Blogin takana

Hei, olen Satu ja tervetuloa Taloon no. 23!

Olen äiti neljälle lapselle, joista kaksi asuu enään kotona. Perheeseemme kuuluu myös kaksi sekarotuista koiraa ja adoptoitu ranskanluppakorva kani. 
Asumme 60-luvun loppupuolella kallioiseen rinteeseen rakennettua taloa, jota olemme remontoineet mieleiseksemme vuosien saatossa ja aina on jotain 'kohennettavaa', ainakin minun mielestäni.

Käsillä tekeminen ja mieltymys kaikkeen esteettisesti kauniiseen mm. sisutuksessa on aina ollut minulle tärkeää ja tässä blogissa kerron aikaansaannoksistani neuloen, ommelen, remontoiden, tuunaten ja sisustaen.
 Niin sisällä kuin ulkonakin.

Valokuvaaminen on ollut osa elämääni pienestä tytöstä alkaen. Muistan ajat pimiössä katsellen kun isäni kehitti kuvia, sain itse nähdä miten hahmo ilmestyy valkoiselle paperille. Oman ensimmäisen kameran ostin heti kesätyöpalkoillani. Kuvaaminen muuttui helpoksi digiajan alkaessa ja innostus jopa hiipui, kunnes innostus ja mielenkiinto heräsi uudestaan.

Myös kokkaus ja varsinkin leivonta on läellä sydäntäni.
Rakastan kokeilla uusia reseptejä niin ruoan laitossa kuin leivonnassakin, sekä järjestää illanistujaisia ystävillemme, joissa he joutuvat koe-kaniineiksi keitoksilleni. 

Kaikkien ideoiden toteutuksessa voi joskus joutua/päästä apuun monitaituri mieheni tai joku lapsistani. Pääsääntöisesti pyrin tekemään kaiken itse ja sitä kautta oppimaan uusia taitoja, mottoni onkin How Hard Can It Be? (lue lisää täältä.)

 Tervetuloa uudelleen!

                                      - Satu - 





 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!