sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Sata Sävyä Harmaata

Vietimme pitkän viikonlopun mökillä.
Lähdimme sinne, vaikka sääennuste tiesi sadetta. 
Vettä sen kaikissa olomuodoissaan.

Kun menimme mökille oli tihkusadetta ja sumua,


Isolta tieltä käännyttäessä saapuu ihan johonkin muuhun maailmaan.

Siellä kaukana missä tämäkin tie päättyy, on todellakin toisessa maailmassa.


 Harmaata oli kaikkialla.


Kaikissa mahdollisissa sävyissä,
 jopa enemmän kuin 50 sävyä harmaata.


Silti niin kaunista.


Välillä veden seassa tuli jotain valkoista, lumihiutaleita. 


Hiutaleet katosivat, sulivat, heti maahan osuessaan.

Yöllä hiutaleita oli enemmänkin, mutta rannassa sitä ei huomannut.
 Järvi teki tehtäväänsä ja sulatti voimallaan lumen.


Tajusimme lumen määrän vasta kun lähdimme käymään kylällä kaupassa.
Maantie oli harmaan sävyinen, samoin puusto sen varrella.


Valkoisen osuus sateesta vaan lisääntyi lisääntymistään. Nyt ei enään järvikään voinut mitään.


Tuli ensilumi.
Ja samantien Talvi.


Illan härätyessä ja lumen määrän lisääntyessä sain ikuistettua 
Sinisen hetken.


Ja vieläkin sinisemmän, juuri ennen pimeyttä.


Siihen tarvitaan lunta.


Ja sitä tuli ja tuli.


Koko yön.

Aamulla maailma olikin hyvin
 valkoisen sini-harmaa.






 Lasten saunareissulla rakentama lumi-olio oli vielä aamulla hengissä.

Puutkin nöyrtyivät taakan alla.


Rannassa järvi alkoi antaa kylmälle periksi.


Joitain lumi ei haitannut,


Joku taas ei ole kovin innostunut. 


Aurinkokin yrtti vielä näytellä voimaansa, mutta jaksoi paistaa vain hetkisen.


Talvi oli tullut.



Luonnon kauneudesta huolimatta
oli aika lähteä kotiin.


Ensin oli kaivettava autot esiin.


Mietittiin pitääkö soittaa aura-mies,
 mutta emme kuitenkaan; 'kyllä tosta vielä pääsee...'


Lumi tiellä ei ollut ainoa ongelma.
Kumertelevat puut toivat omat haasteensa.

Ennenkuin pääsee kuusikujalle ja siitä isolle tielle, on jyrkkä pitkä mäki.

Ei onnistunut nousu ekalla yrittämällä.
Peruutus alas, lapset ja koirat kävelyhommiin.
Saadaan ainakin 100 kiloa vähemmän painoa.
Hieman vauhtia ja ......lopultakin ylhäällä...
ja mitkä maisemat!
 Sata Sävyä Harmaata!


Ja sieltä saapuu lapset ja koirat.


Lasti autoon.
pysähdys ennen isoa tietä, vilkaisu taakse...



...Palaan takaisin, kun lumet ovat sulaneet 
tai minulla on nelivetoinen auto.
' Noinkohan jaksat odottaa niin kauan?', totesi tyttäreni.

Valoisaa viikon alkua!

- Satu -




Osan kuvista on ottanut tyttäreni.

6 kommenttia:

  1. Upeita kuvia!
    Tuo sininen hetki on huikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kuvia tuli räpsittyä aika paljon, oli huimaa seurata, miten maisema muuttui parissa päivässä! Ei täällä kaupungissa oikein saa tuota sinistä hetkeä 'kahlittua', liikaa valoja :)

      Poista
  2. Uskomattoman upeita kuvia- en ole ikinä nähnyt noin henkeäsalpaavaa vahvan sinistä hetkeä! Ja toisen koiran sikkurasilmäinen ilme - kaikki ei nauti märästä lumesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Neidin kaa hieman räpsittiin....Meillä on joskus pohjoisessa otettu kuva sinisestä hetkestä ( vuodelta kypärä ja kirves) ja nyt sain vangittua juuri oikean hetken. Se on niin nopeasti ohi....
      Helmi on kuin emäntänsä....takkatuli ja untuvapeitto on mukavampia kuin lumi :)

      Poista
  3. Palaan uudelleen ja uudelleen katsomaan näitä kuvia - niin pirskatin hienoa taidetta! Nää olis mahtavia oikein isoina kehystettyinä tai tapettina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, mutta luonnossa noi näkymät vasta huimat olikin. Olo oli kuin jossain muussa maailmassa.

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!