tiistai 17. marraskuuta 2015

Puoli vuotta

6 kuukautta sitten rohkastuin
 ja tein päätökseni aloittaa bloggaamisen.


Päätös ei ollut hetken mielijohde, vaan pitkällisen miettimisen tulos.
Juttelin asiasta perheeni, lähinnä lasteni kanssa. Haittaisiko heitä, jos keski-ikäinen äiti sukeltaa tuntemattomaan ja ryhtyy kertomaan julkisesti elämästään ja tekemisistään?


Vastaus oli välillä epämääräistä muminaa ja välillä kannustavaa ( 'Ihan sama'), varsinkin kun lupasin pitää heidät, etenkin vanhimmat pojat, blogin ulkopuolella tyyliin: ei kuvia, ei nimiä.
Nuorin pojista oli heti alusta lähtien innolla mukana ja on edelleen ehdottaen milloin mistäkin aiheesta postausta.
Tytär kannusti eniten, tai no sanoi, että 'aloita, niin näet onko sinusta siihen.'


Puoli vuotta on takana ja edelleen jaksan innostua asiasta.
Monta asiaa olen oppinut ja blogin ulkoasukin jo vaihtunut kertaalleen.


On minulla muutama lukijakin, vaikken mitään meteliä vieläkään pidä blogistani. 
Vaatimattomuus on kaunista? 
Tai en edelleenkään ole varma kyvyistäni.


Joko tai, pidän blogin kirjoittamisesta.
 Se on kuin terapiaa, saan jäsenneltyä asioita.
Edelleen kirjoittaminen lisäjuttuineen on haastavaa, mutta pidän uuden oppimisesta.


Miten blogin pitäminen on vaikuttanut minuun?
Piti oikein pysähtyä miettimään!


Olen aina tehnyt käsilläni jotain; neulonut, ommellut, piirtänyt, maalannut, leiponut, kokannut jne.
Paikallaan olo ja tekemättömyys on minulle myrkkyä.


Edelleen toimin kuten ennekin.
Ahdistun, jos minulla ei ole joku projekti menossa tai edes suunnitelmissa.
Mitään en aloita, ellen saa sitä tehtyä loppuun, edes jossain vaiheessa.
Kaikki ei aina onnistu tai pääty toivomallani tavalla, mutta hetken sadattelun jälkeen kerään itseni ja yritän uudestaan.


Olen aina ollut hyvin visuaalinen ihminen ja digiajan saapuessa ja kuvaamisen helppouden myötä olenkin pyrkinyt tallentamaan mielestäni kauniit hetket ja olotilat.


Nyt bloggauksen myötä olen ehkä vielä herkemmin 'hereillä' ympäristölle.
Olen myös rohkeampi 'tuunaamaan' ja tekemään asioita, kokeilemaan  taitojani ja  rajojani, sekä kertomaan siitä.
Jos menee mönkään, ei siitä täällä tarvitse kertoa, eihän?

Ei, elämäni ei ole pelkkää päivän paistetta. Onneksi ei.


Haasteet repivät hermoni antavat minulla voimaa. Ja haastetta kyllä tässä huushollissa riittää.
Välillä kun läikkyy yli ja vaikkei läikkyisikään, haen rauhaa liikunnasta; joogasta ja punttisalilta.


Toisaalta pienen paineen alla toimin parhaiten ja pahin arvostelija olen minä itse.


Inspiraatiot ja ideat löydän netistä ja lehdistä.


Apua toteutuksiin saan tarvittaessa perheeltäni.
Jokainen auttaa ja opettaa, jos en jotain osaa; lapset tietokoneen käyttöä ja ohjelmien lataamista, mies puutyöstökoneiden ja muiden laitteiden käyttöä jne.


 Ja kun lisäkäsiä tarvitsen, niin vapaaehtoisia löytyy.
Usein kuultu kysymys kuitenkin on:' Kirjoitatko tästäkin?'



Ei, kaikki ei edelleenkään päädy tänne. Elämässäni on niin paljon muutakin....
Näin joulun alla voin kuitenkin luvata useammasta postauksesta, silläkin uhalla, että joululahjat saattavat paljastua.


Haastavinta on kirjoittaa mielekästä tekstiä. Tekstiä, jota on helppo ja hauska lukea.
Kuinka monta kertaa tämäkin teksti on kirjoitettu ja pyyhitty ja taas kirjoitettu.
Kuinka paljon avaan itseäni ventovieraille ihmisille?
 Tosin osasta tuntemattomista lukijoista voi tulla vielä tuttujakin, jopa ystäviä!


Aion siis jatkaa blogini kirjoittamista.
Mihin suuntaa ulkoasu kehityy on suoraan verrannollinen kykyihini oppia uutta asiaa.

Palaan tähän samaan asiaan taas puolen vuoden kuluttua.


Kiitos teille kaikille, jotka käytte aina kurkkaamassa elämääni.

- Satu -



Kaikki kuvat ( paitsi jossa ystävien koiran kanssa) ovat minun ottamiani.
Keräilin niitä tähän postaukseen ihan fiilis pohjalta.

9 kommenttia:

  1. Paljon onnea puolivuotiaalle blogille ja rohkealle uutta pelkäämättömälle bloggaajalle! Kuvasi ovat aina niin huikeita ja tunnelmallisia - eikä missään voi koskaan olla liikaa koiria - ja tällainen laiskanpuoleinen, poropeukalofiilistelijäkin saa tätä luettuaan vähän inspistä kokeilla jotain reseptiäsi... hyvin on perhekin tykännyt :-)

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että uskalsit! Blogin kirjoittaminen, niin kuin mikä tahansa muu taito kehittyy koko ajan tehdessä. Parasta on se, ettei koskaan ole valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta <3 ja minä kun olen ihmistyyppi joka oppii vain tekemällä...kirjaa voin lukea vaikka vuoden, mutta jos ei kiinnosta niin ei jää sanaakaan mielen ;) Innolla odotan tulevaa ja ei ole pelkoa, ettei olisi mitään kirjoitettavaa :D

      Poista
  3. Olipa kiva lukea tämä postaus. Monia samoja ajatuksia myös täällä.
    Mulla on ollut blogi useamman vuoden, mutta olen vain postannut muutamia kertoja vuodessa, kunnes keväällä innostuin toden teolla. Onnea puolivuotiaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Olen ihaillut sinun ihania askerteluja ja sinun videoita on ilo katsoa!

      Poista
    2. Voi kiitos, Satu ♥︎ Onpa ihana kuulla!

      Poista
  4. Onnea ja hienoa että olet rohkaistunut bloggaamiseen. Mukavaa loppuviikkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Mukavaa loppuviikkoa myös sinulle!

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!