lauantai 7. marraskuuta 2015

Pienin Askelin Kohti Joulua

Vaikka ulkona vieläkin vihertää ja aurinko paistaa,
aloitin jouluvalmistelut.
Onhan jo marraskuu ja sen jälkeen tulee joulukuu.

Tunnustaudun jouluihmiseksi. 
Vaikka se tarkottaisikin kiirettä ja touhua.
Ehkä juuri siksi siitä tykkään.

Kun kalenterista kääntyy marraskuu, voisin jo tuoda kuusen sisään ja lisätä punaista sisutukseen.
Mutta en oikein voi.
 Kahdella lapsellani on vielä syntymäpäivät ennen joulua, joten uskon, etteivät he halua viettää synttäreitän jouluteemalla joka ikinen vuosi!

Mutta jos kuitenkin pikkuisen jo toisin joulua sisustukseen.
Ihan vähän vain.

Nyt heti kuun alussa riisuin olohuoneesta syksyn pois ja toin tilalle talvista oloa, vaikkei ulkona vielä kovin talviselta tunnu.



Marraskuinen aurinko paistaa kirkkaansiniseltä taivaalta ja lämpötilat + 10 C tietämillä.
Ei oikein ole talvesta  tietoa.


Muratin siirsin ulkoa sisään ja se nauttii ruukussaan auringonvalosta.
Vain villakankasta itse tekemäni huopa viittaa talviseen vuodenaikaan.


Oranssi väri vaihtui valkoiseen, mustaan, harmaaseen ja beigeen.


Tyttäreni sanoi, että onpa meillä paljon poro-tyynyjä. 
No kauniit tyynyt ovat heikkouteni ja jotenkin porot ja kauriit liittyvät lähenevään jouluun.
Tyynyt ovat Finnmarista, Jyskistä ja H&M:ltä


Sohvan selkänojan päälle, peilien alle, laitoin tauluhyllyt ja niille Airamin valopallot.


Valot ovat lähinnä tunnelman vuoksi.
 Illalla ei paljoa muuta valoa tarvitse televisiota katsoessa ja tyynykasoissa löhötessä.


Ajopuun ja pallojen valo ei oikein näy täydessä auringonvalossa.
Mattoa ei nyt tässä kuvassa ole,
 kun päätin sen taas pestä, enkä voinut vielä joulumattoa tuoda tilalle.


Lattialla on edelleen sama syksyllä laitettu matto.
Korissa säilytetään viltit, joihin on mukava aina kietoutua.


Sohvapöydän asetelmankin värit muuttuivat valkoisempaan suuntaan.


Maria Drockilan enkelikynttilän olen saanut ystävältäni.
Pieni ripaus lähenevää joulua.


Ruokapöydän päädyn asetelma.
Pieni kuusi, sammalta ja vuodenaikaan sopivat servetit.


Sammalkipot olen tehnyt vanhoihin ulkoroihujen savikulhoihin.
Pohjalle keko hiekkaa ja päälle sammalta pihakiviltä.
Yksinkertaisen kaunista.

Nyt on koti hitusen lähempänä joulua.
Kunhan pojan synttärit on juhlittu, niin ryhdyn lisäämään punaista sisustukseen ja kantamaan joulua laatikko kerrallaan kellarista.
Maltan tuskin odottaa.

Ihanaa isänpäivä-viikonloppua!

- Satu -




4 kommenttia:

  1. Oi kiitos Minna! Tämä sisustus on minua itseäni! Pidän hyvin neutraaleista väreistä ja seesteisyydestä, mutta ajoittain yllätän itsenikin väreillä ;)

    VastaaPoista
  2. Kaunis , selkeä kokonaisuus- ja aivan ihana tuo enkelilyhty!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Monimutkaisuus ei sovi minulle missään muodossa :)

    VastaaPoista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!