sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Rudolf & Greetta


kääpiökani, rescuekani
kääpiökani, rescuekani
Greetta

kääpiökani, rescuekani
Rudolf
Ei mennyt montaa päivää siitä, kun mietin fb:ssa kuinka saan tuon toisen puoliskon uskomaan, että tarvitsemme pupun. Kun kyseistä  päivitystä Juniorin kanssa tein, vilahteli siinä myös minipossu, koiranpentu ja kanoja...Ihan vain vaihteluksi ja vaihtoehdoiksi....

Siinä sitten surffasin samaan syssyyn netissä ja silmiini osui kuva kahdesta pikkuisesta pupulista, jotka olisivat Turussa ja kotia vailla. Laittelin kyseiseen osoitteeseen viestiä, josta ei sitten ole kuulunut mitään tähänkään päivään mennessä....
No ehkä niin oli tarkoitus, koska entinen työkaverini laittoi minulle torstaina viestin mesengerin kautta ja linkin kahdesta toisesta pikkupupulista, jotka olivat etsimässä uutta kotia. Luin pitkän jutun kyseisitä tyypeistä ja hetken mietittyäni laitoin viestiä. Meni puolisen tuntia, kun sain vastauksen: 'Soitan, kun pääsen töistä'.

kääpiökani, rescuekani

Siinä sitä juteltiin tunnin verran kokemuksistani kaneista, meidän perheestä ja olosuhteista. Ipanasta ja siitä kuinka sitä kaivataan, mutta aika olisi jo valmis uusiin haasteisiin.... ja omistaja päätyi antamaan pupulit meille. 

kääpiökani, rescuekani

Lauantaina - siis eilen - nämä pienet piiperoiset saapuivat meille. Koirista heillä oli kokemusta, koska tulivat koiraperheestä, joten tassujen vilske ympärillä oli tuttua. 
 Yllätyin iloisesti siitä, ettei ne olleetkaan niin pieniä kuin olin kuvitellut, mutta kyllä nämä silti on pieniä....Ipanaan verrattuna - no siihen verrattuna kaikki on pieniä...
Kyseessä on pariskunta nimeltä Rudolf ja Greetta. Nimet vaihdoin, koska heillä alkoi nyt uusi elämä ja sain entiseltä omistajalta siihen luvankin. 

kääpiökani, rescuekani

Rudolf on kääpiöleijonaharjas-luppakorva-sekoitus...ehkä...ja iältään 3,5 vuotias. Rudolf on kuulema mielensäpahoittaja, mutta ihan mielettömän utelias. Hän oli tutkinut koko talon parissa tunnissa siitä kun meille saapui. Jotenkin hänen temperamenttinsa muistuttaa Ipanaa...Hän mennä viipottaa töpöhäntä pomppien ja tutkii joka paikan.
Rudolfilla on miehiset 'viikset' ja nugaata toinen puoli selkää ja toinen puoli raidoitettu lakritsilla.
Ja hän on ihan superhyperpehmeä, vajaa kaksi kiloa pelkkää pehmeyttä!

kääpiökani, rescuekani

Greetta on mietiskelevä rohkelikko. Hän on täplikäs kääpiöluppakorva ja juuri täyttänyt 4 vuotta. Ihmiset kiinnostaa, mutta alkuun hän mietti pitkään uskaltaako lähteä takkahuonetta ja keittiötä pidemmälle. Lopulta kun rohkaistui, niin kyllä jokapaikka on nyt tuttua.

kääpiökani, rescuekani
kääpiökani, rescuekani

Vaikka ymmärsin, että he ovat kuin paita ja peppu, niin ainakin meillä he kulkevat pääasiassa omia reissujaan ja toinen voi nukkua olkkarissa pöydän alla ja toinen makkarissa. Välillä sitten kulkevat kylkikyljessä ja nukkuvat toisiaan lämmittäen, ihan vain ilmoittaakseen, että ovat kumppanit.
Vaikka he ovat pariskunta, tyttö ja poika, niin ei meille mitään kanilisäystä ole tulossa; kumpikin on leikattuja, eli ihailemme vain heitä ja heidän pientä pehmeyttä. Kumpikin kipittää aina välillä kiitolaukkaa hiekkalaatikolle ja piuhat ja listat saavat olla rauhassa. 
Rudolf on vain ihastunut meidän eteisen jakkaraan mikä on tehty niinestä...siihen on kiva iskeä ohi loikkiessa hampaansa. Nopeasti hän on oppinut, ettei saa ja ilmeestä näkee, että ihan kiusallaan sen tekee ja sitten kun kielletään, niin töpöhäntä viuhuen viipittaa tiehensä mököttämään, mutta vain hetksi.

kääpiökani, rescuekani

Mitään sylikaneja nämä ei kuulema ole, mutta ei alkuun ollut Ipanakaan. Olen jo sylitellyt kumpaakin aina muutaman minuutin kerrallaan ja ihan rauhassa he ovat jaksaneet pyristelemättä olla, eikä pieni sydänkään tunnu läpättävän kilpalaukkaa...


 Yhteistä taivalta takana vasta reilu vuorokausi. Koirat olivat alkuun ihmeissään ja katsoivat minua syyttävästi, että mitä ihmettä tänne nyt tuli. Kovasti kanit kiinnostaa, mutta ovat hyvin varovaisia niiden suhteen. En ole aina varma kuka 'pelkää' ja jännittää enempi ja ketä...
Mutta ainakin koirat ovat ryhtyneet syömään broccolia ja porkkanoita, jotka ei ole ennen kelvanneet, mutta kun ne laitetaan pupujen kippoon, niin kyllä kelpaa...
No vastavuoroisesti pupulit käyvät sitten koirien nappulakipolla...


Näin asiat taas asettui uomiinsa.
Loppujen lopuksi nämä tyypit sopivat meidän sisustukseen ja koirien väriin paremmin kuin ne ensin katsomani mustavalkoiset. Ihan kun se oikeasti olisi ollut joku kritteri...no ei ollut....
Ja tämän lyhyen yhdessäolon perusteella voin arvella positiivisesti, että tämä yhteiselo vain paranee tästä näiden persoonallisten tyyppien kanssa.


Lauma on taas kasassa.


Oikein mukavaa alkavaa viikkoa täältä tassulandiasta.

- Satu -