maanantai 24. heinäkuuta 2017

Ihanaa Iittalaa...Taika 10 Vee


Iittala Taika 10 years, green coffee
Iittala Taika 10 years, hortenssia, hydrangea, green coffee
Iittala Taika 10 years, green coffee

Olimme Likan kanssa kaupassa ja hän esitteli minulle tämän ihanuuden; uuden juhlallisen Taika-mukin.
Iittalan Taika-sarja viettää10-vuotis juhlavuotta. 10 vuotta sitten Klaus Haapaniemi toi klassisten ja pelkistettyjen Iittaloiden joukkoon mystiikkaa ja leikkisyyttä. Alkuun sarja oli 'outolintu' ja suomalaiset lämpenevät hitaasti. Kymmenessä vuodessa Taika-astiastosta on kuitenkin ehtynyt tulla jo omanlaisensa klassikko ja nykyään se on helposti ihastuttavissa oleva sarja.

Itse tykkään juuri noista eläinhahmoista ja väreistä. Tässä mukissa loistaa pöllö. Pöllö, joka muistuttaa robottia antenisarvineen ja viuhuvine eriväri-siipineen. 
Kun Likka nosti mukin eteeni ja näytti myös laatikon jossa muki oli, tämä esteetikko oli heti myyty.
Mukin värit ja koristeellisuus miellytti ja suuaukon sisäpuoliset kuviot ovat kuin piste ii:n päällä. Vaikka muki maksoi melkein 20 euroa, lähti muki matkaan.
Aina on tilaa yhdelle ihanalle mukille.

Iittala Taika 10 years, green coffee

Ja kotona mietin miten kuvaan mukin. Taas kahvikuppikuvia...
Eilen poimin terassihortenssiasta katkenneen kukinnon ja värithän olivat nyt  mukin kanssa samat. Ostettaessa hortenssia oli sininen, nyt jotain muuta....
Ja mitä sitten mukiin????

Iittala Taika 10 years, hortenssia, hydrangea, green coffee
 hortenssia, hydrangea, green coffee

No kahvia tietenkin, mutta ei mitä tahansa kahvia, vaan Vihreää kahvia. 
Olin tilannut pienen pussin vihreitä kahvipapuja Hyvinvoinnin tavaratalosta. Vihreät kahvipavut ovat kahvipensaan hedelmiä, joita ei paahdeta kuten perinteisesti pavut paahdetaan kahvinvalmistuksessa. Sen sijaan kahvipavut kuivataan, kunnes kahvipensaan hedelmä kuivuu ja aukeaa. Vihreä kahvia käytetään paljon painonhallinnassa ja siinä on paljon antioksidantteja.
No laihdutusmielessä en papuja tilannut, vaan koska halusin kokeilla ja maistaa kovasti hehkutettua tuotetta, kahviaddikti kun olen.

Iittala Taika 10 years, hortenssia, hydrangea

Jo pussin kyljessä varoitetaan, ettei vihreistä pavuista keitetty kahvi maistu perinteiselle kahville vaan maku olisi lähempänä vihreää teetä ja yrttejä. Lisäsin pussin vinkin perusteella jauhamiini papuihin hieman kardemummaa ja 'keitin' kahvin espressokeittimelläni. Valmiin kahvin maustoin vielä agavesiirapilla.

Iittala Taika 10 years, hortenssia, hydrangea, green coffee

Ja voin rehellisesti sanoa, että mieleeni tuli ne itämaiset kahvit, joita on joskus maailmalla juotu minimaalisista  kupeista ja laseista. Se kahvi on parasta jota olen juonut ja tämä toi sen makumuiston elävästi mieleen.
Kahvi näyttää ihan vihreältä teeltä ja Likka, joka on huono juomaan kahvia, sanoi tämän kahvin olevan hyvää. Jopa hän voisi tätä  juoda!


Muki oli ihan heräteostos, mutta olen sen ansainnut. Ainakin omasta mielestäni.
Olen sään sanelemana käynyt sisällä kaappeja ja varastoa läpi ja olen saanut vietyä paljon tavaraa kierrätykseen, myös niitä astioita ja jopa mukeja.

Iittala Taika 10 years, hortenssia, hydrangea, green coffee

Jos vihreä kahvi puhdistaa ja virkistää kehon, niin kaappien siivoaminen ja tavaran perkaaminen virkistää mieleni.

Virkistävää alkanutta viikkoa!

- Satu -

.













lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mustikkamaitoa


mustikkaa, wild blueberries, still life
mustikkaa, wild blueberries, still life
mustikkaa, wild blueberries, still life, vanhat astiat

Tämän kesän ensimmäinen mustikkamaito on nyt syöty, tai Juniori sen söi, koska itse mustikatkin pieneen peltikuppiin poimi. Oli siellä kupissa mukana muutama ahomansikkakin...


Ja kukatkin hän kävi minulle poimimassa. On oppinut, että taskussa pitää aina reissuilla on kukkasakset, niin varret katkeaa helpommin...


Meidän piha-aidan takaa alkaa pieni metsä, jonka mustikat kypsyvät aina ensimmäisenä. Niin tänäkin kesänä. Ja mikäs sen parempaa kuin tuoreet itsepoimitut mustikat ja maito. No ehkä kuitenkin kesän ensimmäinen mustikkapiirakka voisi viedä voiton....

mustikkamaitoa, still life blueberries
mustikkamaitoa, still life blueberries
mustikkamaitoa, still life blueberries

Mietin jos lähtisi itse poimimaan ne piirasmarjat,
 mutta taivas päätti toisin ja kastelee nyt kukkasia...


Mukavaa viikonloppua!

- Satu -


Viikon makrotex-teema on Marja.
Täältä  löytyy lisää aiheesta.










perjantai 21. heinäkuuta 2017

Repaleet #Kukkailottelua


Sain Tainalta viime syksynä kourallisen unikon siemenkotia. Talven ne kökötti lasipurkissa ja keväällä kylvin ruukkuihin. Sadat pienet pisteet alkoivat pian kasvaa ja  jouduin ne siirtämään aina isompaan ruukkuun, kunnes taimet pääsivät ulos. Silloin mietin, että mitenkähän käy......
No näin kävi!


Kukkapenkki tulvii hurmaavia unikkoja, sellaisia,joita minulla ei ole ennen ollut.
On melkein mustaa ja paria erillaista tupla-värillistä. Ja ihaninta noissa tuplavärisissä on nuo reunat! Kuin repäisty pala terälehteä ja jäljelle on jäänyt repaleet reunat....


Unikkojen rinnalla kukkapenkissä kukkii tuo sininen mikälie Vuorikaunokki ja joku kissankellon tapainen kukkanen, Ukonkello. Piti googlettaa nimet...
Hauskasti niidenkin terälehdet ovat aika repaleiset...


Keräsin kukkaset kirpparilta vihdoin löytämääni pinkkiin vaasiin. Ette voi uskoa, miten vaikea on löytää juuri oikeanlaista pinkkiä vaasia! Mutta lopulta se löytyi ihan omilta kulmilta ja maksoi peräti 50 senttiä.
Ai miksi pinkki vaasi? No kun minulla oli pakkomielle pinkille vaasille....
Kirppareita kierrellessä ja maljakkoa etsiessä löytyi myös pari mieluista lautasta ja aika hauska retro-kahvikuppi. Ne keräsin mukaani Hämeenlinnan kirpputoreilta.


Unikot kukkivat päivän ja sitten pudottavat terälehtensä, nuo repaleiset rippeensä ja jäljelle jää siemenkota.


 Niitä vaalin ja varjelen, jotta voin ottaa ne talteen ja uusia 
kukkaloiston ensikesänäkin.

Pari viikkoa lomaa alkaa olla takana ja loma puolessa välissä.Touhunnut olen kaikkea muuta kuin valokuvannut. Tai no ne asuntomessut, mutta niiden jälkeen kuvaaminen on takkuillut, en saa oikein mieleistä fiilistä kuviin enkä kuvaamiseen...
Tämänkin postauksen meinasin jättää tekemättä, mutta eihän niin voi hyvälle ystävälle tehdä. 
Otin siis itseäni niskasta kiinni ja aloin kuvaamaan.
Kummasti kyllä muutaman klikkailun jälkeen alkoi jo tuntua taas mukavalta...


Mukavaa viikonloppua kaikille!
Kovasti ne lupailee, että kesä vihdoinkin saapuisi....
Voinko riisua villasukat?

- Satu -


















Ajatuksissani Ajaton


Tämä on toinen postaukseni Mikkelin asuntomessuilta ja varmaan tällä erää myös viimeinen.
Edellisessä postauksessa kertapläjäytin kaikki käymäni/kuvaamani kohteet ja sanoin jättäväni mieluisimman viimeiseksi ja omaksi postaukseksi.


Fiskarhedenvillan talo ei pettänyt tälläkään kertaa.
Jo ulkona tykästyin talon selkeään linjaan ja niihin terasseihin. Terassi kiertää kivasti taloa, ehkä jopa auringon mukaan, samoin tilava parveke. Kun on tällainen ulkoihminen, niin ulkotilat merkitsevät paljon.
Talo oli kuin Ajaton Ajatus, kaunis ja hyvä sellainen.

Terassi ja yläkerran aula.

Kun sitten astuin ovesta sisään, huokaisin ihastuksesta. Kun itsellä on iso perhe, niin eteiseen pitää mahtua ja tähän kyllä mahtui!
Ulkovaatteille oli varattu ihan oma 'huone'.
 Ja mikä parasta etuovelta näki suoraan takaovesta ulos. Juuri tämä tilavuus ja talon pohja ja tilajako vei voiton. Ei käytäviä eikä sokkeloita, ei ahdistavia kulmia vaan avaruutta olematta silti tyhjiä kuutioita. Jo viime vuonna Seinäjoella tykkäsin Fiskarhedenvillan Tupien Tuvasta, mutta kyllä tämä Ajaton on enempi minun mieleen, talo toimi kuin ajatus..


 Iso eteinen on auki yläkertaan asti. Portaita ei edes meinaa huomata, koska ne eivät tunnu vievän yhtään tilaa. Eteisestä on käynti myös talon toiseen wc/suihkutillaan ja yhteen makuuhuoneista.

Alakerran wc/syúihkutila ja yksityiskohta eteisestä.
Ison oviaukon kautta päästään Keittiö-ruokailutila-olohuone-ydistelmään, joka on periaatteessa samaa tilaa, mutta kuitenkin jokaisen pystyy erottelemaan toisistaan ongelmitta.

Työhuone ja olohuone

 Ja taas se mistä tykkään, eli näkyvyys talon päästä päähän. Keittiössä seisoessa näki suoraan talon toisessa päässä, olohuoneen jatkona olevan -nyt työhuoneeksi sisustetun - huoneen ikkunasta ulos.

Näkymä työhuoneesta keittiöön ja toisinpäin.

Keittiö on selkeä ja työskentelytilaa riittävästi. Kokatessa voi ihailla kaunista näkymää isoista ikkunoista ja sivutasolla touhutessa voi ihailla toisen suunnan näkymiä, kurkkia vaikka milloin kukakin tulee kotiin.
 Keittiöstä on myös käynti kodinhoitohuoneeseen ja siitä ulos, eli kauppakassien kanto sitäkautta sisään helpottuu sekä kuraisten tyyppien jäljet saa pysäytettyä sinne.

Yläkerrassa on makuuhuoneet; vanhempien ja nyt sisustettuna kahdelle lapselle. Perheen kolmannelle on huone alakerrassa heti siinä eteisen kulmilla. Vanhempian makuuhuoneen yhteydessä on vaatehuone/pukeutumishuone. Yläaulasta on kulku isolle parvekkeelle, jonne voisi mennä vaikka saunan jälkeen vilvoittelemaan ja ihailemaan Saimaata, vaikkei rantatontista olekkaan kyse.
Se olikin ainoa asia koko talossa, joka mietitytti; saunan sijaitseminen yläkerrassa. Sitä on vain niin tottunut ja kaavoihin kangistunut, että sauna sijaitsee alakerrassa tai jopa kellarissa.

Vanhempien makuuhuone.
Lasten makuuhuoneet.
Sauna-kylpyhuone

Värejä Adalmiinan Helmen Annarina Yöntilä on jälleen uskaltanut käyttää. Värit olivat seesteisiä ja maltillisia, mutta värejä.  Käytettyjen värien vaikutus on saanut aikaan sen, että olen alkanut katsoa omaa olohuonetta toisin silmin...

Alakerran työhuone

Esittelysisustuksessa oli käytetty paljon puuta eri sen muodoissa. Muubs-Suomi luki aika monessa lappusessa.
Ja Annarinan loihtima kattaus....huoh.
Kyllä suomalainen lasi on kaunista.


Joko olen kehunut kohdetta tarpeeksi? 

Vaikka sisustukset ovat esittelytaloissa SE juttu, niin tässä talossa kyllä ihastuin jo siihen sisääntuloon, talon tilavuuteen ja siihen pohjapiirustukseen. Kaikki muu rekvisiitta oli ekstraa.

Kaikki messuilla käymäni kohteet olivat omalla tavallaan kauniita ja mielenkiintoisia, mutta tämä kana löysi jyvän akanoista...

Tällaiseen taloon muuttaisin heti!


- Satu -













torstai 20. heinäkuuta 2017

Rehellisiä Ajatuksia Asuntomessuilta

kohteet 15, 10, 24 ja 13

Viikko sitten olin päivää ennen avajaisia tutustumassa Mikkelin asuntomessuihin. Kyllä oli taas mielenkiintoista ja lopulta jopa turruttavaa. Tuli ihan sisustus- ja talo-ähky!
Viikon olen päässäni purkanut näkemääni ja kokemaani ja yrittän nyt saada ne ulos ymmärrettävästi.
Taidan tehdä tällaisen yleiskattavan kertapläjäyksen ja ehkä hieman erillaisen kuin tapana on.

Kohde 8 Villa Saimaanhelmi

Paljon oli uutta juttua ja vielä enemmän vanhaa toistantaa.
 Välillä jopa tuli tunne, että palaako talosuunnittelu takaisin 70- ja 90-luvulle. Pulpettikatot, isot ikkunat, kaarevat muodot, vinot seinät ja jopa tornit. Kaksi ensimmäistä ei ole yhtään huonompi juttu. Vinoista seinistä enkä torneista ole yhtään innostunut.
Suuren etukäteishuomion saanut Wave taas toi mieleeni juurikin 70-luvun alussa tehdyt scifi-leffat ja avaruusalukset.  Älkää kysykö miksi...

Kohde 5 Wave

Väreissä valkoinen on edelleen voitolla kaverinaan nude ja luonnonsävyt, mutta musta ja tummat sävyt sinnittelevät kovasti välimatkaa kiinni. Tummat sävyt puhuttaa ja luovat oman maagisen värimaailman, mutta onko Suomessa loppujen lopuksi tarpeeksi luonnonvaloa ja vaatii aika paljon lampuilta, jottei tunnelma talven sysipimeinä aikoina olisi kuin muinoin savupirtissä.

kuvat kohteista 6, 9,11, 18,24, 
Kohteet 2, 6, 10, 15

Kohteissa oli paljon miellyttäviä juttuja ja myös niitä never-ever-mulle-juttuja. Ja jälleen yksi talo oli minusta ylitse muiden. Ehkä siitä se oma postaus sittenkin.

Olen ehkä siitä erikoinen sisustaja, että en arvosta mitään merkkiä ylitse muiden, vaan pelkästään laatua ja näköä; esteettisyyttä. Merkki ei aina ole tae laadusta. Kun jokin on silmääni esteettisesti kaunis, ihailen sitä ja haaveilen siitä. Saatan asettaa sen vaikka tavoitteeksi hankintalistalla jos mahdollista. Mutta jos esteettisyyden rikkoo pienikin epäkohta, jonka huomaan, laskee osakkeet ropisten ja minut valtaa suunnaton pettymys. Tämänki pettymyksen koin valitettavasti messuilla.

Jo viime vuonna oli sisustustrendinä vesi, vesiaiheet ja ulkoaltaat. Nyt taisi melkein joka talon pihassa nököttää ulkoporeallas. Mikäs sen mukavampaa kuin talven pimeydessä pulahtaa lämpöiseen kuplivaan veteen. Ainakin ajatus kiehtoo...
Ulko-oleskeluun ja terasseihin olikin yleisesti satsattu paljon ja huolellisesti, mikä minusta on iso plussa!

Kohteet 8, 12, 18, 23
Kohteet 8,9,10, 11,24

Talojen esittelysisustukseen oli panostettu ja pyritty tuomaan talon ja ehkä jopa asukkaiden henki esiin. Kattaukset olivat kauniita ja juuri minulle ne pienet yksityiskohdat olivat mieleisiä ja silmiä hiveleviä. Ylilyöntejä oli ja oli menty myös sieltä missä aita on matalin.

Kuvia päivän aikana tuli kuitenkin otettua huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna Seinäjoella. Mietin itsekin, että miksi?
 Ehkä vuodessa ei kuitenkaan ole tapahtunut sisutuksessa ja rakentamisessa niin paljoa uutta. Värit ovat edelleen pääosin samat kuin viimevuonna, keittiöt pääosin samat kuin viimevuonna jne.

Kohteet 7,10,11,12,13,18,19,23,24,
Kohde 6 Kannustalon Harmaja Saimaa

Koska asuntomessualue on kauniissa metsäisessä ja kalloisessa maisemassa järven rannalla, lasia on huomattavasti viimevuotiseen verrattuna enempi, niin sisällä kuin ulkonakin. Välillä häviää raja missä on ulkotila ja missä sisätila. Siitä minä tykkäsin valtavasti, vaikka taisin miettiä ääneenkin, että kuka nuo lasit ja ikkunat oikein pesee ja miten?

Kohteet 5,7,8,23,24

Meillä ainakin ne olisi täynnä kirsun ja sormenjälkiä ja varsinkin kuolaa, kun kaikki ulkonaliikkujat pitää koirien varmuuden vuoksi haukkua.
Jo viimevuonna kiinnitin huomiota talojen pohjien 'käytäviin'. Itse en niistä pidä, tunnen ne hukkatilana ja vaikeana sisustaa. Ja käytävän on kuitenkin oltava tarpeeksi leveä, että siinä voi ohittaa toisen ongelmitta.
 Edelleen oli käytäviä, mutta lisääntynyt lasin käyttö suurensi tilan tuntua.
 Itse pidän tavallaan korkeasta tilasta, varsinkin jos seinä on lasia.
  Se valon määrä ja tilan tuntu! 

Kohteet 6,8,10,18,24,

Vaikka jonkun mielestä tekstini voi tuntua hyvinkin negatiiviseltä, en kokenut messuja negatiivisinä.
Koin ne rehellisesti positiivisina siinä mielessä, että näin talojen erillaisuudet ja  vaihtoehdot, mutta kuitenkin niiden samanlaisuudet ja samojen elementien toistuvuuden talosta taloon.
Kohteet 8,9,18,15,23
Kohteet 23,2

 Viime vuosi oli minulle ensimmäinen kerta asuntomessuilla ja tätä vuotta mietin, lähdenkö. Hyvä kun lähdin...Mitään järisyttävän uutta ja upeaa en nähnyt enkä kokenut, mutta olenkin tällainen jalat nilkkoja myöten sorassa-tyyppi. Jos nyt pitäisi itse ryhtyä taloa rakentaamaan, niin mieluumin valitsisin sellaisen vanhan talon ja remppaisin sen.
Tai sitten viettäisin monet unettomat yöt pähkäillessäni mitä, miten ja mihin...
No kyllähän se järvenranta olisi unelma.


Upean ja uskomattoman urakan ovat perheet tehneet ja voin vain uskoa heidän ottavan kammastaan jokaisena messuaamuna piikin pois, nähdäkseen milloin pääsisivät uuteen omaan kotiin. Sitä ennen tuhannet ihmiset lompsivat heidän kodeissaan arvostelemassa ja ihmettelemässä kaikkea...
Jonkun toisen kotia, joka on merkinnyt asukkailleen tiukkoja aikatauluja, palavereita, suunnitelmia ja niiden muutoksia, puheluita, laskelmia, budjetteja ja niiden ylityksiä, tuskastumista, epäonnea ja lopulta suunnatonta onnistumisen iloa. 


Uudet talot ovat kauniita ja kyllä näistä olisin pariin-kolmeen voinut muuttaakin, vaikka heti, ilman epäilyksen häivää!!!

Onnea kaikille omiin uusiin koteihin !

- Satu -