maanantai 18. kesäkuuta 2018

Neljäs kerta toden sanoo



 Viime sunnuntai oli rippisunnuntai ja aika moni nuori sai luvan toimia kummina. Meillä nämä rippijuhlat olivat neljännet ja viimeiset, kun Juniori saaavutti yhden virstanpylvään elämässään. 
Takana reilu viikko Lapissa vaeltamassa ja kokeilemassa, onko Jäämeren vesi todella jäätä.


Päivä oli aurinkoinen, mutta hetken osaksi pilvinen ja ihana tuulenvire esti lämpötilan terassillamme nousemaan liian tukalaksi.
Kotimme täyttyi jälleen iloisista ihmisistä; sukulaisista ja ystävistä. Vieraita riitti ihan iltaan asti ja viimeisenä tuli ystäväni Kati istumaan viilenevää iltaa kanssani. 


Tapani mukaan tein taas kaiken itse, koska paineesta huolimatta haluan ja nautin leipomisesta. Nyt kun takana on muutamat rippijuhlat, lakkiaisiet ja syntymäpäivät, niin tuntui, että osasin mitottaa tekemiseni juuri sopiviksi. Mikään ei loppunut nyttenkään kesken, mutta eipä jäänyt paljoa ylimääräistäkään.
Ruokajuhlia en ole koskaan tehnyt ( paitsi miehen pyöreät muutama vuosi sitten), koska suurin osa vieraista on muutaman sadan kilometrin säteeltä. No Ruotsin sukulaisia ei lasketa ja he ovat yleensä syöneet tukevan aamiaisen ja pysähtyvät meillä kahvitankkauksella ja jatkavat usein matkaa mökeilleen.


Kun kysyin Juniorilta, mitä haluaisi tarjottavan juhlissaan, oli ehdoton vaatimus voileipäkakut. Tein niitä kolmea sorttia; kalaa, kanaa ja kinkkua. Kakkujen koristelusta vastasi Likka ja toinen siskoistani, kun olin itse kirkossa toisen siskoni kanssa. Taidankin tästä lähtien ulkoistaa heille tuon kakkujen koristelun, koska tulos oli niin kaunista katseltavaa.


Kakkuina tarjosin suklaamoussekakkua,




Linkki vie suoraan reseptin alkuperäiseen osoitteeseen, josta olen sen jo vuosien ajan aina kaivellut esiin ja leiponut milloin mihinkin juhliin.
Täytyneen jotenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja postata kaukun ohje joku kaunis päivä.
Kaikki kakut tein gluteenittomina.
Siskoni leipoi lisäksi bravuuriaan tiikerikakkua ja ässäkeksejä. Likka taas leipoi omia bravuureitaan suklaasipsikeksejä.


Ja leivoinhan miehelleni sitä pakkopullaa sitruunaisella twistillä...ja ihan vehnäjauhoihin, koska en sitä itse kuitenkaan syö. 


Mitään suurempia koristeluja en tehnyt; kukat riitti myös Juniorille. Tein kukka-asetelman samaan sininseen maljakkoon, jossa oli äitini teettämä sinivalkoinen kukka-asetelma Juniorin kastajaisissa liki 15 vuotta sitten. Maljakko on mieheni lapsuuden kodista. Ja ikää maljakolla on ...paljon?


Kaikki muut kukka-asetelmien kukat olivat sekä omalta pihalta, että ystäväni kukkakaupasta Villiviinistä, jossa vietän paljon aikaa kukkien parissa hyvässä opetuksessa.


Karvalapset olivat innoissaan lukuisista rapsutuksista ja samalla kokeilimme sitruunapannan toimivuutta hälytys-haukkuihin....no ei niin hyvällä tuloksella..haukkuvat siis edelleen kaikki vieraat ja meillä tuoksui ihanan raikkaalta ja puhtaalta ...ja tietenkin ansaituista makupaloista.


Päivä oli pitkä, mutta mielettömän mukava. Lopulta maltoin minäkin ottaa kupin kahvia ja lautasellisen kakkua...heivata korkkarit jalasta ja lösähtää puutarhatuoliin. Onneksi Kati tuli seurakseni vaihtamaan kuulumisia ja tsemppasimme toisiamme alkavaan arkeen....


Näistäkin juhlista selvittiin hienosti. Juniori oli enempi kuin tyytyväinen. Vieraat lähtivät vatsat täynnä ja tyytyväisenä tarjoiluun...

Ja vaikka sanoin, että nyt on tämän Talon juhlat vähäksi aikaa juhlittu, niin korviini kantautui kysymys; Mites Satu sun synttärit?


Noooo, tällähetkellä ihan ehdoton EI, mutta voihan se mieli vielä muuttua.


Ensin kuitenkin juhlitaan keskikesää ja sen tuomia hiljalleen pimeneviä lämpöisiä iltoja.

Oikein mukavaa juhannusviikkoa!

- Satu -



torstai 7. kesäkuuta 2018

Raparperi-Juustokakku


Raparperi on jo kukkinut reilun pari viikkoa, tai siis kukkisi edelleen, ellen olisi katkonut kukkavanoja pois. Samalla sain syyn katkoa muutaman varrenkin mukaani ja tehdä omaa suosikkiani raparperijuustokakkua.
Olen postannut tästä joka kesä ja teen sen taas, koska tämä on vain niiiiin hyvää!
Viime kesäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Koska kehoni on taannoin joutunut aikamoisen myllerryksen kohteeksi työskennellessäni 'saastuneessa' sisäilmassa, niin ruoka-aineista kaikki missä on vehnää aiheuttaa minulla nykyään kutinaa ja ihottumaa puhumattakaan vatsavaivoista. Onneksi vielä muut viljat sopii, mutta eipä löydy paljoa tuotteita joihin ei vehnää olisi lisätty...

Valkoisen sokerin sijaan käytin fariinisokeria. Koska Likka oli juuri tehnyt jäätelöä, oli jääkaapissa muutama valkuainen, joilla korvasin ohjeen kanamunat. Tämä osottautuikin aivan erinomaiseksi ideaksi. Vielä kun olisin tajunnut vaahdottaa valkuaiset ennekuin yhdistin ne tuorejuustoon, mutta vatkasin nyt seosta 5 min ja sekin toimi hyvin.
Tietenkin halusin taas kokeilla jotain muutakin uutta makua, niin lisäsin sekä pohjaan, että täyteeseen raaka lakritsijauhetta.
Ei todellakaan huono yhdistelmä!!!


Tämän version leivoin ihan kaurajauhoista eli talkkunasta. Aiemin olen käyttänyt mm. tattarijauhoja, mutta nyt ne olikin loppu. Pohja muistuttaa keksipohjaa ja täytteenä on oikestaan kolme kerrosta; raparperit, juustotäyte ja lopuksi smetanapinta. Ja kun malttaa vielä antaa kakun tekeytyä vaikka muutaman tunnin kylmässä, niin kahvipöydän herkku on valmis!


Raparperi-Juustokakku


pohja

100 g voita
1 3/4 dl talkkunajauhoja ( vehnäjauhoja)
2 tl maizenaa
1/2 dl sokeria

täyte

350 g raparpelinpaloja
Itse laitan yleensä 3-4 isoa vartta
1 1/4 dl (ruoko) kidesokeria
2 rkl maizenaa

400 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2-1 dl sokeria
2 munaa ( 3 valkuaista vaahdotettuna)

kuorrutus

200 g smetanaa
2-4 rkl sokeria
1-2 tl vaniljaa

Pehmitä voi ja sekoita siihen jauhot ja sokeri. Taikinaan ei siis tule leivinjauhetta.
Pingoita leivinpaperi irtopohjavuoan ( ¤ 20cm) pohjan ja reunan väliin ja painele taikina vuoan pohjalle. 

Sekoita raparperit, sokeri ja maizena keskenään. Itse pilkon raparperin tosi pieniksi paloiksi ja sekoitan ruokosokerin kanssa ja annan 'tekeytyä' ainakin tunnin tai jopa puoli päivää. Raparperit pehmenevät mukavasti ja lusikalla sekoittaen saa aikaan hillokeen tapaista täytettä. Tähän sekoitan sitten maizenan sitomaan kosteutta.
Kaada raparperinpalaseos taikinan päälle ja paista uunin alataasolla noin vartti 190 asteessa. (Varo polttamasta)
Ota vuoka uunista ja laske lämpötila 175 asteeseen.

Kun pohja paistuu uunissa, tee sillä aikaa täyte.
Sekoita tuorejuusto, munat ja sokeri keskenään. Kaada seos paistuneen raparperitäytteen päälle ja paista kakkua uunin keskitasolla 30-40 min. kunnes juustoseos on hyytynyt.

Kakun ollessa uunissa tee  kuorrutus.
Sekoita kaikki aineet keskenään ja kaada seos heti uunista otetun kakun päälle ja tasoita varovasti.


Anna kakun jäähtyä ja nosta se peitettynä jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.
Tarjoa kakku jääkaappikylmänä ja koristele raparperin paloilla tai vaikka mansikoilla.


Olimme kutsuneet hyvät ystävämme kahville ja tarjosin kakkua heille.
Eipä jäänyt isoa palaa jäljelle, kun viisi ihmistä iski kyntensä  haarukkansa kakkuun. Taisi olla ensimmäinen kerta kakkuhistoriassani, kun jokainen otti santsipalan kakustani, jopa minä itse!



Täytyy taas leipasta tätä viikonlopuksi, kun osa lapsista tulee viikonlopun viettoon.
Katsotaan mitä he sanovat kakusta.

Mukavaa viikonloppua ja pysykää lämpöisenä.
Tämä Suomen normikesä on taas valitettavasti täällä....


- Satu -

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Oi mikä Ihana Toukokuu {kuukausi kollaasi}



Oi miten ihana toukokuu mies muistiin. Vuoden 1984 toukokuu piti hellepäivien ennätystä hallussaan, kunnes tuli tämän vuoden toukokuu ja rikkoi ennätyksen kahdella päivällä.
Toukokuu oli myös mittaushistorian lämpimin ja ylitti edellisen ennätyksen 0,5 asteella vuodelta 1963.
En  voi valittaa yhtään!
Olen nauttinut jokaisesta helteisestä päivästä, jokaisesta auringon säteestä ja jokaisesta tuulen henkäyksestä. Kesä tuli hujauksessa ja luonto kukkii - ehkä jopa liian nopeasti?
Jos juhannusruusukin jo aukoo nuppujaan, niin mitä kukkii loppukesästä?


Toukokuussa mökkeiltiin, maakuntamatkailtiin, leivoin ensimmäiset raparperipiirakat uudistetulla reseptillä. Poimin kukkia ja inspiroiduin kimpuista. Ihailin puutarhan päivittäisiä uusia ilmestyksiä ja heräämistä kesään.
Karvalapset ovat myös saaneet ottaa kaiken irti lämmöstä ja ihanista ilmoista. Vinku-koiran trimmasin lyhytkarvaiseksi ja pupulit oppivat loikkimaan vapaana sisään ja ulos aidatulle pihallemme ihan kuten isommat karvasisarensa, koirat. Kukkapenkkini ovat heille aarreaitta ja kun jotain puuhastelen puutarhassa, niin monesti ainakin Greetta tulee viereen seurailemaan mitä touhuan.
Kasvihuone on taas Rudolfin mieleen....
Hävitin sen viimeisenkin häkin täältä 'kaupungista', mutta maalla sitä ei voi tehdä petolintujen vuoksi, mutta siellä heille tuunattiin todella suuri liikkumisalue (yli 20 neliömetriä). Rudolf tuntuu ahdistuvan siitäkin, koska aina ensin kiertää kaikki aidan vierukset ja sitten mököttää jossain nurkassa, kunnes on tilanteen kanssa sujut. Minua niin käy sääliksi toinen ja olen kovasti heille selittäneet, että kyse on vain heidän turvallisuudesta!


Bloggauksen saralla kuukausi on ollut hiljainen ja olen oikeasti nauttinut tauosta.
Kuvamateriaalia on kertynyt ja postausideoita on jo jokunen.
Kyllä tämä vielä tästä....

Kaunista kesäkuuta kaikille. 
Nautitaan !!!

- Satu -



Blogitekstisuositus

Viimeinen #kukkailottelu ja Blogimuutoksia

Somelomani taitaa olla ohi.  Viimeiset pari päivää olen vääntänyt mielessäni ja ihan fyysisesti uutta blogipohjaa. Lomailun ohessa ...