lauantai 27. tammikuuta 2018

Nappisilmä 5-vee


Onni on vastuullinen koirankasvattaja, joka muistuttaa karvalapsen syntymäpäivästä. Kyllä minä sen jouluna muistin, että tammikuussa on Helmi Orvokki Aadalmiinan syntymäpäivä, mutta kun vuosi alkoi ja uudet jutut, niin unohtuihan sekin. Onneksi sain onnitteluviestin....

Kuva otettu viitisen vuotta sitten.

Tämä ad/hd-pusukone, jolle käsivarren paksuinen ja parimetrinen karahka on vain treeniväline ja kaikista leluista kaivetaan ensimmäisenä 'sielu' pihalle ja muutenkin tutkitaan mistä ja miten se on tehty. Emme ole vielä löytäneet sellaista lelua, mikä kestäisi hänen innokkaan leikkinsä. Yksi Kongi on vielä ehjä, mutta siinäkin on jo vaarallisen isot halkemat ajatellen kestävyyttä.


Vaikka koiralla on vimma leikkiä, niin mitään luvatonta se ei edes pentuna tuhonnut. Koiralla ei tunnu energia ikinä loppuvan, vaikka silmät meinaisi mennä väkisin kiinni. Hänet pitää 'komentaa' lepäämään eli me nahkatyypit päätämme, milloin leikkiminen loppuu, vaikka hän loputtomasti kantaa sinulle jotain heitettävää ja katsoo anovasti....


Ja jos ei saa juosta tai riehua täysillä, niin sitten kaivaudutaan pehmeimpiin ja lämpimimpiin kohtii sohvalla ja mieluiten ihan kiinni ihmiseen. Lähellä on hyvä olla.


Vietimme siis suloisen nappisilmämme syntymäpäivää päivän myöhässä. Laitoin koulusta miehelle viestin, että jos ehtii, niin hakee koirilla kaupasta maksalaatikot ja paketin nakkeja.
Illalla sitten tarjoilin - ehkä näin ihmisen mielestä tylsääkin kakkua - koirille maksalaatikkokakun, joka oli kuorrutettu nakeilla.


Eipä kauaa kestänyt nakkipötkön häviäminen. Onneksi näillä karvasisaruksilla ei ole ollut koskaan riitaa ruuasta ja voivat huoletta syödä lähekkäin eväitään. Tietenkin he tietävät, että kaverin eväisiin ei kosketa...paitsi jos nahkamami antaa luvan toisen nirsoillessa tarjotusta ruuasta.


Mies niin haluaisi teettään Helmillä pentuja. Iän puolesta alkaisi olemaan viimeiset hetket, mutta minusta ei ole pentujen kasvattajaksi.
En kestäisi sitä jännitystä miten kantoaika menisi ja menisikö synnytys hyvin ja selviäisikö pennut. Ja pahintahan on, etten pystyisi luopumaan yhdestäkään pienestä karvapallosta vaikka työmäärä heidän hoitamisessaan on valtava. 


Joten pentuja haikailevalle miehelle sanon, että kaivaa esiin Helmin pentukuvat. Kuvat pienestä ruttunaamasta, joka edelleen haluaa nukkua sylissä ja rakastaa kaikkia.

Itseasiassa kehotus tuskin on hyvä, koska kuka voisi vastustaa tuollaista pentukoiralle tuoksuvaa pissakonetta?

- Satu -