sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Vierivät Viikot



Kohta on jo tämäkin kuukausi taputeltu ja kevättä pukkaa..
Tai siis pitäisi pukata.
 Vuosi sitten fillaroin jo lakastuilla kaduilla. Nyt sellaisesta voi vain haaveilla - ainakin täällä meidän huudeilla.


Päivät hujahtavat käsistä ja aika kuluu, mutta tuo lumikasa vain kasvaa. Aamut ovat ihanan valoisia, kun starttaan kotteroni kohti koulua tai työssäoppimispaikkaa. Aloitin lyhyen pätkän harjoittelua ihan 'oikeasti' kukkakaupassa. Päivät on pitkiä, joten illalla ei oikein tee mieli enään istahtaa koneen äärelle.


Joku muukin on ymmästänyt, ettei virtuaalinen viestintä korvaa oikeaa läsnäoloa ja sitä ihka oikeaa postikorttia! Ihana ystäväni Susanna muisti minua kauniilla postikortillaan. Ja tietenkin aiheella, joka minulle on niin rakas.


Oikeastaan olen nauttinut jokaisesta päivästä, vaikkei kaikki olekkaan ollut mukavuusalueellani. Uusia asioita opin päivittäin ja se hieman ottaa voimille, mutta nautin kun huomaan, että voin todellakin oppia vielä helposti uutta. 


Tänään yllätin itseni miettimästä mitä haluaisin seuraavaksi opiskella, eli täytyy ryhtyä katselemaan ja tutkimaan mahdollisuuksia ja aikatauluja jo vähän valmiiksi.


Viikkooni on sopinut tietenkin myös kukkasia, kotoilua, neulomista ja pänttäämistä. Linnunpöntöt on tarkistettu ja uusia lisätty. Olen jo hieman varautunut kesän kukkasatoonkin ja kasvimaan anteihin.


 Ystäviäkin olen ehtinyt tapaamaan ja peli-iltaa viettämään. Taas on nauruenergialla täytetyt akut varattuna ensi viikkoon.


Valokuvannut olen nyt lähes päivittäin. Kiitos lähestyvän pääsiäisen, ihanan valon ja sen kadoksissa olleen ja nyt löytyneen inspiraation!


Ensi viikko on tynkäviikko ja päättyy pääsiäisen viettoon. Kutsuimme ystäväperheemme jälleen syömään ja herkuttelemaan pääsiäisen herkuilla. 


Mietittiin maalle menoa, mutta minua ei tuo lumi nyt enään innosta ja kun päivisin jo saa ajella autolla moottoritie-viidakossa, niin eipä enään vapaa-ajalla se yhtään kiinnosta.
Kuvassa kyllä on koulun ajoneuvo; pikku-traktori. Nyt on sitten sellaisellakin körötelty.


Isommat lapsetkin ovat tulossa pääsiäiseksi käymään, joten pitkä pöytä täyttyy taas puheen sorinasta ja saan hyöriä keittiössä sydämeni kyllyydestä. Ja sohvalla on entistäkin  tiukempaa löytää itselleen sopiva kolo.


Tällaista täällä tälläkertaa. Ensi kerralla ehkä hieman sitä pääsiäishömppää...
Tai sitten ei.

Oikein mukavaa alkavaa pääsiäisviikkoa kaikille!

- Satu -