torstai 25. elokuuta 2016

MustaherukkaJuustokakku


 Tämän kakun ohje on ollut kansiossani viime talvesta asti. Oikeastaan siitä asti kun Valiolta tuli uusia maustettuja tuorejuustoja. Ohje on vain odottanut sopivaa toteutushetkeä.


Ja nyt kun mustaherukat olivat kypsiä niin oli aika laittaa resepti kokeiluun.
Ensimmäisen tein syntymäpäivilleni ja se syötiin heti.


Täytyi siis tehdä toinenkin, että sain kuvattua ja koska pojat niin pyysi.
Eikä sekään kauaa ehtinyt vadilla olla tarjolla...


MustaherukkaJuustokakku

pohja

150 g digestive tms. keksejä
50g voita

Vuoraa irtopohjavuoka (¤ 23 cm) leivipaperilla.
Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. 
Levitä seos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.


Täyte

4 liivatelehteä/ 2 tl liivate jauhoa
2 dl vispikermaa
2 rkl maitoa
2 rasiaa ( a 200g) mustaherukka tuorejuustoa

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.
Vaahdota kerma. 
Kuumenna maito. 
Lisää kiehuvaan maitoon liivate. Sekoita.
Lisää liivateseos ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon samalla sekoittaen.
 Lisää lopuksi kermavaahto. 
Levitä täyte murupohjan päälle vuokaa ja tasoita pinta. 
Hyydytä kylmäsä vähintään 4 h tai yön yli.


Pinnalle

200 g mustaherukoita
1 dl hillosokeria

Keitä mustaherukoita ja hillosokeria kattilassa miedolla lämmöllä n. 10 min, kunnes seos sakenee. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.
 Irrota kakku vuoasta ja kaada mustaherukkahilloke kakun päälle.
Odota heti, että tasoittuu ja tarjoile.

Kakun juustotäyte marmoroituu kivasti mustaherukkahillokkeesta kakkua leikatessa.



 Kirpeän makeita kahvihetkiä!

- Satu -










tiistai 23. elokuuta 2016

Kesäkurpitsa-Appelsiini Marmeladi



Pian eläkkeelle jäävä työkaverini tarjosi kerran omatekemiään hilloja ja marmeladeja.
Ja tietenkin omatekemänsä leivän kera.
Kyllä kaikki hillot oli hyviä, mutta tämä Herkkua!


 Pyysin ohjetta ja muutaman päivän päästä sain ruutupaperin, johon oli kirjoitettu ohje lyhyesti tyyliin; raasta, paloittele ja keitä, kauniilla vanhalla kaunokirjoituksella.
Tein viime syksynä tätä marmeladia ensimmäisen kerran ja menekkiä oli.
 Annoin lahjaksi ystäville ja palaute oli vain positiivistä.


Kesäkurpitsa-Appelsiinimarmeladista on  moneen...olen käyttänyt leivonnassa, paahtoleivällä ja menee hyvin lihankin seurana.
Inkiväärin määrällä voi helposti vaikuttaa marmeladin kirpeyteen. Ja voisin kuvitella, että ei muutama lehti minttua pahaa tekisi.

KesäKurpitsa-Appelsiini Marmeladi

5 dl kesäkurpitsaa raastetteena.
vajaa dl vettä
1 rkl tuoretta inkivääriä raasteena
2 appelsiiniä paloina
1 sitruuna paloina
1 paketti (330g) hillo-marmeladisokeria

Lisää kaikki muut apaitsi sokeri kattilaan ja keitä 15 min. Soseuta.
Lisää sokeri ja keitä vielä 10 min..
Maista ja mausta mielesi mukaan.
Purkitä kuumiin hillopurkkeihin.


Marmeladi on käyttökelpoista jäädyttyään,
 mutta säilyy hyvin umpioiduissa purkeissa viileässä.


Ja kun purkit vielä tuunaa kauniiksi, voi ne antaa lahjaksi. 
Ja kyllä kauniit purkit käy omaankin pöytään.



 Appelsiinin keltaisia päiviä!

- Satu -







sunnuntai 21. elokuuta 2016

Antaa sataa....Kyllä Katto kestää

Reilu viikko sitten tilasin poutapilviä ja toiveeni toteutui.
Keskiviikko aamuna pihaan kurvasi Ruukin kattomiehet. Taivas näytti synkältä ja hetken miehet arastelivat, voiko katton vaihtoon ryhtyä. Koko edellisen yön oli satanut, mutta sade taukosi aamusta.
Miehet kuitenkin kokosivat rakennustelineet, suunnittelivat ja valmistelivat remonttia. Kun lopulta pilvet alkoivat kaikota taivaalta, samaa vauhtia lähtivät vanhat pellit talomme katolta.


Kattomiehiä oli kolme,sekä projektin johtaja, joka piti meitä kokoajan tilanteen tasalla puhelimella. Itse olimme töissä, vain poika oli kotimiehenä, joka ikuisti kuvin projektin etenemistä.
Jokaisesta pienestäkin muutoksesta ilmoitettiin ja kysyttiin lupa. Ja yhtään ylimääräistä tai turhaa liikettä ei koko projektin aikana tehty. Esimerkiksi vanhan talomme päädyt ovat mineriittilevyä. Jo suunnittelu vaiheessa todettiin, ettei niitä missään nimessä tarvitse/kannata vaihtaa, koska ovat hyvässä kunnossa. Levyjen päälle tuli vain uusi maali, jonka pystyin itse maalaamaan.
Ainoa muutos alkuperäiseen suunnitelmaan oli lisälaudat räystäiden sivuun mineriittilevyjen päälle, Tämä siksi, että uudet raystäskourut ja kulmapalat saatiin tukevasti paikoilleen.
Siitäki meille soitettiin ja kysyttiin saako niin tehdä.


Taas selvisi, kuinka ammattitaitoisesti talomme on joskus rakennettu. Katto oli täysin suora ja kattotuoli ja ruoteet erinomaisessa kunnossa. Ei tarvinnut mitään korotuksia, eikä suoristuksia.
Aluskate ja uudet teräksiset ruoteet paikoilleen.
Kaikki tämä oli jo tehty, kun tulin neljän aikaan töistä kotiin.
Pitihän minun itsekin kiivetä katolle uteliaisuuttani ja huomasin kivan pienen yksityskohdan; miehet olivat käyttäneet vanhaa piipunhattua muistilappuna.


Uudet pellit alkoivat nousta katolle ja paikoilleen. Miehet tekivät pitkää päivää. Lopulta vaille seitsemän illalla, tiimin vetäjä tuli sanomaan, että lähtevät nyt. Siihen mennessä oli jo uudet kattopellit paikoillaan.
 Nyt odotettiin mittatilaus peltejä kulmia ja piippua varten, jotka tulisivat seuraavan päivän aikana.


Kun miehet lähtivät, tuli taas pieni sadekuuro. Sen loputtua kiipesin taas katolle ihailemaan.


Torstai oli välipäivä, kun piipunpeltejä odoteltiin. Perjantaina miehet taas saapuivat ja lumiesteet ja  räystäskourut laitettiin paikoilleen, sekä piippu pellitettiin.
Kaiken kaikkiaan kaikki työ on tehty kauniisti ja viimeistely hivelee esteetikon silmää.
Enään ei tarvitse pelätä, että lumet tulee katolta niskaan ja nyt vesi menee todellakin ränniin, eikä pääse valumaan rännin ja katon välistä, kuten ennen. Siitä pitää uusi pellitys huolen.


Koirat eivät pahemmin välittäneet paukkeesta, mutta seurasivat tarkkaan portin takaa ja aina kun saivat luvan, kävivät tarkistamassa ja tervehtimässä miehet.


Lopuksi tarkistettiin työn jälki kohta kohdalta.
Työ oli erinomaista ja ripeää, mutta myös huolellista.
 Työmiehet ahkeria ja ystävällisiä. Miehet olivat todellakin tekemässä urakkaa, aikaa ei tuhrautunut yhtään mihinkään turhaan, esim tupakointiin. Yhtään kertaa ei huomattu miesten sauhuttelevan, enkä myöskään herkkänenäisenä haistanut kertaakan tupakkaa. Siitä suunnaton plussa!
Aiemin olen jopa joutunut huomauttamaan yhtä remonttiporukaa tupakoinnista; ei meidän pihalla ja tumpitkin pitää poimia pois, eikä heittä kukkapenkkiin !


 Tämä porukka siivosi KAIKKI sotkunsa ennen poistumistaan. 
Piha oli kuin mitään ei olisi tehtykkään. Kaikki roskat on kerätty lavalle ja lavan nouto sovittu.

Katon uusimiseen meni aikaa 2 päivää.
 Mietimmekin mieheni kanssa, miten toisen kattofirman tarjouksessa vuosia sitten ajaksi määriteltiin viikosta kahteen? 
Kaipa kyse on asiakkaan kunnioituksesta, siitä halutaanko oikeasti palvella ja tehdä hyvää työtä vai vaan rahastaa.

Kattoremontit tuskin koskaan on halpoja, ei meidänkään katto halpa ollut, mutta huomattavasti halvempi, kuin joskus Eliittikattojen viikkoja kestävän remontin tarjous.
 Nyt tehty Ruukki-remontti on varmasti jokaisen euron arvoinen ja loppupelissä halvempi, kuin jos olisi katto pettänyt ja tullut vesivahinko.

Tässä talossa asuessa on siis ollut kaikenlaista kattoremontin tarjoajaa, mutta kyllä Ruukki on mielestämme parhain.
 He eivät myyneet mitään väkisin, he kuuntelivat kaikki toiveemme ja osasivat neuvoa ja ohjata asiantuntevasti, kun emme jotain jo ennestään tienneet. Valinnan varaa on ja vaikka allekirjoitimme sopimuksen, olisi meillä ollut mahdollisuus se perua ilman syytä.

Kyllä minuun ja päätöksentekooni vaikutta eniten se, miten minut asiakkaana huomioidaan ja kuinka asiakasta kohdellaan. Tässä tapauksessa täydet pisteet!
 Joten kyllä voimme suosittella oman kokemuksemme perusteella Ruukki-kattoa

Sanonkin miehelleni päätylevyjä maalatessa, että jokohan ne kaupustelijat osais nyt painaa kaasua meidän talon kohdalla, johon hän sanoi, että "Ei, kun ne soittelee nykyään". Alkuviikosta oli joku katto-ukko hänelle soittanut ja kysellyt miten meidän katto voi.
 Mieheni oli sanonut, että "kattomme voi erinomisesti, Ruukin miehet tulevat huomenna!"


Edellinen kattomme oli lähes 50 vuotta vanha. 
Uudelle katolle on luvattu ainakin sama lisää. Nyt saa siis sataa,katto kyllä kestää.

Tai no oikeasti en toivo sadetta, vaan kaunita kuulaita syksyntuoksuisia päiviä!

- Satu-


Kaikki kirjoitus on omaani ja perustuu kokemukseeni, eli mielipiteet ovat omiani, 
vaikka katto remontoitiin yhdessä ruukin kanssa.



torstai 18. elokuuta 2016

Kun työpaikka vie minulta terveyden



Pidän työstäni, työstä joka on nopeatempoista ja muutokset tapahtuvat jopa sekunneissa. Sanotaan, ettei kahta samanlaista päivää ole ja koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu....
Toimin osana tiimiä ja juuri se yhteishenki tiimissä tekee siitä huippujutun!


Mutta fyysinen työpaikkani ei ole 'terve'.
 Kohta kaksi vuotta sitten tuli vedet sisään katosta....paikkoja purettiin, löytyi jotain iljettävää ja kuivateltiin...rakennettiin uutta pintaa  (siis peiteltiin vikoja piiloon)....
Olin aieminkin potenut tukkoista nenää ja kivaa kurkkua, mutta nyt alkoi välillä yskittämään niin , ettei henkeä meinannut saada. Yli vuosikymmenen poissa olleet poskiontelotulehdukset palasivat yksi toisensa perään...siis jatkuvasti. Silmiä kirveli niin, että näytin itkeneeni ikuisuuden. Iho leiskui kirjavan, näppyisenä ja kutisevana....
Alkuun ilkeimpien mielestä meillä oireilevilla oli luulotauti, ei työpaikassa ollut mitään vikaa, koska he eivät oireilleet!


Ajan kuluessa oireilevia alkoi tulla lisää ja lisää. Toisilla lievempiä oireita ja toisille jopa niin pahoja, ette työpaikalle ollut mitään asiaa. 
Nyt alkoi jo 'johtoa' oikeasti kiinnostamaan, kun poissaoloja alkoi kerääntyä. Tiloja katseltiin ja tutkittiin, siivottiin katosta lattiaan. Homekoirakin kävi merkaamassa monta kohtaa ja sivelynäytteitä otettiin. 
Saatiin selitykseksi VOC-kaasut, sisäilmaogemat. Työpisteitä suljettiin, rempattiin, kokeiltiin käytössä ja suljettiin uudestaan.
Vaikka porukkaa saattaa pyörtyä kesken päivän, niin työtahti ei saa häiriintyä....raakaa tuotantotaloutta...

Oma tulevaisuuteni on nyt suuri ?

En voi fyysisesti hyvin työpaikallani. 

Olen ollut kuumeessa keväästä lähtien...lomilla ja vapailla tilanne tasoittuu, mutta olen huomanut, että kehoni palautuminen vain pitkittyy ja pitkittyy.
Aika ajoin on pomojen kanssa hyvässä hengessä keskusteltu, josko siirtyisin jonnekin muualle, mutta kun en tahdo....Tai en tahtonut..koska menetän nyt työni, josta pidän ja menettän kaikki ne ihanat työkaverit, joiden kanssa on naurettu vedet silmissä, puitu kaikki maailman asiat, syöty porukalla yhteistä vappu-brunssia klo 02 yöllä... ja on sitä nieletty kyyneleitäkin myötätunnosta.


Kuukausi sitten palasin kesäloman jälkeen työpaikalleni. Meni puolituntia ja henkeni meinasi  salpautua oikein kunnolla. Työpisteeni vaihdettiin heti. Sinnittelin päivän loppuun ja nukuin sitten kotona illan väsymystäni ja 39 asteen kuumetta, joka nousi päivän päätteeksi. Silloin päätin, ettei näin voi jatkua....
Taas lääkäriin ja sairaslomaa ja vointini parani muutamassa päivässä...pääsin takaisin töihin ja sama kaava uudestaan...


Olen ollut työterveyden vakioasiakas tahtomattani viimeiset puolitoistavuotta...
Minulle on aloitettu astmalääkitys ja histamiinit kuuluu vakioruokalistaani. Ihottumaa ja näppylöitä on ihmetelty ja kummasteltu sekä kaikenmaailman lippulappuja täytelty...Ja tietenkin hymyilty kauniista ja harmiteltu puolestani.


Tänään täyteltiin pomon kanssa viimeisin lappu.
 Lappu ilmaisee tarpeen työkykykartoitukseen ja sen mukaan taas mietitään, missä minä seuraavaksi sitten teen työni. Vaihtoehtoja on vähän näin suppealla erikoisalalla.
 Ensi maanantaina aloitan koejakson toisesssa samantyyppisessä yksikössä.


 Mieleni on hyvin hämmentynyt ja olen surullinen...joudun uuteen työympäristöön ja tiedän, ettei minua siellä kaikki ota suopeasti vastaan....menemiseni sinne tarkoittaa, että jonkun pitäisi siirtyä minun tilalleni minun omaan työyksikkööni...
Tunnen olevani punainen vaate, joka rikkoo harmonian....


Tavallaan tuntuu, että onhan taas koeteltu tätä naista, mutta pahin on edessä.

Epätietoisuus tulevasta, palkka pienenee, koska työni muuttuu.Myös psyyke saa lisärasitetta, kun joudun tekemään pelkkää päivätyötä, vaikka olen yöihminen. Ei, en todellakaan ole 9-17 ihminen...se on aiemminkin kokeiltu ja huonoksi todettu...

Entäs jos en pärjää tuolla uudessakaan paikassa, koska sielläkin on todettu näitä surullisen kuuluisia VOC-kaasuja.
 Minua lohduteltiin, että vain yhdessä huoneessa, eikä minun sinne tartte mennä...

Mutta kun en oikeesti haluaisi mennä ollenkaan...


 Kaikki tämä tapahtuu täällä blogin iloisuuden takana, piilossa, oikeassa elämässä. Syy miksi nyt avauduin asiasta on..
..en tiedä..
ehkä harmistus, miten yleisiä tällaiset ongelmat ovat ja koskettavat monia ihmisiä...toisia enemän ja toisia vähemmän....kuten työsuojeluvaltuutettumme oli tokaissut asiasta keskustellessa : 
"Ainahan voi vaihtaa työpaikkaa!"

 Elän pohjimmiltaan hyvää elämää, niin hyvää, etten sitä aio työpaikallani pilata. En anna tuon ongelman nousta päällimäiseksi ongelmaksi, vaikka se kokoajan ja joka päivä takaraivossa kolkuttaa.
 Nautin jokaisesta päivästä; minulla on ihana perhe ja koti sekä rakkaita ystäviä ympärilläni.
Saan tehdä vapaa-ajallani rakastamiani juttuja ja kokeilla uusia.
Onko minulla oikeastaan edes syytä valittaa??

Taas aamulla starttaan fillarini ja polkasen töihin,
toistaiseksi viimeisen kerran Ihananaan Kamalaan työpaikkaani..


- Satu -












keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kotipihan Kukkaset...ja vähän kaupastakin....Flower Wednesday


Sain tyttäreltäni synttärilahjaksi ihanan kukka-kimpun ja se kesti reilun viikon, kunnes alkoi nuutua.
Omassa penkissä taas liljat kukkivat ja halusin ne turvaan kotiloilta.
Kokosin siis yhdistelmäkimpun; Oman pihan kukkia ja kaupan kukkasia.
Olin positiivisesti yllättynyt kuinka ison kimpun sain omalta pihaltani...kesäkukkien aika siis ei ollutkaan vielä ohi!

I got nice bouquet from my daughter for my birthday. It was fresh and nice for a week or so. Lilies on my own garden are blooming, so I made a big mixed bunch from those flower shop flowers and flowers from my own yard...


Ihanaista keskiviikkoa!

Nice wednesday!

- Satu -

Lisää kukkia/ More flowers ClikClik