torstai 31. maaliskuuta 2016

Leipä-Snacksit

Pääsiäinen meni ja vieraat on kestitty. 
Jälkiä siivotessa mietin mitä teen jäljelle jääneille sämpylöille ja muille leivän jämille ja  kannikoille.
Meidän porukka kun ei osaa syödä leivän kantoja, siis niitä valmiiksi viipaloitujen leipien päätypaloja!
Samaa leipäähän ne on.
Syön sitten itse tai annan kuivua ja syötän koirille. 


Sitten keksin, että kokeilen tehdä
 kuivia leipä-snacksejä.


 Meillä on ne yrttisen valkosipuliset ruisleipä-snaksit hyvinkin suosittuja, joten ajattelin sillä varjolla syöttää nuo jääneet leivät pois perheelle.


Pilkoin siis sämpylät ja kannikat suupaloiksi ja kaadoin isoon kippoon odottamaan.

Kaadoin pienempään kippoon oliiviöljyä ja murskasin siihen muutaman valkosipulinkynnen sekä tuoreita yrttejä, mitä nyt sattui olemaan ja kaapista kuivia lisää. 
Lisäksi karkeaa suolaa, itse käytin Himalajan kristallisuolaa.
Mausteet ja määrät voi valita ihan mielensä mukaan.


Sekoitin mausteöljyn kunnolla ja kaadoin leipäpalojen päälle.
Sekoittelin hetken ja jätin imeytymään noin 10 minuutiksi.
Levitin leivinpaperinpäälle pellille ja
 paistoin 150 asteessa kiertoilmalla n. 20 min.
Sen, että leipäpalat kuivuivat rouskiviksi.


Tuoksu mikä uunista tulvi toi jo veden kielelle.
Ensimmäiset palat hävisivät jo heti kuumalta pelliltä.


Näihin tulee himo!


Sopivat siis pieneen naposteluun!

Onko sinulle jo hieman kuivuneita leipiä kaapissa?
Kokeilipas näitä vaikka viikonloppuna!


- Satu -





keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

10

Sari blogista Sarin kotona haastoi minut kertomaan itsestäni kymmenen kiinnostavaa, kummallista tai muuta mieleen juolahtavaa faktaa.
Eihän ole kovinkaan kauaa, kun vastasin Ystävänkirja haasteeseen, joten piti oikein miettiä mitä vielä on kertomatta. Tai mitä jäljelle jääneistä on kertomisen  ja jakamisen arvoista.

Ystävänpäiväpostaus oli tehty hieman humoristisella otteella ja siinä käsittelin lähinnä positiivisiä ja kivoja asioita.
 Luin ensin malliksi muiden faktoja ja niissäkin oli kerrottu myös niitä ei niin iloisia asioitakin.
Tämä postaus on muokkautunut viikon mittaan päivittäin ja alkaa alkuun olla jopa inho-realistinen.
Mutta en kuitenkaan ole unohtanut huumoria, tuota jokapäiväistä elämän suolaa!

10 Faktaa Minusta.


#1 Juureton.
Jos minulta kysytään mistä olen kotoisin, niin vastaan, 'etten mistään' tai vain 'Suomesta'.


 Olen asunut tai oleillut pidempiä aikoja äkkiä laskettuna 9:ssä eri kaupungissa, niin kotimassa kuin ulkomaillakin, sekä vaihtanut niissäkin osoitetta kerran tai kaksi . Määrältää ei  paljon, mutta kun miettii kuinka monta kertaa olen pakannut ja purkanut muuttolaatikoita....Olen siis aika haka pakkaamaan....ja valmis aina muuttamaan paikaa.
Koti on siellä missä tyynyni on.

#2 Mustalammas.


Tämä varmaan vaikuttaa eniten edelliseen.
Olen viisi lapsisen perheen kuopus, iltatähti.
Iso-sisarusten mielestä lellitty, piloille kasvatettu.
Vanhempani erosivat kun oli 15 vuotias.
 Isäni oli alkoholisti ja äitini uskonnollisuus vain syveni hänen ikänsä myötä. Eikä välttämättä hyvään tapaan.
Inhoan humalaisia enkä kuulu mihinkään kirkkoon.
Talvet vietin kaupungissa päiväkodissa ja koulussa ja kesät maalla järven rannalla mummin -isän äidin- vapaissa oloissa.
Kaikki nämä ovat jättäneet omat jälkensä minuun; mm. kykyyni luottaa ihmisiin, 'lukea' ihmisiä ja itsetuntooni.


#3 Tarkaavaisuushäiriö.


 Olemme ns. AD/HD perhe.
 Juniorilla on jopa ihan diagnosoitu yliaktiivisuus oireyhtymä ja häellä on tarvittaessa siihen lääkitys koulupäivinä . Oireyhtymähän on periytyvä ja eiköhän kumpikin vanhempi enempi tai vähempi täytä kriteerit.
Tämä ei ainakaan häiritse meidän omaa elämäämme, mutta ulkopuolisen silmin voi olla hengästyttävää...



#4 Kengät. 
Olen kenkäfriikki ja minulla oikeasti on paljon kenkiä, siis kymmenittäin pareja. Ystävättäreni joskus laski ja lopetti kesken...


Eikä se rajoitu vain minuun. Eteisen perusteella meillä asuu muutama tuhatjalkainen. Käytettävät kengät vaihtuvat päivittäin. Muutama pari odottaa vielä 'ulkoilua'.
Kesäisin mieluiten kulkisin kuitenkin paljain jaloin.


#5 En ole ikinä
ajanut mopoa tai moottoripyörää.


 En, vaikka tallista löytyy molempia ja mies on monet kerrat ehdottanut..... Kyydissä olessa sulan penkkiin ja nautin olostani täysin, olipa kyseessä pieni kylätie tai Saksan 'autobaanat'.

#6 Kameleontti.


Viihdyn yksin.
Voisin asua keskellä korpeä ja nauttia oloistani.
 Vastakohtana taas sulaudun ja sopeudun ihmisvilinään. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun minulta on jossain ulkomailla tultu kysymään tietä...
Lempipuuhaani on kulkea miljoonakaupingin vilinässä ja seurailla tapahtumia....vilinässä, mutta kuitenkin yksilönä.

#7 Laiskuus.


Ihana paheeni....ja aivan liian harvoin, mutta sitäkin arvokkaampi. Mutta olenko silloinkaan tekemättä mitään?

#8 Temperamentti.


Kiihtyvyyteni sataan on nanosekuntti, räjähdys megatonneja (mieheni laskelma).
Niin hyvässä kuin pahassakin.
Näkyy myös olemuksessani, nopeat liikkeet ja nopea puhetyyli.
Yhdysvalloissa minulta kysyttiin olenko Italialainen, kun olin ystäväni kanssa kahvilassa ja puhuimme suomea.
Syy ei todellakaan ollut vaalea ulkonäköni, vaan tyylini puhua ja liikkua, temperamenttini!

#9 Työmyyrä.


Aina jotain hommaa menossa.
 Autan mielelläni toisia, talkoot ovat huippuja. Ja jos joku homma pitää tehdä, niin se tehdään! Ei kannata sanoa minulle, että jokin juttu pitäisi tehdä...pian olen hoputtamassa toimintaan...
Töissäni teen mielleläni vaikka 14 h kerralla, niin saan sitten taas olla vapailla.

#10 Tatuoinnit.



Olen merkattu nainen.
 Minulla on yhteensä 10 tatuointia. Yksittäisiä ja yhteen sovitettuja. Isoja ja pieniä.
Pääosin ne ovat piilossa, tai niin etteivät heti osu silmään. Kesän lähestyessä ne putkahtavat paremmin esiin vaatteiden vähetessä.
Jokaisella tatuoinnilla on oma tarinansa ja merkityksensä.
 Ehkä joskus teen niistä oman postauksensa.

Kaikki nämä kymmenen faktaa kietoutuvat toisiinsa ja ovat tavalla tai toisella osallisena elämässäni joka päivä.

Itse olen kuitenkin tyytyväinen ja  onnellinen elämääni.
 Menneet ovat historiaani ja tulevaisuutta en osaa ennustaa.

 Elän tässä ja nyt ja nautin joka hetkestä. Fakta no 11


Kyse on haasteesta ja halusta tietää lisää ihmisistä blogin takaa. Siis minunkin pitäisi haastaa joku.
Haastan kaimani, Satun blogista SatunNaisElämää.

Pallo on nyt heitetty.



Aurinkoista loppu viikkoa kaikille!

- Satu -






















tiistai 29. maaliskuuta 2016

PärsKis ~* {MakroTex}

Aivastus,
 niiskutus, 
punoittavan vetistavät silmät.

Varmat kevään merkit meidän perheessä.


Nessuja kuluu.
Antihistamiinit ovat ruokalistalla ja 
silmät näyttää kuin olisi itketty viikko.


Kevät on alkanut.
Ihanat, kamalat pajunkissat ja muut jo kukkivat pensaat ja puut.


Sisällä maljakossa olevat sireenin oksat suoltavat lehtiä  ja omenapuun oksat  kukkia.
Pajun oksat kukkivine kissoineen pääsivät hyvin pian ulos terassin pöydälle.


Ulkonakin pensaat pullistelevat silmujaan.


 Keväässä on silti enempi ihania positiivisiä asioita. 
Tämä niiskutus loppuu syksyllä kun ensimmäiset pakaset saapuvat.

Yksi varma kevään merkki on 
Pisamat.
Aurinko houkuttelee ne esiin.


Pilvettömältä taivaalta porottava kevät aurinko suuntasi säteensä myös Juniorin sadevesisaavista ylös onkimansa jäätynnyriin.
Pari pilvistä päivää jäälyhty ehti olla terassilla, kunnes Tuuli puhalsi pilvet Auringon tieltä.
Olin kuvaamassa sulavaa jäätä 
ja asetin kompostiin menevät tulppaanit lyhdyn sisään kuvattavaksi.....
Muutaman kuvan ehdin ottaa, ennekuin jää antoi auringon voimalle periksi.
Lyhty romahti pirstaleiksi....


Aurinkon mahti sulattaa myös lumen ja saa esiin kaiken mitä pihalle jäi lumien tultua.
Eikä näky  aina ole silmiä hivelevää....


kuten kerros lintujen pudottamia siementen kuoria...


Syksyllä myllätty kukkapenkki ja koirien silppuamat puunkappaleet...
Niistä koiran kakoista puhumattakaan....

Mutta


Sammaleisen kiven ilmestyminen valkoisen kuoren alta tietää kevättä. 
Kaunis vihreä vastaan kirkas valkoinen....


Ja ne roskat ja kakat muut saan kohta haravoitua pois.


Koirille kevät on kovaa aikaa....
se on AINA suihkun kautta sisään.


Kura on yksi  kevään merkki. 


- Satu -

Muiden Makrotex-haasteeseen osallistuneiden kevään merkit löydät täältä.












maanantai 28. maaliskuuta 2016

Aamulla varhain

Kun työrupeamani oli taas ohi 
ja ajelin aamulla kotia kohti, tervehti nouseva punainen pallo minua.
Isolla tiellä ei oikein voi pysähtyä kuvaamaan, vaikkei muita liikkujia ollutkaan, mutta jo lähempänä kotia pysähdyin ja kuvasin kännykällä.
Aurinko näkyi juuri ja juuri puiden latvojen yli, kun itse oli mäen päällä.
Ja ei kännykällä saanut täydellisesti tallennettua suurta punaista palloa...
Kivasti jäi nuo valotolpat sopivasti keskelle palloa....



Äkkiä kotiin. Canon kainaloon, koirille valjaat ja autoon....


Pika hurautus rantaan, siis ehkä 400 m, mutta yhtään ei ollut aikaa hukattavana!


Ehdin juuri ennenkuin aurinko näkyi puiden takaa.


Sieltä se aurinko nousi tasaisen varmaa tahtia ja värjäsi kaiken oransiksi. 


Ja heijastuen vastarannan kerrostalojen ikkunoista.


Ja luoden auringonsiltaa kirkkaalle jäälle. 


Koirat olivat innoissaan, kuten aina. Voi kun ihminenkin jaksaisi aina olla yhtä riemullinen pienistäkin asioista.


Nouseva aurinko sai kevyen usvan aikaan...


Jäällä olin vain minä kameran ja koirieni kanssa. 


Linnut lauloivat äänekkäästi ja  joutsenia lenteli kauempana.
Tuntui ihan keväältä.


Kävelimme järven toiseen päähän asti,
 jonne auringon säteet eivät vielä ylettäneet puiden latvojen yli.


Paluumatkalla kurkkasin taakseni.....


Ei ketään missään....

Kotipihan metsään osui jo auringon säteitä.


Menee hetki ennekuin piha kylpee auringossa.  



Ai miten niin aita-projekti edessä ensi kesänä?


Aurinkoista Pääsiäispäivää!

- Satu -


lauantai 26. maaliskuuta 2016

Pääsiäispöytämme Vakiovieras

Meillä ei oikeastaan ole mitään pääsiäistradioita.
Tai no pääsiäispupu käy kyllä piilottamassa suklaamunia vaihtelevin menetelmin...
ja ajoin...
Tämän talon pupu kun ei aina muista minä päivänä pitää käydä...

Kakku meillä on kuulunut aina pääsiäiseen.
Aikaisemmin persikka-rahkakakku, mutta nyt jo muutaman vuoden bravuuri on ollut
 sitrus-juustokakku.


Alkuperäinen ohje taitaa olla kinuskikissan sivuilta, mutta meillä ohje on muokkautunut aina tarpeen ja makumieltymysten mukaan.

Teen kakun aina irtoreuna tähtivuokaan.
Kakku muistuttaa keväistä kukkaa.
Tämän ohjeen määrät ovat tarkoitettu 26-28 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan.
Pienempään vuokaan määrät löytyvät tuosta ylemmästä linkistä.


Pääsiäisen Vihreä Sitru-Juustokakku


Pohja


300 g keksejä
75-100g voita 

Murskaa valitsemasi keksit. Minulla oli nyt sitruuna-täytekeksejä.
Sulata voi ja sekoita keksimurujen joukkoon.
Painele seos vuoan pohjalle ja laita kylmään jähmettymään täytteen teon ajaksi.


Täyte

7 liivatetta (4 tl liivatejauhoa)
4 dl kuohukermaa/ vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
3 valkuaista
400 g tuorejuustoa ( maustamaton/sitruuna/appelsiini)
1 dl sitrusmehua ( lime/sitruuna/appelsiini)
1-2 dl sokeria
4 tl vaniljaa, jos käytät pelkkää kermaa
(sitruksen raastettu kuori)
3 rkl vettä

Laita liivattelehdet likoamaan kylmään veteen. 
Vaahdota kerma ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja yhdistä kermavaahtoon.
Sekoita tuorejuustoon sitrusmehu, sokeri, vanilja ja kuoriraaste.
Kiehauta vesi ja sulata liivatteet siihen.
Sekoite tuorejuustoseokseen ja lopuksi lisää kerma-valkuaisvaahtoon.

Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä kylmässä ainakin 3 h.

Itse käytän nykyään mieluiten vain tuota liivatejauhoa. Käytäämäni on DrOetkerin ja löytyy ainakin Prisman valikoimista. Väliin sitä ei löytynyt ja meinasi pieni paniikin poikanen jo tulla, mutta nyt taas oli valikoimissa ja heti hamstrasin pari purkkia.
Purkkillinen on todella riittoisaa. Voi leipoa monet, monet kakut.
1tl jauhetta vastaa 2 liivatelevyä. Teelusikallinen jauhetta lisättään ruokalusikalliseen vettä (mehua) ja annetaan turvota hetkisen. Liivateseoksen voi lisätä suoraan kuumaan nesteeseen tai sen voi 'sulattaa' nesteeksi mikrossa 10-20 sec. ja sen jälkeen kaataa hyydytettävään massaan.
Ei jää klimppejä, joita helposti liivatelevyjen kanssa tapahtuu.



Kiille

3 liivatetta ( 2 tl jauhetta)
3 dl mehua (lime/sitruuna/appelsiini/ananas)
vihreää pastaväriä

Liuota liivattelehdet kylmässä vedessä.
Sekoita mehuun pastaväri.
Kuumenna puolet mehusta kiehuvaksi ja sulata siihen puristellut lionneet liivatelehdet.
Yhdistä lopun mehun kanssa.
Anna jäähtyä ja vasta sitten lusikkaa apuna käyttäen kaada hyytyneen kakun pinnalle.
Laita hyytymään kylmään.
Koristele haluamallasi tavalla.


Kakku on hyvin ilmava ja suussa sulava.
'Tämähän on kevyt kakka, kun tässä on näin paljon ilmaa'

 Sitruslajikkeella voi saada aikaan eri  kirpeyks- ja makuvariaatioita.
Olen joka kerta tehnyt erillaisen version.

Olen käyttänyt appelsiiniä, jolloin kakusta tulee keltaisempi.
Limeen kanssa hieman vihertävä ja sitruuna ei oikein värjää ollenkaan.

Kermasta korvasin osan vaahtoutuvalla vaniljakastikkeella.
Maustamattoman tuorejuuston voi korvata maustetulla, esim juurikis sitruuna- ja applesiinituorejuustolla.
Olen myös sekoittanut täytemassaan pilkottuja säilykepersikan palasia sattumiksi.

Tällä kertaa kiilteen mehuna käytin ananasmehua ( sattui just olemaan purkin pohjallinen), jonka värjäsin vihrellä pastavärillä.
Kiilteen väri voi olla ihan mikä sillä hetkellä miellyttää.
Mietin keltaista kiillettä, mutta sain kuulla, että aina on ollut vihreä, niin vihreä on nytkin.  


Koristeet ovat milloin mitäkin, eikä kakku niitä välttämättä edes kaipaa.
Aiemin olen tehnyt sokerimassasta kukkia, mutta ne tuppaavat sulautua kiilteen kanssa hieman limaiseksi.
Erillaiset pääsiäiskarkit ovat kivoja ja helppoja käyttää.
Tällä kertaa oli kipollinen ananskirsikoita ja ne pääsivät koristamaan kakkua.


Sitten vain pala kakkua lautasella ja lusikoi suuhun.

Menee nopeasti kahvipöydässä...


tai jälkiruokana.


Nimittäin aina on tilaa jälkiruualle!


Nautinnollista Pääsiäistä!

- Satu -