sunnuntai 13. marraskuuta 2016

23-vuotta sitten...


13.11.1993 oli lauantai ja ensilumi satoi Tammisaareen, 
silloiseen kotikaupunkiimme.
Laskettuaika oli jo ollut ja mennyt , tarkalleen 10 päivää aiemmin...
Odottavan aika oli pitkä...

Maailma näytti puhtaalta, kun ikkunasta ulos katsoi. Tahdoin ulos raittiiseen ilmaan ja niin tahtoi koiratkin...ulos, metsään, pitkälle lenkille...

Kovin kauas ei kotoa ehditty, kun minun piti hidastaa vauhtia, supisti, ihan vaan pikkuisen....kuten jo useamman viikon...tuttua, mutta nyt jotenkin erillaista....
Jatkettiin matkaa, mies meni edellä koirien kanssa ja minä lyllersin hitaasti perässä, välillä hengittäen hitaasti syvään ja pysähdellen...kuulostelemaan ja miettimään..
Mies oli jo pian kääntymässä takaisin kotiin  ja hakemaan  autoa. En suostunut; koirat tarvitsevat lenkkinsä ja minä ja vauva raittiin ilman...
Lenkki tehtiin, hitaasti, mutta varmasti. 
Halailin matkalla puita, kuin hakien niistä voimaa tulevaan koitokseen.

Muutamaa tuntia myöhemmin ihana pieni poika tuhisi sylissäni, meidän esikoinen. 
Seuraava päivä olikin sopivasti isänpäivä.


Tämä pakkaus on sitten saanut olla tienraivaajana veljilleen ja siskolleen...


Hellän herkkä ja määrätietoinen...


Ja hän rakastaa yli kaiken popcornia....


Tänään juhlitaan sitten sekä isää että poikaa...
Kakkua on siinä pöydässä monenlaista....
tämän päivän sankarimiehilleni..

Tripla-suklaamousse kakkua popparipedillä ja piparminttu-twistillä, lisänä marenki-sattumia,
Päärynä-kinuski- juustokakkua ja
Viikuna-prosciutto-piirakkaa vuohenjuustolla höystettynä.



Ja juhlimassa tietenkin ihanat ystävämme...


Itseasiassa juhlimme jo eilen...

Kuinka nautinkaan....
talo täynnä porukkaa, koko perhe koolla....
puheen pulputusta ja naurua.....


Ihanaa sunnuntaita kaikille!

- Satu -