan'. Tehtyään aiemin sopimuksen pirun kanssa, ei häntä huolittu sinnekään. Juoppo sai pirulta palan hehkuvaa hiiltä valoksi pimeään. Hiilen juoppo asetti nauriin sisään tehdäkseen lyhdyn valaisemaan loputonta polkuaan.
Lyhty siis valaisee vaeltavien sielujen polkuja.


Hyvää pyhäinpäivä viikonloppua!

- Satu -


maanantai 26. lokakuuta 2015

Kotitekoinen Vaniljauute

Joulu lähestyy huimaa vauhtia. 
Aattoon on enään vajaa kaksi kuukautta aikaa!

Onhan tässä vielä Pyhäinpäivä ja Itsenäisyyspäivä juhlittavana sitä ennen, sekä muutamat syntymäpäivät, mutta jotkin asiat pitää tehdä jo nyt, ajoissa.

Läheiseni ja ystäväni tietävät, että annan heille aina jotain itse tehtyä joululahjaksi.
jos en jotain neulottua, niin ainakin kokattua tai leivottua.

Vaniljauute on yksi lahjalistaltani.
Eikä se valmistu hetkessä.
Oikeastaan mitä pidemmän aikaa se on kehittymässä, sen parempaa se on.

Ohjeen löysin muutama vuosi sitten ostamassani ja paljon käyttämästäni
 Linda Lomelinon Taivaalliset täytekakut kirjasta.

Helppoa sen valmistaminen kuitenkin on.
 Tarvitset vain pieniä pulloja, vodkaa ja vaniljatankoja.
Sekä aikaa.


Uutteen voi tehdä joko suoraan pieniin viinapullohin tai muihin pieniin pulloihin tai purkkeihin.

Itse ostin Clas Ohlsonilta kyseiset korkilliset pullot.
 Niissä oli jo valmiina nimikortit.

Varaa pullon koosta riippuen 1-3 vaniljatankoa/ pullo.



Leikkaa vaniljatankoihin pituussuunnassa pitkä viilto niin, että ne saa auki.
Katkaise tangot tarvittavan pituisiksi.
Pane tangot pulloon ja kaada päälle vodka. 
Sulje pullo ja ravistele hyvin.


Säilytä pimeässä ja viileässä vähintään parin kuukauden ajan.
 Ravistele silloin tällöin.


Uute tummuu ajan mittaan ja säilyy vuosia. 


Nämä olleet noin viikon kellarissa tekeytymässä.


Tämä uute taitaa olla alkujaan viime joululta. 
Välillä olen lisännyt vain vodkaa ja tangon palasia.
Vodkaa ja vaniljatankoja voi siis lisätä sitä mukaan, kun uutetta käyttää.
Erittäin riittoisaa, eikä alkoholi maistu käytettäessä.

Itse käytän miellellään itsetehtyä vaniljauutetta,
 ellen sitten ole jo antanut kaikkia valmiita lahjaksi.



 Hyvää alkavaa viikkoa!

- Satu -



lauantai 24. lokakuuta 2015

Lauantaina Leivotaan

Vihdoinkin vapaapäivä.
 Ja koko viikon on tehnyt mieli leipoa jotain.

Löysin kivan täytekakun ohjeen, mutta minulla ei ollut kaikkia tarvittavia aineksia, enkä ollut enään menossa kauppaan.
Kun ääneen mietin, mitä leipoisin, sain mieheltä vakituisen vastauksen; leivo pullaa!
 Taas!?
Vastahan leivoin sitä kesällä.

 Mielessäni on pyörinyt kuivatut karpalot ja valkoinen suklaa, joten niistä sitten...pikkuleipiä.
 Lapset ainakin tykkää.

Reseptikansiostani löytyi juuri sopiva resepti.
 Ja heti meni kokeiluun, kun kaikki ainekset löytyi kaapista.


Valkosuklaa-Karpalo Kaurakeksit


150g voita, huoneen lämpöistä
1,5 dl fariinisokeria
2 isoa munaa
3,5 dl kaurahiutaleita
3,5 dl vehnäjauhoja ( korvasin osan talkkunajauhoilla)
1 tl soodaa
0,5 tl suolaa
150g kuivattuja karpaloita
150-200g valkoista suklaata rouheena


Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vaahtoon hyvin vatkaten.
Sekoita kuivat aineet; jauhot, suola, sooda ja kaurahiutaleet keskenään ja lisää erissä voi-sokeri seokseen sekoittaen kunnolla lisäysten välissä.
Sekoita viimeiseksi rouhittu suklaa ja kuivatut karpalot taikinaan.



Riippuen kuinka isoja keksejä haluat, nosta taikinaa teelusikalla tai ruokalusikalla leivinpaperilla vuoratulle pellille. Leviävät jonkin verran.
Paista 190 asteessa 10-15 min  koosta riippuen tai kunnes kullanruskeita.

Jäähdytä ritilällä ja nauti.


Tein taikinan tuplana, joten koko iso keksipurkki täyttyi.


Vasta leivotut keksit ja lasi maitoa, olkaa hyvä!

Niin, ja tietenkin minä kuuntelin miestäni ja hänen toiveensa toteutin.


 Isoja lihavia, vielä höyryävän kuumia, kanelipullia.

Laitoin hänelle kuvaviestinä tämän kuvan ja samassa sain vastaukseksi viestin; Just lähdettiin kotia kohti!

Ja seuraavaksi leivonkin sen kakun jonka halusin. 
Kunhan käyn ensin kaupassa....

Hyvää viikonloppua!

- Satu -



torstai 22. lokakuuta 2015

Kokemuksia kasvihuoneesta

 Tänä keväänä toteutin pitkäaikaisen toiveeni; kasvihuoneen. Olin asiasta puhunut ja puhunut, mutta ...vain puhunut.
Keväällä huhtikuun alkupuolella siskoni soitti minulle ja sanoi, että nyt mennään hakemaan sinulle se kasvihuone. Ja onhan pikkusiskon tehtävä niin kuin isosisko sanoo.

Paikka kasvihuoneelle minulla oli jo tiedossa. Halusin sen samaan kohtaan, missä rakentamani lasten leikkimökki oli. Siirtäisin vain mökin toiseen kohtaan...


Tältä kyseinen kohta näytti helmikuussa 2015. 
Kun lumet sulivat ja kasvihuone hankittu, tutustuin lähemmin leikkimökin kuntoon.

Leikkimökki on siirretty siskoni pihasta ja oli ties kuinka vanha. Kun se siirrettiin meidän pihalle, purin sen silloin ja vaihdoin osan lahonneista tukipuista uusiin.
Nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin leikkimökki sai purkituomion. Ei siitä ollut enään siirrettäväksi.
 Vain polttopuiksi.


Sama kohta 14. huhtikuuta 2015. Leikkimökki purettu, maa tasoitettu ja  kasvihuone perustuksineen rakennettu. 
Tein kaiken tämän poikani kanssa yhdessä.


Tässä olemme jo toukokuun puolella. Ilta-aurinko paistaa suoraan kasvihuoneeseen ja kesäkukat ovat jo karaistumassa ruukuissa kasvihuoneessa.
Ja etualalla tietenkin Helmi-koiran takamus.


 Istutuslavat kasvihuoneeseen tein leikkimökistä jääneistä laudoista.
Salaatti jo hyvässä vauhdissa kasvamassa. Samoin yrtit.


Kesäkuussa kasvihuone alkoi täyttyä kasvavista tomaateista, kurkuista, maisseista, yrteistä ja salaateista.


Lämpötilakin nousi aurinoisina päivinä aika korkealle.


Kosteuden kanssa lämpö antoi hyvät kasvuolosuhteet kasveille.


Tomaatit kukkivat ahkerasti.


Ja pian olikin jo ensimmäiset kirsikkatomaatit valmiita.


Samoin kurkut alkoivat tuottaa satoa.


Nuorimmaisen lapseni installaatio omasta sadosta.
Lurps on teoksen nimi.


Tällaisia kurkkuja ei kaupasta saa.


Loppukesästä kasvihuone alkoi näyttää jo viidakolta.
Uusi salaattisatokin jo itää.


Oma kasvattama maissi ehti kuin ehtikin kasvaa.
 Pieni, mutta hyvä.


Tomaatit kasvoivat isoiksi, mutta otin ne ennen kylmiä sisään lämpimään kypsymään.
Pari viikkoa saunan lauteilla riitti kypsymiseen.
Niiden kypsyttyä tein niistä pastakastiketta.


Viimeisin kuva ennen sadonkorjuuta. 
Aika täynnä oli kasvihuone.
Ja taas Helmi-koiran takamus kuvassa.


Loppu satoa poimiessa kasvihuoneessa oli tiivis tunnelma,
 kun Vinku-koira halusi olla osallisena.


Viimeinen sato lehtikaalia, kypsiä tomaatteja ja kurkkuja.

Minulla oli myös kasvulavat myös kasvihuoneen ulkopuolella. Siellä kasvatin perunoita, porkkanoita, herneitä ja kurpitsoita.


Itse kasvatettuja makeita sokeriherneitä.


Oman maan porkkanaa.


Kesäkurpitsa, joka ei osannut päättää onko hän vihreä vai keltainen.


Ensimmäinen kesä kasvihuoneen omistajan takana.
 Kesä ei ehkä ollut paras mahdollinen sään suhteen, mutta nyt on harjoiteltu ja uusia asioita opittu.
Tällähetkellä kasvihuone näyttää ankealta kukkaruukkujen varastolta. Muutamat monivuotiset yrtit vielä jatkaa kasvamistaan.
Enään muutama kuukausi ja saa laittaa jo uudet kasvien siemmenet itämään ensi kesää varten.
Sitä ennen ehtii vielä opiskella lisää asiasta.

Taidan kuitenkin virittää valonauhasta kattokruunun kasvihuoneen kattoon, ettei se olisi niin synkkä ilman kasveja ja aurinkoa.


 - Satu -