keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Heipat Helmikuulle!

Enkä yhtään jää kaipaamaan!
En ole talvi-ihminen. Lumi, pakkanen ja niiden yhdistelmä vain tekee elämästä haastavampaa. Auto on kuin iglulla ajelisi. Koirien tassut on koetuksella lumessa ja pakkasessa. Juu on tossuja, mutta jos jo takista saadaan jämähdys, niin tossut tekee totaali stopin. Ei voi edes seisoa...

Oikeastaan vasta tänään tajusin iltapaivällä, että on helmikuun viimeinen päivä. Olen siis lomaillut ja loma on tehnyt tehtävänsä; ei tietoa mikä päivä ja mikä kuu.

Jäin ensin miettimään, että hui, joko se meni? Ja sitten, että jippii, taas kuukausi lähempänä kevättä!!!!
Sitten mietin, että mitä ihmettä kuukausi piti sisällään? No kuvat sen kertokoon:

Pakkasta ja lunta. Lunta ja pakkasta.
Aurinkoa ja kauniita maisemia. Polttopuita ja huopatossuja.
Kuppi kaupalla kuumaa juomaa. Suolaisia ja makeita herkkuja.
Elämää karvakamujen kanssa ja tutustumista uusiin karvaisiin minityyppeihin.
muistelua, kuinka luetaan tentteihin ja tehdään powerpoint esityksiä.
Tänävuonna myös eräs virstanpylväs tuli/tulee elämässäni täyteen ja sain kutsun joukkoseulaan.




Täällä blogimaailmassa olen ollut aika hiljainen. Päivät täyttyy kaikesta muusta ja hieman on ollut inspiraatiokin kadoksissa...

Kuulin radiosta, että maaliskuusta ennustetaan normaalia kylmempää. Toivon, että kuulin väärin. Oikeasti en jaksaisi enään yhtään tätä kylmyyttä. Juu tiedän, että asutaan Suomessa ja täällä on kylmä talvi.
Tähänkin on kyllä olemassa ratkaisu...

Mutta kevättä kohti mennään!

- Satu -

Tein kukkasista omat kollaasit ja ne löytyy toisesta blogistani eli TÄÄLTÄ




sunnuntai 18. helmikuuta 2018

'Sinä ja Valokuvasi...


porkkana-bataattisosekeitto

...tuli mieleen, kun näin nämä astiat.'

Näillä saatesanoilla sain nämä kulhot ystävältäni Annukalta. 
Jokin oli vetänyt hänet Indiskaan ja näiden astioiden luokse. Se jokin, joka tiesi myös, että olin näitä astioita ihaillut monet kerrat käydessäni Indiskassa. Nämä ovat minun toivelistallani ja nyt minulla on niitä!
Kiitos Annukka, nyt on hyvä syy jatkaa keräilyä!

porkkana-bataattisosekeitto

Sain astiat eilen, kun treffasimme extempore Tainan ja Annukan kanssa. Annukka vain tiesi, että väri on minulle mieleen ja samalla sain kuulla toiveen kuvista, joissa astiat ovat. Tiesin heti värimaailman mielessäni ja en meinannut malttaa odottaa, että pääsen kokkaamaan ja kuvaamaan.

Ja miksi treffasimme Annukan kanssa? No hänellä sattui olemaan tuossa menneellä viikolla ns. huonopäivä ja purki mieltään blogissaan. Ja kun vielä sattui olemaan hänen syntymäpäivänsä ja ei aikonut järjestää juhlia, kun epäili, ettei kukaan tulisi. No minä heti huusin suureen ääneen, että EI vetele, minä ainakin tulen ja  otan kakun ja kaverin mukaan!
No siitä se ajatus sitten lähti.. Annukka hyppäsi itse bussiin ja hurautti tänne. Nappasin hänet kyytiin bussiasemalta ja jatkoimme matkaa Mansikka-Tainan luokse syömään ja parantamaan maailmaa....
Ystävää ei jätetä edes syntymäpäivänä yksin!

porkkana-bataattisosekeitto

Niin palataanpas keittoon....
Myös Likka oli vävykokelaan kanssa viikonloppuna käymässä ja Likka tykkää sosekeitoista. Päätin tehdä Bataatti-Porkkana-sosekeittoa, yhtä lemppariani. 

Oranssi ja turkoosi, ihanat vastavärit ja kuitenkin sopivat niin hyvin yhteen. Kuvien jaloleinikit pelastin torstaina koulun roskiksesta ja olin käyttänyt niitä jo muutamaa kuvausjuttuun. Nyt hain ne ulkoa, eli kukat oli ihan jäässä kuvaushetkellä....Vielä viimeiset irti kukista ja sitten vasta pääsevät kompostiin.

Bataattisosekeittoon minulla ei ole mitään ohjetta. 
Teen sen ihan näppituntumalla. Kuorin ja pilkon bataatit ja porkkanat ja keitän ne pehmeiksi. Mausteeksi kattilaan pääsee pala inkivääriä. Veteen laitan yhden kasvisliemikuution sekä nyt  paprika- ja chilijauhetta. Paprika ja chili voisi olla tuorettakin.
Pehmenneet kasvikset soseutan, lorautan sekaan kookoskermaa ja/tai tavallista kermaa ja purkin tuorejuustoa; maustamatonta tai yrttituorejuustoa.

Tuore persilja olisi sopinut koristeluun, mutta jotenkin meidän tuoreet yrtit tuntuvat häviävän muihin suihin ( lue=kanien nassuun), jos niitä muistan kaupasta tuoda. No vielä muutama kuukausi, niin voi hakea ne omasta maasta....


En varmaan muuten olisi tätä usein tekemääni keittoa postannut tai edes kuvannut, mutta kun minulla on nyt nämä ihailemani astiat....

porkkana-bataattisosekeitto

Kuten jo edellisessä postuksessani  mietin ystävyyttä ja sen voimaa, niin jälleen kerran se tuli todistettua. Ja myös se, että kyllä voi treffata ihan hetken mielijohteesta ja kuinka se lopuksi on ihan mielettömän energisoivaa!


Energistä viikko kaikille ja mukavia lomailuja, niille joilla talviloma alkaa!

- Satu -








keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävän kanssa kahvitellen....



Hyvää ystävänpäivää näin suomalaisittain siniseen sävyyn.

Mielestäni ystävää pitäisi muistaa joka ikinen päivä, koska he ovat niin tärkeitä. Minusta on kiva tarjota ystävälle kahvia ja miellellään jotain itse leivottua herkkua. Kaunis kattaus vain lisää kahvitteluhetken arvoa. 
Nykyään tuntuu, että kaikilla on niin kiire, ettei ole aikaa kahvittelulle tai se täytyy suunnitella oikein kalenterin kanssa, milloin ehtii juoruamaan ystävälle viimeisimmät juttunsa.
Nykyisessä some-maailmassa tietenkin viestien vaihto on helppoa ja voimme seurata toisen elämää instan kuvien ja facebookin päivitysten mukaan, mutta antaako se oikean kuvan tilanteesta ja elämästä? Mikä onkaan terapeuttisempaa, kuin kuppi kahvia ja oikea ihminen siinä vastapäätä kuuntelemassa ja kertomassa omat kuulumisensa. Näet kehon liikkeet, eleet ja koet se yhteisen naurun tai tunnet ojennetun käden, kun maailma murjoo... ystävä on oikeasti läsnä.


Suunnittelin postaavani mustikkamuffinien leivontaohjeen, mutta seurattuani päivän somemaailman ja kauppojen hypetystä yhdestä päivästä, jolloin on hyvä muistaa ystävää, myös sitä harvemminkin tavattua. Lähetetään sydämiä, kukan kuvia ja kauniita aforismeja. Jos kännykän piippausten perusteella voi päätellä, kuinka monta ystävää sinulla on, niin ainakin tänään ihan lukematon määrä....Jäin miettimään, että muistetaanko se harvemmin tavattu ystävä myös huomenna tai ensi viikolla, vai seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua, seuraavana ystävänpäivänä? 
Jääkö nykyisessä kiireessä ystävät aikataulujen jalkoihin? On työt, perheet, lasten harrastukset ja omat harrastukset. On siivottava, leivottava ja kokattava..On oltava erityistä aikaa lasten kanssa, puolison kanssa ja ihan vain itsensä kanssa, sitä kallisarvoista omaa aikaa....
Tarpeita on monia ja kokoajan niitä tulee lisää....suorittamista suorittamisen perään.


Minä itse olen suorittaja ja joskus tuntuu, etten voi kutsua ketään kylään, ellen ole juuri siivonnut, kuuranut ja kiillottanut koko kotia. Enkä ole leiponut sen seitsemää sorttia tarjottavaksi ja kaikki tämä kilpaa kellon kanssa, kun ystävä olisi tulossa tiettyyn kellon lyömään...jotta ehtii taas seuraavaan menoon...
Yritän päästä suorittamisesta pois...vaikeaa....niin vaikeaa...
Eräänä viikonloppuna ollessani ruokaostoksilla, mieheni ehdotti, että kutsumme hyvät ystävämme istumaan iltaa ihan niinkuin nyt, jos heille sopii. Soitin heille kysyäkseni ja sopihan se.
 Meinasi iskeä paniikki...en ollut leiponut mitään, enkä enään ehtisi, eikä olisi mitään tarjottavaa....
Sitten rauhoituin..olinhan sopivasti juuri ruokakaupassa ja päätin tutustua lähemmin valmistuotteiden ja pakastealtaan tarjontaan. Oikeasti ne on minulle aika vieraita paikkoja, koska pidän leipomisesta ja haluan aina itse leipoa kaiken.
Keksihyllyn nyt tiedän ja tunnen, mutta leivonnaiset ja puolivalmisteet olikin uusia. Hieman empien keräsin kärryyn tuotteita ja samalla mietin, että mitähän ne vieraat nyt sanoo, kun kaupan pullaa....
Tosin olinhan minäkin heillä syönyt kaupan pullaa hyvällä mielin ja tyytyväisenä, joten miksi tämä on nyt minulle ongelma???


Kyseinen ilta ystävien kanssa meni erinomaisesti ja itse paistetut kaupan pullat ja muut herkut tekivät kauppansa. Totesin itsekseni, että tosi ystävät tulevat vaikka kalsareissa kylään, keskelle pyykkivuoria ja syövät tarjotun kaupanpullan, kunhan vain saavat jutella, nauraa, parantaa maailmaa ja puida viikon tapahtumia kasvotusten ystävän kanssa.


Ja niitä puolivalmiste-pullia ja -leivoksia olen sitten ostanut uudestaankin, koska niiden kanssa pääsen helpommalla ja ne jopa maistui hyviltä.

Mutta en minä leipomista lopeta, koska kyllä himoleipojan korville on hunajaa, kun leipomuksia kehutaan ja mausta tykätään.
Siksi tykkään edelleen tarjota ystäville kakkukahveja, haluan heidät tavat ja tuntea heidän läsnäolon.


Olen kiitollinen kaikista ystävistäni; kaikesta siitä mitä heiltä saan ja mitä voin heille antaa.
Ja vaikka en tänään laittanutkaan jokaiselle erikseen Ystävänpäivä-viestiä, niin ei se tarkoita, ettekö olisi ystäviäni. Voin laittaa sen viestin ihan minä päivänä tahansa, koska jokainen päivä on ystävän arvoinen päivä!


Mukavia kahvihetkiä ystävien kera joka ikinen päivä!

- Satu -









sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Rudolf & Greetta


kääpiökani, rescuekani
kääpiökani, rescuekani
Greetta

kääpiökani, rescuekani
Rudolf
Ei mennyt montaa päivää siitä, kun mietin fb:ssa kuinka saan tuon toisen puoliskon uskomaan, että tarvitsemme pupun. Kun kyseistä  päivitystä Juniorin kanssa tein, vilahteli siinä myös minipossu, koiranpentu ja kanoja...Ihan vain vaihteluksi ja vaihtoehdoiksi....

Siinä sitten surffasin samaan syssyyn netissä ja silmiini osui kuva kahdesta pikkuisesta pupulista, jotka olisivat Turussa ja kotia vailla. Laittelin kyseiseen osoitteeseen viestiä, josta ei sitten ole kuulunut mitään tähänkään päivään mennessä....
No ehkä niin oli tarkoitus, koska entinen työkaverini laittoi minulle torstaina viestin mesengerin kautta ja linkin kahdesta toisesta pikkupupulista, jotka olivat etsimässä uutta kotia. Luin pitkän jutun kyseisitä tyypeistä ja hetken mietittyäni laitoin viestiä. Meni puolisen tuntia, kun sain vastauksen: 'Soitan, kun pääsen töistä'.

kääpiökani, rescuekani

Siinä sitä juteltiin tunnin verran kokemuksistani kaneista, meidän perheestä ja olosuhteista. Ipanasta ja siitä kuinka sitä kaivataan, mutta aika olisi jo valmis uusiin haasteisiin.... ja omistaja päätyi antamaan pupulit meille. 

kääpiökani, rescuekani

Lauantaina - siis eilen - nämä pienet piiperoiset saapuivat meille. Koirista heillä oli kokemusta, koska tulivat koiraperheestä, joten tassujen vilske ympärillä oli tuttua. 
 Yllätyin iloisesti siitä, ettei ne olleetkaan niin pieniä kuin olin kuvitellut, mutta kyllä nämä silti on pieniä....Ipanaan verrattuna - no siihen verrattuna kaikki on pieniä...
Kyseessä on pariskunta nimeltä Rudolf ja Greetta. Nimet vaihdoin, koska heillä alkoi nyt uusi elämä ja sain entiseltä omistajalta siihen luvankin. 

kääpiökani, rescuekani

Rudolf on kääpiöleijonaharjas-luppakorva-sekoitus...ehkä...ja iältään 3,5 vuotias. Rudolf on kuulema mielensäpahoittaja, mutta ihan mielettömän utelias. Hän oli tutkinut koko talon parissa tunnissa siitä kun meille saapui. Jotenkin hänen temperamenttinsa muistuttaa Ipanaa...Hän mennä viipottaa töpöhäntä pomppien ja tutkii joka paikan.
Rudolfilla on miehiset 'viikset' ja nugaata toinen puoli selkää ja toinen puoli raidoitettu lakritsilla.
Ja hän on ihan superhyperpehmeä, vajaa kaksi kiloa pelkkää pehmeyttä!

kääpiökani, rescuekani

Greetta on mietiskelevä rohkelikko. Hän on täplikäs kääpiöluppakorva ja juuri täyttänyt 4 vuotta. Ihmiset kiinnostaa, mutta alkuun hän mietti pitkään uskaltaako lähteä takkahuonetta ja keittiötä pidemmälle. Lopulta kun rohkaistui, niin kyllä jokapaikka on nyt tuttua.

kääpiökani, rescuekani
kääpiökani, rescuekani

Vaikka ymmärsin, että he ovat kuin paita ja peppu, niin ainakin meillä he kulkevat pääasiassa omia reissujaan ja toinen voi nukkua olkkarissa pöydän alla ja toinen makkarissa. Välillä sitten kulkevat kylkikyljessä ja nukkuvat toisiaan lämmittäen, ihan vain ilmoittaakseen, että ovat kumppanit.
Vaikka he ovat pariskunta, tyttö ja poika, niin ei meille mitään kanilisäystä ole tulossa; kumpikin on leikattuja, eli ihailemme vain heitä ja heidän pientä pehmeyttä. Kumpikin kipittää aina välillä kiitolaukkaa hiekkalaatikolle ja piuhat ja listat saavat olla rauhassa. 
Rudolf on vain ihastunut meidän eteisen jakkaraan mikä on tehty niinestä...siihen on kiva iskeä ohi loikkiessa hampaansa. Nopeasti hän on oppinut, ettei saa ja ilmeestä näkee, että ihan kiusallaan sen tekee ja sitten kun kielletään, niin töpöhäntä viuhuen viipittaa tiehensä mököttämään, mutta vain hetksi.

kääpiökani, rescuekani

Mitään sylikaneja nämä ei kuulema ole, mutta ei alkuun ollut Ipanakaan. Olen jo sylitellyt kumpaakin aina muutaman minuutin kerrallaan ja ihan rauhassa he ovat jaksaneet pyristelemättä olla, eikä pieni sydänkään tunnu läpättävän kilpalaukkaa...


 Yhteistä taivalta takana vasta reilu vuorokausi. Koirat olivat alkuun ihmeissään ja katsoivat minua syyttävästi, että mitä ihmettä tänne nyt tuli. Kovasti kanit kiinnostaa, mutta ovat hyvin varovaisia niiden suhteen. En ole aina varma kuka 'pelkää' ja jännittää enempi ja ketä...
Mutta ainakin koirat ovat ryhtyneet syömään broccolia ja porkkanoita, jotka ei ole ennen kelvanneet, mutta kun ne laitetaan pupujen kippoon, niin kyllä kelpaa...
No vastavuoroisesti pupulit käyvät sitten koirien nappulakipolla...


Näin asiat taas asettui uomiinsa.
Loppujen lopuksi nämä tyypit sopivat meidän sisustukseen ja koirien väriin paremmin kuin ne ensin katsomani mustavalkoiset. Ihan kun se oikeasti olisi ollut joku kritteri...no ei ollut....
Ja tämän lyhyen yhdessäolon perusteella voin arvella positiivisesti, että tämä yhteiselo vain paranee tästä näiden persoonallisten tyyppien kanssa.


Lauma on taas kasassa.


Oikein mukavaa alkavaa viikkoa täältä tassulandiasta.

- Satu -










perjantai 9. helmikuuta 2018

Kolme Ainesta

Kolmen aineksen kaurakeksit

Vain kolmea ainesta tarvitaan näihin kaurakekseihin.

Monet ovat kehuneet banaanilettuja. Itse en ole niihin vielä kunnolla perehtynyt, mutta näihin kekseihin jäin koukkuun.
Täytyneen siis kokeilla niitä banaanilettujakin...

Kolmen aineksen kaurakeksit

Itseasiassa on täytynyt kokeilla ja tehdä aika paljon muutakin, kuten lukea blogeja ja kirjoittaa vaikka itsekin pari postausta. Kuvatakin olisi kiva ja neuloa....Aika on vain hurahtanut nyt ihan tuon opiskelun piikkiin ja tunnit päivässä loppuu aivan liian nopeasti. Blogien luku onnistuu kyllä koulussa tauoilla - ja joskus tunneillakin kun on tylsä aihe - kännykän kautta, mutta inhoa sen kautta kommentointia, kun on nakkisormet. En siis ole unohtanut teitä hyvät blogi-ystäväni, vaikka teistä ehkä siltä tuntuu...

Kolmen aineksen kaurakeksit

Palataanpas taas aiheeseen....Minulla aina nämä jutut hiemna rönsyilee...
Keksien ohje löytyi Yhteishyvän ruoka-lehtisestä. Pöydällä sattui juuri olemaan jo hieman elämää nähneitä banaaneja ja kaapissa on aina tummaa suklaata, koska koskaan ei voi tietää milloin tekee mieli leipoa jotain suklaista.
Kaurahiutaleita meillä on myös oltava aina, koska mies syö puuron joka ikinen aamu.
Ainekset oli siis ihan käden ulottuvilla ja valmistuajaksi sanottiin vartti, niin kokeiltava oli....


Kolmen aineksen kaurakeksit
Kolmen aineksen kaurakeksit


Kolmen Aineksen Kaurakeksit

2 kypsää banaania
100g tummaa suklaata ( mielellään kaakaota yli 50%)
2-2 1/2 dl kaurahiutaleita

Survo banaanit kulhossa haarukalla ja jätä sattumia. Rouhi suklaa terävällä veitsellä. Sekoita suklaa ja kaurahiutaleet banaanisurvokseen.

Voit pyöritellä käsin taikinasta lihapulan kokoisia palloja leivinpaperoidulle uunipellille ja litistä ne  noin puolen sentin - sentin paksuisiksi. Itse nostelin ruokalusikalla nokareita ja hieman taputtelin nokareita lusikan pohjalla tasaisemmaksi.
Paista keksejä 200 asteessa noin 10 min. 

Jäähdytä ja nauti. 

. Keksit ovat pehmeitä ja makeus tulee ihan vain banaanista ja käyttämäni 70 % tummasuklaa tasapainottaa kivasti makeutta.

Kolmen aineksen kaurakeksit

Ja koska tapoihini kuuluu hieman aina säätää reseptejä, niin korvasin puoli desiä kaurahiutaleista seesamin siemenillä. Ihan vain siksi, että sain jämät käyttöön. Meni siis sittenkin enempi kuin kolme ainesta...

Minusta sopivat hyvin aamukahville - tai ihan mille kahville tahansa - ja näitä voi sanoa melkein terveyskekseiksi, joten ihan hyvällä omallatunnolla voi haukata muutaman keksin.

Kolmen aineksen kaurakeksit

Nauttikaa viikonlopusta. Itse ainakin yritän, vaikka suunnitelmiin tuli yksi epämiellyttävä mutka (yritän delegoida sen miehen tehtäväksi) ja toisaalta tuli myös kiva yllärikin. Lapsikin tuli vielä viikonlopuksi kotiin, joten mamman täytyy hieman lelliä...

Mukavaa viikonloppua!
Toivonedes auringon pilkahdusta, kuten kuvia ottaessa ilta-aurinko paistoi niin kauniisti.

- Satu -





perjantai 2. helmikuuta 2018

Hitaaseen Aamuun


Uusinta Pirkkaa selatessa silmiini osui taas useampi kiva resepti. Mitään makeaa ei mieleni tehnyt leipoa, mutta koska oli tulossa viikonloppu, niin ajattelin kokeilla hieman toisenlaista mysliaamiaista, nimittäin Granolakuppeja.
Jos en hitaina aamuina jaksa surauttaa smoothieta, niin tykkään syödä mysliä jogurtin/rahkan ja hedelmien/marjojen kanssa ja tässä ne pystyy tarjoilemaan hieman erilailla. 
Viikolla 'koti-aamiainen' monesti korvaantuu lasilla vettä ja syön vasta koululla ihan puuroaamiaisen. Oikeasti en ole edes puuroihminen, mutta nyt olen opetellut siihenkin.
Onneksi puurojakin on monenlaisia, eikä pelkkää kaurapuuroa....


Tein kupit illalla odottamaan ja aamulla ne otettiin käyttöön.
Kaadoin mustikkajogurtin kuppien sisään ja lisäksi pensasmustikoita ja banaania.
Kuppi kestää aika kauan jogurtin kosteuden, ennenkuin pehmenee.
Itse tykkäsin jo kupin mausta ja rakenteesta; muistuttaa jollainlailla siemennäkkäriä.
Kardemumma antaa leivosmaisen olon, eli jos siitä ei tykkään, niinkannattaa jättää pois.


Granolakupit

4 dl kaurahiutaleita
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
2 rkl chiasiemeniä
1/2 dl auringonkukansiemeniä
3 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl öljyä
3 rkl vettä
1/2  tl kardemummaa

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet ja siemenet. Lisää hunaja, öljy, vesi ja kardemumma. Sekoita tasaiseksi.
Jaa massa muffinivuokiin. Itse käytin peltivuokaa, jonka kupit voitelin kevyesti öljyllä. Painele massa esim. lusikalla pohjalle ja reunoille kupin muotoon. Tulee n. 12 kuppia.
Paista 175 asteessa puolisen tuntia tai kunnes kupit ovat kovettuneet rapeiksi. Jäähdytä.


Täyte

200g turkkilaista jogurttia
2 rkl mustikoita/ mustikka survosta
Koristeluun mustikoita

Sekoita jogurtti ja marjat /survos keskenään ja jaa kuppeihin. Tarjoile pian, niin kupit pysyvät rapeina. Koristele mielesi mukaan.


Täytteeksihän käy ihan valmiskin jogurtti tai rahka tai miksei jopa maitokiisseli.
Itse olen napsinut nyt kuppeja ihan siltäänkin kahvin kanssa, pieni sipaisu voita ja menee ihan kahvileivästä. Voisi olla hieman terveellisempi vaihtoehto kuin pulla, ehkä...


Nyt alkoi viikonloppu ja huomenna saan nauttia hitaasta aamusta, mutta ensin taidan kuitenkin nukkua pitkään. Vaikka opiskelu on kivaa, niin myös uuvuttavaa.

Mukavaa viikonloppua!

- Satu -

Blogitekstisuositus

Viimeinen #kukkailottelu ja Blogimuutoksia

Somelomani taitaa olla ohi.  Viimeiset pari päivää olen vääntänyt mielessäni ja ihan fyysisesti uutta blogipohjaa. Lomailun ohessa ...