perjantai 11. joulukuuta 2015

Paras yllätys ikinä!

Takana pitkä ja työntäyteinen viikko.
Vihdoinkin viikonloppu. Jos vaikka nukkuis pitkään....
Tosin ToDo-lista on pitkä ja käyn sitä läpi polkiessani töistä kotiin. Nyt ei sentään ollut vastatuuli, vaan matka taittui helposti. Ja kerrankin pääsen lähtemään töistä 'ihmisten ajoissa', eli olen kotona jo heti neljän jälkeen.


Kun pääsin pihaan, huokaisin helpotuksesta. 
Mieskin on palannut reissusta, ainakin auto on pihassa.
 Koirat aloitti metelin sisällä, kun kuulivat että tulen.
 Keittiön ikkunasta näen, että sisällä on jotain menossa; kolme lasia vierekkäin tasolla. 
Yhdessä munia, toisessa sokeria ja kolmannessa jauhoja.


Avaan takaoven ja saan super-riehakkaat koirat syliini. Äiti tuli kotiin!
Vaihdan kuivat vaatteet; lökö-kollarit ja vanhan virttyneen pitkän villatakin. Nyt palelee...


Palaan keittiöön, jossa nuorin lapseni touhuaa. 
Kysyn mitä teet?
Poika katsoo minuun : ' Sinulle kakkua, jotta olisit onnellisempi ja iloinen'
'Miksi sinä äiti tulit jo nyt? Etkö ollutkaan pitkään töissä? Tämän piti olla yllätys!'
Suljen pojan syliini: 'Tulin koska minulla oli ikävä sinua ja kotia.'
'Ja tämä on paras yllätys ikinä!!!'


Jätän pojan touhuilemaan ja kaivan ilon ja väsymyksen kyyneleitä niellen imurin esiin ja ryhdyn imuroimaan. Mietin millainen äiti minä oikein olen, kun eilenkin piti korottaa ääntä...Olenko oikeasti ansainnut täytekakun?

Keittiöstä kantautuu ihana tuoksu ja kuuluu pojan laulelu. Koulussa on siis harjoiteltu joulujuhlaa varten. 
Imuroituani otan kupin kahvia ja jään keittiöön. Poika koristelee jo kakkua ja kertoo koristelun tarinan.


Kakku on Mars-planeetta.
 Kiveä, siksi sitä ei voi kuorruttaa kokonaan. Kerman pitää olla punaisen sävyistä, pinkkiä. 


Skitles-kyklooppi on laskeutunut sinne Oreo-ufollaan.


 Suffelit, suklaatikut ja karkkikepit ovat kiviä ja muuta avaruuden kamaa. Kinuskikastike-ura on sulaa laavaa.


Kaiken tämän poikani -12 v- teki ihan itse. 
Tarkkaan hän on katsonut miten minä leivon ja kyllä hän tiesi mitä meillä on kaapeissa ja löysi kaikki koristeet. Kerman hän värjäsi mieleisekseen pastaväreillä. Kakun väliin hän laittoi mangoviipaleita ja osan kermavaahdosta.
Hän jopa siivosi jälkensä!


Kun kakku oli valmis, käski hän minun hakea kamera ja kuvata kakku. Sen jälkeen saisi maistaa.
Ensin kuitenkin syötiin ruoka ja käytiin saunassa.
Tässä vaiheessa muutkin perheen jäsenet olivat jo kotiutuneet.


Kummasti hävisi väsymys ja viikon taaka hartioilta, kun katsoi ja kuunteli pojan touhua.
Samalla sitä muistutti itseään pitkästä pinnasta ja rauhallisuudesta kaiken hässäkän keskellä. Laskeminen viiteenkymmeneen ei olisi pahasta.
Kai sitä silti on tehnyt jotain oikein, kun saa lapseltaan itseleivotun täytekakun tavallaan ihan ilman syytä.


Tai olihan hänellä syy;
Jotta olisin onnellinen ja iloinen!

Kyllä olen!
Nyt ja Aina!
 Hymyilen ja syön kakkua tippa linssissä!

Parasta lauantaita teille kaikille.



- Satu -



4 kommenttia:

  1. Voi, miten ihana yllätys lapselta! Ja niin hieno kakku. Kyllä tuollainen yllätys lämmittää äidin sydäntä.
    Ja vielä, kun on sotkutkin siivottu. Meilläkin lapset joskus leipoo. Ja ehtona on ,että kaikki sotkut pitää olla siivottuna.
    Oikeen ihanaa lauantaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eikös olekin ihanaa! Hienoa, että lapset ovat omatoimisia ja eivät pelkää keittiöhommia. Meillä kans olen sannut, että leipoa ja kokata saa, mutta jäljet pitää siivota. Välillä toimii, välillä unohtuu :)

      Poista
  2. Voi miten ihana poika! Ja mikä mielikuvitus- kaikki laavat ja raketit sun muut... Ihanaa vikonloppua koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Mielikuvitusta riittää joskus jopa liian kanssa :) Hyvää viikonloppua myös teille!

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!