perjantai 17. marraskuuta 2017

Suunnatonta Tuskaa...


On sydämemme täynnä pohjatonta tuskaa.
Yksi on poistunut seurastamme, eikä sitä mikään korvaa!

A hand above the water
An angel reaching for the Sky
Is it raining in Heaven -
Do you want us to Cry?


Ihana pieni kanimme, joka saapui meille epäileväisen näköisenä,
 mutta rohkeana, täynnä tarmoa ja uteliaisuutta.


 Täynnä luottamusta ja kykyä hurmata...
Ihan kaikki, niin ihmiset kuin nelijalkaiset sisaruksensa.


Täynnä kykyä elää hetkessä ja täysillä, nauttia joka hetkestä ja herkusta,
myös niistä luvattomista.


En ole eläissäni tavannut tällaista persoonaa, eikä kukaan, joka ei häntä tavannut, voi ymmärtää mistä puhun.
 Elämämme olisi ollut todella köyhää, ellemme olisi saanut mahdollisuutta tutustua häneen, meidän pieneen Pupu-Enkeliimme.


Elämä on vain niin kirotun raakaa ja todella epäreilua.
 Hänen rotunsa ominaisuudet sotivat hänen temperamenttiaan vastaan, tauti nimelta kavala kasvoi hänen sisällään ja lopulta vei kyvyn metri loikkiin,  ilopomppuihin ja rummutuksiin.


Ei ole enään jaloissa pöyrijää, sohvan valtaajaa, ei ole enään kilpajuoksua herkkukaapille koirien kanssa, Ei enään kuonolla nilkaan tökkimistä, tai jos et huomioinut heti, niin sait nipistyksen jalkapöytääsi. 
Ei enään nahkamamin kukkien maistajaa ja pöydillä tanssijaa...
Tilalla on tyhjyys, suru....olo on turta, silmät itkusta turvonneet..

Mielessä pyörii vain kysymys
  MIKSI?


And now the party must be over
I guess we'll never understand
The sense of your leaving
Was it the way it was planned?



One by one
Only the Good die young
They're only flyin' too close to the sun
And life goes on -
Without You




Sinne hän loikki; sateenkaarelle
 Toivottavasti onnellisesta vauhdikkaasta elämästään ja nyt myös kivuttomana, ilman Kavalan tuomaa tuskaa...


Juniori laittoi minulle tämän kuvan sateenkaaresta tänään. Hän oli kuvannut sen kesken koulupäivän.
teksti viestissä oli; 
Siellä on Ipana

One by one
Only the Good die young
They're only flyin' too close to the sun
Cryin' for nothing
Cryin' for no-one
No-one but You

Jäljellä on vain jäljet sydämessä...


One by one
Only the Good die young
They're only flyin' too close to the sun
We'll remember -
Forever


 -S-


 tummat kursivoidut laulun sanat ovat Queenin laulusta No-one but You





keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Väriä harmauteen...omenapullat

omenapulla, still life, colorful

Nämä kuvat otin ennen ensimmäisiä lumisateita, kun pihalta sai kerättyä vielä kukkia ja puiden kauniita lehtiä......mutta kuvat jäivät vain koneeseen jemmaan. 
Tein nämä omenapullat miehen syntymäpäiville reilu kuukausi sitten.
Nyt kun on taas saanut nauttia tasaisen harmaasta säästä, niin pieni väripläjäys lienee paikallaan.

omenapulla, still life, colorful
omenapulla, still life, colorful

Pohjana ihan tavallinen pullataikina, josta tein tavallisia pyöreitä pullia.
Kohotuksen jälkeen painoin juomalasilla painauman pullien keskelle ja täytin kolon pilkotuilla omenanpaloilla. Omenapalojen päälle tein voista, kanelista ja fariinisokerista murumaisen seoksen. Pullan reunat voitelin vielä kananmunalla ennen paistoa ja paistoin kuten korvapuustitkin, oiskohan minulla vajaa 200 astetta ja otan pois kun näyttävät kypsiltä, ehkä 10-15 min. Rehellisesti sanottuna, en osaa sanoa, kun pullan paisto tulee jo ns. selkärangasta.

omenapulla, still life, colorful
omenapulla, still life, colorful

Lasten kysellessä pullanteko-ohjetta, sanon aina, että katsokaa jauhopussin kyljestä. Siitä minäkin sen olen aikoinaan opetellut.
Pulla, sämpylät ja sokerikakku ovat sellaisia, joihin en ole enään pitkään aikaan tarvinnut reseptiä. Ehkä juuri siksi en oikein pidä pullan tekemisestä, minulle se on juuri sitä pakkopullaa.

omenapulla, still life, colorful

Kaipaan myös leivonnassa pientä haastetta ja kokeilen mielelläni aina uusia reseptejä. Monet kokeilut ovat jääneet kokeiluksi, mutta on muutama, joihin palaan aina uudestaan ja uudestaan. Nämä omenapullat olivat taas pieni kokeilu ja hyväksi todettu.
Jälleen sain jotain uutta twistiä pakkopullaan.

hortensia, hydrangea, colorful


Olemme jälleen viikon taitekohdassa ja viikonloppu siintää horisontissa.
Täytyykin taas miettiä, mitä sitä leipoisi...


Oikein mukavaa loppu viikkoa kaikille. 
Älää unohtako värejä!

- Satu -




sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kolme Päivää Yhtä Juhlaa......

let them eat cake, täytekakku, gluteeniton


Juhlinta aloitettiin lauantaina meidän karvalapsen 3-vuotis syntymäpäivän kunniaksi.
Voi miten aika kuluu ja koira muuttuu, tosin ei enään viimeisimpänä vuotena kovinkaa huomattavasti ainakaan ulkonäöllisesti.....


Päivää juhlistettiin koiramaisen kakun tyyliin; Maksalaatikkoa ja nakkeja ja sitä sai vain koirat. Pupuli kyllä kävi haistelemassa, mutta ei kelvannut....


Se, että sain sankarista sisarineen valokuvan, olikin sitten ihan toinen juttu. Kuola valui ja malttamattomat koirat eivät halunneet istua, saatika pysyä hetkeäkään paikallaan makoisien tuoksujen leijaillessa kirsuihin....eikä pitkäkorvaisen pikkutyypin pomppiminen jaloissa yhtään helpottanut asiaa. Yhden epätoivoisen kuvan saamiseen meidän pikkuruisessa keittiössä tarvittiin kolme, jopa neljä ihmistä ja 'muutama' räpsitty ruutu vuoroin järkkärillä ja vuoroin kännykällä!

koiran syntymäpäivä, seropi, mixedbreed,

Sunnuntaina sitten juhlistettiin lasten isää.
Lauantaina leivoin gluteenittoman sokerikakun ja täytin ja päällystin sen hyydytetyllä kinuskikermalla, jossa paloiteltua persimonia. Koska sokerikakkuni aina kohoaa yli reunojen ( joko liikaa taikinaa, tai liian pieni vuoka käytössä) niin leikkaan pinnan pois ja nyt murustinkin leikatun osion täytteeseen mukaan.
Annoin kakun tekeytyä yön yli kylmässä ja koristelin vasta aamulla. Koristeluun olin varannut hunajamelonia, viinirypäleitä, mansikoita, karambolaa ja viikunoita. 

let them eat cake, täytekakku, gluteeniton
let them eat cake, täytekakku, gluteeniton, isänpäiväkakku

Pojat kokkasivat isälleen aamupalaksi kahvia, palan täytettyä patonkia ja tietenkin kananmunaa ja pekonia.

still life, kattaus isälle

Katettiin isälle ihan oma kattaus ja annettiin rauha syödä. Kattauksen koristin itse sitomalla kukkakimpulla, jonka olin tehnyt ihan vain hänelle. Kiitos taas Villiviinin Eijalle, kun antoi minun vapaasti koluta kukkakylmiöitä.
Oli kuulema kaunis kimppu, sekä Eijan ja varsinkin itse saajan mielestä.

jaloleinikki, piikkiputki, eustoma, kukkakimppu, flowerbunch, bouquet
jaloleinikki, piikkiputki, eustoma, kukkakimppu, flowerbunch, bouquet

Ei meidän juhlinta vielä tänään lopu.
 Huomenna on esikoisen syntymäpäivä. Hän syntyi 24 vuotta sitten, 13 päivää yli lasketun ajan ja vain muutamaa tuntia ennen mieheni ensimmäistä isänpäivää.
Esikoisen syntymäpäivän varsinainen juhlinta tosin siirtyy ensi viikonloppuun, eli ei viikonloppua ilman kukkia ja kakkua.

still life, let them eat cake

ISO Kiitos vielä kerran kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille.
On hienoa huomata, kuinka paljon saan tukea päätökseeni ja tsemppausta tulevaan. Kyllä tuolla määrällä rohkaisua jaksaa opiskella vaikka vuosikymmenen!
Kiitos, olette ihania ja toivon, että jaksatte myös seurata, mitä 'uusi elämäni' tuo tullessaan, myös ne ei aina niin mukavat jutut...

Oikein mukavaa uutta viikkoa teille kaikille.
 Nyt kun isänpäivä on taputeltu, voiko aloittaa joulun hehkutuksen ?

- Satu -













torstai 9. marraskuuta 2017

Kun vitsistä tulee totta



Töissä huono päivä. 
Hommat ei luista ja tulee lunta tupaan. Kaikki on tahmeaa ja tuntuu, kuin kiipeäisi puuhun pylly edellä.
Kaiken tohinan keskellä suusta pääsee turhautunut puuskahdus: 'Hitto mä otan loparit ja ryhdyn kukkakauppiaaksi'


Voi kuinka monta kertaa toteamus on karannut huulilta turhautumisen ja kyllästymisen tiimellyksessä.
Kun jotain asiaa hokee aikansa, niin asioilla on tapana toteutua.
Niin tässäkin tapauksessa.
Minusta tulee kukkakauppias. 
Aloitan puutarhatalouden opinnot tammikuun alussa.


Miten tähän päädyin?
Asia on siis muhinut takaraivossa aikansa. Isosiskoni sanoikin minulle alkusyksystä, kun kerroin, että hain kyseistä alaa opiskelemaan, että olin jo pikkutyttönä puhunut kukkakaupasta. Pieni minä oli siis tiennyt mitä halusin tehdä isona. Iso minä oli vain sen tiedon tallannut jalkoihinsa.


Suurin sysäys alanvaihtoon on ollut työpaikkani sisäilmaongelmat ja oma terveyteni. (voit lukea Täältä ja viimeisin täältä )
Vuosi sitten vaihdoin työyksikköä ja otin jo silloin selvää kaikista opiskeluasioista, mutta ala oli vielä hakusessa. Moni sanoi, että hae valokuvaajaksi tai sisustussuunnittelijaksi. Ryhdy pitämään kahvilaa tai jotain käsityöputiikkia...Valokuvaajia on 13 tusinassa ja vaikka pidänkin kuvaamisesta, niin pysyköön se harrastuksena, ainakin toistaiseksi. Sisustussuunittelija, no vaikka on näkemystä ja visioita, niin en tunne omakseni jutukseni...Kahvila, no ei ole poissuljettu mahdollisuus, mutta ei nyt tähän hetkeen ja käsityöputikkii...en ole niin taitava, tiedän rajani.
Vuosi sitten kun asiaa pohdin ja kyselin oppilaitoksilta 'vinkkejä', niin silmääni pisti puutarhurin ala. Ei helpommasta päästä eikä tee minusta miljonääriä, mutta multa kynsien alla tuntui mukavalta ajatukselta.  Asia jäi muhimaan mieleeni...

still life, porkkanamehu

Kesäloman jälkeen oli taas totuuden paikka töihin palatessa. Oireilen jo 'uudessa' työpisteessäni. Tiesin, että nyt on viimeinen hetki toimia. Koska työnantajani tuskin pystyy minulle 'tervettä' työpistettä tarjoamaan, päätin etsiä itselleni uuden paikan, ennekuin en pysty enään missään toimimaan.
En halua jäädä kotini vangiksi menetetyn terveyden vuoksi.
Ja voihan se kotikin muuttua epäterveelliseksi paikaksi.

jaloleinikki, still life flowers

Koko kesän olen touhunnut puutarhassa ja välillä ollut seurana ystäväni kukkakaupassa. Lepaan puutarhanäyttelyssä asia sitten oikeastaan loksahti paikoilleen. Tämä se on, mitä haluan tehdä. Tiedän nyt mikä minusta tulee isona.
MansikkaTainahan minut sinne Lepaalle kiikutti mukanaan ja lisä pontta  hakemiseen sain myöhemmin myös Villiviinin Eijalta ja Vaahteramäen Riinalta. He ovat infonneet minua kaikista alan hyvistä ja myös niistä huonoista puolista. Mutta onko mitään alaa, missä ei olisi huonoja puolia? He ovat myös kannustaneet ja nähneet minussa potentiaalia alalle. Ja tiedän, että voin turvautua heihin opintojen aikana.


Täytin alkusyksystä hakemukset, sain kutsun haastatteluun ja viimein vastuksen...Sinut on valittu...
Viestin saadessani olin töissä ja meinasi rukkaset pudota kädestäni samantien.
Mutta kyllä minä vielä sinne jouluun asti kituutan siellä...


Nyt olen sitten jännän äärellä. Elämä muuttuu ihan totaalisesti. Viimeksi olen istunut koulun penkillä.....uskomattoman kauan sitten. Olen ihan innoissani. Motivaatiota on ja minähän opin uusia asioita vaikka vain ihan kiusallani ! Parasta on perheeni tuki! Unohtamatta oman pomoni tukea; hänestä on surku luopua minusta, mutta samalla hän on tyytyväinen puolestani. 
Nyt alkaa sokkelointi byrokratian rattaissa täytellessä kaiken maailman lippulappuja. Onneksi minulla on hyvät neuvojat ja koululta saan kaiken avun tarvittaessa. 


Ja kun elämäni muuttuu, niin pitäisikö bloginikin muuttua?
Tämä asia on pyörinyt mielessäni jo tovin. Viimeajat olette joutuneet katselemaan kuvia kukista ja tulevaisuus tuo vaan niitä lisää, koska ne saavat vain entistä isomman osan elämässäni. Voi olla, että vaihdan blogini nimeä, paremmin uuteen elämääni sopivammaksi, vaikka kyllähän tämä kaikki edelleen tapahtuu tässä Talossa.


 Elämä on yllätyksellistä.
Onneksi!

- Satu -


tiistai 7. marraskuuta 2017

Yhdellä sanalla...


...vastaaminen voi olla todella vaikeaa.
Itse olen aika mahdoton höpöttäjä, mutta pääasiassa kuitenkin mieluumin se kuuntelija ja tarkkailija. Kommentoin mielelläni lyhyesti ja ytimekkäästi, Mutta pystynkö vastaamaan yhdellä sanalla? Kyllä pystyn, kun oikein tahtoo. Tosin joskus vastaukset voi hieman rönsyillä, ja siitä voi vain syyttää seuraa.....


Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa kysymykseen saa vastata vain yhdellä sanalla. 
mm. Satulinnan - Tuija ja Oman katon alla -Tuula ovat jo ottaneet haasteen vastaan.
Tässä minun osuuteni haasteesta.


1. Missä kännykkäsi on? Pöydällä
2. Puolisosi? Menevä
3. Hiuksesi? Vaaleat
4. Äitisi? Kuollut
5. Isäsi? Kuollut
6. Suosikkisi? Kesä
7. Unesi viimeyönä? Sekava
8.Mielijuomasi? Vesi
9. Unelmasi? Maatalo
10. Missä huoneessa olet? Omassa


11. Harrastuksesi? Kuvaus
12. Pelkosi? Sairaus
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Lämpöisessä
14. Missä olit viimeyönä? Sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? Hidas
16. Muffinsit? Leivon
17. Toivelistalla? Paljon
18. Paikka jossa kasvoit? Pohjoinen
19. Mitä teit viimeksi? Siivosin
20. Mitä sinulla on ylläsi? Vaatteet


21. Televisiosi? Tylsä
22. Lemmikkisi? Pehmeä
23. Ystäväsi? Parhautta
24. Elämäsi? Hyvä
25. Mielialasi? Neutraali
26. Ikävöitkö jotakuta? Tietenkin
27 Auto? Polkupyörä
28. Jotain mitä sinulla ei ole ylläsi? Leoparditrikoot
29. Lempikauppasi? Kukkakauppa
30. Lempivärisi? Riippuu..


31. Milloin nauroit viimeksi? Äsken
32. Milloin itkit viimeksi? Lääkärissä
33. Kuka on tärkein läheisesi? Perhe
34. Paikka johon menet uudelleen ja uudelleen? Töihin
35.Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Blogger
36. Lempiruokapaikka? Koti


Onko sinulle vaikea vastata kysyttyyn kysymykseen vain yhdellä sanalla?

- Satu -


Kuvat on Juniorin koululta, tai siis parakkien vieressä olevasta koulurakennuksesta, joka on suljettu homeen ja sisäilmaongelmien vuoksi.