sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Meni taas ihan Pähkinöiksi

Nimittäin kauppareissu tyttären eli Likan kanssa.

Etsimme hänelle kenkiä Vanhojentanssein.
 Pukuhan on jo hommattu elokuussa ja kengät vasta nyt.
Kenkiä ei löytynyt Turusta, vaan ihan kotoota...
ja nekin 'pienen' etsimisen jälkeen.
Ja minusta juuri sopivat pukuun ja ovat ihan Likan 'näköiset'.
Mutta siitä sitten enempi - ehkä - kun ajankohtaista.

Kävimme sitten myös Glitterissä etsimässä kampaukseen sopiavia koruja ja hiusvärkkejä.
Nekin löytyi helposti.

Sitten silmiini osui uutuudet.
Ja se oli menoa se!
Nimittäin
Peanuts !
Oli erillaisia kännykän kuoria, kasseja, koruja ja lompakoita.


Kännykuoret oli tietty kaikki jollekin I-phonelle!?
(Brandi-syrjintää)

Ehdotin likalle, mutta hän pitää mieluumin Batman-kuorta.
No ostanpa sitten omalle mussukalleni, miehelleni, kun hänellä on sellainen I-puhelin ja hän on mahdoton Ressu-fani.


Ja heti meni käyttöön!

Pyörittelin kaikkia ihania lompakoita ja mietin minkä valitsisin.
Mutta kun en käytä lompakkoa!

Haluan känny-kotelon johon saan kaikki käyttämäni korttit!
Niitäkin siinä oli, mutta vain tuolle idiootti I-puhelimelle.
Murrrr...
Itselläni ei sellaista ole, eikä tule, vaikka mies ehdotti.
Minä vannon Samsungin nimeen.


Jos haluan jotain ja sitä ei juuri ole saatavilla, niin teen itse.
Eihän minulla nyttenkään ole puhelimen omaa koteloa, vaan modifioitu.
Kännyni on 'liimattu' kaksipuoleisella teipillä liukulevyyn, 


jota liikuttamalla saan kännykän 'ulos' kotelosta valokuvausta varten.


 Tosin jo valmiina ostettu. 
Nyt kotelo vain alkoi olla niin törkysen näköinen, että halusin uuden.
Mallasin lompakkokotelot omaan kännyyni ja ostin sopivimman.


Kotiin ja tuunaamaan.

Ensin katselin ja mietin, sitten puukko käteen ja irroitin kännykän pitimen.



Kylläpä irtosi helposti.

Sitten irroitin oman puhelimeni liukulevyineen entisestä kotelosta ja mallasin uuteen liimauskohdan.


Piirsin ääriviivat ja leikkasin pahviin pienen syvennyksen, ettei tulisi ihan niin kamalan paksu kotelo.

Tässä vaiheessa huutelin mieheni perään ja kyselin liimausapuja.


Ja liimahan löytyi ja sitä siveltiin koloon ja myös 'liukulevyyn'.


 Hetken odotus ja painaminen yhteen.
Nuo valkoiset repeytymäkohdat jää suurimmaksi osaksi puhelimen alle piiloon ja voisin vaikka tussilla vähän niitä värittää....



Ja siinähän se kännykkä napotti.
Uudessa kotelossaan.


Kortitkin meni hienosti paikoilleen ja ei siitä entistä paksumpaa koteloa tullut.

Nyt lähtiessä tarvitse kuin napata känny ja avaimet.
Ja ne voi sujauttaa helposti milloin käsilaukkuun, treenikassiin, työreppuun tai vaikka uuteen Ressu-kassiin, jonka myös keräsin mukaani samalta kauppareissulta.
Taidan kyllä antaa sen ukolle nuottien kuljetuskassiksi....


Se lompakko kyllä vielä kummittelee mielessäni.....
jos opettelisin taas käyttämään lompakkoa?

Ihanaa sunnuntai iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille1

- Satu -




Jälkihuomautus;  Heti sain kuulla täällä kotona, että olen kirjoittanut ton iphonen väärin...
ehkä tarjoituksella???

perjantai 29. tammikuuta 2016

Ruokablogiko?

Kirjoitan monesti postaukset ryppäissä, jotka sitten julkaisen myöhemmin satunnaisessa järjestyksessä.
Nyt tätä postausta kirjottaessa mieleeni juolahti, että kappas...kirjoitan taas ruuasta ja kokkauksesta.....eikä tämä ole edes viimeinen tällä erää kirjoitetuista postauksista! 

En kuitenkaan aio ryhtyä ruoka-bloggariksi, 
siihen eivät rahkeeni riittäisi. 
Vaikka kokkaan ja leivon paljon, on elämässäni muutakin - vai onko? 
Ajatukset pyörivät aina ruuan ja syömisen ympärillä....

Kuitenkin...
Piti saada kekkerit pystyyn harmaan arjen keskellä ja hyvä syy oli 

Jo ennen joulua ilmestyneessä Maku-lehdessä törmäsin ensimmäisen kerran tänä talvena Blineihin
ja nyt niistä hehkutetaan joka tuutissa.
Ja onhan ne hyviä. Käyvät niin illanistujaisiin, kun brunssillekin.

Juniori kysyi mitä on Blinit? 

 Kun muistutin happamista, ei-makeista letuista, jotka syödään mädin, punasipulin ja hapankerman kanssa, hän muisti mistä on kyse; 

'Voinko syödä vain pelkkää mätiä ja smetanaa?'


No taisi pojalla mennä muutama Blinikin.


Paksut Blinit

4 dl bulgarianjogurttia
25 g hiivaa
3 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1 dl maitoa, kivennäisvettä tai tummaa olutta
1 tl suolaa
1 rkl voita sulatettuna
2 keltuaista
2 valkuaista

Lämmitä jogurtti kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva ja lisää sitten jauhot ja sokeri. Sekoita. Anna käydä huoneenlämmössä muutamia tunteja, tai nosta kulho peitettynä jääkaappiin yöksi.


Juuri ennen paistamista lisää joukkoon kädenlämpöinen maito/kivennäisvesi/olut, suola, voi ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele varovasti taikinan joukkoon.


Kuumenna blini/lettupannu ja sulata niillä voita. 


Annostele taikinaa pannulle ja kypsennä miedolla tai keskilämmöllä, jotta paksu Blini ehtii kypsyä myös sisältä.


 Kun taikinaan  ilmestyy ilmakuplia, jotka puhkeavat kraatereiksi, on aika kääntää Blini ja paistaa kullanruskeaksi myös toiselta puolen.


Tarjoa mädin, sienisalaatin, savukalan jne. kanssa.


Meillä oli myös kylmäsavulohta, pikku suolakurkkuja ja hunajaa tarjolla.


Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan tuota hunajaa mädin, punasipulin ja smetanan kanssa!
Ystäväperheen poika suositteli ja NAM...
 Suolaisen ja Makean ihana liitto.


Ja meillä ystäväperheen kanssa ruokailu ei koskaan ole vakavaa hommaa...


Lupaan, että viikonloppuna
 en postaa ruuasta tai leivonnasta.

Minä lähden Turkuun.

Mutta tulevaisuudessa kyllä luvassa lisää postauksia kyseisistä aiheista, mutta myös käsitöistä ja valokuvaamisesta,
Elämästä Talossa no.23.


Rentouttavaa viikonloppua !

- Satu -











torstai 28. tammikuuta 2016

Hillot Piilossa

Teki mieli juustokakkua.


Mietin teenkö vakkarireseptillä vai kokeilenko uutta?

Kokeilin sitten uutta.
Tämä eroaa tavallisesta juustokakusta siinä, että tähän tulee raejuustoa.
Ja kiva yllätys paljastuu, kun kakkua leikaa palan.
Juustotäytteen ja pohjan välissä on hilloa.


Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin mansikkahilloa.
Jotenkin mansikkahillo tuntui tähän vuodenaikaan niin miedolta, ei sopivalta.
Tahdoin raikasta, kirpeää jopa lämmittävää....
siis inkiväärihilloa!


'Piilotetut marjat'- Juustotorttu

Pohja

4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1/4 tl suolaa
170 g voita
2 keltuaista, kevyesti vatkattuna
1 tl vaniljaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kuutioi viileä voi kuiva-aineiden joukkoon ja nypi seos tasaiseksi.
Lisää keltuaiset ja sekoita ryynimäiseksi.
Taputtele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja siirrä kylmään ainakin puoleksi tunniksi.

Levitä taikinan päälle voipaperi ja sille riisiä/herneitä/paistohelmiä painoksi ja paista 175 asteessa n. 20 min.


Täyte


reilu 1 dl mansikka-/ mieleistäsi hilloa
n 300g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl raejuustoa
1,5 dl sokeria + 2 rkl jos ei tarpeeksi makeaa
1/4 tl suolaa
ripaus kanelia
ripaus muskottia
2 kananmunaa

Levitä hillo kuuman pohjan päälle. Käytä tarvittaessa enemänkin hilloa, jotta saat pohjan kunnolla peitettyä. Samalla hillo kostuttaa pohjan mukavammaksi.
Vatkaa tuorejuusto ja raejuusto keskenään kunnolla vatkaimella.
Lisää sokeri, suola ja mausteet ja jatka vatkaamista.
Lisää kananmunat, vatkaa hetki ja kaada seos hillon päälle.

Paista 60-70 min, tai kunnes täyte ei enään 'hylly', uunin alaosassa.

Jäähdytä kunnolla ja anna tasoittua ainakin 4 tuntia ennen maistamista.

Tarjoile.


Tarjoilin lisänä itsetehtyä inkiväärisiirappia



Maku on inkiväärihillon vuoksi raikas ja rakenne rakeisempi kuin tavallisen juustokakun.

Ja kun hieman käyttää kakkupalaa mikrossa, 
niin on hyvää ja pehmeää.

Makeutta harmaaseen loppuviikkoon!
Täällä Salpauselän kupeessa ainakin sataa silkaa vettä....
Joko se kevät sillä kolkuttelee!?


- Satu -


tiistai 26. tammikuuta 2016

Leipä Miehen Tiellä Pitää

Sain tyttäreltäni joululahjaksi keittokirjan.
Tai itseasiassa sain sen jo toissa jouluna....
ööö...eikun jo sitä edellisenä jouluna...
Kylläpäs aika juoksee....

Kuitenkin sitä selaillessa löysin kivan ja nopean leipäohjeen.
Kun tarvikkeetkin 'säveltäen' löytyi kaapista, päätin sitä sitten kokeilla.

Reseptin alkutekstikin lupaili terveellistä leivottavaa...

"Tässä auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä ja manteleita sisältävässä leivässä on runsaasti elimistölle tärkeää fytoestrogeenia. Lisäksi tämä leipä on täynnä saksanpähkinöistä ja kurpitsan- ja pellavansiemenistä peräisin olevia Omega-3-rasvahappoja. Sen leipominen on helppoa, ja se sopii mainiosti myös pakastettavaksi."

Omega- 3-leipä





6 dl grahamjauhoja 
10 Aprikoosia, mielellään rikittömiä
3/4 dl ruisrouhetta
3/4 kokonaisia pellavansiemeniä
3/4 dl auringonkukansiemeniä
3/4 kurpitsansiemeniä
3/4 mantelirouhetta ( tai murskaa kokonaisista)
3/4 dl saksanpähkinärouhetta ( tai murskaa kokonaisista)
 1,5 tl ruokasoodaa
1,5 tl suolaa
 6 dl piimää tai viiliä
2 rkl tummaa siirappia

Voitele pitkänomainen vuoka ja ripottele siihen hieman jauhoja.
Hienonna aprikoosit.
Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja kumoa leipävuokaan.
Ripottele halutessa kurpitsansiemeniä leivän pinnalle. ( Unohdin)
 Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin tunti.



Itselläni ei ollut grahamjauhoja, joten käytin täysjyvä durumjauhoja ja ruisjauhoja 50/50%
Ruisrouheen korvasin extra-annoksella saksanpähkinöitä.
ja itseasiassa mantelirouheenkin korvasin suolapähkinöillä....
En siis taaskaan tehnyt ohjeen mukaan.


Meillä ei leipää pakastettu, vaan se meni heti maisteluun.


Voita lämpimän leivän päälle ja haukkaus.


Kokeilin myös juuston kanssa. 
Ei yhtään pahaa...


Ohjeesta tulee  yksi vuokaleipä.
Se ei meidän huushollissa kauan kestänyt.
Ajattelin ensin, ettei mies tästä leivästä tykkää, mutta taisi vetää melkein kolmasosan heti lämpimänä.
Eikä nuoriso jäänyt yhtään huonommaksi 'maistelussa.'
Loput meni sitten aamupalalla.


Täytyy muistaa ostaa ruisrouhetta ja grahamjauhoja 
ja kokeilla kumpi versio - oma sävellys vai alkuperäinen - on parempi.


Tästä nopeasti hyvää ja terveellistä!

- Satu -



maanantai 25. tammikuuta 2016

Purolla

Meidän talon lähellä on puro.
Itseasiassa olin jo sen unohtanut, 
mutta pojat käyvät siellä aina välillä leikkimässä ja nyt kertoivat puron olevan umpijäässä.

Päätin eilen sunnuntaina lähteä kameran kanssa tarkistamaan asian.
 Mukana tietty Mamman Vahtikoira Vinku ja nuorimmat pojat.
Toinen koira jäi lumitöiden jälkeen nukkumaan sisälle peiton alle.
Helmi ei oikein tuosta lumesta ja talvesta välitä.


Osa puroa oli kuin olikin ihan umpijäässä.


 Sen päällä pysyi kävelemään ja pojilla olikin siellä jonkin sortin peli/leikki jo menossa.


Jatkoin koiran kanssa matkaa umpihangessa ja pian löytyi virtaavaa vettä.


Yritin siinä sitten zoomailla harmaata maailmaa


ja joka toisessa kuvassa oli jotain ylimääräistä.


Jotain kullankellertävää  ja karvaista.



Vinki otti kaiken irti vapaudestaan ja yksin olosta mamman kanssa.


 Kun pysähdyin jotain kuvaamaan, oli hän kärppänä vieressä tarkistamassa, mitä kyykistelin hangessa.


Sain jopa otettua muutaman kivan kuvan puron pinnan heijastuksista ilman aaltoja,







 jotka purossa tallusteleva koira sai aikaan.


Vaikka taivas oli paksun pilven peitossa ja maailma näytti kovin harmaalta, 


niin löytyi lumen keskeltä jotain väriäkin.


Täytyy muistaa mennä purolle uudestaan aurinkoisena päivänä. 


Haluan taltioida miten vesi kimmeltää lumen ja jään keskellä, auringon loisteessa.


Hyvää alkuviikkoa!

- Satu -