lauantai 3. lokakuuta 2015

'Paneeliseinä' Vanerista

 Makuuhuoneesta piti vaihtaa lattia, mutta projekti ei ollut ihan niin yksinkertainen kuin ajattelisi. Meillä on makkarissa 3 metriä kirjahyllyä täynnä kirjoja. Ja koska sen tyhjentäminen ja pois siirtäminen oli aika työlästä, päätin rempata huoneen muutkin pinnat.


Kun kirjahyllyt oli purettu oli näky aika karmea. Osat seinistä oli maalattu jossain vaiheessa ja se osa mikä oli kirjahyllyn takana oli maalaamatta ja tapetilla. Siis varsinaisia löytöjä ja muistoja menneistä ajoista. Huonehan oli ollut lastenhuoneena aikaisemmin.


Minulla on ollut  joskus värikkäitä kausia. Pidän edelleen väreistä, mutta en enään tuossa mittakaavassa. 
*Iso puistatus*


Pahoiteluni huonosta kuvan laadusta. taisi olla muka kiirre....
Ensin revin kaikki tapetit pois, myös lasikuitutapetin ikkunaseinältä. 
Joskus olemme tehneet hyvän pohjatyön, koska tapetit lähti kiskaisemalla, myös lasikuitutapetti!
Sitten valkoinen maali esiin ja suti heilumaan. Maalasin seinät ja katon. 
Ah valkeus!


Maaluksen jälkeen tuli lattian vuoro, mutta siitä toisella kertaa.
Tässä vaiheessa olen saanut jo kirjahyllynkin takasin paikoilleen, tosin hieman erilailla kuin aikaisemmin. Peililiukuovikin vaihtoi paikan työhuoneeni ovesta vaatehuoneen oveksi.

Yksi seinä sai erillaisen käsittelyn. Kuten jo  edellisessä postauksessa esittelin ideatauluani, oli siinä kuva vaaka-paneloinnista.
 En kuitenkaan halunnut normaalia panelia, vaikka mies ehdotti, vaan halusin vanerista sahattuja 'lankkuja'. Mies epäili, mutta kiltisti hommasi minulle vanerisuikaleet. Kun hän sitten eräänä päivänä soitti Lahden käyttövanerista ja kysyi minkä verran vaneria ja minkä levyisiä suikaleita haluan, yllätti hän minut täysin, maalipensseli kädessä. Äkkiä mittasin neliöt ja mitta kädessä arvelin, että minimissään 200 mm levyisiä 'lankkuja'.
 Annoin hänelle ja sahurille ns. vapaat kädet; saavat laskea leveyden/pituuden niin, ettei isosta vanerilevystä jää hukkapaloja.


Ja tällaisia sain, 220 mm leveitä ja 1520 mm pitkiä 'lankkuja'.


Seuraavaksi sitten naulapyssy autotallista ja 5 sentin kolikot jemmasta (Tarkkasilmäinen huomaa, että ylemmässä kuvassa on 10 senttisiä). 


Terassille tein sahauspisteen.

Tässä ollaan jo aika pitkällä.

Aloitin  'kokonaisella' levyllä ja jatkoin kunnes seinä loppui. Viimeisen sahasin sopivan pituiseksi ja jäljelle jäävällä osalla taas aloitin samasta aloituskulmasta seuraavan rivin. 


Kolikot tarvitsin, jotta saan oikean kokoiset raot rivien väliin. (10 senttisillä tuli liian leveä rako, en tykännyt, joten vaihdoin 5 senttisiin)


Oven kohdalla apuun tuli maalarinteippi, jolla sain teipattua vanerin paikoilleen ja näin mitattua oikean kokoisen loven 'lankkuun'. 


Ns. takapuolelta pystyin piirtämään viivat mitä pitkin sahata.


Loveuksen sahasin kuviosahalla.


Valmis vaaka-panelointi.
 Paneloin myös oviaukon reunat. Tuli paljon siistimmän näköinen.
Uusi ovi vain pitää vielä kehitellä  tehdä... toimeksianto tehty miehelle.


Tässä vaiheessa mieskin sanoi, että hienohan siitä tuli.
 Hän siis oli epäillyt koko hommaa, mutta kun näki lopputuloksen, niin yllättyi vissiin positiivisesti.
 Raotkin ovat juuri oikean kokoiset.

Tarkoitukseni oli maalata panelointi peittävällä vaalean harmaalla maalilla, mutta kun tytär ja mies tykkäsi ihan 'naturel'-seinästä, muutin suunnitelmiani.


Olin kuitenkin jo paklannut lankkujen kohdistusraot, eli jotain oli pinnalle tehtävä. Päätin siis maalata kuitenkin.

Valitsemani maali oli mielestäni liian tummaa ja peittävää, joten  sävytin maalin itse mutu-tuntumalla ja kokeilemalla.
 Lopulta löytyi sopiva sävy.
 Sekoitin vaalean harmaaseen lisää valkoista ja lopuksi laimensin maalin 1:3, eli 1 osa maalia ja 3 osaa vettä. Sen sitten sivelin aluksi pensselillä vanerin pintaan ja vanhalla frotee-lakanan palalla pyyhin ylimääräiset maalit pois samalla tasottaen pensselin jälkeä.
 Pian jätin pensselin kokonaan pois ja tein lakanasta nyssäkän jonka kastelin maaliin ja sillä sivelin vanerin pintaan.
 Jossain vaiheessa mietin, että olisin voinut tehdä homman suoraan puuvahalla, mutta näin maalilla sain sopivan värin.

Kuvia ko. vaiheesta ei ole, kun sitä maalin litkua oli jokapaikassa, varsinkin käsissäni, joten jätin suosiolla kameran/kännykän rauhaan.


Lopputulos oli miellyttävä.
 Vanerin kaunis pintakuviointi ei peittynyt liikaa ja seinästä tuli elävä, olematta kuitenkaan liian kirjava ja häiritsevä.
Ja sopii erittäin hyvin yhteen lattian kanssa.


Perhe tykkäsi tuloksesta. Niin minäkin.


Kun vielä sain lattialistat ja kattolistat paikoilleen ja maalattua, niin olin enemmän kuin tyytyväinen tulokseen.

Seuraavaksi kirjat takaisin hyllyyn ja tekstiilit valintaan.

Tänään kerroin jo miehelle, mihin muuallekin vaakapnelointia voisi laittaa.....
Ei tyrmännyt ideaa suorilta!

- Satu -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!