sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Aika Aikaansa Kutakin...Motivaatiota Etsimässä...




Tässä on mennyt pariviikkoa viimeisestä postauskesta. 
Ensin piti varustautua pienelle tyttöjen omalle lomamatkalle; laittaa omat varusteet valmiiksi ja varustaa kotiporukat niin, että selviävät, kun taloudenhoitaja ei ole paikalla.
Piti vielä leipoa reissuun mukaan kakkukin ja hommata kaverin kanssa kymmenelle naiselle eväät.
Matka oli siis ihan timantti-luokan reissu ja piristi mielialaa kummasti, ensivuoden reissu on jo varattu
Pyhitin kaiken ajan muulle kuin kuvaamiselle ja bloggaamiselle. 
Ja se tuntui hyvältä! 


Oikeastaan koko alkuvuoden olen potenut jonkinasteista turhautuneisuutta ja aikaansaamattomuuta - ainakin omasta mielestäni. Olen ollut mielettömän väsynyt ja välillä voisin nukkua kellon ympäri tai pari. Kävin asian tiimoilta jopa lääkärillä ja sain passituksen verikokeisiin ja kuviin. Niistäkin selvisi, että kaikki on kunnossa, paitsi D-vitamiini. Sen puute voi kuulema aiheittaa kaikenlaista kränää.....no sain hevoskuurin ja toiveen, että asiat sillä palautuu, kontrolli kesäkuussa. 
Hevoskuurin lisäksi toivon auringonpaistetta ja paljon! Huomaan heti olevani pirteämpi ja energisempi, kun se taivaalla pällistelevä kirkas valoilmiö hellii täydeltä terältä.
Ja toivon sen myös paistavan muulloinkin kuin vain työpäivinä, jolloin 'saan' ihastella sitä ikkunan läpi.


Viime viikolla aloin jo kotona puhua, josko lopetan koko bloggauksen, koska kuvaaminen ei kiinnostanut ja kaikki miettimäni aiheet tuntui 'hölmöiltä'. Toisten blogeja olen lukenut ja silmäilyt, ihastellut kuvia ja ihmisten aktiivisuutta ja odottanut omaa inspiraatiotani takaisin. Välillä läppäri on saanut levätä työpöydällä avaamattomana päiviäkin.


 Tiedän myös olevan turhan kriittinen omaa osaamistani kohtaan - ja nyt puhun intohimostani valokuvaamiseen - mutta kun halu oppia ja osata on niin suuri. Sanotaan, että kuvaamaan oppii vain kuvaamalla, mutta mielestäni siihen tarvitaan myös oikea mielentila. Ainakin minä 'luen' kuvat läpikotaisin ja huomaan kyllä jos otos on ns. 'väkisin väännetty'. Parhaat otokset saavat minut tuijottamaan niitä kauan.
 Kun huomaan väkinäisyyden omissa kuvissani, laitan kamerani jäähylle ja odotan oikeaa hetkeä. Se, tuleeko sitä ja milloin, ei voi tietää...


Eilen lauantaina mietin, josko inspis palautuisi, kun tapaisin taas aina iloisen Mansikkatilan Tainan...
no tavan mukaan meidän suunnitelmat eivät päätyneet niin kuin toivoimme...liian monta muuttuvaa tekijää.. ja treffit siirtyi taas viikolla.


Nyt jäi aikaa sitten johonkin muuhun...Olin jo aikani silmäillyt työhuonettani ja siihen tuunaamaani 'kotistudiota'. Olin siihen tyytyväinen , mutta en kuitenkaan täydellisesti. Katsoin myös lattialla korissa olevaa sukantekelettä, josko istuis sohvalle ja kutoisin. Olenkin taas kutonut monet illat. Se rentouttaa ja samalla voi jäsennellä päässään asioita.....
 Siirsin kutimen kuitenkin sivuun, käärin hihani ja otin mittanauhan esiin ja itseäni niskasta kiinni....Pian huone oli kuin pommin jäljiltä; ruuvasin, purin, siirtelin ja rakensin, juoksin miehen verstaalle ja takaisin kaivelemaan materiaaleja ja keksimään ratkasuja. Touhuun meni koko ilta ja ihan puolenyön yli, kunnes olin tyytyväinen ratkaisuuni.

Uusi kuvauspiste on nyt maalia vaille valmis, mutta palauttaako se innostukseni kuvaamiseen? Uskon positiivisesti niin tapahtuvan. Katselen edelleen ympärilleni jatkuvasti ja näen kaikkea kaunista ja kuvattavaa. Mutta tarvitseeko aina kaikkea kuvata? Kauniit hetket voi myös taltioida omalle 'kovalevylle'.


Tunnen siis olevani pienessä murroksessa; jatkaa vai ei....Mietin myös miksi kuvaisin, jos en bloggaisi!? Mietin mihin suuntaan blogiani suuntaan; leivontaan vai kuvaukseen ja millaiseen kuvaukseen? Niistähän tässä blogissani on kuitenkin eniten postauksia. Ideoita minulla on valtavasti, mutta puuttuu se aika ja hieman motivaatiota ja ihan vain viitsimistäkin. 
Ja aikahan on vain kiinni tahtomisesta ja järjestelykysymys.
Tahtoa minulta löytyy ja olen kyllä aika hyvä organisoimaankin....


Näihin mietteisiin,
mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

- Satu -






38 kommenttia:

  1. Älä lopeta. Eihän sitä tarvi päivittäin tai viikottain olla jotain rustailemassa. :) Kyllä se into sieltä vielä palaa! ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Juu en lopeta 💛 otan vain vähän 'lukua' niin jaksaa taas rustata...

      Poista
  2. Minulle ainakin välillä pieni tauko bloggaamisesta tekee hyvää. Enkä yritä vääntää väkisin postausta, jos ei huvita. Ja väliilä menee viikkokin ettei huvita eikä tule koskettua koko kameraaan. Mutta sitten yhtäkkiä saa inspiraation kuvaamiseen ihan jostain pikkujutusta.
    Kyllä sitä miettii, että omat nurkat on niin nähtyjä ja kiinnostaako ketään enää...
    Mutta toisaalta saan blogissa toteuttaa itseäni ja ilman blogia en olisi koskaan kiinnostunut valokuvauksesta.
    Olen ajatellut että teen tätä juttua niin kauan kuin tuntuu hyvältä ja sittemn kun siitä pakkopullaa, silloin on aika lopettaa.
    Toivottavasti jatkat vielä bloggausta, sillä minäkin olen vasta löytänyt blogisi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauko kaikessa tekee hyvää. Monta päivää väänsin tätäkin postausta ja halusin sen kirjoittaa jo ihan oman itseni vuoksi selkeyttääkseni asioita. Bloggaus on kivaa ja haluan jatkaa....kyllä se inspis sieltä taas ilmestyy ja saan aikaisemmat luonnoksetkin julkaisukuntoon💛 Kiitos kun kommentoit..jo teistä saa voimaa 💛

      Poista
  3. Kyllä se tästä! Kevättä kohti! Voimahalaus! 💚 Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä tämä tästä! Ihmeellisesti aina helpottaa kun asian ottaa puheeksi, olipa kyseessä mitä tahansa. Toisten kommentit ja mielipiteet antavat uutta suuntaa omille ajatuksilleen..

      Kiitos Tuija <3 Ja ihani hetkiä kauniiseen kotiisi...'tirkistelen' sitä jatkuvasti ;)

      Poista
  4. Keväällä aika monella on vähän motivaatio hukassa, joten luova tauko tekee hyvää välillä.
    Mukavaa alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ajatellut että miksi on näin? Onko se kun skarppaa koko pimeyden, että jaksaisi kevääseen ja valoon...ja kun vihdoin alkaa valaistumaan, niin takki onkin ihan tyhjä?

      Vaikka onkin taukoa, niin taka-alalla asiat kuitenkin muhii ja pompsahtaa pintaan kun on niiden aika :)

      Kiitos samoin sinulle Kati <3

      Poista
  5. Hih, ihan kuin meikäläisen mietteitä! On ollut kaikennäköistä puuhaa ja mietinkin mikä osuus blogilla enää on, se vie niin paljon aikaa. Toisaalta kiva kun tulee kuvattua enemmän,mutta ihmettelen minäkin joskus että miksi...no jatketaan nyt vielä rakkaita harrastuksia! Into lisääntyy varmasti kesän myötä taas...😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri se, että on taas jotain muuta ja uutta, niin helposti jättää ns. aikasyöpöt jutut pois! Ja kyllä me vielä jatketaan ja kesällä taas tehdään jotain yhteistä juttua?
      Oikeesti alkaa olla jo ikävä, saisitte tulle jo pois sieltä lämpöisestä tänne sateeseen ;)

      Poista
  6. Blogisi on aina niin piristävää luettavaa ja mahtavan kauniita kuvia<3 kevätväsymys on niin kumma juttu, tuntuu, että se on pahimmillaan just silloin kun valon määrä alkaa rajusti lisääntyä? Varmasti kiva tyttöjen reissu on parasta sorttia lääkettä ja vaihtelua :-) Iloa ja valoa maaliskuun loppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos 'kummitustäti' <3 ;) Ihana jos saan vaihtelua työpäiviisi, ainakin sen teetauon ajan =D
      Suomalaiset ovat niin 'pimeää' kansaa, että valon lisääntyvä määrä on pahasta ;) Oli aivan super hauska reissu; naurun määrän perusteella eletään ainakin 120 vuotiaiksi <3

      Poista
  7. En itsekään olisi varmaan aloittanut valokuvausta jos en olisi ruvennut kirjoittamaan blogia. Kohta tulee kuusi vuotta täyteen bloggaamista eikä kyllästymisestä tietoakaan! Mutta jos blogin kirjoittaminen alkaa maistua puulta, niin silloin mielestäni on hyvä pitää taukoa ja myöhemmin kun siltä tuntuu, ja on taas uutta puhtia ja mielenkiintoa jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvasin kyllä aiemminkin, mutta bloggauksen kautta innostuin vielä lisää ja jopa opiskella! Tämä on kyllä erinomainen harrastus; eikä yksistään kuvaamisen vuoksi vaan myös tekstin tuottamisen kannalta. Tällaiselle lukihäiriöiselle oikein hyvää harjoitetta, joutuu todelle keskittymään ja ajattelemaan.
      En tiedä olenko kyllästynyt vai vaan 'turhautunut' kun tunnun toistavani itseäni ja tavallaan haluaisin jotain uutta (mutta mitä???), jokatapauksessa johonkin päätökseen varmasti päädyn ja postauksien tuotanto jatkuu :)
      Kiitos kun kommentoit, näitä kommentteja lukiessa pystyy raottamaan silmälappujaan ;)

      Poista
  8. Me oltiin viime viikko lomalla, ja toiveikkaasti otin kameran mukaan, kun ajattelin, että kuvailen kauniita lumisia maisemia ja kaikkea, kun kerrankin on aikaa. Mutta siinä kävi just niinkuin yleensä, että silloin kun kamera on mukana ja plääni valmiina, ei eteen muka tulekaan mitään kuvaamisen arvoista. Tai vaihtoehtoisesti kohteet on kauniita, mutta kuvat menee ihan plörinäksi ja tulee vaan harmitus. Tai sitten niitä kuvia kertyy muistikortille ihan liikaa. Ja jos ei niitä heti ala perkaamaan, ei välttämättä enää myöhemmin huvita niihin palata ollenkaan, ja kaikki valuu vaan hukkaan. Tai sitten sitä mieluiten vaan vaaliikin tosiaan niitä kuvia ihan vaan siellä omassa mielessään ja (loma)muistoissaan, eikä edes tee mieli jakaa niitä mihinkään. Että aika monella tavalla tästä saa kehitettyä itselleen ongelman :). Minä ainakin. Onneksi välillä käy niinkin, että se kiva kohde ja onnistunut kuva tulee eteen ihan puskista. Se palkitsee.

    Onneksi tää on kuitenkin vaan vapaaehtoinen kiva harrastus, jonka pariin on kiva palata silloin, kun siltä tuntuu, mutta helppo pysyä poiskin, jos ei tunnu. Minkäänlainen ennalta päätetty aikataulutus tai suunnitelmallisuus ei mulle näytä sopivan, vaikka joskus niin toivoisinkin. Fiilispohjalta siis jatkuu. Ja toivottavasti täälläkin <3. Sulla on kyllä hienot studiot siellä nyt.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin, että voin luottaa sinuun Annukka <3 ;)
      Parhaimmat kuvat tulevat juuri sieltä 'puskista'!
      Minä kun olen tällainen mitä olen kaikkine liika-aktiivisuuksineni yms, niin 'pakko' pitää itsellään jonkinlaista 'kuria' ja säännöllisyyttä, jotta jotain tulisi joskus jotain jostakin valmiiksi ;) Toisaalta rakastan tämän harrastuksen vapautta; ei ole kiinni ajasta, ei paikasta eikä oikeastaan aiheestakaan...kuten sanoit aika pitkälti Fiilis hommaa <3 ( toisaalta minulle joskus on hyväksi ehdotetut aiheet yms)

      Täytys kokeilla käytännössä tuo uusittu 'studio'...joku päivä kyllä...
      Mukavaa viikon jatkoa <3

      Poista
  9. Väkisin ei tuu kuin sutta ja sekundaa tai jopa vielä pahempaa eli ihan omaan tahtiin kuin tekee, niin hyvä tulee. Töissä saa ihan riittävästi tehdä niitä pakko-juttuja.

    Kivaa uutta viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin totta! Minulla on töissä luovuus täysin 'kielletty', kaikki pitää mennä tietyn kaavan mukaan tai tulee just sitä sutta ja sekundaa ;)
      Pyrin tässä bloggauksessa omatahtisuuteen <3
      Kiitos kommentista ja ihanaa työntäyteistä viikkoa sinulle <3

      Poista
  10. No, ensi viikonloppuna me tavataan, oli mikä oli!<3
    Taitaa meillä kaikilla olla näitä epäilyksen hetkiä. Sitä ehtisi vielä enemmän kaikkea, jos ei olisi tätä bloggaamista! Vaan sitten kyllä jäisi montaa kivaa kokematta ja ihanaa tuntematta.;D Mekään ei...
    Mulla on ollu viime aikoina sellainen tunne, että meidän on PAKKO saada se Lahden oma ryhmä käyntiin! Ihan varmasti aika on kypsä.:P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KYLLÄ!!!!!
      Niin taitaa olla, tämä vie kyllä helposti aikaa, mutta antaa enempi toisenlaista aikaa. Ja varsinkin niitä ihania uusia ystäviä ja uusia ajatuksia ja näkemyksiä <3. Monta ahaa-elämystä on kyllä tullut koettua bloggauksen myötä; oppinut käyttämään konetta erilailla, saanut hienoja vinkkejä toisilta jne...
      Meidän ekat treffit oli 14.4.2016 <3 just selasin tekstiviestihistoriaa ;)

      Poista
  11. Tutulta kuulostaa sun ajatukset. Itse olen huomannut, oli kyse sitten blogista tai instagramista tai vaikka ihan vain omasta facebookista, että mitä pidempi tauko julkaisujen välillä on, sitä hankalampaa on palata takaisin, enkä ole "uskaltanut" taukoilla paria viikkoa kauempaa. Sitä alkaa heti epäillä koko touhun järkevyyttä tyyliin "onko tässä mitään järkeä, että aikuinen nainen käyttää aikaansa tällaiseen touhuun..." mutta sitten luen teidän muiden blogeja ja totean, että enpähän ole ainakaan ainut laatuani. :)

    Toivotaan, että lisääntyvä valo tuo sinulle intoa ja motivaatiota tullessaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kommentoit. Oikeastaan tuossa on koko ajatukseni ydin ;) Avasin tai ouduin jo luomaan uuden profiilin faceen kun poistin 4 vuotta sitten edellisen...ihan vain kun kyllästyin ja mietin, että on oltava jotain muutakin! Tuntui silloin hyvältä ja tuntuu edelleen. Nyt viime kesänä kirjauduin uudestaan ihan vain blogin varjolla ;)
      Ja mitä kauemin on pois somesta sen helpommaksi poissaolo tulee joka päivä...

      Kyllä tämä tästä. katselin jo luonnoksiani josko ne muokkais julkaisukuntoon :D

      Aurinko viikkoosi!

      Poista
  12. Kuulostaa niin tutulta. Ihan kuin olisit ollut pään sisässäni salakuuntelemassa ajatuksiani.
    En aio lopettaa, joten älä sinäkään. Mitä sitten jos hetken hakee motivaatiota tms. Kyllä se innostus sieltä taas palaa. Välillä voi keskittyä muihin juttuihin. Väkisin ei kannata yrittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) En ainakaan tunnusta kuunnelleeni salaa ;) En lopeta en....mennän päivä ja viikko kerrallaan ja kyllä tämäkin solmu alkaa jo aueta.Välillä voi vaikka neuloa :D Kiitos sinulle kommentista <3
      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  13. Josko et miettisi suuntaa, vaan antaisit vaan kameran viedä, silloin kun se vie. Blogatahan voi silloin kun itse haluaa ja silloin niin tuntuu. Paraskin sanoja juu, mutta siis kun tulee pakko olo, pidän välipäivän, se on vielä riittänyt.

    Mielenkiintoinen tuo väkisin kuvattu. Luulen että puolet kuvistani on tuurinkauppaa ja puolet väkisin kuvattuja, koska se pakollinen kahvikuva eetteriin on saatava, hih. Miksi on, no pakkomielteiden orja.

    <3 Muiskuja ihanuus ja sulla on ihana blogi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanuus neuvosta. Taidan antaa kameran ja sielunisilmän viedä 😄 Sinun kuvat painivat ihsn erikategoriassa kuin mainitsemani kuvat; niissä kuvastuu juuri sinä ja sinun aitous 💚 ja ne kahvimukikuvat on oikeesti ihan PAKKOjuttu, siis positiivisessä mielessä. Mietin monesti kuinka sinä ehdit,keksit ja jaksat!!! Olet mun idolli 😍💜

      Poista
  14. Luova tauko on varmaan joskus paikallaan, jotta saa sen oikean inspiksen :)

    VastaaPoista
  15. Samaistun sun ajatuksiin väkisin kuvaamisesta, fiilis näkyy niin kuvista läpi. Mulla on välillä myös ajatuksia, että mitä järkeä koko touhussa on. Mutta sitten olen miettinyt, että en turhia stressaile asiasta joka on kuitenkin harrastus ja pitäisi tuottaa iloa. Olkoon välillä Instagram ja blogi päivittämättä, sitten taas päivitetään, kun tuntuu hyvältä ja on aikaa. Mukavaa on ollut tutustua suhunkin tämän blogin kautta. <3 <3 Ps. Ja Ipana & co tietty on ihan oma lukunsa. ;) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin totta, mutta kun itsessä asuu pieni perfektionistin ja suorittajan sekoitus, niin luovan ihmisen on sitten vain juntattava itsensä noiden kahden yli, jotta asia pysyisi aisoissa ;)
      Elämäni ei todellakaan kaadu jos jää päiv-pari tai viikko päivittämättä somea. Sitten taas saattaa tulla asiaa joka tuutista, kun oikein innostuu!
      Kiitos, minusta on myös ollut kiva tustua sinuun <3
      Minua on pyydetty tekemään Ipanalle oma instatili, mutta sehän taas tietäisi lisää 'pakkoa' ;) Ipana koirineen on kyllä ihan paras <3

      Poista
  16. Kuin omaa kirjoitustani olisin lukenut. Väsyttää ja vaikka kuinka nukkuu niin väsyttää vaan. En saa mitään aikaiseksi jne..
    Ja mitä tulee bloginlopettamisajatuksiin niin ne olivat hyvin vahvana läsnä viime vuonna. Kesän pidinkin täysin taukoa mikä taas olisi parasta kuvausaikaa. No tauko kannatti todellakin ja innostus on jälleen löytynyt, mutta enää en todellakaan rasita itseäni joka päiväisillä postauksilla. Ihanaa viikonloppua ihanuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ihanuus <3
      Nyt huomasin, etten ole niin kamalan 'kuollut' jatkuvasti, vaan alan jo jaksaa paremmin. Onko syy lisääntyneen valon ja auringon vain kolmen vikon superboostaus D-vitamiina?? En osaa sanoa...mutta jatkan D-kuuria..
      Muistan kuinka mietit samantyylisiä asioita viime kesänä. Taukosi varmasti toimi ja mietin joskus, mistä sinä keksit aina ne hyvät ja puhettelevat aiheet!?!
      Itse uskon, että kun taas olen 'täydessä terässä' niin jaksan taas suoltaa tekstiä ja kuvaa, mutta annan kyllä itselleni luvan vain olla...

      Kaunista viikonloppua sinne Ouluun <3 xx

      Poista
  17. Kiitos Satu, että jaoit ajatuksiasi aiheesta! Täällä on vähän samanlaiset tunnelmat taas vaihteeksi; sitä miettii onko koko hommassa mitään järkeä, onko omat ideat ihan typeriä, osaako mitään ja tuntuu vaan ettei saa aikaiseksi kirjoittaa mitään.

    Toisinsanoen pieni paussi luovasta tuottamisesta tekee jälleen terää. Muokkailen vanhoja kuvia (jos huvittaa) kun ei ole ollut juurikaan inspiraatiota ottaa uusia. On sellainen väsähtänyt fiilis, eikä oikein jaksa mitään. Tuntuu, ettei saa mistään kiinni ja on sellainen olo, että polkee vaan paikoillaan... Taitaa olla sitä kuuluisaa kevätväsymystä. ;) Jännä juttu sinänsä, kun aurinko kumminkin auttaa myös minua, ja ulkona puuhailu virkistää mieltä. Silti väsyttää vaan. Täytyisi varmaan ottaa se D-vitamiinikuuri, josko helpottaisi. :)

    Tulipas tästä nyt avautuminen! :D Mutta etenkin silloin on mukava kommentoida, kun joku käsittelee blogissaan samoja aiheita joiden kanssa itse painii. Se on sitä kuuluisaa vertaistukea. :) Ihanaa viikonloppua Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos avautumisesta <3 Jälleen mielettömän hienoa saada vertaistukea asiaan, joka mietityttää ja arveluttaa ;) Näin päästään taas lähemmäksi ratkaisua ja inspiraatiota, toinen toistamme tukien <3

      Kiitos, erinomaista viikonloppua sinulle Anna <3

      Poista
  18. Voi Satu, minun oli ihan pakko rynniä kommentoimaan tähän postaukseesi, sillä se kolahti niin; ei vähiten siksi, että olen räytynyt hiljan ihan samaan tapaan motivaation puutteen kanssa <3.

    Seuraan blogiasi aina silloin tällöin, kuten suuren joukon muitakin, mutta kun oma työ on sisältöjen tuottamista eli tarinoiden parissa elämistä aamusta iltaan, kommentointi ja vuorovaikutus toisten bloggaajakollegoiden kanssa jää aivan liian vähälle.

    Työni puolesta vedän myös luovuusiltoja sisällöntuottajille, ja se olisi kuin luotu sinulle. Sen pointti on juuri tämä: miten nousta luovasta kuopasta ylös, kun sinne putoaa.

    Illan ideana on avata sisällöntuottamisen luonnetta ja sen myötä ymmärrystä, että me kaikki, jotka suhtaudumme omaan tekemiseemme intohimoisesti, putoamme silloin tällöin luovuuden kuoppaan. Siksi illan tarkoituksena on oppia hyväksymään, että "no can do", näin se nyt vain menee sekä löytää apukeinoja niistä ylös nousemiseen (oi. miten tuli nyt niin pääsiäishenkisesti ilmaistua ;)...). Sillä apukeinoja nimittäin on.

    Ilman tietoisuutta luovista kuopista ja niiden ennaltaehkäisystä pahinta mitä voi tapahtua on, että sisällöntuottaja - kirjoittaja ja/tai valokuvaaja - ei enää luota ja usko ITSE omiin ihaniin taitoihinsa, menettää pitemmäksi aikaa motivaationsa ja heittää kirveen kaivoon.

    Todetakseen ehkä pitkän ajan kuluttua myöhemmin, että päätös oli tyhmä ja veri vetää takaisin sitä, mitä sydän on halunnut aina tehdä <3.

    Älä anna periksi Satu. Olet nyt vain sisällöntuottajan luovassa kuopassa. Pääset sieltä ylös. Minäkin pääsin, vaikka pahimpina päivinä kuukausi sitten mietin, että en osaa kirjoittaa enää mistään mitään ja minun on pakko tehdä jotai muuta. Anna itsellesi aikaa <3. Luovuus kukkii ja sykkii sinussa pian taas <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista <3 Ja kyllä uskon, ettei aina jaksa, eikä tarvitsekkaan, lukea eikä kommentoida kaikkia...mielenkiintoisia blogeja ja tekstejä on niin paljon!

      Olisin halunnut osallistua kyseiseen tapahtumaasi viime viikonloppuna, muuta kun en pysty olemaan kahdessa paikassa yhtäaikaa ja tälläkin kertaa ystävät ja perhe vei pidemmän korren....mutta kyllä minä vielä osallistun iltaasi, ihan vain mielenkiinnosta! Koskaan ei voi oppia liikaa!

      Tunnen nuo 'sudenkuopat' ja siksi varmaan myös asiasta kirjoitinkin. Elmäni aikana olen pudonnut moniin kuoppiin ja kun aikani olen siellä teutaroinut, niin kyllästyn itsekkin olotilaani ja nostan itseni taas ihmisten ilmoille, ihan vain päätän, että nyt loppui epätoivo ja on aika uuteen nousuun ja uusiisn aioihin. Joskus vain on otettava ns. lukua, ennekuin taas pystyy ponnistamaan kuopasta ylös.
      Minusta on helpottavaa huomata, kuinka monella on ollut samoja ongelmia ja tunteita bloggauksen kanssa, jopa teillä ns. tunnetuimmilla bloggareilla. Ja olen todella kiitollinen, että saan teiltä valtavasti vertaistukea ja sitä kautta voimaa jatkaa ja saada ote taas luovuuden helmasta kiinni.

      Minulla on jo ideoita muhimassa, mutta odotan kunnes inspiraatio iskee täysillä, koska mielestäni väkisin tehty ei ole sisällöltään antoisa.

      Kiitos vielä kerran kivasta kommentista Rouva Sana ja sanojen täyttämää huhtikuuta <3

      Poista
  19. Kuulostaa tutulle - niin väsymys kuin blogin suhteen tuskailu...

    Toivotaan, että D-vitamiinistä apua sinullekin - itsekin ramppasin lääkärissä koko talven, kun olisin voinut vain nukkua kaikki päivät, ja painokin tippui (herkutteluista huolimatta) tasaista tahtia huolestuttavan alas. D-vitamiiniarvot olivat matalalla, ja kun aloitin D-vitamiinin syömisen hävisi se raskas väsymys ja painokin noussut jo lähes ennalleen! Tsemppiä ja voimia!!

    Ja älä lopeta bloggaamista, ota vaikka pieni loma blogista tai päätä julkaista harvemmin kuin normaalisti. <3 Veikkaan, että jokainen käy jossakn vaiheessa läpi samat turhautumiset ja ajatukset lopettamisesta... Mutta onhan tämä blogin yhteisöllisyys myös yksi ihana syy jatkaa, tsempataan toisiamme arjen haasteissa! ;)

    Toivotaan aurinkoisempaa loppuviikkoa sinne suunnalle ja paljon luonnon omaa valoenergiaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu kun kommentoit <3
      Tuolla D-vitamiinilla on aikamoinen vaikutus ihmiseen...alkaa jo tuntua täälläkin positiivisesti. Juuri innostuin kuvaamaan taas pitkästä aikaa.

      Aurinkoa ei kyllä ole näkynyt viimeaikoin yhtään liikaa...sitä odotellessa...
      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!