keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Moody...Melankoliaa


fading beauty, asetelma, still life

Tämä jatkuva sade tekee minusta alakuloisen. 
Puutarhakin on surkean näköinen; nurmikko lilluu vedessä, kukat kaatuu veden painosta pitkin pituuttaan. Puista tippuvat lehden muussaantuvat teillä ja pimeys valtaa maisemat jo hyvin aikaisin. Elämme lokakuuta, joka on mieletäni jotenkin sellainen väliinputoaja kuukausi. Syyskuussa hehkutetaan syksyä ja marraskuussa aloitetaan valmistautuminen jouluun, mutta mitä on lokakuussa? No miehen syntymäpäivät ainakin, mutta eipä sitten paljoa muuta kuin kosteaa, pimeää, synkkää ja koleaa....ainakin nyt siltä tuntuu...

fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers
fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers

Kun tähän alakuloon lisää vielä työpaikan sisäilmasta johtuvien oireiden lisääntyminen - ei tainnut työpisteen vaihtaminen pitkälle auttaa - ei haluni 'maan alle painumisesta' ole kaukana tai harras toive päästä kauas lämpöön ja aurinkoon, pysyvästi. Olo on kuin kuvien kukilla; nuutunut ja kaikkensa antanut. 

fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers
fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers

Ettei nyt menisi yhdeksi valittamiseksi, niin kyllä aina joka risukasaan paistaa aurinkokin. Minulla on yllättävän pitkäpinnainen perhe, joka jaksaa jaksottaisen melankoliani ja työpaikan sisäilman aiheuttamien oireiden tuoman kiukun. 
Auringonsäteitä ovat myös ihanat ystävät, jotka jaksavat piristää ja pitää maanpinnalla ihan vain pienellä viestillä kaiken oman kiireensä keskellä. Parhautta on ystäväterapia; voi purkaa sydäntään ja samalla olla tukena ja korvana myös toiselle. Ei pidä käärityä vain oman surkeutensa pauloihin, vaan on osattava huomioida toinenkin. Kaikilla meillä  on omat murheensa elämässään. Tärkeää on kuunnella tuomitsematta.

fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers
fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers

Oma auringonsäteeni on luovuuteni ja minulla on mahdollisuus sitä toteuttaa ja hyödyntää, sekä huomata, että vielä tässä iässä on kyvykäs oppimaan uutta. Uskallan olla myös erillainen ja toteuttaa omia mieltymyksiäni ja haaveita, vaikka ne poikkeaisivat tyystin valtavirran mieltymyksistä ja ns. hypetyksistä. Olen onnistunut jakamaan saman taidon lapsilleni; itsensä hyväksymisen kaikkine virheineen.

ruusuja, roses, still life flowers
ruusuja, roses, still life flowers

Näissäkin kukissa kaikissa oli virhe: ne olivat liian heikkoja ja vanhoja myytäväksi, ne ei kelvanneet kenellekkään. Osan kukista tosin olen saanut ihan tuoreena freesinä, osan olen poiminut pihamaaltani, tuolta sateen keskeltä ja osa on jo matkansa loppupuolella olevia luonnon kukkia. 
Virheistä huolimatta täydellisiä näihin kuviin.

Uloskatsoessa huomaan sateen tauonneen ja auringonkin yrittävän pilkistää pilvien välistä. Pihan kasvit ovat surkean näköisiä, mutta väreineen silti niin kauniita. Melankoliasssa on jotain houkuttelevaa, se kertoo vaan kyvystä huomioida myös ne elämän varjot ja hyväksyä ne ei-niin-mukavat-asiat.
Vaikka on tummaa ja synkkää, on näissä syvyyksissäkin väriä ja valoa. Se täytyy vain saada sieltä esiin.

kukkakimppu, neilikka, tähtiputki

Kuvien kautta yritän kertoa ja todistaa itselleni, kunka kaunista on pimeys ja rupsahtaneisuus.
Vaikka elämäni ei nyt ole ihan ruusuilla tanssimista, niin kukkien terälehdillä ainakin. Myös niillä jo pudonneilla ja kurtistuneilla.
Uskon ja toivon, että asiat järjestyvät tai vain loksahtavat paikoilleen.

Kaunista  ja värikästä lokakuista viikkon jatkoa.

- Satu -