keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Päivä Päivältä Paremmin....




 Enskiksi nöyrä kiitos kaikille osanotosta ja kauniista kommenteista ihanan Ipana-Kanimme poismenon johdosta.
Kyllä voi pienen karvakaverin poismeno olla rankaa, vaikka tietää, että se on ainoa oikea päätös.
Huomenna kuolemasta tulee viikko ja nyt voi asiaa käsitellä ilman, että heti purskahtaa itkuun.

Viikkoon on sopinut kaikenlaista hissuttellua.
 Pääasiassa olen ollut töissä ja siitä jääneen vapaa-ajan olen istunut ja kutonut. Kameraan olen koskenut kerran tai pari. Ja suunnitellut hiljalleen tulevia projekteja.

still life, feltball, sukhi

Niin ja istutin loputkin hamstraamistani kukkasipuleista, vaikke nyt niiden syöjää enään omasta takaa olekkaan...
Juniori laski, että istutimme yli 2000 kukkasipulia ja ennestään maassa olevien lisäksi....No kun halvalla sai, niin oli pakko ostaa.


Viikonloppu meni perheen parissa; Likka ja Esikoinen oli käymässä ja tavallaan vietettiin esikoisen alkuviikkoon osuneita syntymäpäiviä ihan perhepiirissä. Jotenkin ei nyt kiinnostanut vieraat ja kestitys.

Leivoin pojalle hänen pyynnöstään Laku-mokkapalakakun ja ison pinon suklaakeksejä. Ohjeet kirjoittelen myöhemmin...

laku-mokkapalakakku
still life, suklaamurukeksit, chocolate chip cookies, gluteinfree

Likka leipoi joulutorttuja ja ihan vain luumutäytteellä ja taisi muutama olla viikunahillotäytteellä. Vihreät kuulat saavat meillä pysyä vihreinä kuulina.

still life, feltball, sukhi

Juniorille kanin poismeno oli todella rankkaa ja hän jopa painosti hankkimaan heti uuden kanin. Yhdessä sitten selailtiin kaikilta mahdollisilta sivuilta kani-tarjontaa, mutta lopulta tulimme yhteistuumin tulokseen, että ei nyt sittenkään....ei ollut ketään Ipanan tapaista ja oloista...
Asia jäi siihen ja aika näyttää muuttuuko miksikään...


Sunnuntaina keräsin kaikki valokuvat Ipanasta kaikista laitteista yhteen kansioon ja siirsin ulkoiselle kovalevylle talteen. Vaikke hän nyt ole 'näkyvillä' niin muistoista hän ei häviä. Ja tietenkin kännyyn jäi pari kuvaa, ihan vain ihailtavaksi

Viimeine kuva Ipanasta viime torstailta.

Alkuviikko on mennyt töissä ja ihan ilman ongelmia. Joka aamu olen varovaisesti kurkannut ikkunasta, miltä keli näyttää; pääseekö pyöräilemään? Kohta on varmaan oikeasti vaihdettava nastat alle, mutta ei vielä...


Olen pikkuhiljaa alkanut kiinnittämään huomiota tulevaan juhlakauteen. J-lahjoja on jo hankittu ja ne hedelmäkakut on tehtävä pian tekeytymään.


Perjantai minulla on vapaapäivä ja ajattelin tehdä silloin alustavan (joulu)suursiivouksen; Juniori on koulussa ja mies palaa vasta illalla reissusta, joten saan hosua imurin ja mopin kanssa ihan rauhassa. Koirat hakeutuvat aina kylppäriin piiloon pois jaloista, kun näkevät imurin ja höyrymopin.
Tietävät, että se paikka siivotaan viimeisenä, enkä mene sinne imurin kanssa...

Elämä palaa uomiinsa...


Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

- Satu -