lauantai 30. huhtikuuta 2016

Alien Munkkeja ja InkivääriSimaa


Pojat olivat tulossa kotiin vapuksi,
 joten munkkeja ja simaa oli tilattu.


Siman tein ihan fariinisokeripussin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Lisäsin siihen vain tuoretta inkivääriä silputtuna ja korvasin osan sitruunasta limellä.
Pelkään aina, että saan aikaiseksi pommisimaa, eli aukaistessa sima kuohuu yli, niin että pullon pohjalle jää vain lasillinen.
Tästä syystä meillä aukaistaan simapullot AINA ulkona!


Perinneruokaa Prkl blogissa oli ohje pikamunkeille.
En nyt jaksanut tehdä perinteisiä hiivalla kohotettuja munkkeja, vaan päätin kokeilla näitä. Ohje oli helppo ja kuvissa munkit näyttivät sopusuhtaisilta ja kauniilta.
Tein kerrankin taikinan ohjeen mukaan. 
Laitoin friteerauskeittimen tulille ja pian merkkivalo sammui ja pääsin paistamaan munkkeja.


Tein kuten ohjeesssa sanottiin; kauhoin taikinaa kuumaan öljyyn lusikalla.
Yksinkertaista, tai ainakin kuulostaa siltä.
Tulos oli jotain munkin ja tippaleivän väliltä,
varsinaisia Alien munkkeja.
Juniori nimitti ne

Tippamunkeiksi


2 kananmunaa
0,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
2 tl kardemummaa
2,5 dl täysmaitoa
50g voita sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Öljyä uppopaistamiseen.

Vatkaa kanamunien rakenne rikki ja lisää suola, sokeri ja maito.
Lisää voisula taikinaan.
Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja sekoita nopeasti nesteeseen.

Lusikoi taikina kuumaan öljyyn ja paista rapeiksi.
Kastamalla lusikan kuumaan öljyyn pitäisi helpottaa hommaa.
Viimeiset kappaleet alkovat jo näyttää ihan normaaleilta. Täytyi siis vain harjoitella ensin.


Lapsilla ja minulla oli hauskaa, kun katselimme syntyneitä muotoja ja keksimme mitä ne esittää.
Oli pallokalaa, lihavaa kolmijalkaista kilpikonnaa, valasta, puhallettua taskurapua jne...


Sima olikin onnistunutta, vaikka Juniori taisi tahallaan suihkutta ekan pullon pitkin terassia.
Onneksi oli onnistunutta. 
Jos olisi liian käynyttä, voisi näkymä piakkoin olla seuraavanlainen.


Vaikka munkkien muoto oli mitä oli, niin maku ei ollut kärsinyt.
Hyvin pian hävisi koko lautasellinen munkkeja...NAMS. 


Hauskaa vappua kaikille!


- Satu -


perjantai 29. huhtikuuta 2016

#kukkailottelua

Tänä perjantaina minulla ei olekkaan leikkokukkia, vaan ihan ruukkukukkia ilottelussa.
Minusta Hortenssiat ovat kauniita, olivatpa minkä värisiä tahansa.
 Pääsiäisen aikaan minulla oli aniliini/pinkki hortenssia, 



Nyt Ikeasta tarttui matkaan sininen.


Voisin - ja olenkin - kuvata hortenssioita ( ja ihan mitä tahansa kukkia) paljon ja monesta eri kulmasta.
Nyt kokeilin mieheni isän vanhoja linssin suodattimia. Tiesin niiden olemassa olosta, mutta nyt kaivoin ne varaston perukoilta esiin.
On erillailla valoa taittavia suodattimia ja eri värejä korostavia. Niiden kanssa menee varmaan vielä aikaa kokeillessa kaikissa mahdollisissa kuvaamisissa.


Oli jopa macro-suodatimia.


Uskomatonta miten montaa eri värisävyä yhdessä kukassa voi olla!


Mutta juuri siksi kukat ovat mielekkäitä kuvattavia


Jospa tämänkin saa pian viedä ulos väripilkuksi.


Kukkien täyteistä perjantaita!
Ja vauhdikasta vappua!


- Satu -




Käy kurkkaa myös muiden #kukkailottelut.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Lois Tädin Banaani-Pähkinä Leipä

Heti oikaisu,
 ei tämä ole leipää nähnytkään...ehkä.
Tai sitten on vain tosi makea leipä...siis kahvileipä!
Leipä-nimeke tulee kakun muodosta, eli paistetaan pitkulaisessa ns. leipävuoassa.


Resepti on kulkenut mukanani teiniajoilta asti.
 Leikkasin sen Yhdysvalloissa ollessa vehnäjauhopussin kyljestä ja on nyt liimattuna vanhaan reseptikansiooni, jossa tallessa vuosien saatossa hyväksi havaitsemani muutama resepti.
Nykyään kaikki uudet reseptit ovat pääsääntöisesti tallessa koneella tai tulostetut ovat aiheittain omissa kansioissaan.
Kyllä...minulla on reseptitkin aihealueittain lajiteltu!
 ja sitten on tämä vanha 'sekametelisoppa-kansio'.
En voi 'siistiä' sitä ihan vain muistojen takia.


Itseasiassa googletin reseptin ja löytyihän se!
(linkki sinisävyllä)

Banaani-Pähkinäleipä


Aunt Lois' banana nut bread


3,5 dl vehnäjauhoja
3/4 tl soodaa
1/4 tl suolaa
2 dl sokeria
2 kananmunaa, kevyesti vatkattuna
vajaa 2 dl ruokaöljyä
3 rkl piimää
2-3 banaania survottuna
1 dl rouhittuja pekaani-/cashewpähkinöitä


Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sekoita öljy, piimä ja kanamunat keskenään ja yhdistä kuivien aineiden kanssa. 
Lisää taikinaan muussatut banaanit ja pähkinärouhe.
Kaada voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.
Paista 175 asteessa reilu tunti. Testaa kypsyys hammastikulla.


Jäähdytä.

Tähän saa helposti jo mustuneetkin banaanit 'haudattua'.
 Nyt jauhoin osan pähkinöistä ihan jauheeksi ja osan jätin rouheeksi. Ohjeen suolan jätin pois, koska käytin suolattuja ja paahdettuja cashewpähkinöitä
Tuli aika kiva suu tuntuma ja rakenne kakkuun, eikä yhtään liian suolainen. Mielestäni liika makeus taittui täydellisesti.
Ja syöjätkin kehuivat erinomaiseksi.




Makeaa viikon jatkoa kaikille!


- Satu -

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Söpöys Varoitus

Olen viimeaikoina siivonnut valokuvia koneeltani. Ja siirtänyt sitten siistityt kansiot ulkoiselle kovalevylle talteen.
 Mieletön homma, mutta kun tekee aina tunnin-pari kerrallaan, niin hyvää jälkeä saa aikaan.
Olen tehnyt kansioita henkilöiden, tapahtumien ja juttujen mukaan. Ja poistanut hirvittävän määrän kuvia roskiin. Olen säästänyt vain muutaman  parhaan, joista joskus sitten teen super tilauksen paperikuvia.

Niin kirjoitin, että kun käyttää hommaan tunnin-pari päivässä.....todellisuudessa ei onnistu.

Kuviin jää kiinni, muistelee hetkeä ja tilannetta.
 Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, pääasiassa haikeuden puolella, kun huomaa miten lapset ja koirat kasvavat. 
Välillä taas on ihan ihmeissään, että mitä hittoa, miksi olen tuonkin kuvan ottanut ja samantien painuu Delete-nappula alas.

Tämän viikon makrotex-haasteena on NÄTTI.
Jotenkin pienessä Blondin päässäni yhdistin sen sanaan SÖPÖ ja tein tämän postauksen.
 Hetken kuitenkin mietittyäni, tulin siihen tulokseen, ettei tämä mielestäni kuitenkaan kuulu kategoriaan Nätti, mutta kun valitsin jo kuvat ja kirjoitin tekstinkin, niin postaan nyt kuitenkin, enkä siis linkitä tätä haasteeseen. 

SÖPÖ

Mielestäni kaikki pehmeä, pieni ja hentoinen on söpöä.
 Kaikki mikä liittyy eläimiin ja lapsiin, on söpöä. 
Olen heikkona tassuihin, niitä ei voita mikään....tai ehkä pienet varpaat.
Niitä ei valitettavasti ole just nyt tarjolla.
Ja koska ulkona mätkii vettä ja räntää, voi vallan mainiosti kaivautua sohvalle vilttien ja tyynyjen sekaan päiväunille.
Kuvat ovat siis niitä, jotka jäivät siivotessa jäljelle....

On the Pieni lintu blog's this weeks makrotex challange is Pretty....I'm cleaning my photofiles and didn't find anything Pretty, But found these pictures about my dogs and paw's. 
Aren't those CUTE?





Nukkuvaa, rentoa koiraa ja lasta voisi katsella ikuisuuden. 
Hetken haluaa ikuistaa verkkokalvolleen ja varmuuden vuoksi myös kameraan, jotta tilanteeseen voi palata aina ja aina uudestaan.



Ja söpöä on myös läheisyys, suukottelu ja rakkaus.


Aina ei ehdi kameran kanssa tilanteeseen mukaan, kun tällaisia hetkiä ei halua häiritä ja idylliä rikkoa.


Kai minun täytyy myös paneutua sanaan Nätti, mutta se onkin sitten eri juttu.


Söpöilyä viikkoonne!

- Satu -












maanantai 25. huhtikuuta 2016

Yksikätisen porkkanakakku



Aamulla ajelin käyttämään autoani katsastuksessa - meni muuten vanhus katsastuksen läpi. Matkalla kuulin radion uutisista uutisen, että kotimaiset porkkanat loppuu kaupoista.
Syynä on kuulema viime syksyn nostoajankohdan sääolosuhteet. Sitä uutinen ei kertonut, oliko liian hyvä vai huono sää....
Näin käy kuulema kerran 20:ssä vuodessa. Hmmm... enpä muista kuulleeni aikaisemmin...

Täytyy siis kiiruhtaa kauppaan, jotten jäisi aivan ilman kotimaisia porkkanoita.


Blogeissa on ollut paljon erillaisia versioita porkkanakakuista ja olen itsekin niitä leiponut ja jättänyt postaamatta, mutta nyt kaivoin pakkasesta esiin yhdet leivokset, kuvasin ja päätin jakaa oman versioni.
Alunperin olen käyttänyt vanhaa englantilaista ohjetta, mutta jossain siivouspuuskassa olen vissiin epähuomiossa heittänyt takkaan, koska en löydä sitä mistään.
Toinen luottoreseptini löytyy siskoltani lahjaksi saamasta
  Yksikätisen keittokirjasta.


Kirja on tarkoitettu kiireisille ihmisille, joiden toinen käsi on syystä tai toisesta varattu, esim. lapsen ollessa sylissä.
Yritin googlettaa kirjaa, mutta huonoin tuloksin. Kirja on vuodelta 1996. Taisin saada sen muutamaa vuotta myöhemmin, kun meillä oli 3 alle 4-v lasta ja minulla vain yksi - ja hädin tuskin edes sitä yhtä - vapaa käsi.
Ohjetta olen muokannut sen verran, että olen korvannut osan porkkanaraasteesta ananaksella, jotta saan lisää kuohkeutta ja kosteutta. Ja koska siinä englantileisessa ohjeessa oli juurikin sitä ananasta ja pähkinää.



Juhlijan Juustokuorrutettu Porkkanakakku


3 munaa
3 dl sokeria ( 2 dl riittää, jos laitat ananasta mukaan)
1,5 dl öljyä
6 dl porkkanaraastetta 
tai 4 dl raastetta ja 2 dl ananasmurskaa valutettua
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
3,5 dl vehnäjauhoja 
tai gluteenitonta jauhoseosta
(Pähkinöitä jauhettuna)

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää öljy ja raaste (+ananas)
Sekoita keskenään kuivat ainekset ja lisää taikinaan.
Kaada voideltuun ja jauhoitettuun vuokaan.
Paista 175 asteessa n. 50 min. Kokeile kypsyyttä hammastikulla. Jäähdytä.

Lisäsin jauhoihin hyvin pieneksi murskattuja cashew-pähkinöitä, vaikkei ohjeessa niin ollut.
 Ja leivoin taas gluteenittomista jauhoista; Tattaria, perunajauhoja ja  maissijauhoja epämääräisessä suhteessa.


Kuorrutus

50 g voita
100g tuorejuustoa
 tl vaniljaa
1 paketti tomusokeria

Sulata voi ja sekoita tuorejuuston, vaniljan ja sokerin kanssa tasaiseksi massaksi.
Levitä kylmän kakun päälle.
Koristele haluamallasi tavalla.



Syntisen hyvää terveellisestä sisällöstä huolimatta!


Ethän jää ilman kotimaisia porkkanoita?


- Satu -



sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Tukka takussa, mielikuvitus tukossa

Ihan kirjaimellisestikin tukka takussa
mutta sehän ei tällä liurulla pehkolla ole mitään uutta.


Uutta taas pitkään aikaan on se, että kalloni sisus Blondin hiuspehkon alla on myös tukossa:
valotusarvoja, f-lukuja, M, Av vai Tv? Raw versus jpeg. Croppaus ja blurraus...


Paljon sanoja jotka tunnen ja olen kuullut, mutta niiden kaikkien perinpohjainen ymmärtäminen ja sisäistäminen niin, että ne välittyy käsieni ja silmieni kautta kameraan ja kuviin, aiheuttaa päänsärkyä ja jopa ahdistusta.
Mutta positiivisessa mielessä.


Viikonloppu meni Helsingissä, pääsääntöisesti sekä opettajan studiolla, että vaeltaessa ympäri Kalliota ja Hakaniemeä kameran kanssa ja toteuttaessa annettuja kuvaustehtäviä.


Välillä tunnen jopa epätoivoa ja ajattelen, että ei tästä tule mitään, 
enkä.... osaa..... ottaa..... ..kuvia....yhtään...ollenkaan....
Kaikki näyttää kamalilta ja mielikuvitukseni on pakkasen puolella.


Opettaja on kuitenkin positiivinen ja antaa palautteen rakentavasti ja kehuen. Koko ryhmämme henki on kannustavaa ja innostavaa. Kaikki onnistuu ja epäonnistuu  tavalla tai toisella. En edes tähtää ammattimaisuuteen. Haluan vain saada enempi kuvaamisesta irti.
En siis heitä kirvestäni kaivoon.


En varsinkaan perheeltäni ja ystäviltäni saamani kannustavan ja inspiroivan palautteen perusteella. 
Vaikka viikonloppu olikin tiedonmäärältää uuvuttava, oli se muuten  iloinen ja
  hyvän mielen viikonloppu.


Olimme kaksin karkuteillä mieheni kanssa ja monien ennalta suunnittelemattomien ja hassujen sattumusten kautta päädyimme samaan ruokapöytään vanhimman siskoni ja hänen suloisen tyttärensä kanssa.
Voi sitä jälleen näkemisen riemua!
Viimeisestä tapaamisesta olikin mennyt jo tovi....


Kamera saa nyt hetken hautua kameralaukussaan, kunnes jaksan aloittaa seuraavan tehtävän toteutuksen.
Pari uutta objektiivia olisi toivelistalla ja kuvankäsittelyohjelmien opettelua tiedossa.

Välillä mietin onko tämä enään hauskaa?


Ei vastausta tarvitse edes miettiä...

Kyllä on!


Positiivistä alkavaa viikkoa 'takatalvesta' huolimatta.


- Satu -









perjantai 22. huhtikuuta 2016

#Kukkailottelua

Ihan ensimmäiseksi pitää varoittaa, että nyt saattaa mennä hieman yli.
Olemme nimittäin lempiaiheeni parissa, 

KUKKIA

Voiko ihminen elää ja olla ilman kukkia?
Varmaan voi, mutta minä en kuulu heihin.

Kukkalan Sanna kehitti #tulppaanitorstain ja kun se loppui, tuntui tyhjältä.
 Onneksi Mansikkatilan mailla blogin Taina kehitti uuden idean kukkamaanikoille
  #kukkailottelua

Tämän jälkeen tuskin jää kenellekkään epäselväksi, että rakastan kukkia.
 Kaikenlaisia; isoja  ja pieniä, vaatimattomia ja runsaita....
Mielestäni rumia kukkia ei olekkaan....ehkä erikoisia?

Ja kun kukkiin yhdistetään myös valokuvaus on tuloksena ylituotantoa.
Aloitin nimittäin LAMK:n avoimessa Digikuvauksen perusopinnot ja katsotaan kuinka pitkälle innostusta (ja opetusta) riittää.
Valokuvaaminen on kivaa ja mielenkiintoista, mutta myös haasteellista ja jopa vaikeaa, kun porautuu asian ytimeen.
Tiedän, etten ikinä ole valmis valokuvaamisessa, mutta sehän koko jutun juju onkin!


Tämän kimpun ostin jo viikko sitten.
 Halusin jotain pientä ja yksinkertaista vähän niinkuin minä, mutta kuitenkin näyttävää. 
Kukka ja Sisustus Neilikan osaava floristi toteutti toiveeni.


Vaikka rakastan kukkia, en osaa/muista niiden kaikkien nimiä.
Minä menen ihan visuaalisuuden perusteella; Muodot, värit ja rakenteet vaikuttavat.



Maljakkona pitkille kukille käytän yleensä vanhaa Ikeasta ostettua vesikarahvia.




Kyseinen kukkakauppa järjestää myös kukkasidontakursseja.
Olisiko se minun seuraava aluevaltaus?



Ihanaa viikonloppua kaikille!


- Satu -