lauantai 6. helmikuuta 2016

Ihan Metsässä meni...


Tämäkin Lauantai.
 Toivoin salaa auringonpaistetta, mutta eipä paistanut. Harmaata oli ja sitten vielä alkoi sataa lunta. 
Välillä taivas melkein enteili valoisampaa hetkeä, mutta vain lupaili, ei toteuttanut...

Aamulla laitoin yön yli lionneet herneet kiehumaan ja pakkasin pienemmän kameralaukun. Koirille valjaat ja pojat houkuttelin vielä mukaan metsälenkille.
Päätettiin kävellä eräjärvelle asti. Sinne on muutama kilometri metsän läpi.
Koirat päästeli höyryjään ja niin taisi pojatkin...rytinästä päätelen.


Suon kohdalla juniori päätti kaivella karpaloita esiin


 ja minä ihmettelin suuria tassun jälkiä. 
Toden näköisesti Ilveksen jälkiä.
Matka jatkui metsän läpi ja napsin kuvia sieltä ja täältä....





Välillä maasto oli hyvinkin lumipeitteinen ja talvinen.


Kyllä suomalainen koivu on kaunis.


Viimein olimme järvellä. 
Harvoin olen siellä kehenkään muuhun törmännyt.
Järvi on pitkä ja kapea. Sen kokonaan ympäri kiertämiseen menee kevyesti pari tuntia.


Pian alkoi sataa lunta, mutta poikien vauhtia se ei haitannut. 


Vingun vauhtia tassukarvoihin kertyvä lumi kyllä haittasi, mutta apu oli aina lähellä....


Rantoja reunustaa todellinen sekametsä  


Suuren leppän runko oli osaksi ruosteen värinen ja oksisto lonkeroinen.




Suunnistimme rantakalliolle, jonka poika heti valloitti...


toisen yrittäessä epätoivoisesti kiivetä perässä...


Korkealla puiden latvat olivat lähellä.


Ja tuuli on tehnyt tehtävänsä rantamännyn latvalle...


Sinne se järvi kääntyy niemen taakse....


mutta me suunnistettiin kotia kohti ja takaisin järven yli aarniometsään...


Juniori juoksenteli edellä...


Ja meitä odotellessa huili....


Alue on luonnonsuojelualuetta, eli siellä kaikki kasvit kasvavat elinkaarensa alusta loppuun ihan rauhassa omaan tahtiin..


Reitin varrella on yksi suunnattoman suuri kuusi.
Aikuisen ja teinin kädet riittävät juuri ja juuri yhdessä sen ympäri.


Oksiston määrä vetää hiljaiseksi ja voi vain ihailla....


Erästä kuusta vasten nojaili Gandalfin sauva... 
Milloin lie siihen unohtunut?


Reissuun meni reilu 2,5 tuntia. Koirat alkoi jo loppumatkasta kirjaimellisesti kävellä kannoillani, kun veto oli lopussa.

'Hei tulkaa jo, kohta ollaan kotona'


Kotona odotti sitten valmis kattilallinen hernesoppaa,
joka maistui herkulta pitkän ulkoilun jälkeen.

Koiria ei ole pahemmin kotiinpaluun jälkeen näkynyt, kun makaavat 'raatoina' sohvalla..

Nyt saan rauhassa leipoa ne laskiaispullat.

Letkeää Lauantaita!

- Satu -



16 kommenttia:

  1. Ooo. Ihania tunnelmakuvia! Ja seassa ihanaa keväänvihreää. Jess! Mälsää vaan tosiaan, kun aurinkoa ei näy. Äsken sai lenkillä naamalle isoja märkiä rättejä kovan tuulen kera.

    Hyvin ansaittua pullatuokiota ja muutenkin lokoisaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Kovasti tuuli täälläkin ja edelleen sataa lunta, mies tuli just lenkiltä..tai siis mieheni näköinen lumiukko ;)

      Poista
  2. Mukavia kuvia ja mukavan kuulonen päiväki teillä ollut!
    Letkeää iltaa sinne, meillä sataa taivaan täydeltä lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 lunta sataa vielä täälläkin. No tietää mitä aamulla tekee....lumityöt odottaa....

      Poista
  3. Kivoja kuvia. Aurinkoa minäkin toivoisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kokoajan yritän opetela enemmänja enämmän tuota kameran käyttöä.... Ei näy tänäänkään aurinkoa, vettä siitäkin edestä....

      Poista
  4. Onpa hienoja kuvia,neiti ihasteli tuossa vieressä teidän sessuja. Tossa pojan levähdys kuvassa näyttäis äkkikatsomalla siltä niinkuin lapsi olisi seivästetty tuolla kepillä.Hui :D
    Suomalainen luonto on tosi kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! hih..niinpä näyttää, kyseessä on pojan oma 'vaellusseiväs'...pojilla on aina jotkut kepakot, jotka on seipäitä, keihäitä, miekkoja jne mitä milloinkin mielikuvituksen ja 'leikin' tilanteen mukaan....
      Vaikka oli hyvin harmaata niin kaunista silti <3

      Poista
  5. Miten rauhoittavia kuviaa! Rakastan metsää ja tänään siellä taas oltu, tuo vaan niin levollisen mielen ja Samu haukullekin tulee hyvä mieli. <3

    Ihanaa päivää Satu, olet taitava valokuvaaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, Kiitos Tiia kehuista. Kovasti haluan kehittyä kuvaajana ja ymmärtää miksi tuo kamera ei aina tee niinkuin haluan! ;) No jokupäivä ymmärämme toisiamme :)
      Kun tuntuu, että maailma kaatuu niskaan, niin suunnistan metsään koirien kanssa, paahdan eteenpäin hikipäässä ja sadattelen...huolet kyllä häviää ja asiat jäsentyy päässä! Ja varsinkin jos muksut mukana ja katsoo lasten ja koirien riemua, hymy vääntyy väkisin huulille :)
      Rauhallista sunnuntai-iltaa ja kupsutukset Samulle <3

      Poista
  6. Kauniita kuvia! Suomen luonto on kyllä kaunis.
    Teillä on ollut mukava ulkoilupäivä. Hyvää sunnuntai päivää sinulle!

    VastaaPoista
  7. Iiiik, miten ihania!!! Oon katsonut nyt jo jokaista kuvaa ainakin sata kertaa, kun ne on ihan oikeesti NIIN kauniita. Hyvä Satu!

    VastaaPoista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!