keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kuinka kuvaat Pääsiäispupua vol.2


Vuosi sitten yritin ottaa meidän sydänten särkijästä pääsiäiskuvia. Se miten silloin onnistuin yrityksessäni löytyy TÄÄLTÄ.


Nyt kokeilimme Juniorin kanssa uutta yritystä meidän nykyisten kaniemme kanssa. En voi sanoa, että olisi mennyt kovinkaan paljon paremmin kuin viimeksi.


Ipana-kanimme nukkui pois marraskuussa ja olimme hetken ilman pupua. 
Viimein työkaveri vinkkasi minulle kahdesta pienestä söpöliinistä, jotka tarvitsivat uuden kodin. Nyt tämä kaksikko on asunut meillä reilun kuukauden. Alkuun he olivat hieman arkoja - mietteitä ensi hetkistä löytyy TÄÄLTÄ- mutta nyt meno on välillä yltynyt ihan hurjaksikin.


 Rudol on ihan mahdotun kiipeilemään ja kiipeä vaikka lipaston päälle, jos haluaa maistiaisen esikosta. Yksi aamu se istui patsaana televisison edessä...ihan vain jotta hänet huomattaisiin. Olemme heränneet yöllä siihen, että meidän päällä kävellään ja odotetaan, että heräämme palvelemaan pieniä luppakorvia. Onhan se ihan tylsää, jos ruokakupissa on jäljellä vain niitä pahanmakuisia nappuloita joten asialle on tehtävä jotain vaikka kello kolme yöllä.


 Mies on saanut uusia niin läppärinsä kuin puhelimensa piuhat...mitäs jätti lattialle, vaikka varoitin. Samoin yksi hänen nuottikirjastaan on kuulema muuttanut hieman muotoa (sain kuvan tekstiviestinä maailmalta) ja reissulaukun kulmaankin ilmestynyt kolo. No ne ovat olleen eteisen lattialla odottamassa aikaista aamulähtöä ja kanit tykkää makoilla juuri siinä kohti mattoa. Kaipa heillä on oikeus ilmaista mielipiteensä vakkaripaikan valloittamisesta. Olemme miettineet, miksi vain hänen kamoillee tapahtuu jotain, ei meidän muiden...mystistä.
 No siis mitään maatamullistavaa ei ole 'tuhottu' ja kun muistetaan vain aina nostaa kaikki liian kiinnostava ylös 'turvaan', niin hyvin menee.


Kaveruus isompien karvalasten kanssa on hyvä. Kanit eivät tunnu pelkäävän koira yhtään ja jos koirat ryhtyvät liian läheisiksi ja uteliaksi, niin nämä kirpun kokoiset lätkivät ihan oikeasti koiria kuonoon ja murisevat!!! Oikeastaan aika huvittavan näköistä ja kuuloista, mutta pikkutyypit saavat taas hetken olla ihan omissa olissaan, kunnes koirat taas unohtavat kokemansa. Todellakaan aina näin ei tapahdu, vaan pusuttelua ja lähentelyä on puoleen ja toiseen. Onneksi.


Alkuun nämä eivät tykänneet yhtään olla sylissä, mutta nyt sylittelyaika on jo hyvinkin pitkä. Pääsääntöisesti he myös antautuvat sylitettäväksi, eivätkä juokse karkuun kun lähestyn heitä. taitavat jo tietää, että taas tuo nahkatyyppi lääppii.....
Ulkoilukin on jo aloitettu sekä valjaissa, että ilman. Tosin viimeksi mainitun aloitti meidän Vinku koira, joka oli saanut takaoven auki ja pupulit pinkaisivat pihalle. Taisi pakkanen ja lumi hieman pelästyttää, koska pian pomppivat takaisin sisään. Tai sitten Vinku koira itse tajusi, että nyt kävi vahinko ja paimensi kanit sisään. Näin nimittäin ikkunasta, että hän paimensi Greettaa terassilta sisäänpäin ja Greetta totteli kiltisti.


Voisin sanoa, että joka päivä on jotain uutta ja yksikään päivä ei näiden karvalasten kanssa ole samanlainen. Välillä ne 'pelästyttää' sekä huolettaa ja välillä saa nauraa vedet silmissä sydämen pakahtuessa ilosta ja onnesta 'omistaa' tällaiset tyypit.


Meidän Pääsiäispuput toivottaa oikein munarikasta pääsiäisen aikaa.
Näillä kahdella on iso urakka kaikkien suklaamunien kanssa.


- Satu -