keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Tammikuu 2018 Kuukausikollaasi

Jahas.... Uuden Vuoden ensimmäinen kuukausi on nyt sitten aikalailla paketissa.
Onneksi, koska tammikuu ei kuulu lempikuukausiini...

Ehkä tämä vuosi teki kuitenkin poikkeuksen. Uusivuosi toi uudet kuviot päivärytmiini, kun aloitin aikuisopiskelun ja tavoittena alanvaihto.
Viikosta 4 päivää menee Keudalla opiskellessa kukka-ja puutarhataloutta. Puitteet ovat inspiroivat ja opiskelu mukavaa. Itse opiskelusta voi lukea toisessa blogissani, jonka olen pyhittänyt kukille ja kertomukselle noviisista alan ammattilaiseksi ja  miten opiskelu onnistuu monien vuosien tauon jälkeen.
 Loput päivät viikosta menee sitten kotihommissa, ihan normaalissa arjen pyörityksessä - siihen on vain ympätty lisäksi nyt kirjoja, lukemista ja opiskelua. Blogaaminen on jäänyt vähemmälle, ja sen on huomannut postausten määrässä verrattuna vuoden takaiseen.

Tammikuussa en paljoa leiponut, ei vain tehnyt mieli kaiken joululeipomisen jälkeen. 
Vietimme kyllä  Helmin syntymäpäivää ja pidimme itsemme lämpöisenä pakkasella ja nautimme niistä parista hassusta aurinkoisesta päivästä.


Kun opiskeluun kuuluu kukat ja kukkakimput, niin niitä on sitten riittänyt...
Ja tulee riittämään...


Tältä näyttää tämän vuoden tammikuuni; värikkäältä, iloiselta ja hieman toisenlaiselta.

Taas olemme kuukauden lähempänä kevättä!

Lempeää helmikuuta.

- Satu -

lauantai 27. tammikuuta 2018

Nappisilmä 5-vee


Onni on vastuullinen koirankasvattaja, joka muistuttaa karvalapsen syntymäpäivästä. Kyllä minä sen jouluna muistin, että tammikuussa on Helmi Orvokki Aadalmiinan syntymäpäivä, mutta kun vuosi alkoi ja uudet jutut, niin unohtuihan sekin. Onneksi sain onnitteluviestin....

Kuva otettu viitisen vuotta sitten.

Tämä ad/hd-pusukone, jolle käsivarren paksuinen ja parimetrinen karahka on vain treeniväline ja kaikista leluista kaivetaan ensimmäisenä 'sielu' pihalle ja muutenkin tutkitaan mistä ja miten se on tehty. Emme ole vielä löytäneet sellaista lelua, mikä kestäisi hänen innokkaan leikkinsä. Yksi Kongi on vielä ehjä, mutta siinäkin on jo vaarallisen isot halkemat ajatellen kestävyyttä.


Vaikka koiralla on vimma leikkiä, niin mitään luvatonta se ei edes pentuna tuhonnut. Koiralla ei tunnu energia ikinä loppuvan, vaikka silmät meinaisi mennä väkisin kiinni. Hänet pitää 'komentaa' lepäämään eli me nahkatyypit päätämme, milloin leikkiminen loppuu, vaikka hän loputtomasti kantaa sinulle jotain heitettävää ja katsoo anovasti....


Ja jos ei saa juosta tai riehua täysillä, niin sitten kaivaudutaan pehmeimpiin ja lämpimimpiin kohtii sohvalla ja mieluiten ihan kiinni ihmiseen. Lähellä on hyvä olla.


Vietimme siis suloisen nappisilmämme syntymäpäivää päivän myöhässä. Laitoin koulusta miehelle viestin, että jos ehtii, niin hakee koirilla kaupasta maksalaatikot ja paketin nakkeja.
Illalla sitten tarjoilin - ehkä näin ihmisen mielestä tylsääkin kakkua - koirille maksalaatikkokakun, joka oli kuorrutettu nakeilla.


Eipä kauaa kestänyt nakkipötkön häviäminen. Onneksi näillä karvasisaruksilla ei ole ollut koskaan riitaa ruuasta ja voivat huoletta syödä lähekkäin eväitään. Tietenkin he tietävät, että kaverin eväisiin ei kosketa...paitsi jos nahkamami antaa luvan toisen nirsoillessa tarjotusta ruuasta.


Mies niin haluaisi teettään Helmillä pentuja. Iän puolesta alkaisi olemaan viimeiset hetket, mutta minusta ei ole pentujen kasvattajaksi.
En kestäisi sitä jännitystä miten kantoaika menisi ja menisikö synnytys hyvin ja selviäisikö pennut. Ja pahintahan on, etten pystyisi luopumaan yhdestäkään pienestä karvapallosta vaikka työmäärä heidän hoitamisessaan on valtava. 


Joten pentuja haikailevalle miehelle sanon, että kaivaa esiin Helmin pentukuvat. Kuvat pienestä ruttunaamasta, joka edelleen haluaa nukkua sylissä ja rakastaa kaikkia.

Itseasiassa kehotus tuskin on hyvä, koska kuka voisi vastustaa tuollaista pentukoiralle tuoksuvaa pissakonetta?

- Satu -








keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Katse lattiaan...Vuosi kaakelilattian maalauksesta.



Vuosi sitten maalailin tuon meidän takkahuoneen ja taka eteiseksi kutsutun tilan kaakelilattiat kaakelimaalilla. Kun silloin moni mietti - itseni mukaan lukien - mitenkähän maali lattiassa pysyy, niin ajattelin nyt ihan omatoimisesti asiasta kirjoittaa. Meidän sirkuksessa lattiat joutuu oikeasti kovalle rasituksella.

Postaus itse maalausurakasta löytyy TÄÄLTÄ.


Vuoden jälkeen olen oikeasti enemmän kuin positiivisesti yllättynyt. 

Vaikka koirat ovat isoja ja vähän painaviakin, vaikka takkahuone oli Ipana-kanin majapaikka ja vaikka taka eteisestä mennään suoraan takapihalle ja kellarin 'verstaalle' eli autotalliin ja kuljetaan pääsääntöisesti kengillä jossa soraa, multaa, mutaa, lunta, loskaa, sahanpurua jne. kaikestä tästä huolimatta maali on pysynyt ja kestänyt.

 Olen pessyt lattiaa höyrypesurilla sekä juuriharjalla, eikä vaikutusta maalin kestävyyteen. Tietenkin lattiassa - kuten meidän kaikissa lattioissa- näkyy elämisen jälkiä, eli pieniä kolhuja. Kuitenkin olen super yllättynyt kestävyydestä, varsinkin kun maali on maalattu lasitettujen kaakeleiden päälle ja pysynyt näinkin hyvin, niin oikeastaan eipä ole mitään huomautettavaa.
Olinko ehkä hieman skeptinen maalatessa?


Tietenkin meillä on suurimman osan aikaa kuramatto keräämässä enimmät sorat ja liat, mutta muuten pidän lattiaa paljaana, koska silloin on helpompi pyyhkäistä hiekat ja kurajäljet pois. Ja kyllä se hiekka kulkeutuu sinne matonkin alle.


Kuvissa pahimmat jäljet vuoden käytön jälkeen, eli pieniä kohtia - tulitikun pään kokoisia - joista maali lohjennut ja muutamat koirien/kanin kynsistä tulleet vauhtiraidat.
(Olipas hankala kuvata harmaana päivänä vaaleanharmaata lattiaa...)
Maalasin silloin myös ison puisen kynnyksen, mutta koska kynnys on muutenkin pehmeämpää materiaalia, niin siinä näkyy helpommin ja enemmän kulumista. Mutta eipä maali ollutkaan tarkoitettu puulle.


Eniten minua häiritsee edelleen tuon kaakelilattian kaakeleiden saumat, joihin se lika parhaiden kertyy. Tosin nyt maalauksen jälkeen nekin on helpompi saada puhtaaksi, koska lika ei pääse imeytymään sauman materiaaliin.


Siis kaikin puolin hyvä päätös oli maalaus, eli jos mietit, maalaatko kaakelilattian, niin minä ainakin maalaisin.
 Tärkeintä on se pohjatyö ja uskonkin, että sillä on kestävyyden kannalta suurin ja tärkein tehtävä, eli perusteellinen pesu siihen varatuilla aineilla ja annetaan lattian kuivua kunnolla, niin tulos on pitkäikäisempi.
(Pohjatyöt ja niiden teko löytyy tuolta aiemin kertomastani linkistä.)
Nyt olen sitten katsellut tuota kylppäriä siihen malliin....


Oikein mukavaa viikon taitekohtaa, 
huomenna voi jo alkaa tuulettamaan lähestyvää viikonloppua!


- Satu -




sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Kudontaa Käsin .....Jättipeitto

chunky wool yarn, wish, super soft yarnchunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

Ei minun oikeastaan pitänyt edes koko peittoa tehdä, kun noita vilttejä on pilvin pimein.... Sitten osui silmään Wishin mainos super paksusta ja pehmeästä - ja edullisesta - langasta ja aikani jahkattuani tilasin langat.
Langat ei ole villaa nähneetkään, mutta minua ei haittaa, koska lanka on hyvin villan oloista ja tosi pehmeää, mutta koska akryylia (tms), niin myös aika sähköistä.

chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

Tilasin langat jo marraskuun alussa viime vuonna ja ajattelin jos jouluksi ehdin neuloa....Seurasin lähetystä netin kautta ja saapumispäivä muuttui jatkuvasti, kunnes sitten tämän vuoden alussa laitoin kyselyä, että missä viipyy vai perunko koko tilauksen. Vastaus tuli saman päivän aikana ja annettiin mahdollisuus odottaa vielä viikon verran tai perua heti tilaus. Päätin odottaa ja kolmen päivän päästä siitä paketti saapui....oli ollut hieman jouluruuhkaa vissiin.
No ei mitään, ei minulla edelleenkään ollut peiton kanssa hoppu, olin lähinnä kokeilumielessä asiaan perehtynyt ja tilannut langat.

chunky wool yarn, wish, super soft yarnchunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket
kuva vanhalla kännykän kameralla, siitä väriero.

Tilasin lankoja 4 vyyhteä eli vajaa 2 kiloa. Suositus on peiton koosta riippuen yleensä yli 2 kiloa.
No koska lanka on oikeasti paksua, eli sormeni paksuista ellei paksumpaakin, niin nämä neljä vyyhteä riitti saamaan aikaan peiton, jonka alle mahdun köllöttämään.

chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by handchunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

Olin jo tilatessa googlettanut neulontaohjeita ja silloin törmäsin ohjeeseen jossa neulotaan käsin, mutta ihan vain pöytätasolla, koska ajatus, että käteni olisi 'sidottu' neuleeseen ei miellyttänyt yhtään.
Ohjeita löytyy, mutta valitsin tuon ranskalaisen ohjeistuksen, koska hän meni suoraan asiaan sen kummemmin selittelemättä. Just mun tyyli...

chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by handchunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

chunky wool ychunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanketarn, wish, supechunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanketr soft yarn, knitting by hand

Eli ensin tein alkusilmukan. Itse pidin oman kämmeneni leveyttä silmukan kokoon mittana. Loin vain 18 silmukkaa ja leveyttä tuli suunnilleen se metri. Pujotin sormeni tehdystä silmukasta ja nappasin langasta kiinni ja vedin silmukan läpi. Toistin tätä kunnes silmukkamäärä täynnä.

chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

Kerrosten käännöskohdassa neuloin viimeisen silmukan aina uudestaan ja vedin uusien silmukoiden langan edellisen kerroksen silmukoiden läpi.

chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

 Kokoajan pidin huolen, että silmukat pysyvät suht samankokoisina - tosin peiton koon kasvaessa, myös peiton paino venyttää ja vaikeuttaa hommaa-  ja jos haluaa voi silmukat mitatakin, mutta pidin sitä kämmeneni leveyttä helpompana mittana.

chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket
chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket
chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

Yhdistin vyyhdit solmimalla ne ohuemmalla langalla yhteen eli 'solmusta' tuli langan myötäinen ja paremmin peittoon uppoava. Yllättäen minulla ei ollutkaan solmusta kuvaa...anteeksi.

Aikaa koko peiton tekoon meni ehkä puolituntia- kolme varttia. Silmukoiden luonti vie hetken, kun miettiin peiton kokoa ja mittailee välillä silmukkaketjun pituutta.

chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

Sanoisin, että helppo homma ja nopeakin.
Vaikeinta on varmaan viimeiset kerrokset, kun miettii, että lanka riittäisi päättelyyn, eikä sitä jäisi paljoa yli. Taisin purkaa pari kertaa viimeiset rivit ja lopulta sain pääteltyä niin, että lanka riitti, eikä jäänyt liikaa yli.

chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

Peitto on oikeasti kiva ja varsinkin lämmin. Koirat tykkäis nukkua sen päällä ja alla, mutta pelkään, että kynsillään pehmeän langan repivät, joten peitto on aina lepakkotuolilla, kun ei käytössä.

No nyt olen kokeillut tämänkin kudontamallin. Sanoisin, että ihan kivaa ja tykkään, mutta en nyt sanoisi hurahtaneeni näihin, vaikka malttamattomana tilasin jo muualta toiset,  puikolla kudottavat langat, jotka nekään ei ole vielä tulleet....

No onhan peitto, jolla lämmitellä ja jonka voi lisätä vaikka insta-kuviin....

chunky wool yarn, wish, super soft yarn, knitting by hand, chunky blanket

Taas sataa hissukseen lunta - tosin aurinko yritti melkein paistaa. Minusta tuo lumi jo riittäisi ainakin meidän pihalle.... Onneksi on kuitenkin vain pienet pakkaset, niin tarkenen ulkoilla ja nauttia talvisesta säästä,  niistä (toisten  tekemistä) lumitöistä huolimatta.


Mukavaa sunnuntaita ja pian alkavaa viikkoa.
 Olemme taas viikon lähempänä kevättä.

- Satu -



TÄÄLTÄ löytyy viimeviikkoiset koulukuulumiset....






















maanantai 15. tammikuuta 2018

Haaveissa Häivähdys Vihreää



Mieleeni on salaa vaeltanut ajatukset väreistä.
 Ensin tuli petrooli ja saman tien vihreä. Inhoa vihreää, tai luulin inhoavani. Kuitenkin vihreän eri sävyt kääntävät katseeni puoleensa - enkä puhu nyt luonnon vihreydestä.
Kun suunnittelin olohuoneen seinän väriä, niin todellakin vaihtoehtona oli vihreä.
 Mutta petrooli voitti ja olen edelleen suunnattoman tyytyväinen valintaan.

Vihreä jäi kuitenkin jäytämään takaraivoon ja kun postilaatikkoon putosi Tikkurilan oma lehti Color NOW ja näin vuoden 2018 värikokoleman, niin peli oli selvä.
Vihreää tulee meille ja kun paikkakin oli pian tiedossa, niin ei muuta kuin moodboardin tekoon.

Tikkurila Color Now, Vuoden minerals värit, serpentiin, kaoliini

Ihastuin täysin lehden kauniisiin kuviin ja sen perusteella keittiömme seinät saavat kauniin vaalean vihreä sävyn, jossa ripaus harmaata, ehkä muistuttaa hieman eucalyptyksen väriä. Minulla oli kaksi värivaihtoehtoa joiden välillä tasapainottelin ; Serpentiini ja Nefriitti.
Valitsemaani Serpentiini-vihreään on helppo yhdistää muita neutraaleja värejä, kuten harmaita, valkoisia ja beigen sävyjä.  

Tikkurila Color Now, Vuoden minerals värit, serpentiin, kaoliini
Tikkurila Color Now, Vuoden minerals värit, serpentiin, kaoliini

Keittiön yläkaapit ovatkin jo valkoiset ja alakaapit maalasin aiemin harmaan sävyllä nimeltä Valkama. Kuvia remontista TÄÄLLÄ
Nyt kuitenkin päädyin siihen, että nekin menee uusiksi, siis alakaappien väri muuttuu vihertävän harmaaksi, taittuen hieman beigeen/luonnonvalkoiseen. Uuden värin nimi on Kaoliini.
Niin ja ne tasot....pääsen taas hiomaan, koska ei ne enään voi olla valkoiset.... 
ehkä vain kirkas vaha päälle ja tammi saa nyt pysyä luonnollisena tammena.

Tikkurila Color Now, Vuoden minerals värit, serpentiin, kaoliini

Maalit ovat vielä kaupassa, mutta suunnitelmat jo tehty.
  Ja ihan on oma suunnitelma ja kustannus, ei mikään yhteistyö-jutska. 
 Monet kerrat olen jo meinannut ne hakea, mutta kun on muutama muukin projekti...
Kun kyselin miehen mielipidettä pintarempasta, niin hän sanoi kuten ennenkin; Sopii, saan maalata ja puuhata, kunhan hänen ei kamalasti tarvitse osallistua. 


Värit siis vaihtuu, mutta vaaleus ja valoisuus säilyy.


Kummasti tämä vuoden pimeä aika saa minussa aikaan pesänrakennusvietin. Ja onhan kaikki lehdet syksyisin ja kevättalvisin täynnä remonttikuvia ja -tarvikkeita.
Itseasiassa kuvasin nämä kuvat jo marraskuun puolivälissä vaikka tiesin, että pintaremontti on mahdolista vasta joulukiireiden jälkeen. Nyt on hieman muita kiireitä ja keittiön 'räjäytys' pitää sovittaa mahdollisimman 'vähäväkiseen' kohtaan, jolloin häiriötä on vähiten...puoleen ja toiseen...

Uskon ja toivon, että kun kevät alkaa vihertää ulkona, niin meillä vihertää myös sisällä.


Mukavaa alkavaa viikkoa.

- Satu -



perjantai 12. tammikuuta 2018

Kiitos Ystäväni...

kahvi, coffee, walkure porcelain cup filter, coffee cup brewer

Minulla on Saksassa ystävä, johon tutustuin  yli 30 vuotta sitten, kun  olin siellä kesän töissä...
Kylläpäs aikaa on hurahtanut siitäkin....hui...
Olimme reilusti alle kaksikymppisiä tutustuessamme ja edelleen viestittelemme säännöllisen epäsäännöllisesti.

kahvi, kahvimylly, coffee, coffee beans

Ystäväni tietää, että olen kova neulomaan. Kerran hän kysyi, neuloisinko sukat hänelle, jos hän laittaa lankaa tulemaan. Sanoin tietenkin neulovani, jottei hänen tarvitse kärsiä palelevista jaloista, mutta jätetään postimieheltä yksi reissu välistä ja neulon langoista, jotka minulla jo on....
Ja tämä sopi ja sain vielä valita värinkin ihan itse.
Ja tietysti valitsin sini-valkosävyisen langan.


No se postimies ei sittenkään säästynyt reissulta.
 Ystäväni tiesi myös, että olen kahviriippuvainen ihminen ja haluan välillä oikein hifistellä kahvilla. Ihan ilman mitään varoitusta postimies toi minulle paketin, tai siis hain ihmeissäni pakettia postista, jota en ollut odottanut. Kun näin lähettäjän nimen, mietin, että mitä nyt...hunajaako, koska heillä on mehiläispesiä...

No kahvipapuja tietenkin ja ihana pieni posliininen suodatin kahvikupille! En edes tiennyt, että tällaisia on olemassa!!!!
Mukana vain pieni post-it lappu jossa luki ;

  Hei Satu, ennen, aikana ja jälkeen neulomisen. Nauti. 

kahvi, coffee, walkure porcelain cup filter, coffee cup brewer

Kyseessä on saksalaisen yli 100-vuotiaan Walkure-posliinitehtaan tuote. Kun eksyin heidän sivuilleen, jäin ihastelemaan kauniita esineitä ja tarinoita niiden takaa. 

kahvi, coffee, walkure porcelain cup filter, coffee cup brewer

Posliinista tehty suodatin tai filtteri toimii kuten ns. tavallinen kahvinkeittimen suodatin, mutta en tarvitse suodatinpussia, enkä sitä kahvinkeitintä. Kuuma vesi ja kahvimylly riittää.

kahvi, coffee, walkure porcelain cup filter, coffee cup brewer
kahvi, coffee, walkure porcelain cup filter, coffee cup brewer

 Jauhan ensin kahvipavut sopivaksi jauheeksi ja lusikoin haluamani määrän keskimmäiseen kippoon.
Ylimmän kipon tehtävä on jakaa kuuma vesi tasaisesti kahvinpurujen päälle.
 . Suodattimen mukana tulleen video-linkin ohjeistuksessa kehoitettiin kaatamaan vesi tasaisen hitaana virtana keskelle kaatokulhoa, josta vesi valuu sitten kuuden reiän kautta puruille. Ohjeissa oli ihan gramma määrät puruille ja vedelle, sekä asteet veden kuumuudelle...
Kahvinkeitto voisi olla verratavissa tähtitieteeseen ja keittotapoja on varmasti monia ja jokainen pitää omaansa parhaimpana.

kahvi, coffee, walkure porcelain cup filter, coffee cup brewer

Minulle riittää se hyvä maku ja varsinkin tuoksu. 
Pidän vahvasta kahvista, kahvista jossa on aromia ja jopa suutuntumaa, sellaisesta jossa mummini mukaan kahvilusikkakin pysyisi pystyssä. Mitä tummempi paahtoinen kahvi, sen mieleisempi minulle. Ja jotta en olisi ihan normaali tässäkään asiassa, tykkään lisätä kahvinpurujen sekaan mausteita, esim kardemummaa. 
Niin ja se mummojen varoittelu mustan vahvan kahvin juomisesta ja hiusteni värin muuttumisesta mustaksi......Ei ole toiminut....

kahvi, coffee, walkure porcelain cup filter, coffee cup brewer

Tällä saamallani filtterillä voin tehdä ihan vain kupillisen kahvia itselleni. Juuri niin vahvaa kuin mieli tekee. 
Kun viimeiset pisarat valmista kahvia tippuvat suodattimesta,voin nostaa koko suodattimen sille varatulle lautaselle, joka tuli setin mukana.

kahvi, coffee, walkure porcelain cup filter, coffee cup brewer

Kupillinen mieleistäni kahvia on valmis.
Ja aina kun keitän kahvin näin, muistan ystävääni, samoin kun hän muistaa minut kutomieni villasukkien lämmittäessä viluisia jalkojaan.

Huomenna on lauantai, eikä kiire yhtään mihinkään....
Taidan taas keittää kahvit pidemmän kaavan mukaan ja nauttia kupillisen ihan rauhassa.

Mukavaa viikonloppua. Muistakaa nauttia pienistä asioista!

- Satu -

PS......Pieni vinkki; 
Eilen alkoi opiskeluni kohti uutta ammattia ja ensimmäiset tunnelmat löytyvät rinnakkaisblogistani eli TÄÄLTÄ










sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Ihana Aurinko



Olin jo melkein unohtanut miltä auringonvalo tuntuu iholla ja mitä se tekee mielelle.
Harmaata on riittänyt ihan riittämiin ja aika paljon ylikin oman tarpeen....


Olin jo suunnitelut hieman pihahommia täksi päiväksi, olipa sää mikä tahansa.
Komposti tarvitsi huoltaa; tyhjentää ensimmäisestä astiasta toiseen. Puita piti kantaa sisään ja valmiiksi takaoven viereen. Terassia piti hieman siivota ja kasvihuone eli nykyinen naisvaja tarkistaa.


Aamullinen auringonpaiste oli suorastaan yllätys. Olin varautunut lumitöihin, koska iltamyöhällä kun kotiin kyläilypaikasta ajettiin, niin lunta tuli välillä vaakaan. Onneksi sekin taisi olla vain hetkellinen sääoikku, sitä lumimassaa tänne etelään odotellen...ja niitä pakkasia...joita ei oikeasti tarvitseisi tänne tulla. Juuri näin on hyvä.


Sain tehtyä kaikki suunnitellut hommat ja hieman ekstraakin, koska sää oli niin mukava ja viihdyimme Juniorin ja koirien kanssa ulkosalla tuntikaupalla.


Kaunis sää ja luonto houkutteli ulkoiluttamaan kameraakin. Olin taas mukavuusalueeni ulkopuolella, koska en mielestäni ole hyvä kuvaamaan ihmisiä ja koiria, siis yleensä liikkuvia ja eläväisiä kohteita. Ei tuo luonnonkaan kuvaaminen helppoa ollut ja kun otin tauon jälkeen käyttöön syksyllä hankkimani 85 mm objektiivin, niin kaiken sai taas aloittaa alusta.


Mitä muuta viikkooni on kuulunut? Piti oikein miettiä....
 Lomailen edelleen, koulu alkaa ensi torstaina. 
Vuodenvaihde meni ystäväperheen luona syöden hyvin. Alkuviikon touhusin kaikkea 'pientä' kuten kotiaskareita, valmistelin lasten lähtemistä omiin koteihinsa lomien loputtua. Kuskailin heitä, ketä minnekin. Juniorin kanssa käytiin Hämeenlinnassa Likka viemässä ja samalla kirpputoreilla. Tapailin ystäviäni, kävin kukkakaupalla apunaisena, olen neulonut mm. Helmi-koiralle villapaidan jämälangoista ja malttamattomana odotellut uutta lankalähetystä. Taidan kyllä  kutoa tuohon paitaan vielä takalahkeetkin...


 Tuntuu, että olen vain harjoitellut kuvaamista ja kukkien ja kukkakimppujen käsittelyä.
 Joka päivä olen hetkittäin vain roikkunut netissä/koneella ja välillä lukenut vanhoja sisustuslehtiä. 
Eniten aikaa on varmasti vienyt valokuvaus ja kuvien käsittely.


Huomenna alkaa siis viimeiset lomapäivät ja sitten uudet kuviot.
Jännitää ja toisaalta ei malttaisi odottaa enään yhtään.
No alkuviikosta täytyy vielä palata työpaikalle palauttaamaan kulkuluvat ja avaimet sekä tyhjentämään pukukaappi...

Ja tuosta auringosta en saanut tänään tarpeeksi.
 Kun kahvit ja kaakaot oli juotu ja tultu sisällä ja mieskin saapui lenkiltään, niin pian taivas olikin taas pilvessä ja tuttu harmaa palasi.

Aurinkoa ja kevättä odotellessa, mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.


- Satu -