torstai 18. elokuuta 2016

Kun työpaikka vie minulta terveyden



Pidän työstäni, työstä joka on nopeatempoista ja muutokset tapahtuvat jopa sekunneissa. Sanotaan, ettei kahta samanlaista päivää ole ja koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu....
Toimin osana tiimiä ja juuri se yhteishenki tiimissä tekee siitä huippujutun!


Mutta fyysinen työpaikkani ei ole 'terve'.
 Kohta kaksi vuotta sitten tuli vedet sisään katosta....paikkoja purettiin, löytyi jotain iljettävää ja kuivateltiin...rakennettiin uutta pintaa  (siis peiteltiin vikoja piiloon)....
Olin aieminkin potenut tukkoista nenää ja kivaa kurkkua, mutta nyt alkoi välillä yskittämään niin , ettei henkeä meinannut saada. Yli vuosikymmenen poissa olleet poskiontelotulehdukset palasivat yksi toisensa perään...siis jatkuvasti. Silmiä kirveli niin, että näytin itkeneeni ikuisuuden. Iho leiskui kirjavan, näppyisenä ja kutisevana....
Alkuun ilkeimpien mielestä meillä oireilevilla oli luulotauti, ei työpaikassa ollut mitään vikaa, koska he eivät oireilleet!


Ajan kuluessa oireilevia alkoi tulla lisää ja lisää. Toisilla lievempiä oireita ja toisille jopa niin pahoja, ette työpaikalle ollut mitään asiaa. 
Nyt alkoi jo 'johtoa' oikeasti kiinnostamaan, kun poissaoloja alkoi kerääntyä. Tiloja katseltiin ja tutkittiin, siivottiin katosta lattiaan. Homekoirakin kävi merkaamassa monta kohtaa ja sivelynäytteitä otettiin. 
Saatiin selitykseksi VOC-kaasut, sisäilmaogemat. Työpisteitä suljettiin, rempattiin, kokeiltiin käytössä ja suljettiin uudestaan.
Vaikka porukkaa saattaa pyörtyä kesken päivän, niin työtahti ei saa häiriintyä....raakaa tuotantotaloutta...

Oma tulevaisuuteni on nyt suuri ?

En voi fyysisesti hyvin työpaikallani. 

Olen ollut kuumeessa keväästä lähtien...lomilla ja vapailla tilanne tasoittuu, mutta olen huomanut, että kehoni palautuminen vain pitkittyy ja pitkittyy.
Aika ajoin on pomojen kanssa hyvässä hengessä keskusteltu, josko siirtyisin jonnekin muualle, mutta kun en tahdo....Tai en tahtonut..koska menetän nyt työni, josta pidän ja menettän kaikki ne ihanat työkaverit, joiden kanssa on naurettu vedet silmissä, puitu kaikki maailman asiat, syöty porukalla yhteistä vappu-brunssia klo 02 yöllä... ja on sitä nieletty kyyneleitäkin myötätunnosta.


Kuukausi sitten palasin kesäloman jälkeen työpaikalleni. Meni puolituntia ja henkeni meinasi  salpautua oikein kunnolla. Työpisteeni vaihdettiin heti. Sinnittelin päivän loppuun ja nukuin sitten kotona illan väsymystäni ja 39 asteen kuumetta, joka nousi päivän päätteeksi. Silloin päätin, ettei näin voi jatkua....
Taas lääkäriin ja sairaslomaa ja vointini parani muutamassa päivässä...pääsin takaisin töihin ja sama kaava uudestaan...


Olen ollut työterveyden vakioasiakas tahtomattani viimeiset puolitoistavuotta...
Minulle on aloitettu astmalääkitys ja histamiinit kuuluu vakioruokalistaani. Ihottumaa ja näppylöitä on ihmetelty ja kummasteltu sekä kaikenmaailman lippulappuja täytelty...Ja tietenkin hymyilty kauniista ja harmiteltu puolestani.


Tänään täyteltiin pomon kanssa viimeisin lappu.
 Lappu ilmaisee tarpeen työkykykartoitukseen ja sen mukaan taas mietitään, missä minä seuraavaksi sitten teen työni. Vaihtoehtoja on vähän näin suppealla erikoisalalla.
 Ensi maanantaina aloitan koejakson toisesssa samantyyppisessä yksikössä.


 Mieleni on hyvin hämmentynyt ja olen surullinen...joudun uuteen työympäristöön ja tiedän, ettei minua siellä kaikki ota suopeasti vastaan....menemiseni sinne tarkoittaa, että jonkun pitäisi siirtyä minun tilalleni minun omaan työyksikkööni...
Tunnen olevani punainen vaate, joka rikkoo harmonian....


Tavallaan tuntuu, että onhan taas koeteltu tätä naista, mutta pahin on edessä.

Epätietoisuus tulevasta, palkka pienenee, koska työni muuttuu.Myös psyyke saa lisärasitetta, kun joudun tekemään pelkkää päivätyötä, vaikka olen yöihminen. Ei, en todellakaan ole 9-17 ihminen...se on aiemminkin kokeiltu ja huonoksi todettu...

Entäs jos en pärjää tuolla uudessakaan paikassa, koska sielläkin on todettu näitä surullisen kuuluisia VOC-kaasuja.
 Minua lohduteltiin, että vain yhdessä huoneessa, eikä minun sinne tartte mennä...

Mutta kun en oikeesti haluaisi mennä ollenkaan...


 Kaikki tämä tapahtuu täällä blogin iloisuuden takana, piilossa, oikeassa elämässä. Syy miksi nyt avauduin asiasta on..
..en tiedä..
ehkä harmistus, miten yleisiä tällaiset ongelmat ovat ja koskettavat monia ihmisiä...toisia enemän ja toisia vähemmän....kuten työsuojeluvaltuutettumme oli tokaissut asiasta keskustellessa : 
"Ainahan voi vaihtaa työpaikkaa!"

 Elän pohjimmiltaan hyvää elämää, niin hyvää, etten sitä aio työpaikallani pilata. En anna tuon ongelman nousta päällimäiseksi ongelmaksi, vaikka se kokoajan ja joka päivä takaraivossa kolkuttaa.
 Nautin jokaisesta päivästä; minulla on ihana perhe ja koti sekä rakkaita ystäviä ympärilläni.
Saan tehdä vapaa-ajallani rakastamiani juttuja ja kokeilla uusia.
Onko minulla oikeastaan edes syytä valittaa??

Taas aamulla starttaan fillarini ja polkasen töihin,
toistaiseksi viimeisen kerran Ihananaan Kamalaan työpaikkaani..


- Satu -












30 kommenttia:

  1. Voi ei, mitä olet joutunut kokemaan :(
    Työpaikalla työyhteisö on kantava voima ja ikävä kuulla, että joudut jättämään työpisteesi.
    Voimia tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Miellelläni ottaisin porukat mukaan pois epäterveelisistä tiloista <3

      Poista
  2. Voi harmi, on kyllä ikävä juttu kun joudut vaihtamaan paikkaa. Hyviä työtiimejä ei ole niin helppo löytää. Yliherkkyyksille ei taida voida mitään tässä myrkkyjen täyttämässä maailmassa. Tsemppiä uusiin haasteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppaamista juuri tarvitsen, siis itseni tsemppaamista, jotta jaksan pitää harmistuksen taka-alalla.....:)

      Poista
  3. Tsemppiä Satu!!♥
    Olet rohkea nainen!!

    VastaaPoista
  4. Ihana rakas työkavei <3 Kyynel nousee silmään näin aamukahvia juodessa <3 Sinä selviät tiedän sen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Muru <3 Tippa linssissä tässä on itse kukin ollut <3
      Kai mä jotenkin itsekin tiedän, että asioilla on tapana järjestyä....

      Poista
  5. Voi Satu!<3 Onneksi olet terästä ja päätynyt juuri oikeaan johtopäätökseen! Vaikka työ on meille kamalan tärkeä asia, niin yrität keskittyä niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Omaa terveyttään ei kuitenkaan kannata kokonaan menettää työn vuoksi.<3 Tekisi mieli sanoa muutakin, mutta tiedän, että tiedät!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih :D
      Kiitos ystäväni <3 Tiedän, että sinulla on paljonkin sanottavaa <3 <3
      Joo kyllä nyt terveys menee etusijalle...

      Poista
  6. Ihan kamalaa! Justiin äsken kuuntelin radioista, kuinka sisäilmaongelmat työpaikoilla on viime aikoina yleistyneet. Ja sitten vaan sanotaan, ettei ole rahaa korjata (kunnolla), mutta ei tule halvaksi sairastuneiden sairaslomat ja hoitokulutkaan plus että siinä menee oikeasti ihmisiltä terveys! Aarggghh. Olen niin vihainen ja samalla surullinen sun puolesta, koska muutos, johon sut nyt pakotetaan, on epäreilu. Siitäkin huolimatta, että olet ilmiselvästi sitkeä sissi, ymmärrän ihan tosissaan, että tilanne ei ole helppo. Voisinpa jotenkin auttaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka <3
      Juuri tuosta epäreiluudesta olen sanonut...miksi minun pitää luopua niin monesta asiasta, vaikka ongeman syy en ole minä. Ja miten kaikille muille käy, jotka jää huonoon sisäilmaan??? Ne jotka ei oireile nyt, voivat oireilla joskus myöhemmin!

      Poista
  7. No voi kamala! Kurjaa!
    Olet kyllä saanut pitkään kärsiä ongelmista.😞
    Eikä varmasti ole helppoa vaihtaa työpaikkaa, niinkuin teidän
    Työsuojeluvaltuutettu sanoi.
    Toivon silti, että pystyt paremmin työskentelemään uudessa paikassa. Ja että oireilut loppuvat!
    Paljon voimia sinulle Satu!😊❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari <3
      Joillakin on pokkaa laukoa suustaan mitä sattuu...työpaikan vaihto kun ei ehkä nykyaikana olekkaan ihan niin helppoa ja yksinkertaista...

      Poista
  8. Tsemppiä Satu! <3 Olen itsekkin työskennellyt paikassa missä on sisäilmaongelmia..(home sana oli kiellettyjen sanojen listalla). Kovalla sateella käytävät lilluivat vedessä vuotavan katon vuoksi..Nykyään jos käyn siellä huomaan heti oireita, silmien kirvely, kurkun karheus ja äänen särkyminen. Ikäviä juttuja jota edelleen vähätellään ja laitetaan tosiaan luulosairauden piikkiin. :/ Työ on tärkeä juttu, mutta terveys vielä tärkeämpi. Toivottavasti kohdallasi löytyy hyvä ratkaisu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIitos Outi <3
      Jep juuri nuo oireet...eli olet altistunut ja oireilet taas heti!
      Minulla itselläni on yksi ratkaisuehdotus ongelmaan, mutta se on vielä tutkinnan alla....eli peukut pystyyn ;)

      Poista
  9. Herkistyin ihan tekstistäsi. En osaa muuta sanoa kuin Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 kiitos
      Aika monet kyyneleet näkyi töissä tänään <3

      Poista
  10. Todella ikävää. Terveys menee kaiken edelle. Noista voi saada loppuelämän vaivat itselleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on, mutta positiivisenä voi sanoa, että meidän koti ei ainakaan ole homeessa, eikä mitään sisäilmaongelmia :)

      Poista
  11. Voi että nuo on niin inhottavia juttuja...ja niitä kuulostaa olevan paljon. TOivottavasti löytyy joku ratkaisu...terveys ennenkaikkea. Hyvää viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri siksi tämä on monimutkaista, kun yksi vaihtoehtoinen työpiste on pois laskuista juurikin saman ongelaman vuoksi.
      Nyt mennään päivä kerrallaan ja paikka kerrallaan :)
      Samoin sinne ihanaa viikonloppua!

      Poista
  12. Tosi kurjaa:/ Oon itsekin kärsinyt huonosta sisäilmasta vanhassa työpaikassani ja saanut siitä ikäviä oireita ja sairastellut paljon. Se oli raskasta sekä henkisesti että fyysisesti. Mutta terveys on tärkein. Sä oot aika kauan sinnitellyt ja varmaan kaikki keinot on kokeiltu. Kun yksi ovi sulkeutuu, uusi aukeaa ja jotain uutta ihanaakin varmaan löytyy siltä ♥ Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiccu..siis jälleen kerran voin todeta, etten ole ainoa ja yksin asian kanssa! Kuinka paljon minulla onkaan kohtalontovereita oman työpaikkani lisäski!
      Ja uskon kyllä, että mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on. Aisoilla on aina tapana järjestyä ja uusien ovien avautua vanhojen sulkeutuessa.

      Poista
  13. Voi #@$×%&! Tippa linssissä, mutta samalla kiroillen luin tuota - miksi ihmeessä sinun pitää maksaa joko tervedelläsi tai työpaikan menettämisellä , ethän SINÄ tätä ongelmaa ole aiheuttanut! Miten rakentaminen ja remontointi voi olla tässä jamassa; tuntuu, että liki kaikki isommat projektit on parissa vuodessa umpihomeessa@#$!! Tiedän, että olet vahva ja rohkea, mutta tuo on hirveän iso juttu... Onneksi perhe ja muu elämä työn ulkopuolella antaa voimia <3 Iso hali koko meidän laumalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakentamisen mentaliteetti ja tiukat aikarajoitukset ja tuloshakuisuus ovat varmaan osa syy. Kaikki pitää saada nopeasti ja halvalla valmiiksi, ilman että ajatellaan mitkä ovat jälkikustannukset. Onhan meillekin suunnitelmissa ihan uusi yksikkö, joka ehkä valmist 4-5 vuoden kuluttua.....ollakseen homeessa ;)
      Kiitos haleista <3

      Poista
  14. Hurjaa ja kurjaa! Kovasti tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mutta nykyajan todellisuutta!
      Kiitos <3

      Poista
  15. Todella kurjaa :( Itselläni vastaava kokemus edellisessä työpaikassa, tosin onneksi suht lyhytaikainen mutta astmapiipun kanssa jouduin elämään ja nyt kun puhdas sisäilma, en sitä tarvitse. Toivottavasti sun tilanne jo parantunut, tsemppiä hurjasti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä tällaiset jutut vain tuntuu olevan kovin yleistä :(
      Kyllä tilanteeni on jo parantunut, työpisteenivaihdettiin ja oireet ovat helppottaneet....ja toivottavasti pysyvätkin pois <3

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!