tiistai 31. toukokuuta 2016

Kanin Loikka {MakroTex- Haaste}

Ja muita vauhdikkaita sekä vaarallisia tilanteita meidän pihalta.

Tämän viikin Makrotex haasteen aiheena on Liikkuva Kohde.

No liikettä ei päivistäni puutu.
Nyt kuitenkin kuvasin sitä mitä meidän pihalla tapahtuu yhden iltapäivän aikana....


Ipana kani on oppinut juoksemaan vapaana pihallamme...hän kulkee takaovesta sisään ja ulos ihan kuin me ihmiset ja koiratkin...

Ipanan Iloloikka 


Vaihtia riittää Juniorissa.
 Keinuminen on hänestä parasta ja mitä kovemmat vauhdit sen parempi...
Tämän kuvan jälkeen kiinnikekoukku irtosi ja poika mätkähti maahan...ja ensimmäisenä Juniori kysyi: 'Saitko kuvattua?'


Onneksi ei sattunut nytkään mitään...
Pyysin ottamaan hieman rauhallisemmin ja kohta hän puhalteli voikukkien pallokukintoja....


Koiratkaan eivät osaa olla paikoillaan. 
Helmi-koira rakastaa hyppimistä ja noutamista..



Ja mitä 'Iso-Sisko' edellä sitä Vinku-koira perässä.... 


Joskus liike on kuvaajaa nopeampaa..
Yritin saada pihan vaahterassa pesivän ja poikasiaan ruokkivan sinitiasen kuvattua....
melkein.... 


Ja kun leikkii kamaran aukoilla ja valotusajoilla, on tulokset aika haamuja...


Nyt onkin ollut hyvät ilmat olla liikkeessä....


Käy kurkkaa toisten liikkuvat kohteet Täältä.

- Satu -





maanantai 30. toukokuuta 2016

Kesäinen Toukokuu


Aikakone laulaa Keltaisesta Toukokuusta, mutta kyllä tämä Toukokuu on ollut ihan vihreä.
Ja valkoinen ja lila ja on sitä keltaistakin näkynyt kukissa ja ihanassa auringossa, joka herätti luonnon kuin napin painalluksella. 
Yhdessä kuukaudessa olemme keväästä taydessä kesässä - ainakin täällä salpausselällä.

Toukokuu on ollut täynnä kivoja juttuja....
Luonto on yllättänyt joka päivä. Maisemat ovat muuttuneet päivittäin ja ovat olleet huikaisevan kauniita, myös sateella ja varsinkin sateen jälkeen.


Herkutteluakin on Toukokuuhun sopinut....
Ensin juhlittiin vappua ja syötiin mansikkakakkua. Sitten olikin Äitienpäivä, ja taas herkuteltiin. Raparperikausikin on jo alkanut ja se näkyy leivonnassa.
Aurinko ja lämpö avasi pirtelökauden. Salaatit saa jo omasta kasvihuoneesta.

Touhua ja tapahtumiakin on sopinut Toukokuuhun...
Esikoinen muutti uuteen asuntoon ja vanhoja kamoja käytiin läpi. Kätköistä löytyi vanhat Pokemon -kortit -Aarteet!
 Askartelu ja tuunausrintamallakin on ollut tohinaa...
Ystävättären häihin tuunasin kivet pullot ja kesäkranssien teko on jo hyvässä vauhdissa.
Parasta oli Ipana-Pupulin meille muutto.


Jälleen voi jälkikäteen sanoa, että kylläpäs on ollut paljon juttuja yhdessä kuukaudessa.
Koulut loppuu ihan justa ja lomat alkaa...
Kyllä tätä on niin odotettukin!

Muiden keltaisen Toukokuun kollaaseja voit käydä kurkkaamassa täältä.


- Satu -

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Raparperi-Valkosuklaa Palat


Kun eilen postasin Blondista Mutakakusta,
 alkoi mielessäni kehittyä idea uudenlaisesta mutakakusta tai sen tapaisesta.

Onhan raparperiaika ja raparperihilloakin on jo tehty.
 Ja mielestäni valkosuklaa ja raparperi sopivat yhteen.
Kakkutarjotinkin ammotti tyhjyyttään....


Korvasin reseptistä sitruunan osuuden raparperihillolla ja vähensin sokerin osuutta, mutta lisäsin suklaan osuutta. Vehnäjauhot korvasin tattari- ja maissijauhojen seoksella.


Raparperihillokkeen teen keittämällä raparperin paloja sokerin kanssa kattilassa, kunnes raparperit hajoaa.Vettä en lisää koskaan, joskus ehkä sitruunamehua. Valkoisen sokerin voi korvata esim, ruokosokerilla tai intiaanisokerilla.
Valmiin hillon maustan joko kanelilla, inkiväärillä tai mintulla halutessa.


Raparperi- Valkosuklaa palat

100 g voita
140- 150g valkosuklaata
 (sellainen iso levy, itse käytin Pandaa)
1 dl sokeria
2 munaa
1 dl hillottua raparperiä nesteineen
2,5 dl vehnäjauhoja 

Sulata voi kasarissa. 
Lisää suklaa paloiteltuna ja anna sulaa, sekoita tasaiseksi.
Lisää sokeri ja raparperihillo ja munat yksitellen sekoittaen välillä kunnolla sekaisin.
Lopuksi jauhot ja sekoita vain sen varran, että taikina tasoittuu.

Voitele haluamasi vuoka. Itse en ole vuokaa jauhoittanut ja hyvin on irronnut ainakin lasivuoista.
Paista 175 asteessa 10-15 min riippuen uunista ja vuoasta.
Taas huolehdi, ettet ylipaista.
 Kakku saa jäädä kosteaksi ja raa'an näköiseksi.


Jäähdytin kakkua yön yli viileässä ja aamulla maistaessa oli ihanan kostea ja kyllä maistui raparperille! 


Voisi tarjota lisänä vaikka kermavaahtoa ja raparperihilloa. Miksi ei jäätelöäkin.
Me syötiin ihan siltään.
 

Tällainen hieman erillainen raparperikakkunen tälläkertaa.
Monta uutta raparperi-reseptiä on odottamassa kokeiluaan...


Mikä on sinun suosikki raparperileivonnainen?


- Satu -

lauantai 28. toukokuuta 2016

Blondi Mutakakku


Tämä postauksen raakile on roikkunut koneella jo tovin, joten lienee aika sen julkaisemiseen.

Kevät on täynnä juhlia ja eihän aina edes tarvita mitään erikoista syytä pieniin kahvikekkereihin.


Ja kesällä maistuu pirteän kirpeä makea piiras.


Wicked sweet kitchen :n sivuilta kait tämä Sitruunaisen valkosuklaamutakakun resepti on alkujaa.
Tämä on nopea tehdä ja oikein raikas pala kahvipöytään.


Valkosuklaa Mutakakku Sitruuna twistillä


100 g valkosuklaata
100g voita
2 dl sokeria
2 tl vaniljaa
ripaus suolaa
2 munaa
 2-3 tl sitruunamehua, 
1 tl raastettua sitruunankuorta
 2,5 dl vehnajauhoja

Voitele ja jauhota joko pyöreä (¤21cm) tai kulmikas vuoka.
Sulata voi kattilassa ja lisää siihen paloiteltu suklaa. Sekoita kunnes suklaakin on sulanut ja sekoittunut hyvin voin kanssa.
Lisää joukkoon sokeri, vanilja ja suola.
 Lisää sitruunan mehu ja kuoriraaste. 
Vatkaa sekaan munat ja lopuksi jauhot. Sekoita vain sen verran, että taikina sekoittuu tasiseksi.
Kaada vuokaa ja paista 200 asteessa 10-15 min.
 Varo ylipaistamasta.
 Kakun on tarkoitus jäädä kosteaksi ja pehmeäksi.
 (Minulla taisi unohtua himpun liian pitkäksi aikaa uuniin)

Jäähdyttyä koristele tomusokerilla.


Leikkaa sopiviksi paloiksi ja tarjoa kahvipöydässä.


Tätä kirjoittaessa sainkin idean, miten tuunata reseptiä.
Jos se onnistuu, niin saatte kyllä heti siitä vinkin!



Makeita hetkiä kevään Juhliin!



- Satu -

perjantai 27. toukokuuta 2016

# Kukkailottelua


Ulkona ollessa ihan häikäistyy kaikesta luonnon kauneudesta.
Kaikkialla kukkii ja maisema on täynnä värejä.


Aikani työmatkalla on pidentynyt, koska pitää ihailla milloin mitäkin kukkintoja.
Osan matkaa pyörätie menee tosi vanhaa asuinalueen reunaa. Jäljellä on vain omenapuut ja koristepensaat, vanhoista perennoista puhumattakaan. Talot on hävitetty teiden ja uudisrakennusten tieltä...
Kurjenmiekat ovat jo yhdessä kohti täydessä kukassa ja lupiinit ovat kukkineet jo viikon...


Tällä kertaa osallistun #kukkailotteluun puiden ja pensaiden kukilla.



Oksat keräsin yhtenä myöhäisenä iltana, kun pyöräilin töistä kotiin.
Oli hauska ajella pyörän tarakka täynnä kukkasia hämärtyvässä illassa. Kukkahame ja olkihattu oli vain korvattu treenitrikoilla ja kypärällä.


Osan keräsin omalta pihalta.


Osasta puihen ja pensaiden nimistä ei ole hajuakaan, 
mutta minulle onkin kauneus etusijalla.


Kukkien ja lehtien muoto ja värimaailma ovat pääosissa.


Tuskin kuitenkaan yhtään rumaa ja tylsää edes löytyy...
olipa kukinta missä vaiheessa tahansa.


Oksat asettelin terassin pöydälle kuormalavoista rakentamaani pitkään kukkalaatikkoon


Laatikkoon olen kerännyt erillaisia lasipulloja ja purkkeja


joihin sitten asettelen kukat ja oksat.


Tätä kukkapaljoutta ympärillään katselemalla tulee tunne, että kaikki kukkii yhtäaikaa!


Mieleen tulee vääjäämättä kysmys, riittääkö kukkasia koko kesäksi?


Nautitaan nyt luonnon omasta kukkailottelusta.


- Satu -






tiistai 24. toukokuuta 2016

KylmääKuumaa {MakroTex-haaste}

Tämän viikon Makrotex haasteessa on aiheena vastakohdat.


Vaikka olen musta-valkoinen ihminen, en nyt kuvaa mustaa ja valkoista,
 vaan kylmää ja kuumaa
kesää ja talvea.

Minulle niin rakkaita asioita, 
enemmän ja vähemmän....
Kuvat näpsitty kännykällä aina tilaisuuden tullen, hetkiä tallentaen...



Talvella palellaan paukkupakkasissa ja kesällä nautitaan lämmöstä,
 vaikka vain kasvihuoneessa....


Talvella puut peittyvät valkoiseen lumeen 
ja kesällä oksia verhoaa vihreän vehreät lehdet.



Talvella omenapuunoksia koristaa valoköynökset ja nyt oksista loistaa valkoiset kukat kilpaa auringon valon  kanssa. 



Joidenkin hampaat eivät kestä tätä vastakohtaa ollenkaan;
Kuumaa kahvia ja kylmää jäätelöä.


Onneksi en kuulu heihin....


Muiden vastakohtia löytyy täältä.


Vastakohdat eivät aina ole pelkästään negatiivisiä asoita.
 Elämä olisi mielestäni aika tylsää ilman vastakohtia.

Hyvää Vastakohtien viikkoa kaikille!

- Satu -






maanantai 23. toukokuuta 2016

Lorun Loppu

Lapsena äitini luki meille aina iltarukouksen. 
Ja kyllähän meidän lastenkin oli se osattava.
Itse en niin perustanut koko iltarukouksesta, mutta sen jälkeen aina toivotettiin Hyvää Yötä
 ja äiti peitteli vielä kunnolla.



Lapsena tykästyin tuohon 'lorun' loppuosaan, eli kuinka toivotetaan Hyvää Yötä.
Silloin pienenä ehdotin äidilleni, että voisiko siihen liittää jotain iloisia asioita toisesta.
Voisi nukahtaa hyvillä mielin.


Vaihtoehtoja oli lukemattomia, mutta yksi ja ainoa jäi elämään muistoihin ja nykyhetkeen asti;

Hyvää Yötä Kulta Pieni Orava, Omenapuun Oksa.


Äitini sen keksi ja sanoi sen ääneen.
Se oli jo silloin - minun, pienen tyttösen mielestä - suunnattoman kauniisti sanottu.



Juuri nyt pihalla kukkii omenapuut täysillä ja ystävämme Kurre-Orava kävi taas koputtelemassa keittiön ikkunaan evään perään.


Kumpaakin tietenkin täytyi kuvata ja kun selasin kuvia, tuli kyseinen
lorun loppu elävästi mieleeni.


 Ei se sieltä muistin sopukoista koskaan ole hävinnytkään.....


Ja nyt välillä toivotan omille lapsilleni kauniita unia oravineen ja omenapuiden kukkivine oksineen.



Kaunista viikkoa kaikille!

- Satu -