maanantai 23. toukokuuta 2016

Lorun Loppu

Lapsena äitini luki meille aina iltarukouksen. 
Ja kyllähän meidän lastenkin oli se osattava.
Itse en niin perustanut koko iltarukouksesta, mutta sen jälkeen aina toivotettiin Hyvää Yötä
 ja äiti peitteli vielä kunnolla.



Lapsena tykästyin tuohon 'lorun' loppuosaan, eli kuinka toivotetaan Hyvää Yötä.
Silloin pienenä ehdotin äidilleni, että voisiko siihen liittää jotain iloisia asioita toisesta.
Voisi nukahtaa hyvillä mielin.


Vaihtoehtoja oli lukemattomia, mutta yksi ja ainoa jäi elämään muistoihin ja nykyhetkeen asti;

Hyvää Yötä Kulta Pieni Orava, Omenapuun Oksa.


Äitini sen keksi ja sanoi sen ääneen.
Se oli jo silloin - minun, pienen tyttösen mielestä - suunnattoman kauniisti sanottu.



Juuri nyt pihalla kukkii omenapuut täysillä ja ystävämme Kurre-Orava kävi taas koputtelemassa keittiön ikkunaan evään perään.


Kumpaakin tietenkin täytyi kuvata ja kun selasin kuvia, tuli kyseinen
lorun loppu elävästi mieleeni.


 Ei se sieltä muistin sopukoista koskaan ole hävinnytkään.....


Ja nyt välillä toivotan omille lapsilleni kauniita unia oravineen ja omenapuiden kukkivine oksineen.



Kaunista viikkoa kaikille!

- Satu -

10 kommenttia:

  1. Ihanaa Satu <3
    Me luetaan lasten kanssa iltarukous ja varsinkin tytölle se on erityisen tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni <3
      Ehkä sen hetken läheisyys ja herkkyys kiehtoo enemän tyttöjä.

      Poista
  2. Otsikko enteili minusta jotain ikävää, mutta onneksi niin ei ollutkaan!

    Ihana postaus, ihanat omenankukat & ihana kurre ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;)
      Kiitos Riitta <3
      Mietin kyllä ensin makrotexin vastakohdat postausta alottaessa, mutta tulikin muuta....

      Poista
  3. Tää oli aivan ihana postaus ❤️ Kauniita kuvia jälleen kerran 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kiitos Jani <3
      Rehellisesti sanottuna fiilis ei ollut paras mahdollinen, kun postausta ryhdyin kirjoittamaan, eikä oikeastaan ollut edes tarkoitus mitään postata, mutta ehkä juuri siksi siitä tuli omankaltaisensa :)

      Poista
  4. Ihana tarina, ihan tippa tuli linssiin - ajattelin pikkuista lasta, jolle tuli hyvä uni noin kauniista sanoista... Meidän perheessä sisarukseni - jotka ovat paljon minua vanhempia - oppivat lapsena kiittämään ruuan syötyään " Kiitos ruoasta, amen" ja parven nuorin lisäsi aina loppuun "potalle" , koska sinne hänen oli ruoan jälkeen meneminen siinä opetteluvaiheessa. Se loru jäi meidän perheessä elämään, joten paljon myöhemminkin meidän ruokarukous oli "kiitos ruoasta, amen potalle" .. ei ollenkaan herkkä lorun loppu meillä :-D

    VastaaPoista
  5. Kauniit Kuvat! Sopii niin hyvin tuohon kertomaasi tarinaan.

    VastaaPoista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!