keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Päivä Päivältä Paremmin....




 Enskiksi nöyrä kiitos kaikille osanotosta ja kauniista kommenteista ihanan Ipana-Kanimme poismenon johdosta.
Kyllä voi pienen karvakaverin poismeno olla rankaa, vaikka tietää, että se on ainoa oikea päätös.
Huomenna kuolemasta tulee viikko ja nyt voi asiaa käsitellä ilman, että heti purskahtaa itkuun.

Viikkoon on sopinut kaikenlaista hissuttellua.
 Pääasiassa olen ollut töissä ja siitä jääneen vapaa-ajan olen istunut ja kutonut. Kameraan olen koskenut kerran tai pari. Ja suunnitellut hiljalleen tulevia projekteja.

still life, feltball, sukhi

Niin ja istutin loputkin hamstraamistani kukkasipuleista, vaikke nyt niiden syöjää enään omasta takaa olekkaan...
Juniori laski, että istutimme yli 2000 kukkasipulia ja ennestään maassa olevien lisäksi....No kun halvalla sai, niin oli pakko ostaa.


Viikonloppu meni perheen parissa; Likka ja Esikoinen oli käymässä ja tavallaan vietettiin esikoisen alkuviikkoon osuneita syntymäpäiviä ihan perhepiirissä. Jotenkin ei nyt kiinnostanut vieraat ja kestitys.

Leivoin pojalle hänen pyynnöstään Laku-mokkapalakakun ja ison pinon suklaakeksejä. Ohjeet kirjoittelen myöhemmin...

laku-mokkapalakakku
still life, suklaamurukeksit, chocolate chip cookies, gluteinfree

Likka leipoi joulutorttuja ja ihan vain luumutäytteellä ja taisi muutama olla viikunahillotäytteellä. Vihreät kuulat saavat meillä pysyä vihreinä kuulina.

still life, feltball, sukhi

Juniorille kanin poismeno oli todella rankkaa ja hän jopa painosti hankkimaan heti uuden kanin. Yhdessä sitten selailtiin kaikilta mahdollisilta sivuilta kani-tarjontaa, mutta lopulta tulimme yhteistuumin tulokseen, että ei nyt sittenkään....ei ollut ketään Ipanan tapaista ja oloista...
Asia jäi siihen ja aika näyttää muuttuuko miksikään...


Sunnuntaina keräsin kaikki valokuvat Ipanasta kaikista laitteista yhteen kansioon ja siirsin ulkoiselle kovalevylle talteen. Vaikke hän nyt ole 'näkyvillä' niin muistoista hän ei häviä. Ja tietenkin kännyyn jäi pari kuvaa, ihan vain ihailtavaksi

Viimeine kuva Ipanasta viime torstailta.

Alkuviikko on mennyt töissä ja ihan ilman ongelmia. Joka aamu olen varovaisesti kurkannut ikkunasta, miltä keli näyttää; pääseekö pyöräilemään? Kohta on varmaan oikeasti vaihdettava nastat alle, mutta ei vielä...


Olen pikkuhiljaa alkanut kiinnittämään huomiota tulevaan juhlakauteen. J-lahjoja on jo hankittu ja ne hedelmäkakut on tehtävä pian tekeytymään.


Perjantai minulla on vapaapäivä ja ajattelin tehdä silloin alustavan (joulu)suursiivouksen; Juniori on koulussa ja mies palaa vasta illalla reissusta, joten saan hosua imurin ja mopin kanssa ihan rauhassa. Koirat hakeutuvat aina kylppäriin piiloon pois jaloista, kun näkevät imurin ja höyrymopin.
Tietävät, että se paikka siivotaan viimeisenä, enkä mene sinne imurin kanssa...

Elämä palaa uomiinsa...


Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

- Satu -












27 kommenttia:

  1. Aika. Sillä on onneksi tapana tasata asiat ja päästä taas elämään kiinni.
    Kuvasi ovat kertakaikkiaan ihastuttavia taas!!!
    Ihailen vain....
    Lakukakku vallan herkullinen!

    Terveiset juniorille myös! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mös kultaa muistot ja tämän tyypin kohdalla muistot siis ovat timanttia :)
      Kiitos Susanna, kuvat ovat muutaman viikon ajalta aina inspiksen iskiessä :)
      Juniori kiittää terkuista <3

      Poista
  2. Upeita kuvia kerrassaan!<3 Ja kukkia ja kakkuja ja Ipana!<3
    Nähdään pian!:)
    Mä en muuten oo istuttanu sipulin sipulia.:/ Ihan kokonaan en ole haudannut ajatusta istutuksista, mutta saapa nähdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina <3
      No keväällä nähdään onko meillä kukkameri vai mahdottoman lihava myyrä ;)
      Kiva nähdä!

      Poista
  3. Onneksi sinulla on paljon kivaa puuhaa, niin se vähän helpottaa surua. Ja mukavaa, että saamme vielä tänne noiden herkkujen ohjeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullaon tapana työstää kaikki asiat tehden jotain. Kakku ohje tulee, kun ehdin sen kirjoittaa ;) tavoite viikonlopuksi...

      Poista
  4. Onpahan aika määrä kukkasipuleita tullut sielläkin istutettua.
    Upeita kuvia ❤️
    Mukavaa torstaita sinulle Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun tykkään kukista ja nyt oli uusia kukkapenkkejä, joissa ei vielä sipuleita ja kun ne sitten vielä oli poistossa, niin SuloVilen iski...;D
      Kiitos Outi ja torstai ilta menikin jo siivotessa, jää vähemmän huomiselle.
      Mukavaa illan jatkoa ja perjataita <3

      Poista
  5. Oi, niin ihanan tunnelmallisia kuvia! <3
    Teillä on ollut varmasti pitkä ja rankka viikko takanapäin. On mahtava kuitenkin, että te yhdessä käsittelette asiaa ja surette Ipanaa.
    Ymmärrän kuopuksenne ajatukset. Meidän Saku-kani kun kuoli aikoinaan, niin Ruusu-kani oli niin suruissaan ja apaattinen, että päivän perästä olimme hankkineet jo kaksi uutta kania Ruusulle kaveriksi. Emme kestäneet katsella Ruusun surua yhtään kauempaa. Mutta nuo ovat vaikeita päätöksiä. Nyt jo suremme, mitä teemme sitten aikanaan, kun noista kahdesta siskoksesta, toisesta aika jättää.
    Voimia loppuviikkoon ja mopin heiluttamiseen! Tänään sä varmasti oot jo tarvinnut nastoja!!! Aikamoinen myräkkä tuolla ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Riina <3
      Viikonloppuna tuli paljon juteltua asiasta lasten kanssa ja muistellessa tyyppiä <3
      Heti alkuun olin sitä mieltä, ettei uutta kania tule, mutta pojan tuska sai mielen muuttumaan...onneksi järki kuitenkin voitti tässä tilanteessa. Koirat selvisi, kun heillä on toisensa ja taisi kani unohtua, kun tavarat vein pois....
      Kun Mummeli koira kuoli kolme vuotta sitten ja Helmi koira oli ollut hänen kanssaan aina, niin ei mekään voitu katso Helmin surua, syömättömyyttä ja ikävää...siksi meille tuli Vinku.
      Kiitos, moppia jo heilutettu tänään, jää vähemmän huomiseksi. Ja pyörässä on edelleen nastattomat renkaat ;) pääsin kaverin kyydissä työmatkat juuri myräkän vuoksi.

      Poista
  6. Eihän suruun muu auta kuin aika ♥ Upeita kuvia, etenkin tuo ensimäinen kukkakimppu-aivan ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiccu <3 Onneksi aika auttaa...
      Kyseistä kukkakimppua tein yhdessä Ipanan kanssa, hän maisteli kaikkia mahdollisia 'lisäkkeitä' joita kimppuun asettelin :)

      Poista
  7. Upeita kuvia!
    Minulla meni tovi ennenkuin pystyin edes katsomaan edesmenneen koiramme kuvia. Se tuntui todella pahalta, vaikka olin jo valmistautunut vuoden rakkaan perheenjäsenen menettämiseen. Minäkin mietin, että oliko päätös oikea. Mutta varsinkin kun lemmikki on sairas, niin on parempi päästää hänet sateenkaarisillalle.
    Halauksia♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Oih...no kyyneleet silmissä kuvia Likan ja Juniorin katseltiin, mutta samalla myös naurettiin ja höpötettiin, missä tilanteessa mikäkin kuva oli jne. Tähän meillä oli aikaa varautua vain päivä, mutta minusta tuntuu, että luopumisen tuska on aina yhtä kamala. Kiitos, vasta halaus sinulle <3

      Poista
  8. Kyllä se lemmikin menetys tosiaan kirpaisee. Meilläkin ollaan suru puserossa hamsterista luopumisen takia. Harva se ilta on mielessä, että vienpä vähän syötävää sille, kunnes muistaa eihän se enää meillä asukaan... :( Höh ja pöh näitä fiiliksiä.

    Ihanat kuvat taas! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin asiasta ja siitäkin pääsi parku :) Sama täällä, monet kerrat olen ajatellut antavani salaatin jämät tai paprikan kannat ja kuivat leivät Ipanalle....no onneksi Vinkukoira syö kaksi viimeistä ;)
      Todellakin pöh ja pah!!!!
      Kiitos Tuula <3

      Poista
  9. Kyllä se vie aikansa, että suru hälvenee. Ihana kuva pupusta ja kauniita kukkia. Onneksi teille jäi koirat, jottei talo tunnu niin tyhjältä. Joskus meillä on ollut yksi koira ja kun se ainokainen on mennyt, tuntuu talo todella autiolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin helpottaa päivä päivältä, mutta vaikka on koirat, niin jotain vaistomaisesti varoo jaloissaan, vaikkei sitä enään ole. Siihenkin menee oma aikansa tottua.
      Kiitos Satu ja mukavaa tulevaa viikonloppua!

      Poista
  10. Onneksi hissukseen alkaa taas tuntua paremmalta. Huh, kylläpäs olette ahkerana sipuleita istutelleet! Eikö käynyt selän päälle? Toivottavasti kaikki itävät myös. Minua aina jänskättää miten ne lähtevät itämään, tuntuu että suurimman osan tappaa joko pakkanen tai jänikset syövät...tai en tiedä miksei niistä mitään tule. Täytyy pitää taas peukkuja.
    Tunnelmallista loppuiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä jo alkaa päivä paistaa....
      Sipulit istutettiin monessa eri osassa, välillä jopa lumisateessa ja lumen läpi ;) Selkä oli kovilla, mutta sormet vielä kovemmlla, kun oli kylmää...
      No katsotaan keväällä kannattiko urakka vai onko meillä vain erittäin tyytyväinen j asuper lihava myyrä :)
      Peukut kukkasipuleille ja keväälle!!!
      Kiitos samoin sinne!

      Poista
  11. Huh, mikä määrä kukkasipuleita! Ahkeria olitte! Suloinen kuva Ipanasta! Onneksi teillä on muistot!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) No niin...äkkiä tulee suuri luku kun laskee pusseissa olevat kappalemäärät....Oikeasti meillä pitäisi olla keväällä suunnaton kukkameri, jos vain kaikki lähtisi kasvamaan. Vuosien saatossa on muutama tuhat sipulia päässyt maan uumeniin....ja myyrän masuun ;)
      Kiitos Minna, muistot pysysvät <3
      Mukavaa loskaista viikonloppua teillekin:)

      Poista
  12. Kylläpä on upeita kuvia ja kiva kuulla, että elämä jatkuu teillä...
    Meillekin satoi eilen lunta, joka jo illalla muuttui vedeksi ja taas ropisee ja maisema on pimeä ja tylsä.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mamma, elämä jatkuu vaikka välillä tulee takapakkia ja lunta tupaan :)
      Juu lunta todellakin tuli eilen ja kiireellä kannoin matot töiden jalkeen ulos, että ehdin ne lumipestä ennen räntää ja vesisadetta. Siivosin siis jo eilen :) Tänään vain kotoillaan kipeän Juniorin kanssa....
      Mukavaa viikonloppua teillekin <3

      Poista
  13. Touhuaminen on parasta lääkettä. ❤️ Ja välillä voi imurin varressa tirauttaa pari kyyneltä. Kaunista perjantaita Satu! Taidanpa minäkin tästä ruveta siivoilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niin totta puhut! Touhutessa saan asiat parhaitten työstettyä ja imuroidessa kukaan ei kuule jos itsekseen puhuu :)
      Kiitos Heidi, sainkin eilen jo siivottua, mutta nyt isken keittiön kaappien kimppuun...suunnitelmat muuttui, kuten aina, ja sain vapaapäivän seurakseni vatsatautisen Juniorin :/
      Mukavaa sateisen harmaata perjantaita !

      Poista
  14. Lemmikistä luopuminen on ihan kamalaa! Oli se sitten kissa, koira, kani tai kultakala. Aina se riipaisee sydäntä. Ipanalla oli hyvä, ei vaan paras, elämä osana teidän laumaa <3 Mahtava tyyppi kaikkiaan oli tuo kummallinen jänis, siitä jää niin suloiset muistot kaikille, jotka siihen saivat tutustua :)

    VastaaPoista

Kiitos vierailusta ja kommentit piristävät!

Blogitekstisuositus

Viimeinen #kukkailottelu ja Blogimuutoksia

Somelomani taitaa olla ohi.  Viimeiset pari päivää olen vääntänyt mielessäni ja ihan fyysisesti uutta blogipohjaa. Lomailun ohessa ...