keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Suorittajan Motivaatiota Etsimässä


Suorittaja olen minä ja motivaatio on hukassa ihan kaikkeen....

Viime päivät on ns. tullut lunta tupaan oikein tuiskuten...
Mikään ei onnistu, mikään ei kiinnosta eikä mitään edes viitsi tehdä.

Viimeiset vissiin kuusi viikkoa olen herännyt melkein joka ikinen arki-aamu ennen kuutta ehtiäkseni töihin - paria vapaata lukuunottamatta. 
Silloin kuusi viikkoa sitten jouduin vaihtamaan työpaikkaa sisäilma-ongelmien takia. Jouduin jättämään tykkäämäni ilta ja yötyöt ja tekemään vain päivätyötä.
 Minä yöihminen, pöllö, olen joutunut täydelliselle epämukavuusalueelleni, aamuheräämisiin.


Alku meni ihan uutuuden innossa, mutta nyt tökkii ja pahasti.
Olen totaalisen kyllästynyt aikaisiin aamuherätyksiin. Olen kyllästynt samaan päivittäiseen kaavaan..
Vaikka nyt olen jo heräillyt ennen kellon soittoa, nukuttuani 8-9 h, olen aivan puhki, väsynyt, 
katki-poikki koko päivän. 


Työni on kivaa ja viihdyn erinomaisesti uudessa paikassa. Päivät soljuvat nopeasti eteenpäin, mutta kun kotiudun neljän viiden aikaan, ensimmäiseksi tekee mieli mennä ottamaan päikkärit....
 Kaupassakin pitäisi joskus käydä, ruokaakin tehdä, pyykitkään ei itsestään peseydy jne..pikkuhiljaa alan saamaan jotain 'rutiinia' kotihommiin, mutta aina loppuu päivä kesken..Ja päivät vain pimenee jo niin aikaisin ja klo 21 on pakko mennä nukkumaan, kun ei vaan jaksa mitään...

Ja sama kaava uudestaan seuraavana päivänä.
Suoraan sanottuna lasken heti maanantaista alkaen joka aamu, kunka monta herätystä vielä ennen viikonloppua, joka on taas ihan liian nopeasti ohi.
Toisaalta miksi valittaa, kun minulla on hyvä syy miksi herätä joka aamu ajoissa.


Kaipaan niitä viikottaisia arkivapaita, omaa aikaa, kun lapset on koulussa ja mies reissuillaan. Vaikka heräsin silloinkin ennen seiskaa aamulla, ei haitannut. Minulla oli koko päivä aikaa suoriutua tehtävistäni ja nautin niiden tekemisestä. Sain noista päivistä suunnattomasti energiaa ja voimaa, vaikka ne oliskin olleet 'työn täyteisiä' päiviä.
Olen siis suoriutuja. Minulla on aina lista tehtävistä ja nautin kun saan viivata tehdyn työn yli....
Vikansa kullakin. Ja kai tuokin on oire jostain...kuten siivousneuroosikin.


Nykyään minulla on yksi arkivapaa neljässä viikossa. Tiedän, ettei kaikilla ole 
edes sitä. Olenkin ihmetellyt ääneen, miten ihmiset ehtii tehdä kaiken sitten töiden jälkeen kotona? Siivota, käydä kaupassa, kokata, huoltaa itsensä, treenata, harrastaa jne...
Ei kuulema ehdikkään...


Minä en ainakaan siihen nyt pysty...kaikki on levällään ja se taas aiheuttaa ahdistusta, joka taas ottaa päähän ja loppukin motivaatio häviää ja kaikesta ennen kivasta tulee pakkopullaa, eikä edes suorittaminen kiinnosta, muuta kuin pakosta.
Ja kun on pääsääntöisesti aina hoitanut ja suorittanut kaiken kotona ja pitänyt sirkuksen ohjia omaehtoisesti käsissään, eikä enään pysty, eikä jaksa, niin 'törmäyksiltä' ihmissuhteissa ja perhe-elämässä ei vältytä.
Pinna kiristyy ja volyymit nousee...
No itsehän olen kaikki opettanut ja passannut....
Niin sanottu omavika?


Päässä ja mielessä liikkuu monia asioita ja pähkäilyjä...
Joulu on tulossa ja pitäisi saada inspiratiota ja virtaa tehdä 'juttuja' joulumyyjäisiin, joihin pyydettiin osallistuman....
Ja vaikka näen edelleen ympärilläni kaikkea kaunista, ei minua kiinnosta kuvata.
 Ja kun ei kiinnosta kuvata, ei oikeastaan ole mistä blogata, koska ei kukaan pelkkää tekstiä halua lukea, eikö niin? 


Ja mietin miettimistäni, tätäkö tämä nyt on sitten loppuvuoden ja mitä sitten, missä ja mihin rytmiin?
Nimittäin töitä nykyisessä uudessa yksikössä minulle on tämän hetken tiedon mukaan vain vuoden loppuun, enkä halua edes ajatella
 mitä, missä ja mihin aikaa ensivuonna kello herättää...
Toivon vain, että toiveitani olisi kuunneltu ja otettu huomioon....


Sitä motivaatiota etsimässä edelleen...
Onneksi tunnen itseni ja tästäkin pikku suosta noustaan....
Pikkuhiljaa, askel kerrallaan...


- Satu -



17 kommenttia:

  1. Voi sinua! Ymmärrän niin täysin tuskasi aamuheräämisten ja ajan riittämättömyyden kanssa. Olen aikanani tehnyt vuorotyötä ja minäkin nautin niistä arkivapaista ja iltavuoroista, jolloin sain olla kotona ilman muita, siivota rauhassa ja tehdä ihan niitä arkiaskareita hiljaisuudessa. Olen nyt jo pitkään tehnyt pelkkää päivätyötä ja kyllä siihen rytmiin tottuminen kestää aikansa. Tässäkin on omat hyvät puolensa, mm. vapaat silloin kun kaikilla muillakin on, elämän suunnittelu ja yhdistäminen muiden elämään on huomattavasti helpompaa... Vaikka totta puhut, että aikaa ei ole, iltaisin uni painaa jo heti yhdeksän jälkeen ja on pakko alkaa hankkiutumaan unten maille...

    Kauniita kuvia sinulla on! Toivottavasti rytmi löytyy ja asiat helpottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu <3 Kuvat on muutaman viikon takaa, kun opettelin makron käyttöä.
      En tiedä sopeudunko ikinä...muutama vuosi sitten yritin tehdä 8-16 ja kun kroppa ei sopeutunut vuodessa rytmiin, niin palasin vanhaan.
      Itse en osaa sanoa, onko vapaat viikonloput hyväksi vai ei, nyt sitten täytän ne kaikella, mitä ennen tein arkivapailla eli yhteinen aika perheen kanssa ei lisäänny oikeastaan ollenkaan. Tietysti on helpompi lähteä reissuun jne, mutta meillä ne onnistui hyvin myös vuorotyön kanssa..
      Ja varsinkin Juniori ei oikein vieläkään käsitä, että olen AINA viikonloput kotona ;)
      No ainakin pelikotrolli toimii nyt paremmin...;)
      Kiitos vielä ja ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  2. Tutulta kuulostaa ja voin todeta myös, etten ehdi puoliakaan niistä asioista tehdä, mitä haluaisin. Se harmittaa ja tympii... Lähden aamulla seitsämän maissa ja tulen illalla viiden tienoilla. Ruuanlaiton ja arkihommien jälkeen ei hirveästi jää aikaa sille kaikelle ihanalle, elämää sulostuttavalle extralle. Arkivapaita minulla ei ole, joten se, että nautin lomista täysillä, on varmaan ymmärrettävää;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on vusikaudet tehnyt pääsääntöisesti ilta ja yötyötä viikonpäivästä riippumatta, niin tämä muutos vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen ja kaikkien on yritettävä sopeutua...Nyt on vain todettava että huhhuh...ja asiat on vain priorisoitava. Jotkut asiat on vain kylmästi unohdettava :/
      Uskon, että odotat lomiasi ja nautit niistä täysillä. Ennen minulla saattoi olla useita päiviä vapaata putkeen, eli sekin tuntui jo minilomalta! Nyt sitten seuraava loma on jouluna <3
      Voimia myös sinulle jatkuvaan aherrukseen ja kiitos kun kommentoit <3

      Poista
  3. Voi Satu. Kuulostaa niin tutulta tuo, kun olis vaikka mitä, mitä haluaisi tehdä, mutta ei vaan kertakaikkiaan jaksa edes niitä juttuja, joista oikeasti tykkää. Niinkuin nyt vaikkapa just sitä valokuvausta. Etenkin, jos siinä samalla mieltä painaa, mitä kaikkea oikeasti p i t ä i s tehdä, muttei vaan virta riitä.

    Kyllä se (mun mielestä) niin on, että jotenkin pitäis ihmisten luontaisia rytmejä paremmin ottaa huomioon (ja hyödyntää) työelämässä. Jos ei kertakaikkiaan ole aamuihminen (niinkuin en minäkään ole), ei aikainen aamuherätys ole hyvästä. Ja jos taas yötyö ei sovi, se ei vaan kertakaikkiaan sovi. Että eikö voisi riittää se, että tekee työnsä kunnolla ja tunnollisesti sellaiseen aikaan päivästä, kun se kenenkin luontaiselle rytmille parhaiten sopii. Ihan varmasti olis tuottavampaakin ja työnantajan etu.

    Mulla on nyt hetken aikaa hyvä tilanne, kun jäi kesälomapäiviä jäljelle ja olen käyttänyt niitä pitämällä perjantait vapaata. On ollut pääkopan ja jaksamisen kannalta erittäin tervetullut juttu. Ja todellakin se arkivapaa on ihan luksusta. Just sellainen, kun voi olla ihan yksin ja tehdä mitä huvittaa (vaikka tosiaan siivota) tai olla tekemättä, jos ei huvita.

    Koita olla itsellesi armollinen niin, että pystyisit vähän hölläämään sitä kotona suorittamista. Tiedän, ettei ole helppoa, kun olet toisenlaiseen tottunut, mutta ihan vaan itses kannalta. Kyllä se muu perhe pärjää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Annukka <3 hali-pus ihanasta kommentista! Puhut taas asiaa!
      Edellisessä työssä moni oli kiitollinen kun ei tarttenut tulla yöksi kun minä lupauduin ja he mielellään tuli päästää mut aamulla kotiin...olen aina ollut yökyöpeli ja iltaihminen...mitä enempi kello on, sen enempi minussa on virtaa :)...siis yleensä normitilassa...
      Tämä on kyllä aika hyvä koulu minulle ja suorittamiselleni ;) Itsekuri nyt taas täysille ja antaa vaan huushollin 'levahtaa'...kunnes taas saan 'hulluuskohtauksen' ja siivoan ja järkkään ja teen kaikki rästit päivässä :)
      Siitä en kuitenkaan ole ihan sata varma, pärjääkö perhe ;b

      Poista
  4. Voi Satu, voimia sinulle ja toivottavasti asiat ratkeaa parhain päin sinun kannaltasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa.
      Nyt sitten varpaatkin ristiin ;)

      Poista
  5. Kuulostaa aika rankalta elämänvaiheelta :/ Ja tutulta. Seitsemän kotiäiti -vuoden jälkeen arki tuntuu ihan kamalalta ja kyllä sitä vaan miettii, että tottuuko tähän milloinkaan. Kodin siisteystasoa on joutunut laskemaan ja samoin luopumaan monista omista kivoista jutuista. Tätäkö tää elämä on? Plaaaaaaah.

    Tsemppiä ja voimia arkeen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, samaa mieltä. Itsekin ollut vuosia kotiäitinä ja kyllä töihinmeno oli kivaa, mutta se arjen sirkus ihan kamalaa....onneksi lapset kasvaa ja itse unohtaa..nyt plussana se, ettei ketään tartte enään kuskata, kun itse hoitavat liikkumisen ja harrastukset <3
      Mutta omaan silmaan koti ihan kamalassa kunnossa ja luopuminen ns. saavutetuista eduista on ihan ....tylsää Plaah...
      Kiitos tsempeistä ja voimia sielläkin tarttetaan <3

      Poista
  6. Itse ajattelin muutama vuosi sitten kun meillä loppui vuorotyö ja se vaihtui virka-aikatyöksi, että kuinka hitossa jaksan kun olin vuosia tehnyt kolmivuorotyötä. Oi miten ihanaa tämä säännöllinen työaika onkaan vaikken toki saakkaan hoidettua mitään viikolla.
    Nukun 6-7h yössä ja joskus tahtoo väsyttää mutta mie olen aina ollut aikainen kukkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas kun olen yökyöpeli, pöllö ja en pidä rutiineista ja säännöllisyydestä, koska kyllästyn niihin :)
      Ihana, että sinä yllätyit iloisesti muutoksesta ja voihan olla, että jossain vaiheessa minäkin luovutan tän 'vastaan pyristelyn' ja tyydyn kohtalooni, mutta kun se ei oikein sovi mun luonteelle ;D
      Ihanaa viikonloppua ja työniloa arkeen <3

      Poista
  7. Gorgeous photos! Have a great weekend ♥

    summerdaisycottage.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank You.
      Lovely weekend to You too <3 <3

      Poista
  8. Voihan himputti, ikävää, että jouduit muuttamaan varmaankin koko arkirytmisi ja -rutiinisi vielä näin pimenevää syksyä vasten; niin ihanan tunnelmallista kuin tämä hämäränhyssy onkin, niin kyllä se myös pakkaa väsyttämään tämä valon väheneminen :-P Olethan itsellesi armollinen, välillä saa olla väsynyt ja tympiintynyt tyhmiin olosuhteisiin. Hyvä, kun saat nukuttua, ja niin kuin kuvistasi näkee, osaat iloita niistä elämän pienistä asioista- auringonnoususta ja pihan puista ja karvakuonoista ja vaikka kahvikupillisesta ystävän luona? Voimia , iloa ja valoa koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos taas <3
      Yritän kovasti olla armollinen, mutta tiedät minut. Oppiiko vanha koira uusia tapoja??? ;)
      Kupponen kyllä ystävän kera maistuu aina!

      Poista
  9. Tsemppiä! Mulla taas myöhempään töihin meno tuottaa vaikeuksia. Minäkin olen ihmetellyt miten jotkut kerkeävät tekemään ihan kaikkea...itsellä loppuu päivät kesken.

    VastaaPoista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!