torstai 30. maaliskuuta 2017

Toisenlaiset Tulppaanit #Tulppaanitorstai


Kiitos kaikille viime postaukseeni kommentoineille. Olipa helpottavaa huomata, etten ole ajatusteni ja tunnelmieni kanssa yksin. Aina vaan ei jaksa, eikä huvita, mutta saamani palaute sai aikaan jo pientä eloa motivaation puutteeseeni. Ryhdyin oikeasti kuvaamaan ja kirjoittamaan postausta....

Rakastan kukkia ja mielelläni hankin niitä ihailtavaksi ja kuvaattavaksi. Viimeaikoina tulppaanit eivät kuitenkaan ole saaneet suunnatonta huomiotani, tai ainakaan verrattuna viime kevääseen...

Tämä kimppu taitaa olla jo viikon vanha. Ostin ihan vain värin ja kimpun ison koon vuoksi. Hieman epätavallinen väri minulle, mutta joku tuossa tummanpuhuvassa lilan sävyssä kiehtoi...synkkyys synkkiin hetkiin?

Toisenlaiset tulppaanit valkoisten sijaan...


En kuitenkaan kuvannut kukkia niiden ollessa tuoreita, uusia ja kauniiita. Ei huvittanut.
Kuvasin ne nyt eilen niiden ollessa räjähtäneitä, laajoja ja mielettömän kauniita.


 Seurailin jokapäivä kukkien 'leviämistä' pöydälle ja ne alkoivat kiehtoa aina vaan enemmän ja enemän. Iloisten koirien hännät antoivat välillä vauhtia terälehdille, joita sitten lojui ihanasti sikinsokin pöydällä ja välillä lattiallakin, josta Ipana-kani sai sitten noukkia mieluisimmat poskeensa.
Lopulta kaivoin kamerani esiin ja aloin kuvata ilta-auringon siivilöityessä ikkunan läpi.
Solmu alkaa aueta....


Kimpussa näyttää olleen kahta eri sävyä olevaa kukkaa tai sitten vain osa kukista vanheni erilailla pysyen koossa ja pitäen värinsä tummana. Osa levisi täysin auki, niin ettei niitä heti uskoisi tulpaaneiksi.
Taidan ihastella niitä vielä päivän, kunnes on aika hommata taas perjantai-puska....


Oikein mukavaa torstaita, 
huomenna alkaa viikonloppu!

- Satu -
















sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Aika Aikaansa Kutakin...Motivaatiota Etsimässä...




Tässä on mennyt pariviikkoa viimeisestä postauskesta. 
Ensin piti varustautua pienelle tyttöjen omalle lomamatkalle; laittaa omat varusteet valmiiksi ja varustaa kotiporukat niin, että selviävät, kun taloudenhoitaja ei ole paikalla.
Piti vielä leipoa reissuun mukaan kakkukin ja hommata kaverin kanssa kymmenelle naiselle eväät.
Matka oli siis ihan timantti-luokan reissu ja piristi mielialaa kummasti, ensivuoden reissu on jo varattu
Pyhitin kaiken ajan muulle kuin kuvaamiselle ja bloggaamiselle. 
Ja se tuntui hyvältä! 


Oikeastaan koko alkuvuoden olen potenut jonkinasteista turhautuneisuutta ja aikaansaamattomuuta - ainakin omasta mielestäni. Olen ollut mielettömän väsynyt ja välillä voisin nukkua kellon ympäri tai pari. Kävin asian tiimoilta jopa lääkärillä ja sain passituksen verikokeisiin ja kuviin. Niistäkin selvisi, että kaikki on kunnossa, paitsi D-vitamiini. Sen puute voi kuulema aiheittaa kaikenlaista kränää.....no sain hevoskuurin ja toiveen, että asiat sillä palautuu, kontrolli kesäkuussa. 
Hevoskuurin lisäksi toivon auringonpaistetta ja paljon! Huomaan heti olevani pirteämpi ja energisempi, kun se taivaalla pällistelevä kirkas valoilmiö hellii täydeltä terältä.
Ja toivon sen myös paistavan muulloinkin kuin vain työpäivinä, jolloin 'saan' ihastella sitä ikkunan läpi.


Viime viikolla aloin jo kotona puhua, josko lopetan koko bloggauksen, koska kuvaaminen ei kiinnostanut ja kaikki miettimäni aiheet tuntui 'hölmöiltä'. Toisten blogeja olen lukenut ja silmäilyt, ihastellut kuvia ja ihmisten aktiivisuutta ja odottanut omaa inspiraatiotani takaisin. Välillä läppäri on saanut levätä työpöydällä avaamattomana päiviäkin.


 Tiedän myös olevan turhan kriittinen omaa osaamistani kohtaan - ja nyt puhun intohimostani valokuvaamiseen - mutta kun halu oppia ja osata on niin suuri. Sanotaan, että kuvaamaan oppii vain kuvaamalla, mutta mielestäni siihen tarvitaan myös oikea mielentila. Ainakin minä 'luen' kuvat läpikotaisin ja huomaan kyllä jos otos on ns. 'väkisin väännetty'. Parhaat otokset saavat minut tuijottamaan niitä kauan.
 Kun huomaan väkinäisyyden omissa kuvissani, laitan kamerani jäähylle ja odotan oikeaa hetkeä. Se, tuleeko sitä ja milloin, ei voi tietää...


Eilen lauantaina mietin, josko inspis palautuisi, kun tapaisin taas aina iloisen Mansikkatilan Tainan...
no tavan mukaan meidän suunnitelmat eivät päätyneet niin kuin toivoimme...liian monta muuttuvaa tekijää.. ja treffit siirtyi taas viikolla.


Nyt jäi aikaa sitten johonkin muuhun...Olin jo aikani silmäillyt työhuonettani ja siihen tuunaamaani 'kotistudiota'. Olin siihen tyytyväinen , mutta en kuitenkaan täydellisesti. Katsoin myös lattialla korissa olevaa sukantekelettä, josko istuis sohvalle ja kutoisin. Olenkin taas kutonut monet illat. Se rentouttaa ja samalla voi jäsennellä päässään asioita.....
 Siirsin kutimen kuitenkin sivuun, käärin hihani ja otin mittanauhan esiin ja itseäni niskasta kiinni....Pian huone oli kuin pommin jäljiltä; ruuvasin, purin, siirtelin ja rakensin, juoksin miehen verstaalle ja takaisin kaivelemaan materiaaleja ja keksimään ratkasuja. Touhuun meni koko ilta ja ihan puolenyön yli, kunnes olin tyytyväinen ratkaisuuni.

Uusi kuvauspiste on nyt maalia vaille valmis, mutta palauttaako se innostukseni kuvaamiseen? Uskon positiivisesti niin tapahtuvan. Katselen edelleen ympärilleni jatkuvasti ja näen kaikkea kaunista ja kuvattavaa. Mutta tarvitseeko aina kaikkea kuvata? Kauniit hetket voi myös taltioida omalle 'kovalevylle'.


Tunnen siis olevani pienessä murroksessa; jatkaa vai ei....Mietin myös miksi kuvaisin, jos en bloggaisi!? Mietin mihin suuntaan blogiani suuntaan; leivontaan vai kuvaukseen ja millaiseen kuvaukseen? Niistähän tässä blogissani on kuitenkin eniten postauksia. Ideoita minulla on valtavasti, mutta puuttuu se aika ja hieman motivaatiota ja ihan vain viitsimistäkin. 
Ja aikahan on vain kiinni tahtomisesta ja järjestelykysymys.
Tahtoa minulta löytyy ja olen kyllä aika hyvä organisoimaankin....


Näihin mietteisiin,
mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

- Satu -






maanantai 13. maaliskuuta 2017

Terassikauden Avaus


coffeebreak, kahvitauko, still life

Aurinko lelli koko viikonlopun.
 Täydellinen ilma ulkoilla tai vain oleilla terassilla ja nauttia auringosta ja linnunlaulusta.


Nuoriso tuli viikonlopuksi käymään kotona, joten pitihän minun leipoa. Esikoisen herkua ovat suklaakeksit ja tietenkin minä niitä tein, vaikka hän osaa sen taidon itsekin. Oikeastaan mielessäni oli pidempään jo muhinut ajatus leipoa pannukeksi. Nyt oli hyvä hetki toteuttaa ajatukseni.


Minulla on pari vakoireseptiä, joita käytän leipoessa keksejä. Tässä on nyt se 'pienempi' taikina. Ja koska en pysty koskaan seuraamaan reseptiä täysin, vaan luovasti luovin ainesten kanssa. taikinaan päätyy sitä mitä kaapissa sattuu olemaan. 
Tällä kertaa sekaan päätyi raakasuklaanibsejä, omatekoista kinuskastietta purkin pohja ja suklaana käytin Fazerin mustikkasuklaata. Koska tein tuplataikinan korvasin osan suklaasta suolapähkinärouheella.


Mutta tässä oikea alkuperäinen ohje ilman minun vääntöjä;

Super Suositut Suklaakeksit

Best Big, Fat, Chewy Chocolate Chip Cookie

5 dl jauhoja 
( olen tehnyt myös gluteenittomista jauhoista)
1/2 tl soodaa
200 g voita
2 1/2 dl fariinisokeria
1 dl kidesokeria
1 rkl vaniljaa
1 kananmuna
1 keltuainen
5 dl paloiteltua suklaata (2 x 200g levy)

Sekoita jauhot ja sooda keskenään. Sulata voi ja vatkaa se sokerien kanssa kunnolla sekaisin. Lisää vanilja, kananmuna ja keltuainen ja vatkaa vaahdoksi. Lisää jauhoseos ja sekoita. Lisää suklaapalat samalla taikinaa käsin lusikalla sekoittaen.

Lusikoi reilu ruokalusikallinen taikinaa leivinpaperilla vuoratulle pellille. Mitä enempi taikinaa, sitä isompi ja 'sitkeämpi' keksistä tulee. Meillä suositaan juuri noita todella isoja, kämmenen kokoisia keksejä. Monesti ne sulavat yhteen paiston aikana peittäen melkein koko pellin.

Paista 165 asteessa 15-20 min kunnes keksien reunat ovat hieman paahtuneet.
Jäähdytä ritilällä ennen maistamista, jos maltat.

best big fat chewy chocolate chip cookie

Ne pannukeksit paistoin pienissä valurautapannuissa. Tarpeeksi vain taikinaa voideltuu pannuun ja pannu uuniin. Hieman jäähtyneiden keksien päälle pala jäätelöä, viereen kuppiin kahvia, kaakaota tai teetä ja tämän kevään terassikausi omalla terassilla on avauttu.


Ja sama aurinko sai miehenkin grillauspuuhiin. Olemme siis avanneet grillikaudenkin, tosin emme  tainneet edellistäkään vielä lopettaa....


Mukavaa keväistä viikkoa!

- Satu -










sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Tulevaisuuden Historiaa tehdään Nyt....Maaliskuu {MakroTex-Haaste}


maaliskuu maata näyttää
maaliskuu, valokuvaus
maliskuu, valokuvaus

Maaliskuu maata näyttää ja Kevät keikkuen tulevi....
Aurinko saa voimallaan lumen muuttumaan vedeksi ja paljastamaan mitä lumen alle on hautautunut.
Seuraavana päivänä taas sataa uutta tilalle peittämään kaiken...
On selvästi kevättä ilmassa...
Onhan Maaliskuu...



Jälleen kerran meidän maaliskuu on täynnä kirjoja, vihkoja, laskukoneita, eväiden tekoa.....Pähkäilyä, miettimistä, kertailua ja välillä jopa epätoivoa....on taas yhden lapsen kirjoitusten aika.


 Samaan aikaan nuoren pitäisi tehdä tulevaisuuden suunnitelmat, miettiä miksi haluaa isona ja täytellä hakupapereita oppilaitoksiin joihin toivoisi pääsevänsä. 


Tulevaisuuden Historiaa tehdään nyt Maaliskuussa.

Vaikka omista kirjoituksista on aikaa, muistuu omat tuntemukset jokaisen lapseni kohdalla mieleen.
Ainakin muistan, että sinä kyseisenä maaliskuuna minäkin istuin monet kerrat ulkona terassilla kirja kädessä nauttien auringon ensilämmöistä ja samalla tuskaillen, etten varman ikinä pääse kirjoituksista kunnialla läpi.....

Muiden maaliskuisia mietteitä löytyy Pieni Lintu blogista.


- Satu -










lauantai 11. maaliskuuta 2017

PerjantaiPuska #Kukkailottelua



Tänään on jo kyllä lauantain, mutta kun aina ei ehdi, ei jaksa tai ei edes huvita....

Nyt aamulla on ihanan hiljainen hetki, kun kaikki muut nukkuu. En vielä voi laittaa yleiskonetta surraamaan, enkä ryhtyä imuroimaan; annetaan toisten vielä nukkua.
Mies lähti jo reissuun ja karvalapset on ulkoilutettu, tosin pitkäkorva halusi vielä uudestaan nauttimaan nousevan auringon valosta ja lintujen laulusta...
Tämä on minun oma hetki, kameran, kuvien ja blogien kimpussa ja tietenkin se kupillinen  -tai kolme - kahvia.


Tämän kukkapuskan ostin yli viikko sitten.
 Olin pyöritellyt kimppua jo aiemin käsissäni, mutta silloinen kimpun hinta esti sen päätymistä koriini, vaikka kuinka kaunis olikin.
Pari päivää myöhemin kimpun hinta oli alle puolet sen alkuperäisestä. Ei tarvinnut kahteen kertaan miettiä....
 Tykästyin kimpun moninaisuuteen; väriin ja muotoon...sen sai helposti purettua. Olen jotenkin ihastunut noihin gerberoihin, en tiedä miksi. Mieluumin katselen nykyään niitä kuin tulppaaneja.

Muiden kimpun kukkien nimistä minulla ei ole aavistustakaan, mutta ei haittaa. Kauneus ennen kaikkea!

valokuvaus, kukkia, still life flowers

 Kuvailin kimppua eri päivinä ja eri muodoissa. Aina fiiliksen mukaan.
Tällä hetkellä osa kimpun kukista on kuivumassa ja osa vielä loistaa maljakossa.

gerbera, still life flowers

Katselen tässä samalla ulos ikkunasta ja seurailen pihan lintuja ja terassin takaisen kivimuurin kätköissä asuvan hiiriperheen aamutoimia. 
Tämä on päivän paras heti ja tällä jaksaa koko päivän.

Ipana-kanikin suunnistaa näköjään jo kohti takaovea...aamu-ulkoilu siis suoritettu.
Voi kun päivä pysyisi aurinkoisena!

Mukavaa lauantaita kaikille.

- Satu -





keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Varaslähtö #Tulppaanitorstaihin


tulppaani, #tulppaanitorstai

Huomenna on taas #tulppaanitorstai ja minulla vanhat tulppaanit.
Ne samat kuin viimeksi, mutta hieman vanhempana. Karsin jo huonommat osat pois ja lajittelin kukat pulloihin.
Tänä vuonna tuntuu, että tulppaanit eivät kestä muutamaa päivää pidempää tai alkavat kuivahtaa ennenkuin edes aukeavat kunnolla. Nämäkin lopulta kuivuivat pystyyn, eivätkä edes auenneet.

#tulppaanitorstai, still life tulips
#tulppaanitorstai, tulips, glassbottle, still life

Lopulta nämäkin päätyivät Ipana-kanin ruokalistalle.

Uusia en ole vielä hommannut, koska en edelleenkään ole tuntenut samanlaista kutsumusta tulppaaneja kohtaan, kuin esimerkiksi viime vuonna.

Tää alkaa jo olla vakavaa........

Mukavaa loppuviikkoa kaikesta huolimatta!

- Satu -