torstai 15. lokakuuta 2015

Järven pohjasta olohuoneen seinälle

Jo muutama vuosi sitten mökin rannasta, järven pohjasta, mies nosti ajopuun ylös kuivumaan. 

Siellä puu nojaili mökin seinää vasten, kunnes viime käynillä sen taas huomasin ja mietin mitä sille tekisin.

Kun menin sisälle mökkiin, katseeni osui katossa roikkuvaan mieheni tekemään lamppuun.
Hmmm... Päätin tehdä tästäkin ajopuusta lampun.

Nappasin sen mukaani ja toin kaupunkiin.


 Tarvitsin vain porakoneen, ledi-valot ja kuumaliimaa.


Akkuvääntimeni on kovia kokenut, ainakin ulkonäön mukaan. 


Mieheltäni sain kaksi erillaista poranterää. 'Kokeile näitä', hän sanoi.



Puu oli yllättävän kovaa, joten porasin ensin ohuemmalla terällä ja suurensin sitten reiän lampuille sopivaksi isommalla jyrsimen tapaisella terällä.


Valmis reikä lampulle.


Reiät sommitelin ledi-ketjun lampun välien mukaan niin, että johdot jäi hyvin piiloon puun taakse.


Kun kaikki reiät olivat tehty, pujotin ledit reikiin ja kiinnitin ne niihin tipalla kuumaliimaa.


Johdot kiinnitin niiteillä paikoilleen.


Lopuksi väänsin ripustuskoukun vanhasta polkupyörän pinnasta ja ruuvasin sopivaan kohtaan.


 Tältä se näyttää seinällä.


Ajopuu on vajaa 2 m pitkä.
 En käsitellyt puuta mitenkään, harjasin vain kevyesti ja imuroin irtonaisen lian pois. 
Ties kuinka kauan puu oli ollut järven pohjassa, mutta kuivumassa ulkona se oli hyvin monta vuotta, lähes 10. Samalla sen pinta harmaantui vuodenaikojen vahteluiden ja auringon myötä.

Kauempaa katsottuna lamppu ei oikein näytä kummoiselta.

Lähempi tutkiminen tuo esiin yksityiskohdat ja puun kauneuden.


Mitään ei ole lisätty, poistettu tai muunnettu. 


Lamppujen paikat ovat suunniteltu täysin puun ehdoilla.


Puun latvaosa on säilynyt hyvin ja on pitkä ja kapea monine oksantynkineen.


 Tyviosa on veden lahottama ja kuluttama, samalla on syntynyt koloja ja 'piikkejä' runkoon.


Ajopuussa on monia mielenkiintoisia yksityiskohtia. 


Mistähän mikäkin kolo on syntynyt?

Paikaksi lamppu sai olohuoneen takaseinän.
 Sieltä se näkyy heti kun tullaan sisään,
 eikä sitä voi olla huomaamatta.



Näin illalla sen ollessa ainoa valo olohuoneessa, se tuo ehkä hieman jouluisen fiiliksen.

Mutta eihän jouluun enään pitkä aika olekkaan.


- Satu -



4 kommenttia:

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!