sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Tukka takussa, mielikuvitus tukossa

Ihan kirjaimellisestikin tukka takussa
mutta sehän ei tällä liurulla pehkolla ole mitään uutta.


Uutta taas pitkään aikaan on se, että kalloni sisus Blondin hiuspehkon alla on myös tukossa:
valotusarvoja, f-lukuja, M, Av vai Tv? Raw versus jpeg. Croppaus ja blurraus...


Paljon sanoja jotka tunnen ja olen kuullut, mutta niiden kaikkien perinpohjainen ymmärtäminen ja sisäistäminen niin, että ne välittyy käsieni ja silmieni kautta kameraan ja kuviin, aiheuttaa päänsärkyä ja jopa ahdistusta.
Mutta positiivisessa mielessä.


Viikonloppu meni Helsingissä, pääsääntöisesti sekä opettajan studiolla, että vaeltaessa ympäri Kalliota ja Hakaniemeä kameran kanssa ja toteuttaessa annettuja kuvaustehtäviä.


Välillä tunnen jopa epätoivoa ja ajattelen, että ei tästä tule mitään, 
enkä.... osaa..... ottaa..... ..kuvia....yhtään...ollenkaan....
Kaikki näyttää kamalilta ja mielikuvitukseni on pakkasen puolella.


Opettaja on kuitenkin positiivinen ja antaa palautteen rakentavasti ja kehuen. Koko ryhmämme henki on kannustavaa ja innostavaa. Kaikki onnistuu ja epäonnistuu  tavalla tai toisella. En edes tähtää ammattimaisuuteen. Haluan vain saada enempi kuvaamisesta irti.
En siis heitä kirvestäni kaivoon.


En varsinkaan perheeltäni ja ystäviltäni saamani kannustavan ja inspiroivan palautteen perusteella. 
Vaikka viikonloppu olikin tiedonmäärältää uuvuttava, oli se muuten  iloinen ja
  hyvän mielen viikonloppu.


Olimme kaksin karkuteillä mieheni kanssa ja monien ennalta suunnittelemattomien ja hassujen sattumusten kautta päädyimme samaan ruokapöytään vanhimman siskoni ja hänen suloisen tyttärensä kanssa.
Voi sitä jälleen näkemisen riemua!
Viimeisestä tapaamisesta olikin mennyt jo tovi....


Kamera saa nyt hetken hautua kameralaukussaan, kunnes jaksan aloittaa seuraavan tehtävän toteutuksen.
Pari uutta objektiivia olisi toivelistalla ja kuvankäsittelyohjelmien opettelua tiedossa.

Välillä mietin onko tämä enään hauskaa?


Ei vastausta tarvitse edes miettiä...

Kyllä on!


Positiivistä alkavaa viikkoa 'takatalvesta' huolimatta.


- Satu -









10 kommenttia:

  1. Olen niin samaa mieltä.että kuvaaminen on vaikeaa. Ainakun luulee osaavansa niin oho eipäs se mennytkään niin. Itse olen haaveillut pitkään uudesta objektiivista vaan onhan ne pirun kalliita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi aina voi turvautua kameran automatiikkaan, mutta sitten menee se jännitys momentti ;)
      Juu-u hintaa objektiiveillä on, mutta hyviä löytyy myös käytettyinä, ja minulle on ainakin sattunut hyvät kappaleet ;)
      Hyvää alkavaa viikkoa keleistä huolimatta!

      Poista
  2. Vau mitä kuvia, se ihana valo sillan kaarien alla... ihan kylmiä väreitä! Ihanaa kevätviikkoa räntäsateesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos <3
      Kuva on Hakaniemen sillasta ja ihan kännykällä otettu, kun oltiin Ukon kaa iltakävelyllä. Ilta aurinko teki tuon valon ja oli aika maaginen. Tuossa kuvassa ei vielä näy sitä sorsapariskuntaa, joka uiskenteli valokeilessa meitä kohti...vissiin evästä vailla :)

      Poista
  3. Mulla on ollut KAIKKI samat tunteet ja aatteet valokuvauksesta. Et ole yksin! :)

    VastaaPoista
  4. Upeita kuvia ja hei varmaan kuvaaminen on kuten kaiken luomisen kanssa, että koko ajan oppii lisää ja lisää! Mietin jos liikaa tavoittelee täydellisyyttä voi mennä ohi jokin tilanne tai jotain aitoa rouheutta, mutta tälläistä kuvaaminen nykyään on, kaikkien kuvat tulisi olla niin kauniita ja täydellisiä. Hitsi vanhan ajan tilannekuvat, niissä vasta oli jotain. :)

    Ihanaa vappua Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ihan samaa mieltä...välillä pitää vain unohtaa kaikki ja räpsiä menemään. Pikkuhiljaa alkaa tulla se oma tyyli kuvata ja pyrkimys 'omaan täydellisyyteen' :)
      Kiitos, hauskaa vappua sinullekin <3

      Poista
  5. No, olinhan mä tän lukenut! Ja ihan samat fiilikset...;) Kai se sitten on sitä oppimisen sisäistämistä, mikä vie oman aikansa. Olisi niin kiva oppia ihan just ja heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih...mutta kun ei jaksais odottaa että oppii...ei näillä hermoilla ;)

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!