tiistai 5. tammikuuta 2016

Luistellen Luonnonjäällä

En muista milloin minulla on viimeksi ollut  luistimet jalassa.


Siitä on vuosia.


Saatika sitten hokkareita....


Ei ikinä ennen!

 Talvi ja talviliikuntalajit ei oikein ole minun juttuni. Syykin on ihan selvä: kylmyys.


Tykkään kyllä olla talvellakin ulkona, mutta olo on kuin Michelin ukolla.
Liikkuminen pitää lämpöisenä.


Ei ihme, että juniorilla on aina hiki päässä..vauhtia riittää..


Nyt on ollut hyvä alku talvelle luistelun kannalta; vähän lunta ja kirpakat pakkaset.
Järven jää on aika paksua, teräsjäätä?


Onneksi on pieni kerros lunta jään päällä, niin se ei näytä niin 'pelottavalta', tummalta ja synkältä.
Pojan pelatessa Ihmis-curlinkia (hänen keksimä leikki) lumen alta paljastui niin kirkas ja tasainen jää, että pohjakivet näkyi.


Kairaten jäällä kuitenkin oli paksuutta kymmenisen senttiä.
 Ainakin mökkirannassa.
Ensin käytiin juniorin kanssa kahdestaan ihan oma reissu. Koirat tietty mukana.


Tutkittiin rantoja,


bongattiin karanneita laitureita.


 Kurkittiin aution mökin- Oikeesti aution, jopa hylätty? !-  ikkunoista.


Luisteltiin melkein Isolle Sillalle asti ( = Kauas).


Välillä piti kuitenkin huilata


ja tietty ottaa selfie...punanenäisistä - tai vain yksi punainen nenä..minun - luistelijoista.


Kun mies ja tytär tulivat myöhemmin mökille, kävimme kaikki yhdessä luistelemassa.
Edelleen olin skeptinen jään suhteen, vaikka pakkasta oli ollut jo lähes -20 koko yön.
En halunnut lähteä järven selän yli, vaan luistella rantoja pitkin.

 Mies oli turvautunut pitkällä kepakolla  ja vielä 'naskalin' tapaiset kaulassa...pikku ankkuri pitkän köyden kera!
 Jep...pienet naurut piti ottaa, kun sen näin.
( sori, ei ole kuvaa, kun meni kikatukseksi ja en sitten enään saanut tilaisuutta kuvata)
 Mutta hän ajatteli vain meidän turvallisuutta. Ihana on!


Ja miksi minulla oli hokkarit...
no likka halus mun luistimet, kun omansa oli jo pienet. Toivat minulle ylimääräiset hokkarit...

Onneksi kellään ei ollut videokameraa tai edes kännyä....ilmeistä päätellen olin varsinainen Pyryharakka.
Mies yritti neuvoa kuinka luistellaan hokkareilla...MINUA! virhe!
Jep...
ja arvata saattaa miten se päättyi...

Tanner, tai siis jää tömähti, kun meikän beba tutustui jään pintaan....


Mutta kyllä vanhakin oppii ja pian pääsin jo eteenkin päin.
Kaikista mustelmista huolimatta
 hauskaa oli!

Jos lunta ei ole liikaa, niin tänään mennään uudestaan!
Taivaskin on sininen.


Viimeisistä vapaista nauttien...

- Satu -






12 kommenttia:

  1. Kiva juttu. Oikea luistelumainos!
    Minua ei ole luistimilla nähty vuosiin. Isommat pojat ovat innostuneita jäähallilla kävijöitä ja ihmettelevät eikö äiti todella voisi tulla joskus mukaan. Jäähalli on vähän kolkko paikka, mutta luonnonjäällähän pääsisi oikeaan fiilikseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäähalleihin tottunut juniorikin hihkuin luistellessa, että nyt ei oo tungos eikä laitoja rajoittamassa! Ei minuakaan saa jäähalliin, mutta tuo järvellä luistelu on jo ihan ihon alla...mieskin puhui jo retkiluistimien hankkimisesta... :)

      Poista
  2. Hih! Luisteleminen on hauskaa puuhaa. Minä ostin oikein tarkoituksella itselleni käytetyt hokkarit, kun en kestänyt kärvistellä vilivarpaineni kaunoluistimissa. Nyt luistelu on nautinto, kun villasukkia mahtuu päällekäin peräti kaksi kerrosta :)
    Ihana mökkipaikka teillä! Tervetuloa kurkkimaan meidän mökin tunnelmia. Möksämme sijaitsee Turun saaristossa, meren rannalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hokkareissa ei varpaat pallut, tosin olivat 2 numeroa liian isot ja hiki tuli jo muutenkin harjoitellessa :)Meren jäällä onkin varmaan mahtavat luistelumahikset!
      Kiitos ja käyn mielläni kurkkaa!

      Poista
  3. Luistelu on mukavaa puuhaa, ei olekaan vuosiin tullut sitä harrastettua... Hokkareilla luistelu on kyllä haasteellista, olen kerran koittanut poikien hokkareita ja kyllä siinä meinasi usko loppua omaan luistelutaitoon...

    Jään kanssa minäkin olen vielä edelleenkin kovin epäluuloinen, ettei vaan pettäisi...

    Ihania kuvia olet ottanut! Ei muuta kuin hyviä luistelukelejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.Kyllä se jää jo kantaa... Jää pitää kovaa meteliä kun jäätyy lisää. Juniori sanoo odottavansa sen valaan nousemista jään läpi, kun äänet kuulostaa ihan valaan huudoilta.....varsinkin illalla pimeessä mielikuvitus vain lisääntyy, myös äidillä :)

      Poista
  4. Ihania luistelutunnelmia! Itse olen jo monta päivää himoinnut luistelemaan lähtöä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kunhan nuo pakkaset hellittävät, taidan minäkin pukea luistimet jalkaan ja lähteä lasten kanssa pelailemaan. Mukavaa loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pakkaset kyllä menettelee oikealla pukukoodilla, mutta toi koilistuuli on hieman liikaa :/ Mietin myös, että vitsi kun ois potkuri/potkukelkka täällä mökillä....

      Poista
  5. Tarvisi ehkä myös kaivaa luistimet esiin ja kokeilla vieläkö pysyy pystyssä ❤️ Teillä on ollut kiva luistelupäivä! Mukavaa loppiaista!

    VastaaPoista
  6. Oi, tulipa niin lapsuus aika sekä mummolan järveän jää mieleen. Milloinkahan sitä itse on luistelemassa ollut. Lapsia kyllä tulee käytettyä tiuhaan kentällä mutta itse aina vain kävelen ja katselen maisemia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikuntalaji mikä tahansa ja ulkoilu on hyväksi. Hyvää loppiaista <3

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!