keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Flunssan karkoitukseen



Jo muutama viikko sitten sain siskoltani pari ämpärillistä punaherukoita ja karviaisia. Hän ei niitä itse käytä, joten toi ne minulle mehustusta varten. Likka tyhjensi vielä oman puskan ja loput mustaviinimarjatkin pääsivät MehuMaijaan.
Meillä tuota omatekoista mehua menee ja varsinkin nyt, kun taas olen räkätaudin kourissa, niin parasta lääkettä on kuuma mehu. 


Mehun keitto on aika kuumaa touhua ja en erityisemmin siitä pidä. Joka kerta poltan näppini, vaikka kuinka yritän varoa... Mehun pullotan kuumiin pulloihin ja säilön sen kylmäkellarissa. Jälleen yksi vanhassa talossa asumisen hyviä puolia tuo kylmäkellari...

Nyt kuitenkin voin olla ylpeä 'uhrauksistani' ja nauttia hyvästä mehusta.


Tälläkertaa mehusta ei tullut kovin makeaa, koska sokeria olikin vain yksi pussillinen kaapissa. Sen todettuani mies tosin hyppäsi heti sohvalta ja lähti käymään kaupassa hakemaan lisää sokeria, mutta enpä sitä enään paljoa lisäillyt.


Mehua maistettua Juniori sanoi, että 'onpas hyvää, parempaa kuin aiemin!'
En tiedä oliko muutaman kuukauden mehukatkos tehnyt tehtävänsä, vai oliko marjojen lisänä ollut raparperi syyllinen vai vain vähäisempi sokerimäärä. Mene ja tiedä, mutta pullot ovat huvenneet hyvää vauhtia kellarista. Tätä menoa taitaa mehut loppua ennen lumia...


Mukavaa keskiviikkoa, näin se tämäkin viikko taittuu kohti viikonloppua.

- Satu -

maanantai 18. syyskuuta 2017

Aina voi oppia jotain uutta.....Yksisarvis-täytekakku

unicorn cake, yksisarviskakku
unicorn cake, yksisarviskakku

Viikonloppuna vietettiin tyttären 20-v synttäreitä noin kuukausi myöhässä.
Koska tyttäreni on Yhden Sortin Prinsessa, täytyy hänelle olla arvoisensa kakku.
Yksisarviset ja muut sen tapaiset kuuluvat hänen ja hänen ystäviensä 'ideologiaan', joten ajattelin kokeilla onko minusta senllaisen kakun tekijäksi.

Googletin kuvia ja katselin YouTubesta ohjeita.
Ja löytyihän niitä ja paljon, onnistuneita ja vähemmän onnistuneita.....

unicorn cake, yksisarviskakku

Lopulta päätin tehdä kakkupohjaksi Red Velvet Cake:n ja tein sen gluteenittomana. 
Täytteen mukailin Kinuskikissan ohjeesta ja kuorrutuksessa ja pursotuksissa käytin  Samettista kuorrutetta. Tuo on luotto kreemi, jota käytän paljon. Kuorrute on samettimaista ja silti tanakkaa ja pursotukset pitävät muotonsa. Jaoin kuorutteen osiin ja värjäsin pastaväreillä.


Sarven ja korvat tein sokerikuorruteesta, niistä mitä sattui kaapista löytymään. Ensi kerralla haen kaupasta tuoreempaa kamaa, koska jo hieman kuivahtanut sokerimassa on hankala työstää ja saada kaunista jälkeä.
Tuskaillen sain sarven tehtyä. Tein sen foliosta muovailemani kartion päälle ja kuivuttua irroitin folion ja korvasin sen puisella grillitikulla, jolla kiinnitin sarven kakkuun.
Korvista tuli mielestäni ihan liian isot, mutta Likka tykkäsi.

unicorn cake, yksisarviskakku

Sokerikuorutteesta tein myös ensin silmät, mutta yön aikana Yksisarviselta pääsi itku, koska kylmyys ja kosteus teki tehtävänsä.


Kuorrute meni uusiksi ja samoin silmät. Uudet tein ihan vain lakritsaa kaulimalla ja siitä leikkaamalla.

Mitä tämän kakun tekemisessä opin?
Jos haluaa jotain erikoista ja näyttävää, hanki tuoreet raaka-aineet ja kunnolliset välineet.
Nyt ostoslistallani on pari uutta pursotuspussia, koska yhdistelmä minikrip-pussi ja tylla ei ole hyvä, ainakaan minun käsissä.

Kakku oli kuitenkin menestys. Makea, mehevä ja näyttävä.

Olin ystäviä ja miestäni jo viikkoa aiemin tavatessa 'varoittanut' tekeväni kyseisen kakun ja kerroin, etten halua minkäänlaisia kommentteja kakun ulkonäöstä tai saavat kakun naamalleen.
Nimittäin tämä porukka kun kokoontuu, ei suun soitolla, kommenteilla ja vitsien ja sanojen väännöllä ole rajaa...

unicorn cake, yksisarviskakku

Ja kaikki uskoivat kiltisti. Kakkua kehuttiin kovasti. Mies ehkä yritti vääntää jotain, mutta katse riitti...
 Kun kahvit oli kahviteltu oli aika siirtyä normaaliin illanviettoon lautapelejä pelaten ja maailmaa parantaen. Samlla huomaten, että jalkikasvumme on aika kova vastus peleissä.

Mutta tärkeintähän oli, että Yhden Sortin Prinsessa sai Sateenkaaren ja Yksisarvisen.

unicorn cake, yksisarviskakku

Onnellista Uuutta viikkoa!

- Satu -











lauantai 16. syyskuuta 2017

#Kukkailottelua Syysväreissä


Tälläviikolla olen huomannut, kuinka ruskan värit ottavat vallan vihreästä.
Pihan vaahtera on jo raikkaan oranssin kirjava, kuten tämän kertainen #kukkailottelua kimppukin.
Kimpun tein jo alkuviikosta ja käytin jälleen ns. roskisruusuja, ruusuja joita ei voi enään asiakkaille myydä. Tarinaa roskisruusujen takaa löytyy täältä , aikaisemmasta #kukkailottelusta.


Lisukkeeksi kimppuun hain omasta penkistä vihreän eri sävyjä, keltaista ja punaista.
Kimpuista tuli taas 'tiukka' pallomainen, koska en taida tällähetkellä muunlaista osata tehdä ja koska olen tykästynyt tällaisiin kimppuihin.
Kimpun laitoin vanhaan hopeakannuun ja loin tuollaisen rustiikkisen olisen asetelman.


Koko viikko on ollut yhtä kilpajuoksua ajan kanssa. Suunnitelmat oli ihan toiset kuin miten viikko eteni. Työpäivät venyivät pitkiksi ja olen kaikissa suunnitelmissani jäljessä ja jopa joutunut perumaan menoja/suunnitelmia ja se harmittaa...Tarvitsisin lomaa töistä, mutta sekin on vasta jouluna...vajaan sadan päivän päästä.
Eikä tuo sää ole yhtään auttanut asiaa, mutta en voi oikeastaan valittaa, koska on sattunut myös paljon hyviä asioita, jopa niin, että vaakakuppi näyttää epäilemättä plussaa!
 Tekemättömät hommat ei karkaa mihinkään, mutta blogien lukeminen on jäänyt ihan minimiin...


Mutta yritän olla stressaamatta. Pihahommat teen kun ehdin  tai sitten jää tekemättä, jos talvi tulee ennen aikojaan. Pyykkivuoren olen jo saanut taltutettua, kun kone saatiin eilen toimimaan. Kiitos kätevän mieheni ja netin ihmeellisen maailman.
Tunnin päästä tulee ystäväperhe istumaan iltaa. Kaikki on kahvia lukuunottamatta valmista ja epäonnen täytekakkukin sai uuden kuosin, mutta siitä toisella kertaa...


Syksyistä viikonlopun jatkoa!

- Satu -


tiistai 12. syyskuuta 2017

Kesäinen Päivä....


Kaiken tämän syksyisen sateen ja harmauden keskellä on nautittava pienistä asioista. Kun sattuu olemaan aurinkoinen ja jopa lämpöinen päivä, on siitä otettava kaikki irti. 
Kahvihetki auringossa kera punaherukka-valkosuklaajuustokakun ja mustikkapiirakan. Ja kaiken kruuna ystävälta saatu kaunis kukkakimppu.


Juustokakkuun tutustuin kun sain Tainan kanssa kutsun Arjen Helmiä- blogin Krissen kotiin aiemin kesällä. Krisse oli loihtinut pöydän täyteen kaikkea hyvää ja tämä kakku vei kielen mennessään.
Kirpeää punaherukkaa ja makeaa valkosuklaata samassa paketissa ei voi olla muuta kuin hyvää!

Punaherukka-valkosuklaajuustokakku

Pohja

200g Digestive tms kekesejä
100 g voita

Murskaa keksit ja sulta voi. Yhdistä ja sekoita kunnolla. Taputtele muruseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ( n. 20 cm halkaisijaltaan).
Pidä pohjaa kylmässä täytteen teon ajan.

Valkosuklaatäyte

3 liivatelehteä 
1/2 tlk (125g) rahkaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 rkl kiehuvaa vettä
200g valkosuklaata
2 dl vispikermaa

Liota liivatteet kylmässä vedessä. sekoita rahka, sokeri ja tuorejuusto. Sulata suklaa joko mikrossa tai vesihauteessa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja sulata ne kiehuvaan vesitilkkaan. Lisää sula liivate massaan ja sekoita hyvin. Lisää suklaa ja lopuksi kääntele kermavaahto massaan. Kaada täyte keksipohjan päälle tasaisesti ja laita kylmään hyytymään.
Tee seuraavaksi

Herukkatäyte

300g punaherukoita
1 dl sokeria
4 liivatelehteä
2 dl vispikermaa
1/2 tlk (125g) rahkaa
200g maustamatonta tuorejuustoa

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Keitä herukat ja sokeri kattilassa. Painele marjaseos siivilän läpi kippoon. Puristele ylimääräinen vesi liivatteista ja lisää ne kuumaan marjasoseeseen. Vaahdota kerma. Sekoita rahka ja tuorejuusto keskenään. Lisää marjaseos ja lopuksi kääntele kermavaahto seokseen. Kaada täyte varovasti valkosuklaatäytteen päälle ja anna hyytyä vähintään 4 tuntia tai yön yli.
Koristele halutessasi marjoilla ja syötävillä kukilla.


Kupillinen tai kaksi kahvi, mukava asento korituolissa auringon lämpöön ja muutama ystävältä saatu sisustuslehti.....Voiko pearemmin vapaapäivää viettää?


Tänään päätin pestä kaikki terassin tuolien sekä keinun tyynyt, viltit ja patjojen suojat. Ilma oli aamulla täysi syksy, tuntui, ettei niille ole enään tervetta.
No suunnitelma jäi aikomukseksi, kun pyykkikone päätti jäädä 'lomalle'.
Onneksi pyykkivuori ei ole vielä voittamattoman kokoinen ja korjauskin on luvattu loppuviikosta.

Nautitaan kauniista syksyisitä päivistä!

- Satu -
















sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Keltaista #kukkailottelua


keltaiset Hai-saappaat, sadetakki, aurongonkukka
keltaiset Hai-saappaat, sadetakki, aurongonkukka

Syksy on saapunut. 
Eilen olimme kyläilemässä ja mietittiin oliko koko kesää edes? Kaikesta voi aina kaivaa esiin myös positivisen puolen; yrittäjän näkökulmasta kesän sää ei pahasti haitannut, kun ei ollut lomaa. Lomasäitä kun ei pahemmin ollut ainakaan näillä kulmilla....

keltaiset Hai-saappaat, sadetakki, aurongonkukka

Syksyyn kuuluu sade ja kirkkaat värit.
Sain jossain vaiheessa pakkomielteen, että haluan keltaiset hai-saappaat ja keltaisen sadetakin. Entiset kumisaappaat sanoivat itsensä irti jo keväällä ja olen pihalla käyttänyt poikien vanhoja nokialaisia, joista leikkasin repaileiset varret nilkkapituisiksi.
Tarvitsin siis katu-uskottavat kumpparit. Ja ne piti olla keltaiset! Niinkuin auringonkukka. Nuo luonnon omat pikkuauringot. 

keltaiset Hai-saappaat, sadetakki, aurongonkukka
keltaiset Hai-saappaat, sadetakki, aurongonkukka

Omalla pihalla niitä on kasvanut muutama ja ne ovat saaneet alkunsa ihan lintujen ruokinnassa käytetyistä auringonkukansiemenistä. Pari niistä kasvoi kasvihuoneessa....Isomman vuoksi en voinut sulkea kattoluukkia, kun sitä kautta kurkoitti korkeuksiin...


Pihatakkinani käyttämä 'sadetakki' alkoi sekin olla jo tiensä päässä, joten kumppareiden seuraksi keltainen sadetakki.
Kyllä nyt kelpaa sateessa tallustella. Tosin sellainen keltainen sydvesti ois aika makee....

keltaiset Hai-saappaat, sadetakki, aurongonkukka

Samalla kauppareissulla ostin perheelle maistiaisiksi Fazerin uusia jaffa-keksejä. Oma paketti on vielä avaamatta, mutta eilen kyläillessä saimme maistiaisia, tai ne sai, jotka halusi maistaa...
Itse en pidä Jaffa-kekseistä ja vielä vähemmän vihreistä kuulista, joten saattaa olla, että jää maistamatta, tai sitten on vain todettava, että ei edelleenkään kuulu mieli makuihini.

vihreät kuulat jaffa-keksi

Ensiviikoksi on ennustettu taas sadetta....
Kumikengät pääsevät käyttöön!

Hai-saappaat, keltainen, auringonkukka

Pitäkää jalat kuivina ja nauttikaa kirkkaista väreistä!

- Satu -












keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Syksyisellä Pöyräretkellä {MakroTex}



Taisimme jo viime kesänä puhuaNauran Auringolle-blogin Sarin kanssa pyöräretkestä kera kameroiden. No vuosi sitten se jäi tekemättä ja melkein jäi tältäkin kesältä väliin...


Viime viikolla katselin sääennusteita ja kalenteriani. Laitoin Sarille viestiä olisiko tulevana viikonloppuna sen pyöräretken aika? No olihan se. Sovittiin sunnuntaille treffit.


Sunnuntaina kello soimaan ajoissa, siis kuuden jälkeen. Teimme treffit puoli kahdeksaan ja treffipaikalle minulla oli ainakin 6 km. Lähdin siis klo 7 polkemaan ja kyllä sai olla rauhassa. Näin vain yhden toisen ulkoilijan, sekin koiran ulkoiluttaja, matkalla treffipaikalle. Kaikki ihmiset taisivat olla vielä untenmailla...


 Aurinko ei paistanut ja taivas oli tasaisen harmaa. Lämmintä oli kuitenkin +13 astetta, eli oikeastaan aika sopiva ilma syksyiselle retkelle. Vuodenaika ei jäänyt yhtään arvailujen varaan kun pyöräiltiin ja maisemia katseltiin.


Pyöräilyreittiä olin katsellut google mapsista etukäteen. Tarkoituksena oli pyöräillä paikoissa joissa olisi kuvattavaa. Suunta vei pois taajamasta vesien ääreen...
Ja kaksi tarkkasilmäistä huomasi vaikka ja mitä hauskaa kuvattavaa...


Kuvat kertokoon syksyisestä pyöräretkestämme.


 Aikaa meni puoli päivää, koska laiturilla evästaukoa pitäessä päätimme käväistä vielä Tainan luona teellä ja  hiukan lämmitelemässäkin. Näin kiersimme koko Kymijärven. Matkaa minulle tuli reilu 30 kilsaa, ei ollenkaan paha sunnuntaiajelulle....


Toivon, että pyörä/kuvaus-retkistämme tulisi tapa. Aika kului rattoisasti ja juteltavaa riitti.
Ulkopuolisen silmin olimma varmaan huvittava näky; ajelimme hissukseen ja pysähtelimme vähän väliä. Joskus jopa käännymme takaisin päin ihan vain saadaksemme kuvattua jotain mielenkiintoista.


Ensi kesän - todellakin toivon, että kesän - kuvausretkeä odotellessa...

Hyvää syksyistä viikkoa!

- Satu -


Pieni Lintu blogissa löytyy toisenlaisia Syksyn Merkkejä