lauantai 3. syyskuuta 2016

Kaksi viikkoa


Tässä postauksessa avauduin pariviikkoa sitten, miksi joudun vaihtamaan työpaikkaa.
Minua jännitti, suututti, suretti ja jopa pelotti.
 Jouduin tavallaan täysin uuteen ympäristöön ja osittain ihan vieraiden ihmisten sekaan sekä uuteen minulle sopimattomaan vuorokausirytmiin. Mielessä pyöri miljoona kysymystä; miten minut otetaan vastaan, osaanko tehdä siellä mitään, mistä löydän tarvittavat tavarat, miten jaksan nousta joka arkiaamu ennen kukonlaulua ja miten ehdin hoitaa kotiaskereet jne....


Nyt kaksi viikkoa jälkeen päin voin huokaista suuresti helpotuksesta.
Kaikki on mennyt hienosti!
 Minut on otettu erinomaisesti vastaan. Tavarat ovat löytyneet ja  olen osannut hommani. Olen saanut ihailtavasti positiivistä palautetta ja minua on tsempattu. Alan tuntea itseni osaksi porukkaa.
Toistaiseksi olen herännyt ja jaksanut heti nousta, kun kello soi ja eipä ole tarvinnut iltaisin miettiä, milloin nukkumaan...kyllä jo puoli kympiltä illalla tämä mamma alkaa kaivautua vällyjen väliin ihan vain väsymyksen vuoksi!
Mutta tämä väsymys on erillaista. Hyvää väsymystä. 


Ja parasta kaikessa:

OLEN lähes OIREETON!

Töistä tultuani  en näytä enään siltä, kuin olisin itkenyt koko päivän. Silmät ovat kirkkaat ja ripsiväri pysynyt ripsissä koko päivän, ihan iltapesuihin asti!
 Kuumeilu on hävinnyt, enkä niiskuta jatkuvasti. Suupielien haavaumat ovat sulkeutuneet ja ihottuma ja käsien ja naaman näppylät ovat kadonneet.
Edelleen kärsin päänsäryistä, mutta epäilen syyksi jännitystä ja sitä, etten muista juoda työpäivän aikana tarpeeksi.


Koeajan piti kestää kolme viikkoa eli vielä ensi viikon.
 Eilen kuitenkin sovittiin alustavasti, että olisin yksikössä jouluun asti....
tai sen viisi vuotta, kunnes uusi ykskkö olisi valmis.
Ja mikä parasta, tämän sopimuksen myötä kenenkään ei tarviste mennä sijaistamaan minua vanhaan yksikkööni! 
Vaikka syy ei ole minun - ja sitä on minulle kaikki kyllä muistuttaneet - niin olen tuntenut mielipahaa siitä, että joku muu joutuu vuokseni huonolle sisäilmalle alttiiksi.


Eilen kävin hakemassa loput tavarani vanhasta yksiköstäni. Juttelin tippalinssissä pomoni ja työkavereiden kanssa. Kolme varttia paikalla riitti...kutina, äänen käheys ja silmien kirvely palasi takaisin.
Vaikka on todella raskasta jättää kaikki tuttu ja 'turvallinen' taakseen, voin hieman itsekkäästikin sanoa, että oma terveys menee etusijalle.
On myös hyvä oman työkehityksen kannallata tutustua ja opetella uusia tapoja. Vaikka työ on samaa, niin silti se on erillaista. Olenhan näitäkin hommia ennekin tehnyt, mutta ne ovat tuolla 'kovalevyn' uumenissa ja tarvitsevat hieman päivitystä.


Olen nyt pirteämpi, vaikka koti näyttää kuin pommi olisi räjähtänyt ja jääkaapissa on välillä vain litra maitoa. Ennen ehdin tehdä kaikki kotityöt aamulla ja päivällä lasten ollessa koulussa ja itse lähtiessä töihin vasta iltapäivällä ja illalla. 
Opettelen siis uuden työn lisäksi uuden päivärytmin ja uudet kodinhoitorutiinit. Tällä toisella viikolla olen jo alkanut saada otetta, eikä lasten tarvitse kysellä, oisko aika käydä kaupassa. Mutta edelleen monta blogipostausta on vailla lukemista, kommentointia,  kirjoitusta ja kuvausta, mutta kaikki aikanaa.


Oikeastaan tämä työjuttuni koskettaa koko perhettä; 
olenkin nyt viikonloput ja illat kotona, eikä Juniorin tarvitse kysellä, miten ja milloin olen töissä ja kotona. Eikä miehen ihmetellä, milloin meillä olisi yhteistä aikaa viikonloppuisin, hänhän on viikot oman työnsä vuoksi pois.
 Tämä koskettaa perhettä myös taloudellisesti. Koska päivystykseni ovat jääneet pois, myös kuukausituloni ovat tippuneet muutaman satasen/kk.
Nyt on sitten listattu tärkeimmät menot ja yliviivattu 'vähemmän tärkeät'. Aika säästö tuli, kun toinen auto myytiin ja nyt sitten taiteillaan yhden auton varassa. Onneksi on fillarit, mopot ja paikallisliikenne, joilla pääsee liikkumaan.
Tuntuu 'väärältä' ja epäoikeudenmukaiselta joutua työpaikan 'saasteiden' takia luopumaan jo saavutetuista eduistaan, mutta ehkä kuitenkin se yksi ja ainoa terveys painaa vaakakupissa enemmän. Ja Minulla kuitenkin on vielä työ ja työkyky!


Tällainen tilanne nyt työrintamallani. 
Kuten olenkin sanonut, kyllä asioilla on tapana järjestyä 
ja voin sanoa, että omalla kohdallani aika kivasti järjestyikin, vaikka kuinka jännitti ja epäilytti.


Entäs ne jotka jäi vanhaan yksikkööni?? Miltä heidän tulevaisuus näyttää? 
Kaikki ei nyt oireile, mutta entäs vaikka 5 vuoden päästä, mitä tämä kaikki jättää jälkeensä?

Minulla on jo ikävä heitä, ovathan he olleet osa elämääni niin monta vuotta. Vaikken näe heitä enään lähes päivittän, unohtamaan en heitä onneksi pysty. 
Yhteydenpito toisiin vähenee ja uusia työtuttavuuksia tulee vääjäämättä tilalle. 
Ja voihan olla, että me kaksi yksikköä olemme joku päivä 'yhtä suurta perhettä'.

Aurinkoista syyskuista lauantaita!

- Satu -




14 kommenttia:

  1. Mahtavaa kun oireet ovat helpanneet ja jopa kadonneet. Itsehän olen ihan tosi arka vaihtamaan tuttua ja turvallista uuteen juttuun vaikka uusikin toisi mukanaan uusia kivoja juttuja. Halit sinulle 😙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni <3 Minulla ei nyt ollut paljoa vaihtoehtoja, mutta kaiken jännityksen jälkeen kaikki kuitenkin sujui hyvin :)

      Poista
  2. Hienoa, että suuri muutos auttoi - terveys on niin tärkeä asia! Kai se toisiaan on niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu - vaikka Sheldonin mielestä se on fysiikan lakien vastaista ;-D Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) hih..tosin minä en oikein tykkää Sheldonista kuten tiedät...eli ihan sama hänen mielipiteilleen :D
      Voi kun sunnuntaikin olisi aurinkoinen....

      Poista
  3. Mun tuli niin hyvä mieli, kun luin tämän <3. Ihanaa kuulla, että kaikki on mennyt ennakoitua paremmin ja ennenkaikkea, että sun vointi on parempi!
    Täällä on tullut työrintamalta ikäviä uutisia kahdeltakin eri suunnalta ja tällä hetkellä epävarmuus velloo mahassa siinä määrin, etten ole kyennyt edes ajattelemaan blogia. En oikein voi tuosta työasiasta kirjoittaa ja toisaalta ei nyt ole energiaa tai halua rustailla juttua mistään kevyistä aiheista, vaikka se voisi kyllä viedä vähän ajatuksia pois synkkyydestä. Katsoo nyt, miten tässä käy.

    Ja paitsi että oli hienoja uutisia, oli myös ihan älyttömän kauniita ja herkkiä kuvia!
    Ja itsekin haluan luottaa siihen,e ttä asioilla tosiaan ON tapana järjestyä, vaikkei just nyt siltä tunnukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka <3

      On ihan kamalaa kuunnella sivusta toisten ihmisten 'työkohtaloita' nykyään. Tuntuu ettei kukaan ole turvassa miltään! Tsemppiä ja voimahalit sinulle <3

      Kiitos, kuvat olen ottanut joskus alkukesästä sateen jälkeen.
      Ja arvaa olinko oikeasti tuota mieltä (että asioilla on tapana järjestyä) synkimpinä hetkinä ;)

      Kaikesta kurasta huolimatta kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

      Poista
  4. Onpa ihana, kun uudessa työpaikassa kaikki on mennyt hyvin! Kauniita kuvia kerrassaan <3 Ihana uusi ulkokuori blogissasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana <3
      Blogin ulkokuoren vaihdoin joskus kesällä. Olin aika ylpeä, kun ihan itse osasin :)

      Poista
  5. Hienoa!!! Tsemppiä jatkossakin.

    VastaaPoista
  6. Tuttuja oireita ollut itselläkin sisäilman vuoksi.Saa nähdä miten taas tliden alettua sujuu.Onneksi sait vaihdettua toiseen yksikköön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikeaa oli vaihto, mutta oma terveys ekana....tänään työterveyslääkäri sanoi suoraan, ettei entiseen työpaikkaan ole enään mitään asiaa ja kirjasi sen myös kaikenmaailman lippulappuihin...
      Tsemppiä sulle <3

      Poista
  7. Oli mahtava todeta viime viikolla omin silmin, miten hyvää työpaikan muutos on tehnyt sinulle.<3 Ihanaa!
    Aivan mielettömät kuvat Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kommenttisi on tuonut hymyn huulille monet kerrat, se tuli suoraan sydämestä ja oli rehellinen <3
      Kiitos

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!